Keskittymisharjoituksia

Ja tuli sitten sellainenkin aamu jolloin kaikki oli vain valkoista. Maa, ilma, maailma. Sakea sumu, päälle lumisade joka voimistui päivän mittaan. Sekaan vain vaikka hississä istuessaan ei nähnyt taivaan ja maan rajaa, eikä muuta kuin seuraavan tuolin ilmassa. Keltaiset lasit auttavat jonkun verran mutta eivät tee ihmeitä nekään. Hätähousuihmiselle kuten minä on oikein terveellistä harjoittelua laskea olosuhteissa joissa näkee lähinnä vain omien suksiensa kärjet. Joutuu keskittymään siihen mitä on nyt. Ei näe eteen ei liioin taakse. On oltava tarkkana käsillä olevan hetken kanssa. Näkee juuri ja juuri missä rajoissa voi liikkua, mutta maasto voi silti tuottaa yllätyksiä.

Ei laskettelu ole vain suksilla alas liukumista.

Mainokset

9 comments on “Keskittymisharjoituksia

  1. sanni sanoo:

    Huh! Kuvasi aiheuttavat minulle kauhunsekaisen ihailun tunteen. Vuoret, alas hujahtelu suksilla, alapuolella lentävä helikopteri, sumuinen valkoinen maailma, hiihtohissit. Pelottavan kiehtovaa sanoo hän, joka ei ole koskaan lasketellut eikä nähnyt alapuolella lentävää helikopteria. Kaunista, hyvän loman näköistä.

  2. tintti sanoo:

    Yeah! Whiteout! Harrastan samaa täällä tasamaalla kun oikein pyryttää, keskelle peltoa ja mielikuvitus liikkeelle vaikkei itse kamalasti liukuisikaan.

  3. Susku sanoo:

    Vähän tuon näköisiä juttuja on täällä näkynyt useammankin kerran tänä talvena…tosin ei hiihtohissejä eikä kovia korkeuseroja, mutta lumisadetta niin ettei mihinkään näy. Olen katsellut sitä pääasiallisesti ikkunan läpi, lämmössä, sisällä. Kokemuksena ihan mukava, mutta minulla ei mitään pakottavaa tarvetta ole ollut ulos tuollaisessa säässä :).

  4. Merja sanoo:

    Meillä oli vähän samanlaiset olosuhteet eilen kun ajeltiin alas vuorilta. Niin sumuista ettei nähnyt kuin jonkun metrin eteensä.

    Mutta lumisateessa mua ei saisi rinteeseen. Inhoan sitä kun lunta sataa naamaan.

  5. Violet sanoo:

    Sanni; heh, ei mua nyt kuitenkaan mihinkään sankariluokkaan voi nostaa näiden asioiden takia;-) Mutta totta: huomaan usein olevani parhaimmillani tilanteissa joissa ensin olen epävarma siitä miten menee. Mussa on yllytyshullua ja uhkarohkeutta ja nautin kovasti siitä että tunnen onnistuvani.

    tintti; ihan hyvin käy tasamaallakin. Välillä mietin: ollaanko me nyt kuolleita kaikki ja jossakin matkalla jonnekin???

    Susku; mulla oli pakottava tarve! Osaltaan sen aiheutti etukäteen maksettu koko viikon hissilippu;-)

    Merja: pelkkä sumu oli kivampi, myönnän. Mutta lumisateessakn meni. Lasit suojaa ison osan naamaa ja kauluri loput!

  6. Olina sanoo:

    Enpä olekaan koskaan ajatellut laskettelua noin filosofisesti. Ehkä siksi, kun en ole koskaan lasketellut. Siksikin pidän tästä matkakertomussarjasta: saan taas kurkistaa itselleni uuteen maailmaan!

  7. Brita sanoo:

    Monenmoinen talvinen sää on vain plussaa lapsillekin. Sakea lumipyrykin on kokemus. Suloisia kuvia lapsista. Piirustuskuvakin! Erilaisia lapsiaan on hieno seurata. Ja kumpikin mäkilaskutyyli on juuri oikea. Niin se menee meilläkin tämä lasten syvällisempi ohjaaminen asiaan kuin asiaan. Kärsivällisempi osapuoli tekee sen. Miehet tunnetusti pystyvät keskittymään yhteen asiaan huolella, joten lapset saavat hienoja kokemuksia isin kanssa. Muistavat sen lopun elämäänsä. Miksihän he odottavat, että isi on se, joka katsoo tähtiä kaukoputkella kaksi tuntia. Äidille ei edes mainita, kun ohimennen näkemästään…

  8. Violet sanoo:

    Olina; toki laskettelu VOI olla vain alaspäin liukumista mutta onneksi muutakin, jos haluaa ottaa vastaan. Kuten mikä hyvänsä liikunta, ei sen puoleen.
    Jonkun erittäin pitkän yhtäjaksoisen laskun aikana, kun ei kuulu kuin suksien ääni lumella ja oma hengitys huomaa toisinaan ajattelevansa erittäinkin syvällisiä.

    Brita; Niin, ei meidän lapset ole talvea oikeastaan muuten kokeneetkaan kuin näillä kahdella Alppireissulla. Kerran ovat olleet Suomessa talvella. Eli joo, erilaiset sääolot ja uudet kokemukset ovat kaikki plussaa ja uutta hienoa.

    Ihan juuri oikein sanottu: molempi tyyli on se oikea! Ja kun ajattelen usein että mieheni on HIDAS ja minä olen NOPEA (vähän kaikessa, en puhu nyt laskettelusta) niin ei siinäkään kumpikaan ole toistaan ”parempi” tai enemmän oikeassa.

    tuo esimerkkissi opettamisesta ja kaukoputkesta…totta joka sana. Kiitän mieheni hitautta, perusteellisuutta ja kärsivällisyyttä.

  9. annaliisa sanoo:

    Ihanaa että olet taas täällä!
    Huikeissa maisemissa olet saanut lomailla! Ensimmäisissä kuvissa oleva kylä näyttää niin pittoreskilta, juuri sellaiselta kuin olen alppikylien kuvitellutkin näyttävän!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s