Lappuja

En uskalla käydä nukkumaan ilman että tiedän kynän ja paperin olevan kädenojennuksen päässä. Yöllä voi tulla mieleen asioita kuten vaikka Jokisen eväät (tai Ellun kanat) jotka haluan muistaa aamullakin, eikä pimeässä ole kiva lähteä kouluamaan kirjoitusvehkeitä. Ellen saa kirjoitettua muistiin päähän putkahtanutta juttua se ei anna minun nukkua. Mietin että tämä pitää muistaa aamulla, mutta sitten kuitenkin jossakin vaiheessa uni voittaa enkä muista aamulla edes että jotakin piti muistaa!

Asioita putkahtelee melkein joka yö. On unenpätkiä ja irrallisia kohtauksia, mitä joku sanoi tai tunnelma jota pidin merkityksellisenä – ainakin silloin keskiyön hetkenä. Sitten on asioita joista ajattelen joskus kirjoittaa tänne blogiin, ideoita Tempus -lehden kolumniin tai asioita jotka vain pitää muistaa, jotka pitää selvittää, pitää hoitaa…

Olen jatkuvasti valppaana. Meinasin kirjoittaa varullani, mutta se ei ole oikea ilmaisu. Mutta valppaana olen kyllä. Siksi en voi nukkua autossa tai lentokoneessakaan. Siksi herään herkästi, siksi en oikeastaan koskaan lepää vaikka nukunkin sikeästi. Siksi löydän aamuisin lappuja joissa lukee Jokisen eväät tai sininen lapsi ja saattaapa niissä oikeastaan lukea ihan mitä vain. Aina en voi muistaa ollenkaan miksi lapun olen tokkuroissani kirjoittanut.

Mutta tämän Jokis-lapun merkityksen muistan. Mietin sitä taas että kuka se Jokinen mahtoi olla jonka eväät sillä tavalla levisivät että sitä vieläkin siteerataan?

Mainokset

23 comments on “Lappuja

  1. Ansku sanoo:

    Tutulta kuulostaa… Ja jostain syystä päädyn aina raapustelemaan irtonaisille lappusille tai muistilappulehtiöön, vaikka varta vasten muistikirjankin vastaaville asioille tein.

    Minun piti kirjoittaa mummun 90v. syntymäpäiville sopiva teksti, ja pää löi tyhjää monen päivän ajan. Sitten eräänä iltana (tai no yöllä, kahdentoista aikaan) unen rajamailla alkoi asiaa tulvia. Kiipesin sängystä ylös, sytytin valot, raahustin keittiöön, kirjoitin yhden säkeistön, takaisin sänkyyn — tämä kolme kertaa, kunnes kannoin muistiinpanovälineet ja taskulampun viereeni. Kahdeksan säkeistön jälkeen sain vihdoin rauhan, joskus kello yksi.

    Rauhallisemmin siis nukkuisin, jos säilyttäisin sinun tapaasi lehtiötä koko yön vieressäni…

  2. Romu sanoo:

    Hei!
    Kuulut siis vahtikoiriin, kuten minäkin… Entinen esimieheni oli lukenut, että osa ihmisistä kuuluu nk. vahtikoiriin, jotka valppaina (aika pätevä sana tähän) pitävät huolen, että ympäristössä kaikki on hyvin.
    Minäkin kirjoittelen öisin muistilappuihin välillä täysin ei-ymmärrettäviä, mutta kirjoitushetkellä hyvinkin tärkeiltä tuntuvia viestejä! Unia voi jatkaa rauhassa, kun on saanut tulostettua ajatukset paperille.
    Kiitos blogistasi, olen uskollinen lukija. Yritin tässä keksiä sanaa, joka luonnehtisi sivujasi; lähimmäs pääsi ”seesteinen”.
    Tekstisi on nautinnollista luettavaa, soljuvaa, mutta vähäeleistä. Kuvat ovat upeita, tukevat hienosti tekstiä.
    Onnittelen tyylitajuasi.
    Hienoa, että voin palata aina aamuisin lukemaan kuulumisiasi.

