Huippu homma!

Aiguille du Midi (3842 metriä) oli suunnitelmissa jo viime talvena mutta erinäisten sähläysten vuoksi se jäi silloin haaveeksi. Nyt olen sen kokenut ja vannon ettei tämä jää ainoaksi kerraksi.

Midille pääsee kahta köysirataa käyttäen. Hytissä on jännä tunnelma kun matkustajat kilvan hihkuvat ihastuneena ja tasaavat ilmanpainetta korvissaan.

Miinus kaksikymmentä astetta jäätävän tuulen kanssa täällä ylhäällä tuntuu lievästikin sanottuna erilaiselta kuin mihin olen koskaan aikaisemmin tottunut.   Jotkut  istuskelivat henki vinkuen penkeillä odottamassa alaspääsyä. Hengittämiseen sai toden teolla keskittyä.

Mont Blanc oli aivan kyljessä  ja kaikkialla vain huippuja, lunta, pilviä ja sitten aurinko siinä, ihan vieressä, kuumana naamalla.

Koskaan ennen en ole nähnyt helikopterin lentävän alapuolellani! Yli lentävät lentokoneetkin tuntuivat olevan lähes käsin kosketeltavissa.

Siellä oli niin sietämättömän kaunista etten muistanut ajatella sitä etten pidä korkeista paikoista. Jokaisen pitäisi saada kokea ainakin kerran olevansa ”maailman katolla” – vaikka toki tällä pallolla paljon korkeammallekin voi kiivetä.

Pojille tämä oli juttu josta puhutaan vielä pitkään. Minulle samoin, ei sen puoleen! En ihan äkkiseltään muista mitään muuta mikä olisi tehnyt yhtä suuren vaikutuksen. Melkein tippa linssissä sieltä tuli alas.

Mainokset

23 comments on “Huippu homma!

  1. Merja sanoo:

    Hienot maisemat! Ja kauniit sinisen skaalat.

    Me olimme jokseenkin just noissa korkeuksissa Coloradossa, jos muistat kun kirjoittelin siitä..

  2. Brita sanoo:

    Teidän perheen loma taisi onnistua nappiin. Tosi kiva. Häikäisevän lumen paljous ja vapauden tunne yläilmoissa sinisen taivaan alla täytyy olla mieleenpainuvaa. Kotihommat eivät muistuttele olemassaolostaan ja saa rentoutua. Kateeksi käy. Täällä hiihtoloma. Pakastin pitäisi sulattaa yms. mrrr…Pakkasta -20 astetta viiman kanssa, joten jopa mäyräkoira jarruttaa itsensä, kun ulko-ovesta pääsee. Viima kaksinkertaistaa pakkasen, tiesi setä-Sää.
    Upeita kuvia. Kiitos niistä. Näkyikö muita suomalaisia, vai onko lomapaikka vain Keski-Euroopalaisten suosiossa?

  3. Katriina sanoo:

    Tuohan on ihan kuin lentokone olisi pysähtynyt välillä huipulle, että matkustajat saavat ihailla maisemia ja ottaa valokuvia:D Paikka vaikuttaa henkeäsalpaavan upealta kokemukselta!

  4. Ulla sanoo:

    Upeita kuvia, joista välittyy hyvä tunnelma. En ole varma uskaltaisinko köysiradan kyytiin!

  5. OOh, miten hieno paikka. Olet oikeassa, tuonne pitäis kaikkien päästä. Ei tuota mihinkään muuhun varmasti voi verrata.

    Kiva, että olet taas takaisin blogeilemassa:)

  6. Suklaasydän sanoo:

    Onpas sitä oltu kauniissa maisemissa! Korkeanpaikankammoa minulla on hieman, mutta noiden maisemien takia saattaisin kyllä kivuta köysiradan kyytiin. Olin jo unohtanut miltä sininen taivas näyttää, mutta eilen oli kyllä kaunis päivä täälläkin.

  7. eeva sanoo:

    Tuttu tunne – vieläkin jaksan muistella ja ihastella Sveitsin lumivalkeaa alppimaailmaa. Ehkä juuri tätä syystä olen kovin ihastuneena nyt kuvannut Suomen talvista luontoa. Kyllä maailma on kaunis, pitää vain kulkea aistit avoimina. Ja madame, vous etes tres chic.

  8. Susku sanoo:

    Hienoja kuvia!!! Samat asteet täälläkin, mutta maisemat eivät niinkään häikäisevät…

  9. Kirjailijatar sanoo:

    Varmasti ihan huikea kokemus. En ole koskaan läheskään noin korkealla, vain jossain reilussa kilometrissä ja siellä ei todellakaan ollut tuollaista. Kerran meidän piti vaeltaa Ruotsin Sarekissa jonnekin tunturin laelle, mutta pysähdyimme reiluun kilometriin, kun alkoi sade ja tyttö oksenteli. Vietettiin päivä teltassa ja käännyttiin takaisin.

  10. Heljä sanoo:

    Ihania maisemia ja huippuja, upeita kuvia ihailen vaikkei ole lainkaan mun juttuja korkeudet eikä lumi.
    Valoisaa viikkoa!

  11. marika sanoo:

    Huh, huh upeita kuvia!

  12. Sooloilija sanoo:

    Hengästyttävää! Upeaa sinistä ja kirkasta valkoista!
    Onnittelut onnistuneesta lomasta!

  13. Liivia sanoo:

    Juu minä en menisi:)
    Se au pair-kyläni, josta aina vaahtoan, oli 2500 km korkeudessa ja siellä olisi ollut noita huippujakin tarjolla, mutten koskaan halunnut.

