p i i l o m a j a

Inspiraatio!

Violet — Sat, 28 Jan 2012 18:46:24 +0000

Suunnitelma oli valmis oikeastaan jo torstaina. Tiesin että kunhan tulee lauantai ahmin värejä kaikin mahdollisin keinoin.

Emery & Cie on muuttanut ja heidän värinsä hehkuvat kaakeleissa, kipoissa ja kupeissa, tapeteissa, maaleissa sun muussa nyt kanavan varrella.

Kysyin voiko ostaa vain yhden kaakelin. Olisi voinut mutten osannut valita. Mies sanoi: toivottavasti minulla ei ole koskaan taloa missä voisi tehdä käyttää näitä. Luultavasti joutuisin silloin ostamaan kaiken.

Kangaskaupassa haukoin henkeä ja päätin opetella ompelemaan. Pakkatolkulla hienoja sävyjä, metreittäin hyviä materiaaleja. Koskettelin, kääntelin, nostelin.
Erittäin inspiroiva päivä.
Minusta tulee vielä nainen joka tekee itselleen kauniin paidan, mekon, hameen….

Ei ehdi

Violet — Wed, 25 Jan 2012 20:17:29 +0000

Kamera ja muistikirja ovat tällä viikolla vain rekvisiittaa. Niitä ei ehti käyttää tai täyttää. Eilisen istuin koulutuksessa, illalla osallistuin WDC Helsinki 2012 -tilaisuuteen, juttelin pitkään Jasmin Santasen kanssa ja ihastuin hänen vaatteisiinsa, tänään mietin kuumeisesti mistä rahat ostaa jotakin niistä (ei mistään, ehkä joskus). Nyt on keskiviikko ja tuntuu olevan ikuisuus siitä kun aamulla kävelin töihin. Äsken tuli äänestyspaikalta, monta leimaa sai taas laittaa.

Minulla on perhe tuolla olohuoneessa. Menen nyt sinne. Se on minusta parasta mitä nyt voi tehdä. Mukavaa viikonjatkoa teille.

Violet — Sun, 22 Jan 2012 18:30:34 +0000

Kamera ei jaksa enää mutta jollakin tavalla se viehättää minua. On kuin osa tästä tammikuun latteudesta olisi jossakin siellä pikkuisen zoomin sisällä, vetäisi sumuverhoa linssin eteen ja pehmentäisi kulmia. Eikä se ole ihme. Ehkä sillä on tarkoituskin. (Joka tapauksessa kamera on kuusi vuotta vanha ja se on nykyään paljon se vaikka ennen ei olisi ollut.)

Katselin äsken miehen kanssa Sylvian. Minulle se oli toinen kerta mutta teeskentelin että ensimmäinen. Minun vieressäni pyyhittiin silmäkulmaa ja ojensin hihani.

Dubletissa tapahtuu taas.

Kauppa

Violet — Sat, 21 Jan 2012 11:34:47 +0000

Toisinaan näkee liikkeitä joiden olemassaoloa ei meinaa pystyä ottamaan todesta.

Uteliaisuus ajaa katsomaan lähempää ja pian huomaa painavansa nenää ruutuun. Sortimentti on ällistyttävä ja tuotteiden esillepano vielä enemmän.

Katsoja miettii kuka mahtaa pitää moista puotia. Tulee myös pohtineeksi käykö siellä joskus joku ja – jos pidemmälle mennään – kannaattaako liike todellakin.

Sitten joutuu ehkä korjaamaan omaa käsitystään siitä mitä se kannattavuus ylipäätään on ja kannaattaako sellaista paljon ajatellakaan.

Violet — Sun, 15 Jan 2012 11:44:37 +0000

Terassilla on paljon uutta persiljaa, suuri unikko aukeaa kohta. Seison auringossa pitkään ja pidän ovea auki makuuhuoneeseen. Valo tulee joka nurkkaan, ämpäri olohuoneen nurkassa on tänään tarpeeton.

Kun on huolia tai pannuunottoa sulkeudun omien romujeni pariin. Tutkin papereita, kuvia, tavaroita kuin näkisen ne ensimmäistä kertaa. Tavallaan näenkin, sillä esine eri paikassa ja eri kavereiden kesken on aivan eri juttu. Tulee uusia yhteyksiä ja tarinat alkavat.

