Kahden vaiheilla

Pienempi poikamme rakastaa Chaplinia koko kahdeksanvuotiaan sydämellä. Rakastan, sitä sanaa hän käyttää. Pukeutuu usein Charlien asuun mutta on kokeillut myös Kaupungin valot -elokuvan sokeana kukkamyyjänä olemista. Ensi tiistaina on koulussa naamiaiset. Poika on kahden vaiheilla. Haluaisi olla Charlie ja valmiina olisi keppi, takki ja housut löytyisivät, varmaan kengätkin ja ehkä hattu jostakin. Viikset olisi helppo laittaa.

Mutta sitten kaupoissa on kaikkia naamiaisasuja…semmoisia tyyppejä joiden nimeä en edes tiedä, mutta kaikki tuon ikäiset pojat tietävät. Hahmoja, jotka ovat varmaan aikalailla menevämpiä kuin Charlie. Ja tämä houkuttaa myös: että olisi kuten muut.

Saa nähdä miten käy. Äänestän Chaplinia – mutta pelkään ruman hahmon murskavoittoa. Myönnän että oman maun mukaan eläminen ei ole aina ihan helppoa varsinkaan kun on ihan pieni vielä.

Mainokset

15 comments on “Kahden vaiheilla

  1. Aanestan myos Chaplinia. Hienoa, etta noin nuori poika tietaa hanesta! Naytetaanko siella enemman tv:ssa vai onko han teidan perheen katsottu hahmo?

    Lahdenpa tasta toihin :) Kivaa lauantaita!

  2. Jertta sanoo:

    Meillä 5-vuotias tyttö on myös ihan Chaplin-fani henkeen ja vereen. ja 8-vuotiaskin (tyttô myös) tykkââ tosi paljon. Toisena suosikkina Ohukainen ja paksulainen. Eli saattaa sitten kuitenkin olla, ettâ kavereissa olisi muitakin Chaplin-faneja, kukaan vaan ei uskalla sitâ ââneen koulussa tunnustaa, kun on niin paljon coolimpaa muka ja turvallisempaa ainakin sanoa tykkââvânsâ supersankareista. Mutta toivottavasti pojalla riittââ rohkeus olla oman tiensâ kulkija!

  3. Liivia sanoo:

    Niin kuvaavaa. Ja hienosti kerrottu.

    Samoja kamppailuja täällä käydään, mutta yhä useammin huomaan, että se oma mieltymys voittaa.
    Tyttöni tahtoo pukeutua AINA hameeseen kouluun. Siitä saa kuulemma kuulla, kukaan muu kun ei käytä hametta. Mutta hän vain laittaa, koska tykkää itse niin kovasti.
    Ja monta muuta kummallista juttua säärystimistä karvahattuun (jotka täällä on outoja vaatteita) hän käyttää mielellään, koska itse niistä tykkää. Välillä hän sanoo, että tuo tai tuo haukkui hänen hattuaan, mutta selvästikään hän ei enää välitä. Tarhassa vielä välitti. Ihailen hänen tapaansa kääntää erilaisuus voitoksi. Hällä on niin paljon parempi itsetunto, mitä itselläni oli tuossa iässä tai vanhempanakaan.

  4. saarikowski sanoo:

    Yksi ääni lisää Chaplinille! Onko Chaplinin kävelytyyliä jo treenattu? :)

  5. Celia sanoo:

    Ihana Chaplin poika sinulla!

    Minä tykkäsin ja tykkään yhä kovasti Chaplinista. Lempielokuvani häneltä on Kultakuume tai sitten Nykyaika. Me leikittiin kans pienenä yhtä kohtausta just Kultakuumeesta. Voitais perustaa pieni fanikerho.

  6. Annika sanoo:

    Minäkin äänestän Chaplinia, ehdottomasti! Pitäisi hankkia nuo elokuvat omaan kirjastoon. Lapsena soitin mankalta Chaplinia ja tanssin päivät pitkät. Oi, sitä musiikkia!

  7. Savu sanoo:

    Oi liikuttava dilemma! Voi toista.

  8. Matroskin sanoo:

    Pienempi poika olisi halunnut olla päiväkodin naamiaisissa vaaleanpunainen keiju.

  9. vilijonkka sanoo:

    Eipä taida tätien äänetyskierroksella olevan vaikutusta… Mua ihan säälittää tuollaiset pienet persoonallisuudet, joilla on omiakin ajatuksia. Tsemppiä hänelle!

