by Violet
Terassilla on paljon uutta persiljaa, suuri unikko aukeaa kohta. Seison auringossa pitkään ja pidän ovea auki makuuhuoneeseen. Valo tulee joka nurkkaan, ämpäri olohuoneen nurkassa on tänään tarpeeton.
Kun on huolia tai pannuunottoa sulkeudun omien romujeni pariin. Tutkin papereita, kuvia, tavaroita kuin näkisen ne ensimmäistä kertaa. Tavallaan näenkin, sillä esine eri paikassa ja eri kavereiden kesken on aivan eri juttu. Tulee uusia yhteyksiä ja tarinat alkavat.
Mietin persiljaa ja unikkoa ja sitä, pitäisikö kadehtia. Ehkä vähän.
Romut, paperit ja niiden synnyttämät tarinat ovat tärkeitä minullekin, jokaiseen nurkkaan riittävä valo vielä puuttuu, mutta sitä en nyt taida kadehtia.
Hui tuota viimeistä kuvaa! Rupes kammotuttamaan ihan kuin joskus lapsena…
Pirkko; älähän suotta kadehdi. Luonto tekee kai tepposia. Ei ole ihan normaalia tämä.
Meidänkin kadulla salkoruusu kukassa.
Lempi: Se on Kerttu. Isä löysi tuon pään jostakin maasta ja antoi mulle. KErran se unohtui yhteen kuumaan paikkaan, siitä tuo tummempi maski.
Minusta Kerttu on kans aika vaikuttava lyyli.
Vaikuttava ja huomiota herättävä on Kerttusi.
Minä näin lähes yhtä vaikuttavan vuosi sitten N.Y’ssä kirpputorilla ja kuvan otin varmuuden vuoksi ja olin jo melkein ostamassa, jälkeenpäin harmitti kun en ostanut…oli 70 vuotta vanha nukke joka oli niin rapistunut että hilseili kuin paksu maalikerros ja suunnittelin sitä vitriiniin kotona mutta sitten aloin liikaa miettiä hygienia asioita ja sinne jäi mutta kuvassa se on niin ihana. Olen lapsesta lähtien tykännyt nukeista, aina oli joululahja toive selvä ja yksinkertainen: nukke. Ja sillä oli aina nimi valmiina, aina sama nimi: Tiina. Ja olihan niitä Tiinoja iso rivi.
Meillä nollassa ja niin kylmää että Christrose parvekkeella nuokkui
kylmissään aamulla ja teillä kukkii unikko ja persilja jo kasvaa?
Mun aarrelaatikosta löytyy vastaavaa kamaa. Valokuvia, kirjansivuja, postikortteja, pitsejä, nappeja, ties mitä ihanaa. Ja niitä hyvpistellessäni ajantaju katoaa. Ja juuri nyt tajuan, ettei sinne ole Kiinassa asumisen aikana pujahtanut mitään uutta! Ei ole jotenkin ollut tarvetta tai osunut kohdalle mitään riittävän lennokasta.
Miksiköhän ensimmäinen kuva tuo minulle mieleen Espanjan? En ole monta kertaa edes Espanjassa käynyt, mutta tuo kuva on selvästi otettu Espanjassa. On.
Huolten vaivaamana tai alamaissa minä pakenen tyttökirjojen maailmaan. Ei ole sellaista masennusta mitä Seljan tytöt eivät parantaisi.
Anne; minä en ole tykännyt nukeista koskaan. Ehkä yhdestä joka oli sellainen vetku ja jonka nimi oli Emma.
Nii, persilja ei oikeastaan kuki “jo” vaan edelleen. On ollut niin lämmintä (ny ton kyllä likellä nollaa)
Vilijonka; juuri niin, ajantaju katoaa, keskittyy kokonaan siihen tonkimiseen ja tulee kaikkia ajatuksia. Jos sun Kiinaboxi onkin valokuvat?
Rita; mahdatko tarkoittaa noita tuoleja bannerissa? Ne on Pariisista. Jos sen sijaan tämän postin ekaa kuvaa, niin se on kyllä meidän yläkerrasta:-)
Unikko! Huoh!
Samoin. Rojuihini, minä menevini.
Ehkä tästä taasen alkaa, ehkä
Sanni: juur niin. Nappaan kuvan jos se vielä joskus aukeaa.
Niina Oivi: Toivottavasti. Mutta rojuista on kkyllä avuksi, ihan tosi näin.