Niin erilaista

Pikkuveli lähti eilisaamuna loppuviikoksi Ranskaan, elämänsä ensimmäistä kertaa leirikouluun. Isoveljen kanssa sanomme koko ajan: kyllä on niin erilaista kun olemme kaksin. Kotimatkalla näimme miten miehet leikkasivat puita hautausmaan vieressä. Keräsin ison nipun oksia maasta ja poika katseli. Kysyin hävettääkö häntä kun minä aina keräilen kadulta kaikenlaista. Hän sanoi että hävettäisi vain jos repisit nuo puusta. Kävelimme melkein kotiin asti ja poika puhui Samuel Morsesta ja piippasi oman nimensä ilmoille morseaakkosin yhden rankan ylämäen aikana. Luulimme jaksavamme kotiin asti jalan mutta hyppäsimmekin ratikkaan sitten.

Sää ei vain lämpene. Oksissakaan ei ole kuin pienet nuput. Kaikki pitää jumalaut tehdä itse nykyään. Kevätkin oksiin. Mies luuli villalankoja lehdiksi koko eilisillan.

Mainokset

24 comments on “Niin erilaista

  1. Serenissima sanoo:

    onpas hauskaa, että teet kevään oksille! :)

  2. jaana sanoo:

    Juuri katsoin ulos, ja mietin, että tuo lumi ei sula juhannukseksikaan. Mitähän sille voisi tehdä???????? Pienen kevään voisi tapasi mukaan tehdä sisälle ja hakea myös niitä oksia.

  3. Kirsikka sanoo:

    Ei etene kevät, räystäisiin asti lunta, ei paikkaa mihin sitä siirtäisi; ei voi auttaa. Nyt on +asteita ja tuulee, toivottavasti haihtuisi lumet taivaan tuuliin ja sataisi Saharaan.

  4. tintti sanoo:

    Kävin kakarana jonkin aikaa kirjeenvaihtoa morseaakkosin yhden kaverin kanssa. Nyt en taida muistaa enää mitään. Joku sanoisi, että vanhaa tekniikkaa, mutta minä en usko siihen. Sanoisinpa jopa, että ennemmin kuin huomaammekaan vanhasta tekniikasta on tullut korvaamatonta.

  5. Ansku sanoo:

    Mahtavia nuo poikasi, molemmat. Juttujesi perusteella ovat kumpikin niin kekseliäitä; melkein sanoisin, että vanhempia kuin ikänsä antaa olettaa.

    Täällä sataa vettä. Iloitsisin – sehän sitä lunta sulattaa, vaan kun iänikuista snötä on luvattu taas lisää. On perskule aikoja sitten tullut mitta täyteen. Joudun ehkä varastamaan lankaoksaideasi.

  6. Pandice sanoo:

    Noista tulee virpomisoksat mieleen! Niihinhän voi laittaa vaikka mitä: villalankaa, kreppipaperia, lahjanarua, piipunrassia, höyheniä…

  7. Jonna sanoo:

    Kauniit oksat. Minä haluaisin käydä keräämässä tännekin jotain oksia, mutta mistään puista en kyllä viitsi mennä repimään. Ripustaisin varmaan oksille jotain koristeita.

  8. Violet sanoo:

    Serenissima; kyllä niihin varmaan kohta aukeaa oikeatkin lehdet..edes pienet silmut…

    jaana; lunta en ole onneksi nähnyt aikoihin mutta tuuli on kylmä.

    Kirsikka; no can do….niin kai se sitten on. Luonto opettaa ihmisen odottamaan.

    tintti; minä perustin salaseuran mutta se jäi niin salaiseksi että yksin siellä omassa seurassani tein salaviestejä..morseaakkosin.
    Juuri tuosta pojan kanssa eilen puhuttiin: ei todellakaan mitään vanhaa tekniikkaa vaan hyvinkin modernia edelleen.

    Ansku; suomalaisiin ikätovereihin jos vertaa niin tulisi mieleen ehkä monelle että aika lapsellisia, toisaalta taas ehkä että onpa pikkuvanhoja. Vähän kai riippuu mitä katsoo. Mutta miten vaan, monesta kiinnostuneita ovat molemmat ja me ruokimme tiedonhaluaan miten vain parhaiten pystymme. Meillä puhutaan ja selitetään PALJON;-)

    Tee oma oksasi. Se auttaa!