    Meidänkin tytöt tykkäävät Chaplinista. Tai siis koko perhe tykätään.

  10. Oi!: Rakastan Chaplinia, sanoo pieni poika. Se on kuin kirjan ensimmäinen lause. Ja vielä se sokean kukkakauppiaan rooli. Miten hurmaavaa. Nyt alan jännittää, miten valinta menee. Muista kertoa!

  11. Merja sanoo:

    Chaplin joo, ilman muuta! Hällähän on ne nappisilmätkin :)

    Mun poikani ei valitettavasti fanita mitään noin hienoa. Enemmän just ne rumat sankarihahmot… vaikkei meillä kotona ole niitä koskaan suosittukaan. Mutta ympäristö vaikuttaa, näinhän se on.

  12. himalainen sanoo:

    Toivottavasti Chaplin, rohkea poika!

    Meidän poika halusi viime vuonna koulun naamiaisissa pukeutua turbaaniin ja värjätä kasvojen ihon tummaksi. Hän oli oikein tyytyväinen ja iloinen kouluun lähtiessä, mutta koulusta kotiin tultaessa oli iso suru. Oli saanut monenlaiset haukut niskaan. Pahinta, mitä oli huudettu, oli mielestäni ”Tappakaa tuo terroristi”.

    Mielipahasta selvittyään hän oli kuitenkin tyytyväinen siitä, minkä asun oli valinnut.

    Mietin jälkeenpäin, että olisiko itse pitänyt aavistaa jo, että miten siinä käy ja ehdottaa pojalle jotain muuta vaihtoehtoa, mutta en siltikään oikein usko siihen. Ehkä kertoa, minkälaisia reaktioita voi tulla ja kasvattaa jotenkin vain rohkeaksi erilaiseksi.

    Anteeksi, että aloin tässä heti näin isoja synkkiä asioita pohtimaan, tuli vain niin elävästi mieleen tuo kevään järkyttynyt olo siitä, mitä vaatteet viestivät automaattisesti joillekin ihmisille. Aivan kuin olisi vain nappia painanut. Ei vaihtoehtoja.

  13. Violet sanoo:

    Vastailen teille kaikille ihanille huomenna. Nyt musiikki kutsuu.

  14. Violet sanoo:

    Neiti Nimetön; kaikki taisi alkaa siitä kun Ranskan teeveestä tuli sellainen Chaplin -elokuvien sarja. Sen jälkeen ostettiin kotiin dvd:nä pari myös.

    Jertta; ihan varmasti muutkin tykkäävät mutta totta mitä sanot…

    Liivia; voi, sun tyttös tarttis olla meidän poikien koulussa! Hameet ovat sen ikäisillä ihan selkeästi yleisempiä kuin housut.

    saarikowski; kuule on;-)

    Celia; fanikerho pystyyn. Kaikille tekoviikset!

    Annika; se on upeaa musiikkia.

    Savu; sa muuta. Ja pitää tarkasti miettiä mitä asioihin sanoo.

    Matroskin; miten kävi?

    vilijonkka; välitän tsempit!

    Leena; voin kertoa ihan heti: valitettavasti Charplin hävisi.Koululaukussa oli naamiaisia koskeva lappu missä luki että sitten ei saa missään nimessä tuoda mitään mikä voi olla vaaraksi (ja liuta esimerkkejä…).
    Poika ei siis saisi ottaa keppiä eikä suostu kuulemma ilman sitä menemään Charliena.
    Huomaan kyllä että hän on jotenkin ”helpottunut”….Ehkä on helpompaa mennä joku hiivatin musta kaapu päällä…

    Merja; kyllä ne taitaa tulla ihan väkisin vaikka missä pussissa asuisi. Eikä minusta ole mitään ideaa sen puoleen pussissa asuakaan.

    himalainen; koskettava esimerkki tämä sinun poikasi kokemus. Olen varma että olisin itse miettinyt ihan juuri noin jos olisi omalleni tapahtunut…että olisiko pitänyt varottaa että kaikenlaista voi tulla kun jotkut on niin tolloja.

    Eikä mitään anteeksia. Tämmöistä se valitettavasti on.

  15. Kirjailijatar sanoo:

    Minä pukeuduin kerran työpaikan pikkujouluissa, joissa teemana oli julkkikset, Chapliniksi. On minusta niin loistava hahmo ja tavallaan helppo imitoitava. Pakko kertoa, että minä sain palkinnon juhlien parhaasta asusta! Chaplin on hieno.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s