Kauppapuoti

Kun lähtee tästä kadulle pitää kääntyä alaovella oikealle ja ylittää suuri katu. Sitten pitää jatkaa vielä hiukan, ohittaa pienempi katu ja siinä se on. Se lienee jonkinlainen sähköliike. Lamppukauppa? Ei, ei sellainen. Siellä näkyy olevan johdonpätkiä, sulakkeita ja monenlaisia muita osasia joita tarvitaan jotta sähkö muuttuu valoksi hehkulampussa.

Liikkeen pinta-ala on silmämääräisesti (ulkoapäin) arvioituna 6 neliötä. Sisälle ei ole tullut asiaa, en ole tehnyt tikustakaan sellaista. Mutta ehkä pitäisi. Kauppa kiinnostaa minua. Se on arvoituksellinen monestakin syystä. Ensinnäkään en ole nähnyt siellä koskaan yhtäkään asiakasta. En liioin koskaan ketään tiskin takanakaan. Kuitenkin  tavarat ikkunalla vaihtuvat, joten arvelen sen olevan merkki siitä että liiketoiminta jollakin tasolla jatkuu.

Ironista kyllä kaupassa ei näy koskaan valojakaan palamassa. Siellä on aina hämärää. Ehkä se on auki omituisiin aikoihin vain kuten keskiyöllä, jolloin minä taas nukun enkä kuljeksi kauppojen ikkunoita kyttäämässä? Ehkä se ei ole kauppa ensinkään…

Mutta miten yhtälö on mahdollinen? Kalliilla liikepaikalla hämärä sähköliike, aina tyhjä, hiljainen ja liikkumaton?

Pääsiäinen on huomioitu liikkeessä kuitenkin – tai mikä se nyt sitten ikinä onkaan. En halua puhua somistuksesta mutta ikkunalla on kaksi pientä koria kaukana toisistaan. Molemmissa istuu yksi (1) kellastunut tipu. Ne katselevat eri suuntiin ja ymmärrän sen kyllä täysin. Heidän välissään on kuitenkin pikkuriikkinen sähkörautatie. Juna kulkee siinä ees taas, tipun luota toisen luokse. Yksi vaunu tyhjillään. Sen kun hyppäisi kyytiin vaan, jompi kumpi tipu ja ajelisi toisen luokse. Sitten yhdessä sinne missä on aina valoisaa.

Mainokset

19 comments on “Kauppapuoti

  1. Maare sanoo:

    Kiitos tästä maisemasta :)

  2. Telle sanoo:

    Olet kyllä niin hyvä kuvailemaa ettei kuvia tarvitse. Tuli hyvä pääsiäismieli. Sitä samaa toivon sinulle.

  3. Merja sanoo:

    Kuulostaa hupaisalta ja vähän säälittävältäkin. Vai onkohan tuossa haettu ironiaa, ken tietää?

  4. Kirjailijatar sanoo:

    Kyllä nyt jäin kaipaamaan kuvia, voivoi! Kuulostaa nimittäin kutkuttavan mielenkiintoiselta kaupalta. Ei hylätty, mutta kuin johonkin toiseen aikaan ja paikkaan juuttunut. Ei ikinä auki? Ehkä sen on jonkun elämäntapakauppa. Jos siellä vaikka asuu joku takahuoneessa…

  5. Soilimaija sanoo:

    Tämähän on jännittävää. Ehkä putiikissa ei myydä ollenkaan mitään sulakkeita….Se on salaagenttejen pesäpaikka siksi nuo kananpojat koreissaan…
    Sinun pitäisi vaan ymmärtää tipujen viestin. Ehkä se on ihan yksinkertainen.
    Hyvää Pääsiästä !
    P.S Tietysti tuo juna arveluttaa, mutta sillä on varmasti jonkunlainen tarkoitus !