    Pandice; jotain tuollaista joo. Ajattelin ensin että liimaan niihin kankaanriekaleita mutta nyt annankin vaan muutamien villalankojen olla ja odotan oikeat lehdet!

    Jonna; en minäkään puista halua repiä. Sattui eilen vaan niin muikeasti että juuri kun olin oksia kotona ajatellut niin puolen tunnin kuluttua ohitan paikan missä puita karsittiin!
    Ja työmiehillekin tuli katsomista kun hullu nainen intoilee risujen kanssa.

  9. Sama täällä. Ilmat venkslaa eestaas. Eilen ois melkein pitäny olla pipo päässä kun käpyttelin asemalta kotio. Mun oksiin on ilmestynyt jotain mikä laittaa nenän niiskuttamaan. Ei hyvä.

    Vai morsetusta. Koulussako siellä opetetaan vai ihan itse kiinnostunut? Mielenkiintoista! :)

  10. Nautin todella teksteistäsi, niin tästäkin. Voi niitä miehiä, minun mieskään ei tuollaisia näe vaikka katsoo. Ekseleitä pää täysi kai.

  11. Violet sanoo:

    Neiti Nimetön: vekslaa, juuri niin! Mulla OLI pipo päässä toissapäivänä.
    Poika pitää esitelmän morsettamisesta koulussa. En tiedä saiko aiheen vai keksikö itse mutta on sitten hakenut tietoa sieltä täältä.

    Eilen tänään huomenna; ai kun kiva! SIis kun pidät lukemastasi.
    Joo. Meni miehelle villalangat silmuista ihan täydestä.
    Kerran olin piruuttani koko illan banaanista ottamani tarra otsassa. Kun hän ei kerta kaikkiaan nähnyt sitä niin otin hartioista kiinni ja kysyin etteikö TODELLAKAAN mitään outoa…?

  12. sanni sanoo:

    Miekin luulin oikeiksi ja meinasin jo alkaa ääneen kadehtimaan… No, menen itse keräämään jostain ojista oksia. Maalla sellainen ei hävetä onneksi ketään. Luulen, että minunkin lapseni on tottunut siihen, että äiti pysähtyy vaikka kesken automatkan, kerää jotakin tai ottaa valokuvia.

  13. vilijonkka sanoo:

    Ihastuttava väripaletti neuleessa!

    Missä vaiheessa tarkkasilmäiset pikkupojat muuttuvat sokeiksi miehiksi? Voisin luetella vaikka tusinan mieskavereitani, jotka olisivat luulleet lankoja lehdiksi.

  14. junika sanoo:

    Katsos, aamupiipahduksella katsoin vain kuvat ja ajattelin niistä toisista onnekkaista maissa, joissa jo puutkin vihertää.

    Onneksi palasin ja sain sielunrauhan.
    :-D.

  15. Paevi sanoo:

    hyvä juttu tuo langat oksissa :-)
    muuta totta puhut, kylmää on, täälläkin. Pari päivää sitten satoi taas jopa lunta.

  16. Susanna sanoo:

    Kevät on selvästi tuloillaan, vaikka vielä kovin kaukana. Tiet ovat sulat ja motari kuiva. Kun olen saanut pestyä sumuverhon ikkunoista ja parvekelaseista, haen minäkin koivunoksia sisään ja teen kevään. Ellei kevät sitten ehdi ensin ;)

  17. Kirjailijatar sanoo:

    Minäkin osasin lapsena morseaakkoset…en enää. Jännää, miten samanväristä lankaa ja kukkia! Minäkin haluan oksia sisään, kevään ja lumet pois. Täällä on talvi, mutta kevättä ilmassa, se on ihanaa. Meilläkin on täällä ihan erilaista, kun isosisko on poissa…hiljaisempi talo.

