Vuoden ensimmäisenä keskiviikkona
by Violet
Kaupungilla näkee Kaurismäen Le Havre -elokuvan mainoksia siellä täällä. Tämän päivän kaikki sanomalehdet, niin ranskan- kuin hollanninkielisetkin kehuivat elleivät jopa ylistäneet filmiä. Minulla on treffit mieheni kanssa lauantaiaamun näytökseen klo 11.15. Puhkun ylpeyttä. Kuin menisi katsomaan itsetekemäänsä leffaa. Toivottavasti ei tarvitse hävetä.
Olen erehdyksessä lukenut suomalaisten lehtien nettisivuja. Olen ymmälläni. Mitä pitäisi ajatella Tampereen Keskustorin glögiteltan rajaköysistä, miten saattaisi ymmärtää että sädetikut ovat räjähteitä, miten osaisi suhtautua presidenttiehdokkaan PÖÖ-filmiin tai kuinka voisi ymmärtää tupakka-askin ostoon liittyvää sirkusta?
Toistan tuon kohdan “olen ymmälläni”.
Haahtela on kuulemma julkaissut uuden kirjan. Toiset ylistää, toiset ei. Kai se on itse luettava.
Tuosta pöö-filmistä en kyllä ole kuullutkaan, mutta yhtä ymmälläni olen noista muista, joista sinäkin. Tyypilliseen suomalaiseen tapaan yritän protestoinnin sijaan suhtautua kuhunkin noista asioista huumorilla, mutta kyllä täytyy löytyä vähän myös anarkiaa tämmöistä älytöntä kasvotonta byrokraattisuutta kestääkseen: uuden vuoden aattona tökkäsin alle kolmivuotiaan tyttäreni ja hänen viisivuotiaan serkkunsa käsiin sihisevät, palavat tähtisadetikut oikein poliisin silmien alla. Poliisi oli sen viisivuotiaan isi.
Hei oikein hyveliä uutta vuotta, Kati!
En ole nähnyt Le Havrea, mulla on vaikea suhde Kaurismäkeen. Hävettää ihan, mutta minkäs teet. Kovin ylistetään elokuvaa kyllä. Ehkä pitäisi katsoa minunkin joskus se.
Noista “uutisaiheista” ei ole silmiini ja korviini kantautunut kuin glögikarsina, ja sekin yhdessä mielipidekirjoituksessa. Joulutorillakin käväistiin, mutten koko glögiteltassa käynyt. Kaikennäköistä kummastelun aihettahan lehdet ovat pullollaan.
Huomasin, että Aamulehti teilasi Haahtelan uusimman täysin. En aio lukea, mutta se ei johdu tuosta kritiikistä.
Le Havre oli ihana. Virkistävästi hiukan uutta kaurismäkeä, mutta silti vahvasti hänenlaistaan.. Se oli kaunis ja värikäs pätkä.
Oho, kaikki muut uutiset tupakka-askien piilottamista lukuunottamatta on mulle ihan uusia. Nyt kiinnostaa kenen on se pöö-video… ( Pöö kuvastaa kyllä ainakin minun tilaani vaalien suhteen, en muista milloin olisi ollut näin vaikea löytää oma ehdokas. )
Aika ymmällään ollaan täälläkin oltu. Etenkin tuo bogeyman presidenttiedokasmainos on aika ällistyttävä… Mutta toivottavasti Le Havre vastaa odotuksia, minä ainakin oletan niin, vaikka en itsekään ole sitä päässyt katsomaan. Mukavaa elokuva-aamupäivää ja vuoden alkua!
Le Havre on meilläkin to-do -listalla viikonloppuna, sunnuntai on meidän leffapäivä. Odotan kovasti! Aki Kaurismäki ja Peter von Bagh olivat joitain vuosia sitten luennoimassa täällä, oli tosi mielenkiintoista kuunnella herrojen sanailua.
