by Violet
Luen joululahjaksi saamaani Bo Carpelanin Lehtiä syksyn arkistosta. Se on valtavan hieno kirja. Luen tahallani oikein hitaasti jottei se loppuisi kesken. Sitten tajuan ettei sitä kannata nauttia säästellen eikä kohtuudesta palkita. Voinhan aina lukea sen uudestaan ja uudestaanuudestaankin.
On hieno kirja! On, on!
Kirjaan ylös listaani, kiitos. Haahtelan Elena nyt kesken. Tykkään aika kovasti näistä kuvista tässä.
Tuo pitäisi kyllä lukea mahdollisimman pian.
Hassua että edellinen kommentoija tuli maininneeksi Haahtelan, jonka uutuuskirja Traumbach herätti minussa juuri samanlaisia ajatuksia.
Lehtiä syksyn arkistosta oli hieno lukuelämys. Herkkää ja toisaalta myöskin vahvaa kerrontaa.
jaana; on kyllä.
Satu; minusta tuo puu on hieno. Se on kuin piirretty seinään. Suositan kovasti tätä kirjaa niin että listoille vaan.
PEkka; luin blogiasi (joka onkin kiva, paljon hyviä kirjoja ja musiikkia!) ja uskon sen perusteella että pitäisit tästä.
Marjatta; tuollaistahan se. Olen yrittänyt miettiä kuinka sanoa miksi tykkään siitä mutta en ole varma onko se tärkeää. Siis osata selittää.
Kiitos Violet, minäkin olen seurannut blogiasi kiinnostuneena jo pitkään, vaikken olekaan aiemmin kommentoinut. Olen aika varma, että lehtikirja saa pitkään orastaneen Carpelan-kiinnostukseni puhkeamaan täyteen kukkaan. Jo kirjan kansikin on poikkeuksellisen kaunis.
Lehtiä syksyn arkistosta on vielä lukematta. Lukemani Carpelan on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen. Jokainen lause on mestariteos. Kirjoitus kuin hengitys.
Tykkään puustasi – hieno!