  18. Linnea sanoo:

    Minusta lasten kanssa keskusteleminen on jotenkin raikasta. Näkemykset ovat monta kertaa viisaampia ja ravistelevampia kuin aikuisilla.
    Nuo villalankasilmut ovat ihan parhaat!!!
    Minun miehenikään ei ole mikään visuaalinen ässä. Tuo banaanitarra menisi varmaan täälläkin ihan normaalista :-)

  19. Ulla sanoo:

    Ehkä teillä voi odottaa kevättä aiemmin, minä ilahduin päivällä kun olin näkevinäni puun oksissa jotain pullistuvien silmujen tapaista. Ihan varmasti kevät tulee. Hyvä idea silti tuo lankalehtien teko, ja kätevää sille jolla on lankoja kaapissa (verrattuna virpovitsoihin joita varten pitäisi jaksaa haalia edes höyheniä jostain).

  20. -margarita. sanoo:

    Poikasi tuntuvat kovin ajattelevaisen sorttisilta. Olet varmaan kertonutkin mutta muistini lyö nyt tyhjää joten kysyn; mitä kieltä puhut poikiesi kanssa?

  21. Heljä sanoo:

    Hyvä idea, taidankin viikonlopun aikana väsätä silkkipaperista kirsikan kukat pieneen pihapuuhuni.
    Onpa mukavasti samat värit kutomuksessasi ja oksissa.

  22. Romu sanoo:

    Hahaa, olipa oiva hämäys! Alimmainen kuva johti minuakin harhaan! Hyvä kuvasarja. Miehet eivät ylipäätään – noin lievästi karrikoiden – kiinnitä tuollaisiin yksityiskohtiin huomiota. Ei ainakaan minun mieheni. Heljän idea silkkipaperisista kirsikan kukista kutitti myös vatsanpohjaa :) Täältä saa herkullisia ideoita!

  23. Violet sanoo:

    sanni; sillä häpeämisellä meinasin sitä että poika sanoi häpeävänsä jos ”rikkoisin puita”. Nyt ei siis tarvinnut kun oksia leikattiin.

    vilijonkka; värit mätsää minustakin mukavasti. Niin, koska miehet saavat silmälappunsa?

    junika; onneksi;-)

    paevi; täälläkin…muutama hullu hiutale vaan onneksi.

    Susanna; sumuverhohokos se onkin mikä meilläkin huoneet hämärtää…?;-)

    Kirjailijatar; kerroin isoveljelle että silloin kun hän on itse poissa niin on myös erilaista. Erilailla erilaista, tosin.

    Linnea; aloin miettiä kauanko kestäisi että mies huomaisi vaikka jonkun tatuoinnin….

    ulla; lankoja on tällä hetkellä kaikkialla muualla kuin kaapissa…keriä ja pätkiä joka huoneessa, senkun valitsee.

    margarita; suomea puhun. Aina. TAI oikeastaan on yksi poikkeus; jos esim. kuulustelen läksyä niin saatan käyttää ranskaa sen verran kuin on ”pakko”. On ihan mahdoton ja tyhmää yrittää tuossa tilanteessa kääntää esim. joitakin käsitteitä.
    Pojat puhuvat minulle suomea ts. lauserakenne on suomea mutta sanoissa on yhä useammin ranskaa mukana, pienemmällä erityisesti. Hänen suomeaan alkaa olla jo vaikea ymmärtää. Keskenään puhuvat vain ranskaa.

    Heljä; no niin, tartu puuhaan!

    Romu: kommenttilootasta saa usein jopa paremmat ideat kuin itse kirjoituksesta. Aina joku keksii jotain kivempaa;-)

    Mun miehelle vaikka joku hiusten väri on semmonen juttu ettei huomaa aikoihin jos olen vaikka värjännyt. No, ehkä en ole koskaan niin radikaalia muutosta tehnytkqän että ero olisi selvä (paitsi naisille se on!)

  24. outi sanoo:

    onpas kätevä tapa tehdä kevät;) mä luulin noita lankoja myös lehdiksi..
    täällä ei keväästä vielä muuta tietoa kuin se että aurinko kiipeää jo korkeammalle ja räystäät tippuu. hyvä alku se on jo sekin..

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s