Inspiraatio!
by Violet
Suunnitelma oli valmis oikeastaan jo torstaina. Tiesin että kunhan tulee lauantai ahmin värejä kaikin mahdollisin keinoin.
Emery & Cie on muuttanut ja heidän värinsä hehkuvat kaakeleissa, kipoissa ja kupeissa, tapeteissa, maaleissa sun muussa nyt kanavan varrella.
Kysyin voiko ostaa vain yhden kaakelin. Olisi voinut mutten osannut valita. Mies sanoi: toivottavasti minulla ei ole koskaan taloa missä voisi tehdä käyttää näitä. Luultavasti joutuisin silloin ostamaan kaiken.
Kangaskaupassa haukoin henkeä ja päätin opetella ompelemaan. Pakkatolkulla hienoja sävyjä, metreittäin hyviä materiaaleja. Koskettelin, kääntelin, nostelin.
Erittäin inspiroiva päivä.
Minusta tulee vielä nainen joka tekee itselleen kauniin paidan, mekon, hameen….
Hieno päätös! Näiden virtuaalituttavuusvuosien jälkeen en epäile hetkeäkään, etteikö mekko olisi tyrmäävän luova ja täydellisesti istuva. :-)
APuA, mikä huone!!! Mä niin tiesin hiplaillessani tänään tapetteja, että mä en sittenkään kuvitelmistani huolimatta halua valkoista makkaria. Väriä! Kyllä!
Emery & Cie on ihana. Olen useaan kertaan ihaillut lehdistä, kun pääsisikin tuonne kauppaan! (vaikka todennäköisesti menisinkin ihan sekaisin)
Oooo… ihanaa. Värit on kyllä jotain niin voimakkaasti tunnetiloihin vaikuttavaa. Ja vähän hymyilytti se, kun kirjoitin just äsken kaverille sähköpostissa, että inspiraatio on parasta mitä ihmiselle voi housut jalassa tapahtua. Eli oisko se kevät? Inspiraatiota ainakin on ilmassa siellä ja täällä!
Hei, olen seurannut blogiasi Belgiaan muuttaneena jo tovin mutta kommentoinut ehkä kerran – mikä on surku, koska minusta blogeissa kommentit ovat piste i:n päälle. Sinulla on kuitenkin varmasti muitakin kaltaisiani onnellisia salalukijoita, jotka nauttivat kuvistasi ja sanoistasi! Tämän merkinnän yhteydessä täytyy tulla kuitenkin ihan erikseen salalukijakaapistani ulos kiittämään, että kerroit joskus muinoin Piilomajassasi tästä ihanasta Emery & cie -kaupasta. Olen nyt käynyt parilla Brysselin-reissulla ihan vain pällistelemässä siellä, vienyt ystävänkin mukaan lumoutumaan. Kaupassa tuntuu kuin olisi päässyt jonkun monikerroksisen, värikkään mielikuvitusen sisään. Ovatko nuo alakuvat myös kyseisestä kaupasta? Sitten siellä on muuttunut sistustus sitten viime näkemäni, mikä tarkoittaa sitä, että pitää päästä ehdottomasti sinne kuljeskelemaan uudelleen!
Tässä on muuten omia kuviani kaupasta viime vuodelta: http://unikkoversumi.blogspot.com/2011/12/taidelinkki-3-emery-cie.html
Uskon, että onnistut. Sinussa on se sellainen voima, tiedätkös. Itsekin aina välillä kokeilen halvoista kankaista, ei parhaista materiaaleista. Jonain päivänä saan aikaiseksi jotain päälle pantavaa. Sitten on niiden hienojen materiaalien, hyvien kankaiden vuoro :)
Tässä kuvailemassasi inspiraatiossa on paljon yhteneväistä kokemaani. Nimittäin 90-luvun alkupuoliskolla Helsingin Yrjönkadulle ilmestyi Materielle, edelleen siellä sinnittelevä kangaskauppa. Samankaltaisia ihania sävyjä kun noissa kaakeleissa, oli trikoota, villakangasta, sametteja, oih vaikka mitä. Ja alennuslaareista löytyi aina kaikki tarvitsemani. Silloin ompelinkin kaikki vaatteeni itse. Enkä vain säästääkseni tai käsityöopettajaopintojeni vuoksi, vaan ihan kun oli niin vietävän inspiroivia kankaita tarjolla.