  3. Katja sanoo:

    Ihan sama täällä. Tarvitsisin muistiinpanovälineitä myös kylvyssä, suihkussa ja saunassa. Vesi ja lämpö vaikuttavat minuun avaavasti. Joku vinkkasi, että sukeltajilla on sellaiset taulut, johon voi raapustaa.

    Tuo vesi ja lämpö -olosuhteissa asioiden putkahtelu on miellyttävää, yöaikaisia en sellaisina koe vaan hiukan häiritsevinä (etenkin, jos putkahtelu ei ole luovaa vaan ns. unohtuneita asioita tms. lähinnä stressaavaa). Usein käy vielä niin, että silmien avaaminen pyyhkii kaiken pois. Olemme miettineet minulle äänestä käynnistyvää sanelukonetta. Sellainen oli saatavilla liki ilmaiseksi, mutta joku nappasi välistä (koiriaan varten!).

    Mooses-kävely on minulla uusin unesta tullut. Siihen liittyy pitkä mantra. Kävelyn ja meditatiivisen hokemisen suoritettuaan ei saa enää sekoittua tavallisten (mitä se tarkoittaa?) ihmisten joukkoon.

  4. MaaMaa sanoo:

    Mäkin tarttisin kynän ja paperia mukaan jokapaikkaan. Jos jotain tulee mieleen joka on ”pakko muistaa” niin varmasti unohdan! Öisin herään myös usein pää niin täynnä ajatuksia, että melkein pakottaa…

  5. Hihi, minulla ennen aina kynä ja paperi sängyn vieressä, kirjoitin pimeessä.. (vaikka toisten eväistä en huolitse, jokainen saa itse :)

  6. Violet sanoo:

    Ansku; ota se vihko viereesi. Tiedät kyllä miksi!

    Romu; vahtikoiranimitys on oivallinen.
    Kiitän kovasti luonnehdintaasi mitä blogiini tulee. MInun kannaltani on hienoa että on niitä jotka tulevat lukemaan ja kertovatkin sen. Toisinaan mietin onko tässä mitään ideaa enää mutta taitaa sittenkin olla.

    Katja: minulle tulee kaikenlaista mieleen pilatestunneilla silloin kun pääsee oikein keskittyneeseen tilaan.
    Ei-luova putkahtelu on kieltämättä lähinnä stressaavaa. On siitä apuakin. Ei tuli yksi varsinainen ”ai niin” -asia joka on ehdottomasti tänään hoidettava.

    Maamaa: sanelulaite voisi olla paikallaan…

  7. vilijonkka sanoo:

    Öisinhän ne parhaat ja kauheimmat ajatukset tulevat! Mielhellä on myös aina kynä ja paperia yöpöydällään ja joka ilta jotain niihin rapustaa. Minä taas useinmiten vain ajattelen lämpimän peiton alla jo hetken pyörittyäni, että huomenna muistan laittaa muistiinpanovälineet tuohon viereen. Enkä muista kun en kirjoittanut muistiin.

  8. Matroskin sanoo:

    ”Alkuperä: 1940-luvun lopulla konepajalla muuten säntillinen Jokinen asetti eväslaukkunsa vahingossa prässiin, jonka toinen työntekijä käynnisti pilaillakseen. Jokisen eväslaukusta sisältöineen tuli puolen millimetrin paksuinen erittäin leveä levy, jossa eväät vaikuttivat olevan ikään kuin ”levällään”.”

  9. Matroskin sanoo:

    Liisan luoja Lewis Carroll keksi laitteen nimeltä nyctograph, jolla voi kirjoittaa pimeässä. Sääli ettei sitä alettu valmistaa. Hän loi sen juuri tällaisia tilanteita varten.

