Hiljaista uhmaa

Harmaat päivät vuorottelevat aurinkoisten kanssa. Ensin saa kulkea sukattomana tennareissa mutta sitten pohjoinen puhaltaa taas. Etsitään nöyränä lämpöisempää takkia. Usko asioihin on koetuksella. Välillä pitää ottaa oikein kynä ja paperia ja kirjoittaa siihen ranskalaisilla viivoilla asioita. Otsikkona  ”nämä asiat ovat (sittenkin) hyvin”.  Sitten taas tulee päivä jolloin kulkee pää pystyssä eikä voi tajuta miksei edellispäivänä muka voinut.

Olen soittanut verotoimistoon Suomeen nyt viikon ajan. Ihan helppo asia mutta siitä ei tule hevon helvettiä kun kukaan ei edes vastaa. Aion kirjoittaa niille kirjeen. Oikein paperille, sano. Kyllä ne sitä varmaan siellä ihmettelevät ja kääntelevät. Että tu ny sääkin Pirjo kattoon, meille tuli kirje. Paperikirje. Varmaan joku eläkemummu lähettänyt. Mitä me sille vastataan?

Mainokset

24 comments on “Hiljaista uhmaa

  1. Hanna sanoo:

    Täällä on samanlaiset kelit. Tuntuu just, että fiilikset menee sen mukaan kuinka paljon aurinko näyttäytyy. Tänään pitäis olla nätti päivä tulossa.

    Vielä muutama kuukausi eteenpäin ja sit alkaa mullakin virastoissa ramppaaminen, sekä Enkku että Suomi sellaisissa. Toivon vaan että kaikki sujuis suht mutkitta.

  2. Liivia sanoo:

    Verotoimisto, jee. Karmea paikka. Puhelimella ei pääse ja jos pääseekin, se maksaa ja paljon. Tai ainakin se asiakirja minkä sen seurauksena lähettävät. Käyminen on tuskallista (on Tampereella ja siellä hevon Hatanpäällä ja tiskillä on jostain syystä kaikkein tympeimmät virkailijat), mutta paras vaihtoehto. Netin kautta ei voi, jollei ole pankkitunnuksia, eikä mulla ole.
    Ja kun sinä olet siellä asti, niin tuo kirje on oikeasti varteenotettava vaihtoehto.

    Jo silmuja siellä! Meillä vielä hankipiha.

  3. Ilona sanoo:

    Hyvää uhmaa. Tällaisesta kapinasta pidän!

  4. Ansku sanoo:

    Täällä ei ole haaveitakaan vielä sukattomuudesta. Vettä on kyllä satanut jatkuvalla syötöllä, joten kai nuo viimeisetkin lumet kohta kaikkoaa.

    Veroasiat, hyih… *puistatus* Ovat minulle niin vastenmielisiä, että lykkään aina viime tinkaan. Sitten vasta onkin stressi, kun on enää pari päivää aikaa ja kaikki tiedot harakoilla. Tosin yhden kerran olen saanut puhelimitse verotoimistosta niin hyvää, selkeää ja tehokasta palvelua (vieläpä iloisen kehotuksen soittaa viipymättä jos tulee lisää kysyttävää), että harmittaa kun en painanut henkilön nimeä muistiin!

  5. elinam sanoo:

    Ihanat silmut..minä vasta tänään päätin jättää paksut sukkahousut farkkujen alta, suapi nähä tarkeneeko. Kyllä tekis mieli nähdä Pirjon ja sen toisen ilme, kun verotoimistoon saapuu oikea käsinkirjoitettu kirje! :D

  6. Martta sanoo:

    Oi mitka silmut, niillakin on kevat. Janna ettei kalenterivuosi ala kevaalla, samaan aikaan luonnon kanssa. (Ja heti muistan, etta olipas etnosentrisesti sanottu kun kevat saapuu eripaikkoihin eri tahdissa ja eri aikoina.. Syysterveisia siis taalta.)

