by Violet
Keskittymisongelmia. Ottaa päähän ja rankasti. Olohuoneessa täytyy olla taas ämpäri lattialla, eri nurkassa kuin viimeksi. Tämä on kolmas nurkkaus tässä kodissa.
Tekisi mieli rakentaa maja. Alusta pitäen joka saakelin puun raahaisi sinne ja panisi kasaan. Näkisi mitä on siihen pannut, tietäisi että se on kunnollinen.
Jaa-a, pakko kehottaa… rakenna pieni hirsitalo, ne on kivoja.
Me jo yritimme sitäkin – ei ihan rakentamista, mutta isoa remonttia. Kaikki uusiksi että tietäisi miten se on tehty. Hanke kaatui omaan mahdottomuuteensa kuten vesieristyksen totaaliseen ymmärtämättömyyteen. Asuminen tässä kaupungissa vaatii välillä lehmän hermoja.
Mutta on puolensa! Kuten eilisillan syö-sushia-niin-paljon-kuin-haluat -elämys. Ja se kaunis ulkoroihu, joka vastaanotti äänestäjät pimeässä illassa ränsistyneeseen pappilaan Suurelle Valtiolliselle Tehtävälle…
Jaan tunteesi täysin. Ämpäreitä ei ole tarvittu juuri nyt, mutta seinät itkevät.Ja on kylmäkin.Phuuh! Kevättä kohden katsoo jo hän.. josko se keskittyminen löytyisi hiljalleen, siellä että täällä.
Meillä on tuota vaivaa onneksi vain työpaikalla, Tosin tänä vuonna ei vielä ampäreitä ole tarvittu, olisikohan katolle tehty jotain.
Mutta tykkäsin näistä kuvista. Niissä oli juuri sellainen helkkarinmoinen tunnelma.
Voi itku. Onneksi on sentään tämä piilomaja. Itse rakennettu ja kunnollinen. Sanat pitävät lämpimänä ja saa vuodattaa silloin kun itse niin haluaa.
Vakavasti puhuen, ymmärrän hyvin jos hermo paukkuu. Saiskohan sitä kattoa jotenkin paikkailtua?
Jake: heh, panisko sellaisen vaikka tuohon Brysselin keskusaukion tuntumaan:) Erottuisi ainakin ympäristöstään hienosti!
Rita; ihan rehellisesti sanottuna emme ole koskaan vakavissamme ajatelleen niin rakentamista kuin isoa remonttiakaan. Pientä korjailuhan sitä saa koko ajan tehdä mutta sitä nyt ei kannata laskea.
Ymmärränkö kommentin lopusta että me tavattiin?:)
pikkujutut; puuh, niin…kaikenlaista. Toivotaan sitä keskittymistä ja toivotaan aikaa jolloin ovet ja ikkunat voi olla auki miten paljon vaan. Sekin auttaa.
Kirjailijatar: ei mene aikaakaan kun se ämpäri tavallaan muuttuu osaksi “sisustusta” ja kohta sitä ei enää huomaakaan…paitsi aina kun kuuluu se hermotrepivä tip,tip, tip….
Aura: hei, hyvä huomio! Piilomajassa ei eristys reistaa!
Totta kai katon saa/saisi paikkailtua. Ei vaaditaan enää kuin että omistaja liikahtaa ja laittaa työmiehet hommiin. Ei ne sitä kunnolla korjaa mutta jos saisi edes veden tulon loppumaan. Tai nyt ollut onneksi myös sateetonta…
Hieno keskimmäinen kuva !!!
Nämä ovat näitä helkkarin vastoinkäymisiä, joita ulkosuomalaisella tuntuu olevan selvitettävänä huomattavasti enemmän kotosuomalaiseen verrattuna. Ja se on kaikkein älyttömintä, että siihen tosiaankin vaan tottuu, että se ämpäri seisoo siinä nurkassa, ja on osa sisustusta. Vaikka ei ämpäriä – kun ollaan pohjakerroksessa – niin kaikenlaista kommervenkkiä on täälläkin päässä nähty.
Violet: varmaankin tavattiin jos äänestyspaikalla olit. Harmi että en tunne sinua ulkonäöltä ja iltakin oli kiireinen, muuten olisin nykäissyt hihasta ja piffannut vaalikahvit.
Harmi, jos majan nurkat ovat vähän niin ja näin. Meillä on onneksi perustat (kai?) kunnossa, vaikka vanhempi talo onkin. Pintoja yritetään nyt uusia inspiraation puuskassa kovaa vauhtia.
Tuo toinen kuva on niin upea, että hengähdin ihastuksesta!
Sari: kiitos Sari. Se on napattu pokkarilla liikkuvan auton ikkunasta.
Minustakin se on kyllä kiva.
JA justiin toi. Tottuu ja ämpäri ja kommervenkit muuttuvat jokapäiväiseksi.
Kaikkea ei voi eikä jaksa selvittää.
Rita: kaffit sain kummiskin ilmattteeks kun olin toimitsija:-)
AnnaV: no on joo…niin ja näin. Lupailtu taas sitä sun tätä, katsotaan.
Olen iloinen kun tuosta kuvasta niin tykätään. Siinä kai sattui linssin eteen hyvä juttu ihan noin vaan.