Kiitos Pariisin-kuvauksestasi! Tunnelma oli herkkä ja elävä, tunsin ihan nenässäni Seinen vihreänkostean tuoksun. Liian pitkä aika on viime Pariisin-matkastani, huomasin.
Antoisaa vuotta 2012 sinulle ja perheellesi!
Rita
Näin Le Havre viikko sitten – vasta. Utuinen ja värikäs yhtä aikaa. Suosittelen.
Uutta Haahtelaa en taida jaksaa metsästää kirjaston jonoista. Ei ole Elenan voittanutta. Haluan pitää sen Haahtela-tunnelmani täydellisenä.
Hyvää alkanutta vuotta sinulle!
Minä taas olen juuri eilen luonaspöydässä ihmetellyt Pöö-videota ja tupakkasirkusta. Ja sädetikuistakin juuri juttelin jonkun kanssa. Kyllä tämä Suomi vaan on vänkä paikka :)
Hyvää uutta vuotta täältäkin. Luin Aamulehdestä ähäkän arvion Haahtelan Traumbachista. Sen mukaan Haahtela on muutaman kultturellin lukijan ilo. Ohhoh. Odotan, että saan tuon uusimman käsiini, arvelen että pidän, vaikken yllätyksekseni Katoamispisteestä innostunutkaan.
Suomi on loistopaikka, kuten kaikki muutkin maat, kunhan jättää uutiset lukematta. Olin tänään loman komanneksi viimeisenä päivänä tyttärien kanssa ruokakaupassa ostamassa paikallisia herkkuja iltapäivän lukutuokiota ajatellen. Meillä oli varsin rattoisaa puhtaassa suomalaisessa kaupassa. Ja sitten esikoinen palautti minut maankamaralle sanomalla kesken karkinvalinnan, että voisinko puhua isälle, että muutettaisiin takaisin Pariisiin! Seuraavaksi ihmettelimme kassalla niitä tupakka-askitilauslaitteita. Ja nauroimme, että nehän suorastaan houkuttelevat painamaan jotain satunnaista numeroa. Sellainen oli Suomi tänään, ihan hauska.
Minulla on vapaapäivä, trallaallaa! Tietokone renkkaa ja pätkii, laitan nopsaan ns. yhteisvastauksen jos sen ehtisi ennen kuin kaikki pimenee:
Joka ei vielä tiedä mitään pöö-videosta niin googleen lipponen ja pöö ja johan löytyy.
Huomasin tosiaan että nimenomaan Aamulehti ruttasi Haahtelan aivan maanrakoon. Kiinnostuin erityisesti siitä että miksi ja toki haluan ottaa selville olenko samaa mieltä.
Olen ihan unohtanut hämmästyslistaltani uutiset siitä kun Seinäjoella raittiusyhdistys on kovin huolissaan ehtoollisviineistä.
Seinäjoen sanomissa todetaan mm. että “monelle alaikäiselle voi tulla elämäntapa käydä nauttimassa alkoholia ehtoollisella”.
Näen jo ne jonot sunnuntaiaamuisin kirkkojen ovilla, ettekö tekin näe!
Näistä kummallisista säännöistä on meilläkin keskusteltu kotona teinien kanssa. 15-vuotias saa ampua haulikolla, mutta ei sytyttää sädetikkuja. Meidän 16-vuotiaalla on mopokortti, joten hän saa ajaa moottorikelkalla, mutta ei pelata maitokaupan aulassa rahapelikoneella. Teinien vakiopäivittelyn aihe… :-)
Tää on niin tätä tää suomalaisuus. Ei tosiaan kannata ottaa liian vakavasti. Aamulehti varsinkin saa aikaiseksi pikku asioista härkäsiä. Mulle on ihan sama mitä siellä glögiteltassa oli, mutta joillekin se on ehkä elämää suurempi ongelma jos glögiä ei olisi saanut terästettynä. Siitähän keuhkottiin koko talvi silloin kun joulutori ekaa kertaa Tampereelle laitettiin. Pienet on murheet. Lipposen mainos on kyllä hupaisa.