Sinun tarmollasi muutut kuvailemaksesi naiseksi yhdessä hujauksessa. Nautinnollista matkaa!
Oi mitä värejä. <3 Minulla on iskenyt myös ihan älytön värin nälkä. Kangaskauppa olisi tässä tilassa vaarallinen paikka. :D Mutta iloa ompeluharrastuksen aloittamiseen. Ompeleminen on mukavaa.
Linnea: moni nâyttää uskovan aikeeseeni suorastaan enemmnä kuin minä itse!
eve: toi huone oli kangaskaupan yläkerrassa. Kerta kaikkisen metka paikka koko kauppa.
Merja: varmasti tiedätkin että niitä liikkeitä on muissakin kaupungeissa…eli ellei ole reissua Brysseliin niin ehkä kuitenkin jossakin, jossain vaiheessa pääset. Kyllä siellä tietysti sekaisin menee mutta sillain iloisesti.
Aura: mulla tämä väriviikonloppu on ihan vastaisku viime viikoille. Täällä on niin harmaat (rumalla tavalla harmaat koska harmaa sää voi olla kauniskin) olot nyt ollut pitkäÄn että sielukin ryvettyy. Tuntuu ettei muka olis mitään hyvää ja kaunista missään vaikka kyse onkin vain väärin näkemisestä. Tänään ompelen verhon keittiön ikkunaan, duunaan yhdelle peilille uudenvärisen karmin ja siitä se taas…
MHH: kiva kun “ilmoittauduit” vaikka ehdottomasti sopii lukea muutenkin. Mutta onhan se kuten sanot että kommentit ovat pisteitä i-kirjaimieni päälle.
Emery on muuttanut. Se vanha rakennushan oli ällistyttâvän pöyristyttävän ihana; Tämä uusi on …erilainen….tuolla kanaalin varrella…se ei ollut vielä läheskään valmis joten en sano vielä muuta kuin että se on täysin erilainen tila jossa tietysti on tuttua se kaikki mikä on pääasiassa eli ne ihanat värit eri muodoissaan.
Uusia Aamu: kiitos kannustuksesta! Kyllä mä itsekin tuohon uskon. Ei muuten voi kai onnistuakaan. Olen sitä paisti muinoin tehnyt itselleni jopa takin jota saattoi ihan käyttääkin, ja muutamia pienempiä juttuja myös. Aika vähän olen silti ommellut.
Vilijonkka: joo, juuri mainitsemastasi syystä haluaisin ommella. Että päasisi vehtaamaan oikein lähikosketukseen niiden materiaalien kanssa..ja vähän toki sitäkin että se olisi sitten se Ainoa Maailmassa se mun vaatteeni…ja kun tykkään pikkutarkkuudesta niin esim. käsinompelu sitä vaativissa työvaiheissahan (ehkä muissakin!) on aivan ihanaa.
Kati: taidekauppaan piti mennä eilen myös ostamaan taulupohjia ja akryylejä mutta näin meidän kesken:onneksi se oli jo kiinni! Olin siinä tilassa että olisin haalinut valtavan kasan kaikkea. Nyt sulattelen tätä toistaiseksi kokemaani ja terapoin tämän surkea tammikuu-olon hittoon.
Niin juu ja hei, piti mainita että Jasmin santasen tapaaminen viime tiistaina oli yksi suuri inspiraatio! Se mitä hän puhui vaatteista ja kun tutkin niiden materiaaleja ja saumoja, sisältäkin kauniita ne vaattet.
On kyllä niin ihania värejä! Toimittaakohan ne kaakelit Suomeenkin…meillä tarttis vihdoin laittaa keittiöön kaakelit. Johan tässä on pitänyt viisi vuotta, mutta kun ei noista täällä myytävistä malleista yksikään kelpaa…
Ja Jasmin Santanenkin. Kuolaan hänen vaatteitaan.
