Taulut seilaa

Eilen iskin monta naulaa yläkerran seinään. Laitoin ensin naulat ja sitten aloin miettiä mitä niihin panen roikkumaan ja missä järjestyksessä. Tälläkin tavalla harjoittelen eroon siitä että kaiken pitäisi olla symmetristä, tasapainossa, suorassa ja harkittua.

Ja taulut seilaa. Kannan niitä ylös ja tuon taas alas vanhalle paikalle, löydän unohtuneita kehyksiä ja toisaalta kuvia joilla ei vielä reunoja ole. Isän ottaman valokuvan panin olohuoneen ikkunalle. Ne minun puuni kaadettiin. Katselen nyt sitten mustavalkoisia vaahteroita.

Mainokset

10 comments on “Taulut seilaa

  1. Liivia sanoo:

    Tuo on mun tapani ripustaa. Hyvä tapa.

    Kyllä teillä on sitten kivat maisemat. Katsottuani kuvaa, muistan taas kuinka kärsin siitä, ettei puutalossa ole ikkunalautoja ja jos on, niin vääränlaiset.

  2. Ppi sanoo:

    Olen monesti ihaillut ikkunoitanne ja ihailen taas. Ja onko siellä lehdet jo noin silmuilla? Täällä vielä muutama hetki pitää odotella.

    Minä tässä hiljaa olen naputellut pieniä nauloja erääseen puujuttuun. Ja kun taulujasi katsoin, huomasin, että meillä on seinillä kaikki ihan vinkuralla :)

  3. Violet sanoo:

    Liivia; kuvassa ei siis näy sitä mikä on nyt tekeillä yläkerrassa. Tämä kuvassa näkyvä ripustus on sitä että pitää mennä suoraan, keskelle jne. Tosin näköjään tuolla yksi on vinossa roikkumassa mutta se on hyvä vaan kun minut tuntee.
    Meidän ikkunalaudat on perseestä jos se sua lohduttaa. Ei muuta vikaa mutta aika kapeat ovat ja pahin: siinä on lämpöpatteri alla joten ihan kaikkea ei voi pistää.

    Ppi: noi lehdet on siis risuissa jotka otin kotiin maljakkoon pari viikkoa sitten. Hyvä huijaus;-)
    Mulla on ylös tulossa ihan justiin tarkoituksella vinkuraseinä.

  4. Toi ois hyvä ripustusmetodi mullekin. Pistän muistiin!

  5. Violet sanoo:

    Neiti NImetÖn: vuokranantajan mielestä miljoona naulaa ei varmaan ole yhtä hyvä idea mutta se siitä!

  6. Pandice sanoo:

    Mua ainakin lohduttaa että teidän ikkunalaudat on perseestä ;) Meillä niitä on tasan yksi, mikä on mielestäni ihan liian vähän. Ihailen aina lehtien kuvissa leveitä ikkunalautoja, joilla mahtuu esim. istumaan…

    Palmusunnuntaita!

  7. vilijonkka sanoo:

    Ai hurja, nyt olen kyllä kade! Katsos minä suunnittelen, mittaan mittanauhalla, merkitsen, arvioin, naulaa, revin naulan ja naulaan uudestaan. Eivät ne taulut välttämättä ole symmetrisesti, kuten eräs ystävällinen kiinalainen remppamies minulle huomautti, mutta just sentilleen miten ne olen etukäteen suunnitellut. Harjoituksesi kuulostaa hyvältä, siis tekisi todella hyvää minullekin, mutta tokkopa uskallan yrittää. Raportoin taatusti jos niin käy!

  8. Ulla sanoo:

    Voi suru puittesi kohtaloa. Meillä on iso puu ikkunan takana, se on jatkuva ilon aihe. Taulujen ripustus taas on sellainen puuha, mikä minulta jää aina kesken. Edellisessä kodissa oli vuosikausia yksi taulu seinän vasemmassa laidassa, sillä kuvittelimme laittavamme siihen viereen toisen, emmekä koskaan edistyneet. Aika hölmöä edes ripustaa taulua niin että jättää siihen toiselle paikan viereen.

  9. kata sanoo:

    Symmetriasta olen päässyt eroon jo vuosia sitten. Aina tapetoinnin jälkeen mietin naulanpaikat tosi tarkkaan, mutta hyvin nopeasti se menee siihen että seinät on täynnä naulanreikiä, ja noin puolet tauluista vaihtavat paikkaa melkein viikottain, ja toinen puoli lepää ullakolla odottamassa vuoroaan. On kesätaulut ja talvitaulut ja sitten ne rakkaimmat, jotka pitää nähdä aina, missä huoneessa milloinkin! Mutta jos saisin tyhjän koskemattoman seinän, kokeilisin ilmanmuuta tuota sinun tapaasi lyödä sinne summittain nauloja ja sitten vasta miettiä mitä niihin laittaisin.
    Tällä hetkellä voisin toteuttaa sen vain ullakolla, ja miksipäs taulut siellä pitäisi olla nurkassa erikokoisina kasoina, kun ne voisivat olla siellä seinälläkin!! Probleema on vain siinä että ullakko on täynnä (turhaa) tavaraa… vaikea päästä käsiksi seiniin…

  10. minja sanoo:

    Minä parahdan lähes ääneen jos näen/kuulen puun kaatuvan. Muistan vieläkin elävästi viime kevään kun tulin töistä ja meidän kerrostalokodin pihalla oli käynyt hävityksenkauhistus. Niin monta ihanaa vanhaa mäntyä oli kaadettu ja sotku oli karmea. Ne puut olivat sen alueen ainoa kaunistus ja ilo :/

    Ripustustyyli on just hyvä! Minäkin olen oppinut vihdoin jättää mittanauhat niissä hommissa laatikkoon.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s