Violet — Sat, 14 Jan 2012 07:24:30 +0000

Keskittymisongelmia. Ottaa päähän ja rankasti. Olohuoneessa täytyy olla taas ämpäri lattialla, eri nurkassa kuin viimeksi. Tämä on kolmas nurkkaus tässä kodissa.

Tekisi mieli rakentaa maja. Alusta pitäen joka saakelin puun raahaisi sinne ja panisi kasaan. Näkisi mitä on siihen pannut, tietäisi että se on kunnollinen.

Violet — Wed, 11 Jan 2012 20:11:21 +0000

Kävelen yhä useammin töihin. Pidän puolityhjistä kaduista ja itsemääräämisen illusiosta jonka rikkoo oikeastaan vain punaisiin liikennevaloihin pysähtyminen. Kun olen perillä ei ole enää yhtää pimeää. Minulla on punaiset posket ja aukinainen mieli monta tuntia.

Valokuvien ihmiset ovat ryhtyneet toimiinsa. Niin on todellakin käynyt. Pöydältäni kuuluu supatusta vaikken ole edes tulossa hulluksi. Kun makaan sängyssä juuri ennen nukahtamista huomaan ettei luettavaa juuri nyt tarvita.

Violet — Mon, 09 Jan 2012 18:55:00 +0000

En ole vielä kovin tietoisesti ehtinyt reagoida tammikuun olemassaoloon. Uusi kalenteri kyllä tyrkytti itseään jo lokakuulla, silloin kirjoitin siihen vasta nimeni, osoitteen vasta joulunpyhinä kun ei voi koskaan tietää. Tammikuu on hiipannut tänne, kuin ovi olisi jäänyt auki ja se olisi luikahtanut. Se on muistini mukaan aika ennenkuulumatonta, koska olen vuosia sanonut tammikuun olevan yhtä maanantaita ja sellaisenaan tympeä.

Valkeus tulee jokaisen vuoden alussa ja tiedän että niin tulee muillekin. Unet ovat joskus vain harsoja mutta silti virkistäviä, valkoisen paidan läpi saattaa hiukan aavistaa kalpeaa ihoa. Eilen, kun kävelin Le Havren näytöksestä mieheni kanssa kadulle tuntui ilmassa ensanomikä – mutta se oli jo ihan hiukan täällä.

Violet — Sun, 08 Jan 2012 18:51:06 +0000

Tänä viikonloppuna on tuijoteltu paljon kuvia. Valokuvia, piirustuksia, elokuvia ja kirjojen kuvia. Läksyjä ei olla tuijoteltu paljonkaan vaikka olisi kai pitänyt. Pienempi sanoo että hän tykkää koulussa eniten piirustuksesta (kerho), origameista (toinen kerho), kuvaamataidosta (kouluaine sentään) et c’est tout. Isompi sanoo että hänestä tulee level designer.
Minä sanon että hyvä juttu, on hyvä kun on kiinnostuksen kohteita.

Vuoden ensimmäisenä keskiviikkona

Violet — Wed, 04 Jan 2012 19:39:42 +0000

Kaupungilla näkee Kaurismäen Le Havre -elokuvan mainoksia siellä täällä. Tämän päivän kaikki sanomalehdet, niin ranskan- kuin hollanninkielisetkin kehuivat elleivät jopa ylistäneet filmiä. Minulla on treffit mieheni kanssa lauantaiaamun näytökseen klo 11.15. Puhkun ylpeyttä. Kuin menisi katsomaan itsetekemäänsä leffaa. Toivottavasti ei tarvitse hävetä.

Olen erehdyksessä lukenut suomalaisten lehtien nettisivuja. Olen ymmälläni. Mitä pitäisi ajatella Tampereen Keskustorin glögiteltan rajaköysistä, miten saattaisi ymmärtää että sädetikut ovat räjähteitä, miten osaisi suhtautua presidenttiehdokkaan PÖÖ-filmiin tai kuinka voisi ymmärtää tupakka-askin ostoon liittyvää sirkusta?

Toistan tuon kohdan “olen ymmälläni”.

Haahtela on kuulemma julkaissut uuden kirjan. Toiset ylistää, toiset ei. Kai se on itse luettava.