Kaunista! Oletko koskaan miettinyt nimiä nimettömille väreille? Miksi voi esimerkiksi kutsua sitä väriä, mitä kanava heijastaa pilvisenä talvipäivänä? Sitä mikä ei ole harmaata, ei vihreää, ei sinistä eikä ruskeaa?
Ja miten joku onnistuu vangitsemaan sen värin purkkiin, kaikkien käytettäväksi?
Nainen, jolla on noin selvästi omat värit ompelee jotain täydellistä kunhan tuosta tokenee. Oikeastaan sen ei kai tarvitse olla ihan täydellistäkään?
Todellista inspiraatiota taas herätit minussa. Oi nuo alakuvien huoneet mutta samoin kaikki muukin. Turkoosit kaakelit ja kaakelit ylipäätään ne on esineitä jo sinänsä eikä pelkkiä rakennustarvikkeita. kankaat, kaakelit, ompelulangat, napit, maalipurkit, värikartat……ooh.
Olen sanonut että kun saan kodin lopulta valkoiseksi niin varmaan alkaa värit hiipiä takaisin ja niin se on….ei ihan valkoista vielä kaikki ole niin jo piti turkoosi ja fuksia tyynynpäälliset ostaa ja torkkupeittoa ostaessa en epäillyt hetkeäkään että ostanko sen hillityn sävyisen vai tuon mistä löytyy lämmittävät fuksiat, turkoosit, talven punaiset ja sammaleen vihreät…ja olin oikeassa, tarvitsen taas värejä. Joskus lentokentällä olen ajatellut että viereisellä on vaatteita matkalaukussa ja minulla….yksi kaakeli, pari maalipurkkia, boordeja, lipaston vetimiä ja yksittäisiä vanhoja haarukoita ja krikettipalloja…ja kaikki ihan muuten vaan kun en saanut inspiraatioltani rauhaa. Sisustus osastot, remonttitarvike osastot ja kirpputorit…sinne suunnistan siinä kun ennen löysin itseni vaatekaupoista ja kosmetiikka osastoilta…..(no saa Mac ja Opi minut kyllä vieläkin pysähtymään…värien takia ja niiden nimien. Innostun pelkästään jo värien nimistä.)
Liivia: eikôhän tähän maailmanaikaan saa mitä vaan rahalla minne vaan. Että jos ne kaalelit ei jätä rauhaan ja on valmis laittamaan juttuun enemmän kuin paljon niin otahan puotiin yhteyttä!
Rita: olen kyllä miettinyt ja huomannut että harmillisesti ajatukset menevät aina johonkin sellaiseen miKä on jo nimetty.
Pirkko: kaikkeen tämä ei suinkaan päde minun kohdallani mutta kokemuksesta tiedän että ompeluhommien suhteen olen aivan raivostuttava täydellisyydentavoittelija. En voi pitää vaatetta jos TIEDÄN että siinä on virhe vaikka sitten sisäpuolella tai muuten piilossa.
Anne: hieno homma jos inspiraatio levittyi.
Nâmâ värijutut on mulle sellaisia että ihan tarkkaan tiedän milloin tarvitsen mitä ja usein se muoto on vapaa…että joskus riittää oikea sävy ruutattuna kanvakselle tai väritettynä paperinkulmaan. Joskus se on joku vaate päällä; Eikä VÄRI ole välttämättä mun kohdalla mitenkään huomiota herättävä tai vahva tai mitään.
Tulipa vielä mieleen, että tapasin kerran Pariisissa asuessa kyseisen vaatesuunnittelijan. Jäi valitettavan kalsea tunnelma hänestä, lieneekö ollut hänellä huono päivä tai mulla väärät kysymykset. Nyt käyttäytyi ilmeisesti lämpimämmin kun oikein inspiroi?
Pidän kovasti tuosta vaaleansinisestä kaakelista, jossa on tähti keskellä… Terveiset pakkasesta!