Mä olen kuullut tuosta pööstä ja lukenut tupakkalain tiukennuksesta. Glögiä olen vain juonut kotosalla, ja iltapäivälehdet olen karkoittanut elämästäni aika hyvin. Tähtisädetikkujen kielto on täysin absurdi, liekö säätäjät olleet jossain maistissa (glögissä??) Täällä on selvästi usein liian tiukkaa ja varovaista. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä löyhäpäisemmäksi taidan muuttua.
Nautinnollista elokuvahetkeä teille =)
Täällä tosiaan on kaikenlaisia kummallisuuksia.
Lipposen Pöö-video on minusta ihan hauska, hänestä kun on tehty valtakunnan mörkö.
Glögi-jutusta en tiedä mitään ja vissiin ihan hyvä niin.
Mietin, että uskallanko sanoa kaiken ylistämisen jälkeen… no, minä en sitten ihan loppujen lopuksi tykännyt Elenasta, mutta ei se minua silti Traumbachia estä lukemasta.
Le Havre on vielä katsomatta, kuten niin moni muukin, mitä olisin halunnut nähdä. Toivottavasti se on ensi kesällä Rauman elokuvajuhlien ohjelmistossa… Varmasti on!
Linnea: haulikkojuttu on ääneen naurettu myös kun soittelin Suomeen. Yksi ystävä aivan samaa päivitteli että ammutaan sitten haulikolla kun sädetikut on kielletty.
Riikka: joo siinä glögihommassa en voi olla ihmettelemättä sitä pakollista raja-aikaa alkoholittomien ja alkoholia sisältävien glögien tarjoilualueissa…että ei kai perhana kukaan sinne mene vetämään päätä täyteen glögistä (niillä hinnoillakin!) ja hillumaan ja toikkaroimaan niiden sekaan jotka eivät prosenttiglögiä halua…että miksi ihmeessä kaikki on jotenkin niin pirun vaikeaa, en tajua.
Birgitta; ja se tiukkuus ja varovaisuus kohdistuu toisinaan asioihin jotka eivät minusta ole listalla ensimmäisinä huolenaiheina. Siis ei pitäisi olla.
Mutta semmosta.
ELokuva oli ihana kokemus.
Kati: kirjoitin siitä pöö-filmissä sillä mielellä etten kerta kaikkiaan oikein osaa sanoa mitä ajattelisin siitä. En paheksu sitä tai suhtaudu siihen mitenkään erityisen tiukkapipoisesti mutta en voi olla ajattelematta: presidentinvaaleihinko tämä todella liittyy vai johonkin kykyjenetsintäkisaan tms.
En osaa oikein selittää mistä kiikastaa. Ehkä olen sittenkin vähän tosikko. Ajattelen että vaikka kuinka olisi hauska niin ei jotenkin kuulu presidentin hommiin toimia jonain hauskuuttajana. No joo,eihän siinä sitä tietysti haetakaan.
Elenasta et pitänyt mutta mää taas pidin mutta sitten taas en pahemmin parista Haahtelen viimeisimmästä. Tätä Traumbachia en ole siis vielä lukenut mutta mikä se nyt edes olikaan se sitä edellinen (Katoamispiste?). En kovasti välittänyt tai sanotaan niin että omat odotukseni kai pilasivat sen.