  10. Olina sanoo:

    Hei, täällä selvisi Jokisen eväidenkin mysteeri. Kaikkea sitä oppii.

    Minä kirjoitan aina mielettömiö novelleja, runoja tai vaikka blogitekstejä unen rajamailla. Voi niitä kauniita lauseita ja osuvia ilmauksia! Ja jos olen oikein vihainen, kirjoitan öisin mielessäni kirjeitä kiukun aiheuttajalle. Sanan säilä heiluu terävämmin kuin koskaan!

    Ensimmäisessä tapauksessa on sääli, että aamulla ajatuksista on jäljellä vain haalea kaiku. Jälkimmäisessä sama asia on tietenkin ihan hyvä:)

  11. haaveilija sanoo:

    Pitääpä kokeilla tuota muistivihkoa sängyn vieressä.
    Yöllä kesken kaiken herättyä johonkin ajatukseen (yleensä joku murhe) ei uni enää tule.

    Mikähän kumma tuo luonne on minullakin,kun ei unta saa autossa eikä muissakaan kulkupeleissä,jos edes hotellissakaan….

  12. Leena Lumi sanoo:

    Violet, post it-laput ovat elämäni pelastus! Yöpöydälläni on aina niitä nippu ja kynä. Usein myös pieni vihko, sillä saatan herätä yöllä mielessäni aivan kuolematon lause, joka pitää heti kirjoittaa muistiin;-)

    Olina: Parhaat ja pahimmat tulevat yöllä. Varusta itsesi niiden kuolemattomien tekstien varalta viholla ja kynällä.

    Ainoa haitta tästä kaikesta on, että josksu intoudun kirjoittamaan suttuista ’lääkärikäsialaani’ liian kauan ja olen nukahtanut niin, että aamulla herään kuulakärkikynä melkein kaulavaltimossa…Aviomieheni sanoo, että jos minulle kävisi siinä jotain, kukaan ei usko, että hänellä on vaimo, joka nukkuu kynien ja ruutuvihkojen päällä;-)

    Violet, minusta on kiva, kun teet näitä pikkupaljastuksia, pääsee sitten itsekin kertomaan kuvan kääntöpuolesta.

  13. Susku sanoo:

    Olet joskus aiemminkin kertonut tästä tavastasi kirjoitella yöllä asioita muistiin. Minä en tajua kirjoittaa vaikka kuinka hyvä juttu olisi…ja aamulla en enää muista mikä se juttu oli, en vaikka kuinka päättäisin yöllä sen muistavani :). Tietyllä tavalla toivoisin osaavani kirjoittaa unen lomassa asioita muistiin…

    Nukut siis koiranunta. Niin minäkin joskus, joskus en pysty nukahtamaan siitä syystä, että joku asia pitää minut hereillä ”vahtimassa”…mutta suurimpana syynä minun valvomisessani ovat ne levottomat mielikuvituksen ja yön aikaansaamat hiukan negatiivissävytteiset pelon ja huolen aiheet… ei siis sama asia kuin sinun ”valppautesi”…

    Meillä äideillä on kyllä jonkinlainen valppaus ihan selkärangassa sisäsyntyisenä…jos 4-vuotias poikani vaan äännähtääkin sängyssään, niin johan minä herään…

  14. Kirjailijatar sanoo:

    Minä nukun kuin tukki. Ei mitään mielikuvaa unista, vaikka ohimenevän hetken saatan herättyäni muistaa, että näin jotain unta. En todellakaan pysty heräämään ja kirjoittamaan yhtään mitään. Hyvä, kun herään edes herätyskelloon. Nukahtamaan pystyn ihan missä vain, ainakin melkein. Luennoilla se onnistui aikoinaan oikein hyvin. Junissa kyllä. Ja lentokoneessakin. Mutta kyllä minä olen vähän kateellinen sinulle, minäkin haluaisin lapun, jossa lukee ”sininen lapsi”.

