Lasten kanssa

Lapset olivat elämänsä ensimmäistä kertaa mäessä viime talvena. Aloittivat silloin hiihtokoulun. Innostuivat iloksemme heti. Aamupäivän hiihtokoulun jälkeen pojat laskivat kanssamme muutaman tunnin yhtä päivää lukuunottamatta joka päivä. Suosikkiserkkunsa oli mukana kuten viime vuonnakin, ja seurassa ilo tiivistyy! Olen ylpeä miehestäni. Hän jaksoi opettaa silloinkin kun minä olisin vain luikahtanut paikalta omille laskuilleni…Lasten kanssa laskeminen on erilaista mutta myönnän, kivaa sekin!

Hisseillä – kaikenlaisilla – kulkeminen sujui tänä vuonna jo täysin kommelluksitta ja rutiinilla. Aikuinen kuitenkin vielä mukana, varmuuden vuoksi.

Poikien täysin erilaiset luonteet tulevat esiin rinteessäkin. Kahdeksanvuotias (kuvassa) uskoo olevansa paljon parempi kuin onkaan, on hiukan hurjapää ja pitää vauhtia tekniikkaa tärkeämpänä…

Kymmenvuotias sen sijaan ruoskii itseään pienimmästäkin virheestä, aliarvioi itseään ja taitojaan, on hyvin tekninen laskija ja haluaa tietää kaiken ja täysin.

Yhtä kaikki molemmat voittivat itsensä tuhannesti ja voi sitä ylpeyttä kun saivat tänäkin vuonna hiihtokoulusta uuden mitalin! Ensi talvea odotetaan jo.

Advertisements

14 comments on “Lasten kanssa

  1. Martta sanoo:

    Hih hih pakko kommentoida tätäkin postausta tuon pienemmän poikasi asenteen osalta; minulle annettiin vinkiksi ’vauhti korjaa virheet ja voima tekniikan’ silloin kun vaihdoin laudasta telemarkiin. Ihan hyvin näillä eväillä sitten pärjäsinkin ;) Ihanaa kyllä että pojat innostui!

  2. Martta sanoo:

    (Ja nyt tuli mieleen, että jankkasinkohan tuotakin samaa kommenttia jo viime vuonna.. No, kertauksen vuoksi sitten, koitan keksiä jotain uutta ensivuodelle..)

  3. Violet sanoo:

    Martta; hyvä vinkki;-)
    Viime talvena tosiaan oli selvästi karmea jännitys molemmilla aloittaa mutta pian jo sanoivat että miksei olla päästy ennemmin. Ihan alussahan nuo vielä ovat, mutta etenkin isompi kehittyy kyllä ihan silmissä. Siis tekniikkansa. Eikä hurjastele kuten pikkuveljensä vähän;-)

  4. Kuulostaa kivalta. Ettei vain sinulla ole siellä 10-vuotias perfektionisti? Kuulosti vain niin tutulle…

  5. Ansku sanoo:

    Paljon voi päätellä tuosta korvasta korvaan ulottuvasta hymystä – villi arvaus, että sellainen oli molempien naamalla tekniikoista huolimatta..?

    Näyttäisi säät suosineen lomaanne!

  6. Violet sanoo:

    Pellon pientareella; kyllä. Ehdottomasti on. On ollut aina tuollainen eikä se ole aina ihan helppoa kenellekään.

    Ansku; arvaus oikein!

  7. Susanna sanoo:

    Ihania kuvia! Mahtavia maisemia! Olen lähdössä Sveitsin puolelle Zermattiin ensi viikoksi, joten kuvistasi saa hyvän alkufiiliksen :) Viime vuonna Verbierissä kauhulla katselin pieniä hiihtokoululaisia jyrkissä rinteissä ja sakeassa sumussa. Mutta jos on kasvanut lähes vuoden rinteellä, niin eiköhän silloin pärjää. Sun pojat ovat jo paljon viisaampia, kuin ne vaahtosammuttimen kokoiset. Vaikka vauhti välillä vähän yllyttää :D Onnea nautinnollisesta mustasta rinteestä. Itse en nähnyt Verpan mustassa mitään kivaa..

  8. Katjuska sanoo:

    En kestä! Tämä koko teidän reissun lukeminen oikein kouraisi rinnasta. Niin kova hinku tuli laskemaan noihin maisemiin. Huh, hengästyttää.

  9. Soilimaija sanoo:

    Ihanat kuvat. Olen siellä käynyt kesällä, mutta kyllä talvella on ihan oma hohtonsa. Onko pojan rinnassa jo 1ère étoile ….
    Ne linnut, joku kysyi ,ovat naakkoja (choucas). En nyt tietysti vanno mutta ei ne kotkia….

  10. Violet sanoo:

    Susanna; ahaa, hyvää matkaa! Tuolla näkyi toki myös ihan pieniä hiihtokoululaisia.

    Katjuska; hengitä välillä! Toivottavasti rintakipu hellittää;-)

    Soilimaija: juu ei ne oikeasti kyllä kotkia ole…eikös se ole isompia sentään, kotkat.
    Joo, eka tähti on!

  11. Merruli sanoo:

    Laskettelusta en tiedä tuon taivaallista, mutta mukava meininki huokuu kuvistasi ja jutuistasi lomareissulta. Ja aika taivaallisia ovat maisematkin näköjään olleet, etenkin huippujen tuntumassa.

  12. Susku sanoo:

    Voi että. Minä sopisin hyvin rinteeseen lasten kanssa…ensin hiihtokouluun ja sitten laskemaan muutenkin…voin taata, että pelkäisin sata kertaa enemmän kuin nuo pienet ja he joutuisivat ”tukemaan henkisesti” ja kannustamaan minua, jotta pääsisin rinteet alas…. :)

  13. Liivia sanoo:

    toka alin kuva on UPEA!

  14. Violet sanoo:

    Merruli; mukavaa ja taivaallista se oli!

    Susku; heh heh, voisihan se niinkin olla. Kokeilemalla tietää;-)

    Liivia; kiitos. Minustakin se on hyvä. Itselleni lisäksi kovin symbolinen. Siinä on isompani joka eka päivänä sai turhautumisraivareita ja sanoi että pelkää putoavansa ”vuorelta alas” – ja niin hän sitten vaan tuossa menee joukon ensimmäisenä (ja vielä sumupäivänä!) juuri siitä mistä pelkäsi putoavansa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s