Vyö

Rappukäytävämme on aina hämärä. Vain ulko-oven alta tulee hiukan valoa silloin kun sitä ylipäätään mistään tulee.  Vanhan miehen oven vieressä lattialla on taulu johon on maalattu voimakkain värein ja paksuin viivoin naisen kasvot. Rapussa on muitakin kuvia, tauluja ja julisteita joita mies vaihtaa toisinaan mutta tämä taulu on siellä jatkuvasti. Vähän aikaa  sitten sen kulmaan ilmestyi vaaleanpunainen kangas. Ei, ei kangas sinänsä vaan kankainen vyö. Aamutakin vyö, sanoisin. Vaaleanpunaisen naisten aamutakin vyö. Vaimon aamutakin, olen varma nyt. Vaimon, joka kuoli muutama vuosi sitten, on meille sanottu. Vyö on löysässä solmussa ja laitettu taulun yhden kulman yli roikkumaan. Ajattelen kunnianauhaksi tai sellaista joita kauneuskilpailuissa annetaan. Minä näen sen joka päivä ja joka päivä minä ajattelen: hänen on ikävä. Hänen on varmasti edelleen kova ikävä. Sitten ajattelen: hän on rakastanut kovasti.

Minulla on kuva siitä taulusta ja siitä vyöstä, mutta en näytä sitä teille. Te pystytte näkemään sen näinkin.

Mainokset

20 comments on “Vyö

  1. Kirsikka sanoo:

    Kyllä, näen sen taulun. Ja sen vyön.
    Liikuttavaa… Hän haluaa pienimuotoisesti näyttää tunteitaan muulle maailmalle vaikka se onkin vain talonne muuta asukkaat.

    Voi kuinka tuli haikea mieli.

    Kirsikka

  2. Violet sanoo:

    Kirsikka; Talossamme asuu siis tuo mies, seuraavassa kerroksessa yksi toinen yksinäinen mies ja sitten ylhäällä me.
    Tuli”välikerroksen mies” puhui meille kerran vanhasta miehestä ja tämän puolisosta. Olivat molemmat piirtäjiä. Sarjakuvia ja muuta. Kun vaimo kuoli miehensä oli kuulemma aika sekaisin pitkään. Edelleen muutamat kadullamme asuvat tuttunsa käyvät katsomassa miten pärjää, tuovat toisinaan ruokia tai muuta.

  3. astacarita sanoo:

    Ihan meni kylmät väreet kuin luin tämän kauniin haikean tarinan. Kiitos Violet, kun jätit taulun kuvaamatta. Kuvat käytävällä ja ajatus tuosta ikävästä ovat piirtyneet pysyvästi mieleeni.

  4. Inez sanoo:

    Sinä olet harvinaislaatuinen ihminen. Sinulla on silmät, joilla näet oikeasti, ja sydän, jolla tunnet. Olen onnellinen, että löysin blogisi – täältä saa joka aamu pienen määrän jotain ”elämää suurempaa”.

    Kiitos sinulle, ja oikein hyvää kevään jatkoa!

  5. Ansku sanoo:

    Minä näin taulun ja vyön jo ennen kuin sanoit, että näkisin. Ihana, vaikkakin kovin surullinen tarina. Toivottavasti omakin elämäni on loppuun asti yhtä täynnä rakkautta!

  6. Joo, taulu nakyy! Mielenkiintoinen mies. Ja aika rohkeaa, erilaista ja symbolistakin. Miksei noin enemman muuallakin?

  7. tintti sanoo:

    Rakkaus on hirveä (ihana) asia sillä menetys on sen julma ja väistämätön sisar. Ihan niin kuin ilman kauheuksia ei voi olla hyvyyttäkään, sillä silloin pitäisimme sitä itsestäänselvyytenä. Onpa onni, että mies on hoksannut jakaa elämänviisautensa teidän (meidän) muiden kanssa. Voi olla, että jos asuisin teidän talossa, kulkisin käytävässä usein aika nopeasti, sillä eniten on päiviä, jolloin ei halua ajatella kauhean syvällisiä.

  8. Margarita sanoo:

    Kirjoitat kauniisti. Minulle tuli jotenkin mieleen se alakerran vanha taiteilija Amélie-elokuvasta.