    Taalla meillapain asioiden hoitaminen on yhta piinaa, esimerkiksi pankkitilia kun avasin jouduin ramppaamaan konttorissa seitseman (!) kertaa ja viela onnistuivat totaalisesti mokaamaan. Prosessissa havittivat lisaksi esimerkiksi minun passin kopion ja vuokrasopimuksenkin kopion, kyllapa heratti luottamusta. Toisin sanoen: ei kay kateeksi ja tsemppia.

  7. Violet sanoo:

    Hanna; Ai niin, sulla alkaa kohta oikea virastoralli..hoh hoi ja onnea!

    Liivia; saattapi olla että menen ihan vasiten käymään siellä toimistossa. Juu, koivut on nyt tuossa tilassa täällä mutta monet muun merkkiset ovat jo oikeassa lehdessä.

    Ilona; jotenkin sitä on edes koitettava uhmata…

    Ansku: tässä veroasiassa ei ole mitään puistattavaa ja siksikin ottaa kaaliin ettei sitä saa hoidettua. Iisi homma jos vaan joku vastaisi.

    elinam; kiitos vinkistä! Ajattelin vaan että panen kirjeen mutta käsinkirjoitettu on vielä paree;-) Lyijykynällä.

    Martta: mulle on aina vaan ”ihme” että miten vuodenajat ovatkin eri aikaan eri paikoissa….

  8. Soilimaija sanoo:

    Au mois d’Avril ne te découvre pas d’un fil,
    au mois de Mai fais ce qui te plaît. Näin sanovat
    täällä Ranskassa.Huhtikuussa vielä epävarmaa, toukokuussa sitten hui hai !
    Olet oikeassa paras olisi käydä paikan päällä mutta ehkä kirje jossa on” pilkut iitten päällä ”
    kuitenkin toimisi. Pidän peukkuja!

  9. Soilimaija sanoo:

    Unohdin, mikä ihana koira!

  10. pikkujutut sanoo:

    Huh, en halua edes ajatella mitään toimistokäyntiä. Meinaan täällä se on kaukana yksityisyydestä ja ulkomaalaisia pompotetaan ihan vain hyvin vuoksi, arghhhh. Sanoo hän ja valmistautuu erääseen käyntiin.

  11. Tintti sanoo:

    Sellaisten tahojen kuin verovirasto pitäisi olla ehdottoman kaksisuuntaisia. Kun kerran on pakko maksaa veroja, vieläpä kohtuuttomasti mun mielestä ottaen huomioon, että ne rahat menee ihan mihin sattuu ja yleensä turhuuksiin, niin veroviraston suunnalta pitäisi olla velvollisuus vastata aina puhelimeen ja tuskillä notkuvien anoviin katseisiin noin sekunnissa ja palvella asiakkaitaan ystävällisesti, kärsivällisesti ja selkokielellä. Onko se nyt sitten liikaa vaadittu? Miksei ne ota ihmisiä sinne töihin? Siirryttäis nyt jo pikkuhiljaa vaikka johonkin diktatuuriin kun tää demokraattinen parlamentarismi ei näköjään kuitenkaan toimi. Ja kun kerran alkuun päästiin, niin eipä ole mennyt montaakaan vuotta kun kovalla vaivalla -60 ja -70-luvuilla rakennuttu hyvinvointivaltio puretaan romukoppaan. Mitäs jos pantais kaikki täällä maleksivat kädet puuskaan ja yhdyttäis hiljaiseen vallankumoukseen? Ai niin, sitähän me jo harrastetaan muutenkin… Hei, mä tiedä! Kirjoitetaan internetaddressi!!! [*huah™]

  12. sari sanoo:

    Mitenkähän minulla kävi loistava tuuri kun jouduin viime syyskesällä Helsingin verotoimistoon soittamaan ja asiaa hoitamaan. Ei odotusta, ystävällinen ( ja tuttavallinen !) palvelu, paperit tuli kotiin tänne Ranskaan huippunopeasti, ilmaiseksi. Mulla on tuon virkailijan suora numero, jos joku haluaa … ;)

  13. aurinkojakuu sanoo:

    Hyvä idea!Kannatetaan!!

