Pardon, Madame

Bussissa viereeni tulee pieni poika istumaan. Arviolta 7-vuotias ja kovin hentoinen. Istuu ihan liki eikä kainostele nojata tiviisti kylkeeni mutkissa tai muutenkaan.

Lapsi pitää koululaukkua sylissä. Siinä on tarra ja kylkeen on tussilla kirjoitettu jotakin. Poika vilkuilee minua toisinaan ja minusta kuulostaa että hän laulaa hiukan. Ihan hiljaa mutta sanoilla.

Sitten hän nousee, painaa nappia, sanoo Pardon, Madame ja  lähtee vierestäni ovea kohti. Huomaan että pieni poika onkin tyttö ja että hänen housunsa ovat valtavan lyhyet ja että hänellä on hyvin kuluneet kukalliset nilkkasukat.

Huomenna taas. Minun, tai jonkun muun viereen.

Mainokset

19 comments on “Pardon, Madame

  1. Hoya sanoo:

    Kiitos kun jaoit pienen tuokion kanssani!

  2. Susadim sanoo:

    Hakeutuu sinne, missä läheisyyttä on saatavilla edes pienen hetken verran. Surullista. Toivottavasti kuitenkin tarina saa jatkoa ja tyttö istuutuu viereesi uudelleen (tai sinä hänen!) ja voit toivotella hänelle hyvää koulupäivää.

  3. Sooloilija sanoo:

    Niin koskettava tarina.

  4. Tanja sanoo:

    Ihan kuin tarina minusta lapsena. Ihan oikeasti, ihan ihokarvat nousi pystyyn kun luin. Minä olin myös pojan näköinen. Aina joskus joku kysyikin minulta ”kenenkäs poikia sinä olet?”. Tympäisi. Minä lauleskeli aina. Ja taidan lauleskella vieläkin.

  5. Violet sanoo:

    Hoya: näitä pieniÄ hetkiÄ riittää jaettavaksi:-)

    Susadim: tyttö on useinkin samassa bussissa kun haen lapset koulusta. Olen pannut merkille (mutta pitänyt poikana….) koska ei tuossa bussissa pahemmin tuon ikäisiä yksin kulje. Vaan tämäpä kulkee, vaikuttaa kyllä että ihan hyvin menee mutta jotenkin semmonen ressukkainen se on.

    Sooloilija: kiitos. Minulle tuli rintaan semmoinen läikähdys siitä lapsesta. Ihan kuin olisi saanut pienen kaverin!

    Tanja: minä olisin yhdessä vaiheessa varmaan haljennut ylpeydestä jos olisi pojaksi luultu! Mähän OLIN Jukka:-)

  6. m sanoo:

    kiitos tästä kauniista hetkestä,
    piristi päivää :–)

  7. vilijonkka sanoo:

    Minulla oli 8-vuotiaana ihan lyhyet hiukset ja jouduin muutaman kerran kahnaukseenkin kun väitin sinnikkäästi olevani tyttö. Kun etunimenikin oli kummallinen Kata – eihän sellaista nimeä kellään ollut. Elettiin siis aikaa jolloin kuuluisampi mallikaimakin oli lapsi…

    No joo, hurjia tuollaiset ohikiitävien hetkien havainnot. Toivottavasti se pieni saa olla vielä lapsi.

  8. isoinpapu sanoo:

    Jostain syystä tämä olikin minun mielestä vain jotenkin suloinen ja herkkä tarina, ei melankolinen ollenkaan.
    Tulin hyvälle mielelle.
    Kiitos kun jaoit tämän pienen hetken.

  9. Linnea sanoo:

    Niin kaunnis, kaihoisa tarina.
    Meidän esikoista luultiin pienenä – vaaleat kiharat ja pyöreät posket – tytöksi. Muistelee edelleen tapauksia vihaisena…

  10. Ulla sanoo:

    Minun poikaa taas välillä luullaan tytöksi, eilen viimeksi. En jostain syystä kehdannut sanoa meitä puhutelleelle ihmiselle että että hän on kyllä poika. Jotenkin mietin sitäkin, että miten sitten pojalle alkaa selitellä tytöksi luulemista. Mutta tuon takia tykkään minäkin istua busseissa ja ratikoissa, noiden kohtaamisten ja näkemisten takia.