  15. Violet sanoo:

    vilijonkka; meillä mösjöö ei edes harkitsisi mitään kynää ja paperia…senkun nukkua posottaa.

    Matroskin: suurkiitos Jokis-valaisusta.

    Olina; tuttua! Maailmanhistorian parhaita novelleja tulee ja aamulla se haalea kaiku vaan;-)

    haaveilija; onko sulla sellainen juttu kun mulla että kun olen muualla kuin kotona nukun ensimmäisen yön aina huonosti, jos lainkaan?

    LeenaLUmi: joo, minusta on kiva ”paljastella” koska olen huomannut että siten saa muutkin tekemään samaa!

    Susku: koiranunta, kyllä vain. Olen silti normaaliaamuina hyvin levännyt ja täynnä energiaa ja herään helposti, alan heti toimia.

    Kirjailijatar; Tuo mitä sanot herästyskellosta on mulle ihan käsittämätöntä. Samoin tuo että pystyt nukahtamaan missä vain. Mä olen semmoinen että herään ihan heti kun on joku herätys – ja jos on hiukankin erityisempi tilanne niin herään yleensä ennen sitä herätystä. Kun olimme viikon siellä laskettelemassa ja halusimme käyttää kaikki mahdollisuudet laskemiseen niin panimme herätyksen aamulla klo 7.00. Heräsin yleensä 6.59 katsomaan kellona toimivaa kännykkää;-)

    Sininen lapsi -lappu kuuluu niihin joissa vain pari sanaa jäi haaviin sellaisesta unesta johon havahduin. Se meni menojaan kun en kirjoittanut muuta kuin tuon.

  16. Merja sanoo:

    Mulla on noita raapustushetkiä kyllä pitkin päivää, mutta yöllä ei tulisi mieleenkään herätä kirjoittamaan mitään. Unet on kyllä vilkkaita, mutta niissä kuljetaan niin eri sfääreissä ettei niistä mitään käytännön hyötyä olisikaan..

    Kuten Kirjailijatarkin, minäkin otan pikku-unia ihan joka paikassa. Kun menemme johonkin autolla ja mies ajaa, minä torkahdan ihan varmasti. Samoin pilkin sohvalla miehen kainalossa kun pitäisi katsoa elokuvaa. Teattereissakin olen nukkunut. Ja lento- ja bussimatkat, ne on ihan parhaita torkkupaikkoja. Monesti nukahdan jo ennenkuin kone nousee ilmaan tai bussi on startannut mihinkään.

  17. Violet sanoo:

    Merja; pitkin päivää tietysti enimmäkseen, en mäkään mikään varsinainen yökirjailija ole. Mutta tuo että yöllä herään ja sitten kirjoitan ne pari sanaa…en mä voi valita heräänkö vai en, herään jos herään ja jos joku juttu tuntuu siltä että haluan sen muistaa niin panen sen paperille eikä siitä ole mulle mitään vaivaa, päinvastoin, iloa. Mitään käytännön hyötyä en ole ajatellut.

  18. Jonna sanoo:

    Minä nukun kanssa missä vaan ja milloin vaan. Illalla raapustelen kyllä monesti sängyssä muistikirjaani, mutta yöllä en muista kirjoittaneeni koskaan.

    Välillä melkein nolottaa, kun nukahdan niin helposti. Se kun ei oikein katso paikkaa eikä aikaa.

  19. Violet sanoo:

    Jonna: perustuuko toi nukahtelu sulla siis siihen että olet kauhean väsynyt? Mun mies on sellainen joka torkahtaa istualleen usein syötyään…siskonsa on samanlainen. Mulle ei ole kai tapahtunut kuin muutaman kerran elämässäni.