Hämmennystä aiheuttaa moni juttu ja hyvät naurut sain näistä kommenteistakin… Tuo pelko ehtoollisviinin alkoholisoivasta vaikutuksesta on kyllä paras hetkeen!:D
Tupakkalaista on pakko (ex-korsteenina) todeta, että periaatteessa kannatan tupakkalain tiukennusta, ja on HIENOA, että edes uskalletaan tavoitella niinkin utopistiselta kuulostavaa asiaa kuin tupakoinnin loppuminen (vapaaehtoisesti) kokonaan. Mutta, mutta… kolikon toinen puoli on tietenkin se, että esimerkiksi esikoinen on tällähetkellä aivan ihastunut lähikaupan tupakkahyllyyn, kun siinä on sähköisesti avautuvat ja sulkeutuvat ovet (joiden tarkoitus on peittää tupakat näkösältä). Hän hihkuu kaupantätille että “avaa taas se taikakaappi”, kun aiemmin, tupakoiden ollessa siinä perus häkissään, ei kiinnittänyt niihin mitään huomiota.
Tupakkiaskien piilottaminen ei kuulemma olekaan suomalainen innovaatio vaan sitä on harjoitettu hyvällä menestyksellä jo ainakin islannissa kauan – niin luin, en ole käynyt. Ja tuskin olisin huomannut vaikka olisin käynytkin, koska en tarvitse tupakkia.
En tiedä, josko alkoholin tai tupakin vapaakauppa olisi vähentänyt niiden käyttöä? Mutta vähentääkö peittely? Voisin ajatella, että silloin kun itse nuorena hain motivaatiota tupakanpolton lopettamiseen tämä hankaluus olisi voinut olla se viimeinen niitti: tuohon en ainakaan enää jaksa alkaa?!?
Glögihommasta vielä. Se siinä on vain suomalaiset vois tehdä niin. Mennä vetään kännit glögitelttaan.
Olina; olen ehdottomasti samaa mieltä siitä että toimet joilla pyritään tupakoinnin vähentämiseen/lopettamiseen ovat totta kai puolettavia.
Mutta perhana. Ne keinot. Se tapa.
Inkivääri: ei ehkä olekaan eikä se tärkeää tietysti ole kuka keksi.
Minusta ihan kaikkien pimeitä tässä hommassa on ne tuotelistat ja kiellot joiden mukaan myyjä ei saa ääneen auttaa nimien kanssa jne. Jos ne kessut on jossakin kaapissa niin ok, se on sitten niin, mutta tämä kaikki muu siihen liittyvä tuntuu ihan sirkukselta.
Riikka; siihen pitäisi sitten olla mahdollisuus – mutta vain siellä aidan tietyllä puolella:-)
Haahtelan uusin on Haahtelamainen, mutta onkohan vähän ohut?? Tai jotenkin. Luen sitä nyt toista kertaa. Minusta se oli kuin runo. Pidin kyllä, mutten niin paljon kuin Elenasta.
Vanhempieni olohuoneen lattiassa on jälkiä useammalta vuodelta, kun joku onneton lapsi on siihen tähtisädetikkunsa pudottanut, kun ei ole enää uskaltanut sitä kädessään pitää. Tuo sama onneton lapsi, muistaa miltä piipputupakki tuoksui ja miten sen savukiehkurat nousivat hämärässä tuvasssa, kun mummolan naapurin mies tuli hakemaan postiaan. Ensimmäiseksi hän istui oven pieleen ja sytytti piippunsa. Ja voi niitä vaaranvuosia, kun tuo lapsi serkkunsa kanssa leikki päivät metsässä, keväällä tulvapurolla ja ruualle piti tulla kotiin ( ja meillä ei juuri tarjottu salaattia)
Ja tutkittuahan on, että mitä turvallisemmaksi ympäristö tehdään, niin sitä enemmän ihmiset alkavat ottamaan riskejä. Ei jaksa enää edes nauraa näille yliampuville säädöksille, joilla ihmisiä ohjataan. Silti sitä huomaamattaan niihin sopeutuu. Kuukausi sitten Wienissä hämmästyin lähes närkästyin, kun kahvilan oven avatessani kasvoilleni tulvahti tupakansavu. Ja sitten sai taas itselleen hymyillä..