  14. outi sanoo:

    Että kirje verotoimistoon. Taitaa olla järkevin ajatus sinun tilanteessasi. Mutta hymyilyttää se silti. Se pirjo ja muut siellä sitä ihmettelemässä.

  15. minjo sanoo:

    Parasta palvelua saa siinä yksikössä, missä hoitavat ulkomailla asuvien verotusta. En kyllä muista, mikä sen toimiston virallinen nimi on, joku kansainväliseen verotukseen liittyvä nimi, mutta sinne voi ottaa yhteyttä jo sillä syyllä että asuu ulkomailla ja ihmettelee verotusta. Ihan paras palvelu, vastaavat aina, ovat ystävällisiä, perehtyvät asiaan ja antavat heti kunnolliset ohjeet. Luulen, että verotoimiston sivuilta löytyy sen yksikön numero.

  16. Bisquits sanoo:

    Sama ongelma on minullakin: olen yrittänyt jo viikkokaupalla soittaa Suomen verotoimistoon, juuri sinne ulkomailla asuvien numeroon. Aina saan odottaa langan päässä puoli tuntia (”hetkinen vielä”, pilipilipili), ja sitten puhelu katkaistaan!

  17. Violet sanoo:

    Hei kaikki: nimenomaan siihen uolkomailla asuvien nroon olen yrittÄnyt ja viime vuonna onnistui ihan heti ja palvelu oli hyvää. Siksi vähän ihmettelen ettei nyt onnistu ollenkaan.
    Mutta jos kuka vaan viitsii panna nron josta on onnistunut jotain saamaan niin pankaa meiliä…jos ei mulla vaikka olekaan oikea nro!

  18. Iiris sanoo:

    Afrikassa joskus tuntui, että byrokratiaa on joka paikka täynnä ja että mikään ei toimi, mutta kyllä sitä on täälläkin. Paljon. Sekä byrokratiaa että toimimattomuutta.
    Ja erityisesti kalseaa virkamiesmäisyyttä… Kun jouduin hoitamaan eri virastoissa ym asioita mieheni kuoleman jälkeen, eniten otti päähän se, ettei kukaan vaivautunut olemaan KOHTELIAS, siis sanomaan ”Otan osaa” tai ”Olen pahoillani.” Olin NIIN loukkaantunut!
    (Afrikassa jokainen olisi sanonut jotakin lohduttavaa ja osaaottavaa!! Siellä ne vielä ymmärtävät elämää.
    PS. Paitsi mun pankki-ihminen oli tosi ihana ja lämmin! Jäi mieleen, koska oli ainoa.)

  19. Kirjailijatar sanoo:

    Kapinamieli on hyvä mieli! Joskus pitää oikein ravistella itsensä raivoon ja toimintaan. No, paperikirje voi kyllä herättää verovirkailijat, kun kaikki kulkee nykyään sähköpostilla tai puhutaan puhelimessa. Toivottavasti asiat selviävät.

  20. ii sanoo:

    Mulla on mennyt niin sukset ristiin yhden verotoimiston virkailijan kanssa tänä vuonna, että nyt alkoi jo vanne kiristää päätä kun tiedän, että veropapruja on alettu lähetellä… Olen jo päättänyt, että jos siinä uudessa paprussa on se heille kyllä selvittämäni asia edelleen väärin (kumma, kun lähettelee selvityksiä sinne, niin kukaan ei vastaa niihin mitään?), ja että jos yhteyshenkilö on taas se sama, jolla on jokin tarve olla inhottava ja joka ajattelee kaikkien ihmisten olevan lähtökohtaisesti huijareita, niin vaadin saada puhua jonkun muun kanssa. Hoh. Jaksoikohan kukaan edes lukea näitä liian pitkiä ja kiemuraisia lauseita? :D

  21. Violet sanoo:

    Iiris; mulla ei ole kokemusta niin Afrikasta kuin mieheni kuolemastakaan mutta uskon kaiken mitä sanot. Mietin onko kohteliaisuus edes oikea sana tuohon, ehkä pikemminkin empatia – siis sen puute tässä tapauksesssa. Inhimillisyys, ihan kerta kaikkiaan.