    Mutta hieno raportti! Toivottavasti tulee lisää!

  14. Matroskin sanoo:

    Vaikuttaa hienolta reissulta. Saat olla sijaiskokijani, kun en itse pääse minnekään :)

  15. Violet sanoo:

    Merja; muistan kyllä!

    Brita; kyllä se oli hyvä loma. Unohdin ihan täysin monta käytännön juttua, mm. pankkikortin koodin;-) Mitään nettiä en kyllä sekuntiakaan kaivannut mutta nyt on kiva olla takaisinkin.
    Suomea en kuullut kertaakaan mutta kai siellä nyt jonkun verran suomalaisiakin on. Englantilaisia oli tällä viikolla ihan karmean paljon. Venäjää kuuli silloin tällöin, samoin italiaa.

    Katriina; jotain tuollaista lentokonejuttua minäkin ajattelin> Että aukaisisi koneen ikkunan kesken lennon tai jotain.

    Ulla; Mulla kyllä uteliaisuus voittaa tuollaisissa tilanteissa kaikki pelot.

    Neiti Nimetön; joku Kiinan muurilla seisoskelu saattaisi tuntua samalta. Että tuntisi olevansa jotenkin ”kaiken yllä”.

    Suklaasydän; siellä näköalatasanteella en edes huomannut pitkään aikaan seisovani lattialla jonka läpi näkee alas – vaikka juuri sellainen saa mulla aikaan pahimman paniikin normaalisti.

    eeva; merci, madame!

    Susku; muuten ei tuollaisia asteita sitten ollutkaan. Alempana joka päivä paljon vähemmän, loppuviikosta laskin pelkkä t-paita päällä takin alla.

    Kirjailijatar; majapaikkamme sijaitsi 1200 metrissä vaikkei sitäkään oikein tajua kun vieressä on suuret vuoret ja luulee olevansa ihan alhaalla mutta onkin jo valmiiksi korkealla;-)

    Heljä; joo, ei kaikki ole kaikkien mieleen. Silti voi ihailla, jollakin tavalla. Sama mulle on joku sukellusjuttu.

    marika; kiitos, marika!

    Sooloilija; silloin kun tuolla on sinistä niin sitten on TODELLA syvät värit.

    Liivia; mitä suotta mennä ellei lainkaan haluta. Ja kyllä, lisää tulee, kyllästymiseen asti.

    Matroskin; oli se hieno. Kai nyt sentään joskus jonnekin…?;-)

  16. Johanna sanoo:

    Oi, sanaton maiseman edessä… upea maisema ja tunne välittyy meille kaikille. Kiitos Sinulle !
    Tuskin maltan odottaa jatkokuviasi !
    Tämä kotomaan tasaisen lakeuden talvi ja lumi alkaa jo hermostuttaa, sisäinen kello pistää hipelöimään siemenpusseja ja kaivamaan esille multaa ja kukkaruukkuja, silmäys ikkunasta jysäyttää maanpinnalle – hetkellisesti.

  17. tintti sanoo:

    Aah, happea!

  18. MaaMaa sanoo:

    upea paikka!
    Minä olin tuolla sinä kesänä kun täytin 7-vuotta ja muistan edelleen kuinka korviin sattui kun noustiin köysirataa huimien rotkojen ja vuorten nyppyilöiden yläpuolelle. Muistan, kuinka ylhäällä oli ”ihan talvi” vaikka elettiin kesäkuuta. Muistan sen uskomattoman maiseman, jota ei melkein pysty kuvailemaan! Meillä on jossain vielä diplomi, missä koko perheen nimet, ja ”todistus” että olemme matkustaneet maailman korkeammalle vievällä köysiradalla (ainakin silloin).
    Eli aivan varmasti poikasikin muistavat kokemuksensa ikuisesti!! :)

  19. Elisa sanoo:

    Huikean kauniita kuvia, vitsit! En tiedä olisinko itse uskaltanut tuonne huipulle, mulle jo Åren korkeimmat paikat sai jalat tutisemaan – varsinkin kun sieltä piti aina laskea alaskin =)

    Oliko Megeve jossakin lähistöllä?

  20. Violet sanoo:

    Johanna; eipä kestä, mielelläni muillekin mainostan hienoa paikkaa.
    Ymmärrän tuon malttamattomuutesi…

    tintti; sitä oli. Nyt ilma Brysselissä tuntuu kaksinverroin likaisemmalta kuin ennen.

    Maamaa: ai olet ollut niin pienenä tuolla?
    Ei meitä ketään varsinaisesta korviin sattunut mutta se semmonen hullu tunne…eikä oikein kuullut.
    Muutamia ihmisiä näin ylhäällä joilla oli hengitysvaikeuksia. Istuivat henki vinkuen penkillä, jotkut lapset itkivät.

    Elisa; Megeve ei ole kovin kaukana mutta en ole koskaan käynyt.

  21. Pullopostia sanoo:

    Minäkin olen käynyt tuolla jollain huipulla Italian puolella.
    Upeaa on!

  22. Riikka sanoo:

    No vau! Mulla olis kyllä alkanut jalat tutista.

  23. Tuuli sanoo:

    Kävelin joskus (cramponeissa ja köysissä) Aiguille du Midiltä Vallee Blanchen poikki Italian puolelle Helbronneriin. Valitettavasti alkumatkan jälkeen laskeutui sankka sumu, joten ei oikein ollut maisemia. Toisaalta olen Midillä käynyt fotaamassa muutamia monia kertoja, joten eipä niin hirveästi haitannut.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s