  6. Maija sanoo:

    Ha-haa mielikuvituksettomana ihmisenä tietysti ajattelen, että se on vaan sähköurakointiliikkeen toimisto, jossa myydään sähkötarvikkeita, jos joku sattuu eksymään sisään mutta pääasiassa tehdään vain sähköremppaa.
    Iloista Pääsiäistä!
    t. Maija

  7. Margarita sanoo:

    Tuontapaisia tomuisia unohdettuja puoteja (tai mitä lienevätkään?) löytyy myös Ranskasta. Olen miettinyt, että voisiko osa niistä olla jonkun suvun omistuksessa. Isoisältä isälle ja isältä pojalle ja sitten ajan saatossa koko puoti ja sen alkuperäinen tarkoitus on päässyt puolihuomaamatta unohtumaan. TästäKIN kirjoituksestasi tuli mieleeni Amélie-elokuva. Kiitos aamun hymystä!

  8. Hanna sanoo:

    Hehee, saimpas aamunaurut :) voi tipuja.

    Olen joskus miettinyt ihan samaa monista pikku liikkeistä täällä, että miten ne kannattavat. Hyvä, että kannattavat. Ovathan ne sata kertaa mielenkiintoisempia kuin tusinakaupat isoine käytävineen. Olen ihan sitä mieltä, että joka kaupungissa pitäis ainakin olla oma kala- ja lihakauppa, sekä greengrocer vihanneksia ja hedelmiä varten.

  9. Violet sanoo:

    Maare: arvasin ettÄ arvostaisit!

    Telle: riippuu lukijastakin. Kaikki eivät osaa kuvitella. Hyvää pääsiÄistÄ sinnekin.

    Merja: minusta siinä on nimenomaan säÄlittavä fiilis jotenkin.
    Mun on varmasti kohta mentävÄ sinne vaikka sitten kelloa kysymään. Mun on nähtävä millainen tyyppi verhon takaa tulee…

    Kirjailijatar: niin siis minähän en TIEDÄ onko se ikinä auki koska en ole yrittÄnytkäÄn sisään. Missään ei lue aukiolosta mitään, aina on hämärää mutta eihän siellä toki pÄivällä pimeää ole vaikka valoa ei olekaan.
    Elämäntapapuotia olen miettinyt ja juuri tuota että takahuoneessa asutaan.

    Soilimaija: tai jos se on pahamaineinen huumeluola!

    Maija: ihan hyvin voi tuotakin olla!

    Margarita: niin löytyy, joo, hyvin on muistissa.
    Ihan mahdollinen tuollainen selitys.

    Hanna: juu, onhan tässä ihan lähellä lihakauppoja montakin, hedelmä- ja vihanneskauppoja ainakin pari tunnen, sitten just niitä kivijalkapuoteja joissa on mitÄ vaan eikä toisaalta mitään.
    Joissakin on ihan karmeat hinnat ja niissä kÄy selvÄsti vain varakasta porukkaa. Sitten on tietty ne joissa ei hinnat ole karanneet – muttei juuri laadullakaan voi leuhkia:-)

  10. Olina sanoo:

    Olet varmaan aina kirjoittanut näin hyvin, mutta nyt kun ei ole kuvia, teksti saa minut jotenkin ihan mukaansa! Todella saa nähdä kaiken mielikuvituksen silmin. Siispä, niin kovin kuin kuvistasi tykkäänkin, nyt olen iloinen sanoista, enkä jää kaipaamaan muuta!

  11. barbro v sanoo:

    Mäkin tykkään sanoista. Ilman kuvia intoutuu paljon helpommin tekstiin, aina ei jaksa heti lukea mutta nyt on pakko saada tietää mikä on viimeinen sana. Ei tämä tee kyllä huonoa kellekään. Informaatiotulvassa rauhallinen paikka, nykyihmiselle ilo!