    Kirjailijatar; ravistun valitettavasti yleensä kuin huomaamatta;-)

    ii; ihan hyvin onnistuin lukemaan ja tajusin pointtisi.
    Se ettei pyydettyihin selvityksiin sitten vastata on kuvottavaa. Tuntee tuhlanneensa aikaansa ja etenkin energiaansa.

  22. Riikka sanoo:

    Pistäpä Pirjolle kirje:D Kerro sitten saitko vastauksen. Jos tehoaa niin tartunpa minäkin kynään, kun eivät munkaan puheluihini vastaa. Ihania, kuulaita kuvia täällä taas, kuten seuraavan postauksen kuvatkin. Ja se musiikki!

  23. Katja sanoo:

    Yes! Tuossa on sitä Heli Laaksos maista asennetta. Minäkin kirjoittaisin. (Inhoan muutenkin puhelinasiointia ja kun se on tuota, niin ei kiitos senkään vertaa.)

    Aiempaan poikasi asiaan. Nyt on tosi ronskisti liikkeellä kaikkea (poikien) tuollaista. Meillä ollut myös hyvin sekavia kuvioita (ja tarinoita), pyörät ovat menneet ihan ylikierroksilla varsinkin esikoisella (hämmentynyt ja etsii rajoja ja tasapainottelee kaveripiirin ja meidän aikuisauktoriteettien välillä ja tunteet läikkyvät ja välillä on pieni ja välillä liki jättiläinen ja kaikkea siltä väliltä) ja kavereillaan. En tiedä, onko tämä kevät sekoittanut kaiken lopullisesti vai mikä. Meillä on rauhoitettu nyt rajusti lasten elämää. Vietetty koko perheen aikaa tai toinen vanhemmista ja yksi lapsista -tyyppistä (ei mitään kummallista, kunhan olemme keskenämme) ja pienin napataan kindergartenlaitoksesta kotihoitoon huhtikuun lopussa, kun saan kaikki omat (vähäisen vähäiset) työni alta pois.

    Meillä tällaisia tulee aaltoina. Vähintään kahdesti vuodessa ja usein lukukausien loppupuolella, tänä vuonna alkoi aikaisin, jo maalis-huhtikuussa. Aina on tuo pysäyttäminen auttanut ja jonkinlainen lomailu kaveripiiristä myös.

    Jaksamista sinne – ja tänne!

  24. Violet sanoo:

    Riikka; kiitos kuvakehuista! Sain Ranskasta Sarilta vinkin ihmiselle joka kuulemma vallan vastaa puhelimeenkin. Koitan sitä ny ensin;-)

    Katja; OIkein hyvä idea tuo asioiden rauhoittaminen. MEilläkin sitä voi toki yrittää jotenkin, mutta kaveripiiristä ei voi lomailla. Ihan vaan siksi, ettei nytkään ole kavereidensa kanssa missään tekemisissä kuin koulussa. Ei kerta kaikkiaan aika riitä koulun jälkeen. Viimeksi meillä on ollut yksi lapsi leikkimässä viikkokausia sitten, oma poika kenenkään luona yli vuosi sitten. Siis ihan totta.
    Hänellä ei ole kuten huomaat paljon ketään joka pyytäisi…ja tuo koulu on semmoinen juttu että aika menee siihen, saamari soikoon.

    Mutta yhtä kaikki, asiaa selvitetään. Yritetään ottaa selville miksi, kuka ja sen sellaista. Uskon että kaikki oikenee vielä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s