  11. Kirjailijatar sanoo:

    Minustakin tämä oli vain hellyttävä tarina. Jotenkin tuntuu, että meidänkin tytöt kulkee välillä ihan lyhyissä punteissa ja kuluneissa sukissa, kun en ole edes aamulla katsomassa, kun matkaan lähtevät. Pienet arjen kohtaamiset ovat ihania, pieniä hetkiä, jotka jäävät mieleen ja joihin sisältyy paljon enemmän.

  12. Leena sanoo:

    Hyvä Violet, kylläpä vain blogisi kantaa ilman kuviakin. Itse asiassa se on yksi harvoista, joiden lukeminen on antoisaa, usein jopa pysähdyttävää! Leena

  13. Tia sanoo:

    Ihastuttava tarina! Arkiset kohtaamiset, parhaita. Itse ilahduin toissa aamuna Helsingin keskustan linjalla ajavasta bussikuskista, joka hilpeästi tervehti jokaista sisääntulevaa matkustajaa. Kovin moni ei tervehdykseen vastannut, niin hämmentävää se taisi olla.

    Minua asia hymyilytti koko päivän. Olin salaisesti toivonut, että San Franciscossa kohtaamani laulava bussikuski löytäisi tiensä Suomeenkin. Ehkä bussikuskin tervehdys ei ollut aivan laulua vastavaa, mutta yhtälailla arkea myönteisesti nyrjäyttävää, näin suomalaisittain.

  14. Tintti sanoo:

    Jokainen on helmi, joku vaan vähän kirkkaampi kuin toinen. Ehkä tämä hinkkaantui hihaasi ja kiilsi siksi kirkkaammin :D . Pitäisi itsekin muistaa antaa itsensä loistaa useammin eikä vaan sulkeutua kuoreensa. Se on niin tylsää.

  15. pia sanoo:

    tama ei nyt kai liity tahan ihan mutta mulla on tytar joka on vahan tuhma. tuhma ja villi …ja mita voisi vanhanajan tyttokirjoissa kuvailla.
    jotenkin arsyttava opettajien mielesta ja joskus aidinkin.
    sellainen hallitsematon ja kahlimaton tapaus.
    sydan sykkaralla seurataan tata vapaata sielua.
    tytarta.

  16. Niina sanoo:

    Oih mikä tarina. Sinä osaat kertoa nämä parhaiten !

  17. Violet sanoo:

    m: ole hyv, jaettavaksihan nämä on!

    vilijonkka: ai joo, se mallikaima joka vaihtoi sittemmin sukunimensäkin…?

    isoinpapu:juu, ei melankolinen ollut takoitus olla. Jäi kovin lämmin olo pienestä naapurista.

    Linnea:kai se jossakin vaiheessa paneekin vihaksi:-)

    Ulla: niin, mitä sitä toisaalta selittämään. Istun niin paljon busseissa että mlun on oman mielenterveyteni takia pakko tehdä siitä miellyttävää.

    Kirjailijatar: voi niin on lyhyttä punttia meidänkin kundeilla:-)
    EIkä se ollut suinkaan mitenkään ”huomautus” vaan ihan vain huomio, se punttiasia. Teki se hänet hiukan ressukan näköseksi mutta vain hiukan.

    Leena: oi kiitos! Luen monene kertaan tämän. EpÄilyksen hetkellä aika antoisia tällaiset arviot.

    Tia: ei vastaa tervehdykseen? AIka hiivatin tollomaista.
    Laulava kuski olisi kiva. Riippuen toki hiukan siitä mitä luikauttelee.

    Tintti: kiva tämä timanttiarvio;-)

    pia: tuntematta tapausta sain aavistuksen tytöstä. KUvailit hyvin.

    Niina: tuo oli paljon sanottu. Kiitos, jos tosiaan ajattelet noin.

  18. Allu sanoo:

    Liikuttava tarina. Rupesin miettimään, mitä suomalainen lapsi olisi sanonut ”Pardon, Madamen” asemasta.

  19. Violet sanoo:

    Allu: ei mitään. Eikun että ”sori” jos olisi oikein puheliaaksi heittäytynyt.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s