  12. outi sanoo:

    Vo imiten kiehtova juttu ja miten kerroitkaan se niin, että ihan rupesi jännittämään. Ensin ajattelin, että mene heti käymään siellä, mutta sitten tulin toisiin ajatuksiin. Parempi ettet mene. Onpahan jokin salaisuus ja mukava pähkinä mielen päällä. . Ei kaiken tarvitse aina olla niin päivän selvää. Pysyypähän mielenkiinto. Vai miten itse ajattelet?

  13. Violet sanoo:

    Olina: sen olen kuvien kanssa kirjoittaessani huomannut että on päiviä jolloin en ”viitsi” kirjoittaa sen kummemmin, senkun tuuppaan kuvan tai kuvia ja toivcn että ne sanovat sen mitä minä en viitsi muotoilla. TAi että ne suorastaan korvaavat sen. Toimiihan se kai toisinaan, mutta ei takuulla aina!

    barbrov: katselin joku aika sitten yhtä suomalaista koulukirjaa ja mun oli kyllä pakko miettiä kahteen kertaan että onko siinä nyt varmasti oppikirja vai postimyyntiluettelo. Kuvaa kuvan vieressä. Ei kai kukaan kohta viitsi lukea enää mitään.
    Missä voisin sinua lukea? Ihan kuin olisin huomannut ettei sulla ole enää blogia (?)

    outi:juu en mää sinne mene. Olen niin kauhean huono tuollaisiin paikkoihin menemään sitten kuitenkaan….tunnen että jotakin ^pitäisi ostaa, tulee kiusallinen tilanne jos vain hehkuklamppuja menee katselemaan. ”Näyttäisittekö Airamin uusimman mallin, kiitos”.

  14. aurinkojakuu sanoo:

    Sehän on varmaankin jokin tukkuliike, sellainen mistä ammattilaiset hakevat sovitusti milloin vain.Ihme juttu kyllä ja surullinen jotenkin se pääsiäis ikkuna… Joku kuitenkin selvästi yrittää.Yksinäinen vanhempi mies ehkä?
    Ihanan kuvailevaa tosiaan kirjoittamisesi. Toisenlaista, kuin ennen.Tekisi hyvää tuo kuvattomuus itse kullekin.

  15. seija sanoo:

    Lapsuuteni asuinalueella mansardikattoinen jännikkisuosikkini, jonka ihmisistä emme me lapset tienneet ollenkaan, on nyt remontoitu ja ikkunanpielet ovat puhtaan valkoiset, talo kiiltävän keltainen. Sen jännittävyys on kadonnut. Vieläkin, kymmenien vuosien päästä, on joskus kuljettava noiden katujen ohi.

  16. Violet sanoo:

    Aurinko ja kuu: eilen ohitin sen taas (kuten joka päivä viikolla) ja katsoin tarkemmin. Ei se kyllä tukkuliike ole, kyllä se nyt vaan näyttää erityisen hiljaiselta kaupalta. Ja olen ollut väärässä: siellä ON valot mutta hyvin hämärät. EhkÄ ne säästää sÄhköä;-)

    Seija: Jännittävyys on mennyt sen siliän tien…harmi. Onneksi on muisto.

  17. pia sanoo:

    ma melkein voisin sanoa etta sun blogi on viela parempi ilman kuvia vaikka otatkin hienoja kuvia. mina olin saigonissa paasiaisen ja ei tule muuta mieleen kuin se ihtensa. miten sita kuvailisi? sita saasteen ja molyn maaraan
    alanko olla liian vanha? ei yhtaan napannut
    vaikka yritin kilitista kaikki ranskalaisen kolonialismin kohteet koluta
    en saanut siita koyhyydesta, kurjuudesta ja peesta mitaan irti. muuta kuin etta steriiliin singaporeen oli ihana tulla.
    joka on sitten taas aika kauheaa.
    taidan olla henkinen hankkija lippis.

  18. Violet sanoo:

    pia: henkinen hankkijalippis…maistelen tätä ilamaisua ja kyllä maistuukin hyvältä!

  19. Violet sanoo:

    siis ilmaisua…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s