  9. Minua riipaisi, sain kyyneleet silmiin, helposti saan, ne ovat minulla herkässä. Kun ajattelee jotain tuollaista, ymmärtää miksi rakkaus on monelle pelottavampaa kuin mikään muu. Menettämistä siihen liittyy. Luopumista. ennenmin tai myöhemmin.

    Moni toivoo vain saavansa ja voittavansa. Kenties kauneinta on jos on valmis luopumaankin.

  10. Violet sanoo:

    Astacarita: minusta maailma on liian täynnä kuvia muutenkin ja kuva blogissani siitä taulusta olisi edustanut vain huonoa makua. Kuin olisin varastanut jotakin.

    Inez; olen vähän hämmentynyt mutta valtavan kiitollinen tuosta mitä sanot.

    Ansku; toivon samaa. Pelkään menetystä kuitenkin.

    Neiti NImetön; Olen samaa mieltä vaikken tietysti voi olla täysin varma vyön alkuperästä. Uskon silti siihen mitä kirjoitin.

    tintti; minä taas kuljen erityisen hitaasti aina kun on aikaa ja katson mitä uutta tuolla on. Minulle tekee hyvää ajatella muuta kuin omia tyhmiä juttujani.

    Margarita; kiitos. Kuule…kun näkisit sen miehen niin tulisi vielä enemmän mieleen! Hänellä on sellainen karvareuhkakin toisinaan päässä. Laihat kasvonsakin ovat niin samanoloiset jotenkin.

    Eilen tänään huomenna; myönnän häpeillen että usein ajattelen: kunpa kuolisin ennen miestäni. Ei nyt vaan sitten joskus…pitkän ajan päästä. Mutta ennen. Olen niin raukkis. Pelkään etten jaksaisi yksin vaikkei sellaista voi tietää.

  11. vilijonkka sanoo:

    Ai hurja, kuristaa kummasti.

    Mulla on vahva tunne siitä, että kuolen meistä ensin. Niin on. Muttei se mies voi ripustaa aamutakin vyötä minnekään, kun ei ole edes takkia.

  12. Desiree sanoo:

    Miehellä on käsinkosketeltavan mieletön ikävä ja kaipuu. Ehkäpä heidän liittonsa oli niitä taivaassa solmuttuja liittoja.

    T. Desiree

  13. MaaMaa sanoo:

    …en sitten halua kuulla, ettei se ollutkaan sen vaimon aamutakin vyö … ;) Tämä sinun arviosi ja erityisesti sen kuvaus on todella Kaunista!! :)

    Sen pienen hetken kun isäni eli ilman äitiäni, oli musertavaa nähdä hänen surunsa. … niin kamalaa kuin se tavallaan onkin sanoa, oli kaikille helpotus, erityisesti varmasti isälle, kun hän pääsi äidin luo. Takaisin.

  14. aurinkojakuu sanoo:

    Heip.Pitkästä aikaa!!!En ole vain saanut aikaiseksi asettaa uutta osoitettasi kuvakkeisiin.Nyt vihdoin sen tein.Ja laiskana pääsin taas perille, tänne, missä niin nautin kuvistasi ja ajatuksista joita herää.Ihana ihan leffa tuo kuvailemasi…

  15. Violet sanoo:

    Vilijonkka; Minä taas olen varma että minä olen niitä jotka elävät hyvin vanhoiksi. Aamutakkia tai kylpytakkia ei mullakaan ole joten hyväkin sitten kai kun ei ole ripusteltavaa!

    Desiree: Ehkä jotenkin noin. Näitä rakkausasioita on joka tapauksessa hyvä ajatella ja kuvitella.

    Maamaa; muistan miten kirjoitit vanhemmistasi aikaisemmin. Nieleskelin mutta hymyilin samalla.

    aurinkojakuu; oi kun kiva kun tulit! Osa lukijoista on varmaan kadonnut ihan käytännön juttujen takia.

  16. Riikka sanoo:

    Hieno tarina. Näen kuvan selvästi.

  17. Violet sanoo:

    Riikka; mielikuvitteleminen kunniaan.

  18. Nimetön sanoo:

    Tämä oli niin kaunista ja liikuttavaa, istun työkoneella kyyneleet silmissä.

  19. Violet sanoo:

    Nimetön: meinasin kirjoittaa että olen pahoillani mutten kirjoitakaan koska en ole.
    Olen hyvilläni kun kuulen että on ihmisiä joiden sisällä liikkuu.

  20. NiinaK sanoo:

    Oi miten surumielisen romanttinen mielikuva.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s