    Mua kiinnostaa myös se teidän ”missä vaan nukahtaminen on mahdollista” -ihmisten suhteen: oletteko liikkeissänne hitaita? Tarkoitan nyt että oletteko sellaisia verkkaisia kun kävelette, ovatko liikkeenne ylipäätään hitaita? Oletteko luonteeltanne ”lauhkeita”?
    Kyselen koska kun ajattelen tuntemiani ihmisiä niin melkein kaikki jotka nyt tulevat mieleen (ja jotka ovat siis niitä jotka eivät meinaa aamulla herätä kelloonkaan, jotka nukahtavat mihin vaan) ovat ”hitaita” – mieheni on oikein tyyppiesimerkki.

    Ja huom! tässä en nyt aja takaa mitään järjenhitautta;-)

  20. Elisabeth sanoo:

    I like these peeps from your place :)

  21. Johanna sanoo:

    Kiinostava aihe. En olekaan ennen miettinyt asiaa ”hitauden” tai ”nopeuden” kannalta. Minun mies on kanssa ”hidas” ja nukkuu heti kun päättää nukkua tai muuten vaan on tilaisuus. Minä taas pyörin ja vehtaan ja päässä raksuttaa. En myöskään pysty nukkumaan heti vieraissa paikoissa, kaikki jotenkin ”tulvii yli” ja olen liian kuohuksissani. Välillä ihan ärsyttää, että mies vaan nukkuu eikä pidä minulle seuraa.

    Automatkoilla pystyn kyllä nukkumaan, nukahdan jo melkein kauppamatkalla (siis silloin kun en itse aja). Lentokoneessa en silmiäni ummista, tuskin edes 20 tunnin lennolla, jos sellaiselle joskus joutuisin. :)

  22. Jonna sanoo:

    Minä en usko, että väsymys on suurin syy nukahteluun, se on vaan sellainen tapa. Toki jos olen yhtään väsynyt niin nukahtaminen tapahtuu nopeammin. Nukahtaminen kyllä vaatii sellaisen tietyn turvallisuuden tunteen, jos olo on yhtään epävarma niin nukahtaminen ei onnistu sitten millään. En esimerkiksi kerran saanut millään nukahdettua äitini luona, kun peti oli suoraan ikkunan alla ja ulkona ihan säkkipimeää. Piti pyytää mieheltä, että vaihdettaisiin paikkoja ja kun vaihdettiin niin nukahdin hetkessä. (Pelkään vähän pimeää.)

    Mielestäni en ole mitenkään kovin ”hidas” normaalisti, mutta en kyllä mikään supertehokaskaan. Varmaan aika sellainen normaali. Myös liikkuessani.
    Lauhkea? Ehkä vähän, mutta sitten jos suutun niin olen pirun vihainen. Tosin lepyn kyllä aika äkkiä, mutta se vaatii oman hetken ja lepohetken.

  23. Leena Lumi sanoo:

    Violet, taisit nyt osua suoraa suoneen! Minä ainakin olen huomannut, että tietyllä tavalla hitaat, en tarkoita mitään negatiiivista, enemmäkin kadehdittavaa, voivat nukahtaa missä vain. Erinomainen tyyppiesimerkki on mieheni, joka voi ottaa nokoset ihan missä vain ja hän on sen jälkeen ’kuin uusi’. Hän pelaa koripalloa, joka on nopea laji, mutta hänen perusluonne on hidas ja harkitseva. Ja muitakin tulee mieleen…

    Sitten jos sisälläsi pursuaa koko ajan ideoita, lauseita suunnitelmia ja olet muutenkin kuin ylitse valuva virta, on kukkuminen enempi todellisuutta kuin nukkuminen. Nykyään olen aamuhidas, mutta illalla kun pitäisi aikuisten oikeesti alkaa jo levätä, minulle iskee kierrokset päälle. Ja ihan oikeesti, jos nukun, voin herätä suden hetkellä (kello kolme yöllä) kirjoittamaan muistiin jotain ’kuolematonta’ lausetta, sanaa, muistumaa…Olen levoton tuhkimo, mutta en tiedä miksi ja eikä sillä kai väliäkään…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s