Take five

Olin eilen kävelyllä. Kun palasin kotiin ja kertasin sattumanvaraiseksi luulemani reitin mielessäni se olikin aivan kahdeksikon muotoinen. Minusta on kiva tehdä kahdeksikon muotoisia kävelyitä yksin koleina sunnuntai-iltapäivinä.

Viheltelin tätä. Vetäisin mielestäni aika hienosti. Asuin muinoin miehen kanssa joka olisi tehnyt mitä vain osaakseen soittaa saman saksofonillaan. Paljon hän tekikin – hyvänen aika sitä sitkeyttä! – muttei se koskaan ihan oikealta kuulostanut sittenkään.

Kun palasin kotiin katselin Allenin Manhattanin taas. Ei siinä oikein muutakaan voinut. Kolean kaupunkisunnuntai-iltapäivän fiilis on ihan erityinen.

Mainokset

16 comments on “Take five

  1. NiinaK sanoo:

    Take Five, I like it!! :)Jos se ei ollutkaan kahdeksikko vaan ikuisuuden symboli? :)

  2. Kirjailijatar sanoo:

    Yksinäiset kävelyt koleassa kaupungissa ovat ihania. Ne voivat olla sellaisia matkoja mieleen. Ja jos kävelee oikein kauan, ehtii ajatella tosi paljon kaikkea. Eli se on vähän kuin itseterapiaakin. Minä tykkään kävellä. Kävelen joka päivä töihin ja takaisin, puoli tuntia suuntaansa ja se on tärkeä siirtymisriitti. Työasiat ei seuraa kotiin, kun ajattelen ne pois mielestä jo kävellessäni.

  3. Pandice sanoo:

    Manhattan on lempileffojani, kerta kaikkiaan.

    Kappale taas vei suoraan lapsuuteen: isäni kuunteli siihen aikaan usein kaikentyyppistä jatsia. Itse en ole siihen erityisemmin kiintynyt mutta tästä tuli nostalginen olo.

    Terveiset sinne vanhaan kotikaupunkiin!

  4. Tanja sanoo:

    Yksi niitä lähes täydellisiä biisejä!
    Yksi ihanimpia postauksia tämän aamun reiteilläni tämä.
    Yksi haave kävellä aamuisin kaupungilla, ei lähiössä. Siihen oli Oulussa vara, mutta ei Helsingissä.

  5. Liivia sanoo:

    Mä en nyt edes muista olenko nähnyt sen Manhattanin, joka on tietysti noloa edes tunnustaa. Mutta Allenin Manhattanin murhamysteerio on ihana! Ei kai nyt samasta elokuvasta kuitenkaan ole kyse…

    Tykkään autokuvasta. Lapsuuteni farmarissa oli tuollaiset tekonahkapenkit, mutta punaiset.

  6. Violet sanoo:

    NiinaK: pidän myös. Lapsuudesta tuttu jo.
    Joo, saattoi se ikuisuusmerkkikin olla. Aika loivakaarinen mutta kuitenkin.

    Kirjailijatar: lähdin ulos koska olin aivan hapen tarpeessa. Nuukahtelin melkein.

    Pandice: minulla kans tuo musiikki on lapsuudesta asti tuttua. Uskon vakaasti että musiikkimaku alkaa muovautua sen mukaan mitä kotona kuunnellaan. Tai no, mulle siis ainakin on käynyt niin että hyvin monet lapsuudenkodissa veivatut soivat edelleen.

    Tanja: eikö olekin hyvä kappale! Svengaa aina vaan.

  7. Violet sanoo:

    Liivia: mitäs noloa tuossa…tässä on mm. hurmaava ja hyvin nuori Mariel Hemingway, auttaisko tämä tieto?
    Tuo kadun varrelle pysäköity Taunus oli aika näky. Hienot itsetehdyt tyynyt kuskilla ja kaikki:-)

  8. Jonna sanoo:

    Minäkään en ole nähnyt Manhattania eikä viheltäminenkään onnistu, saan aikaan vaan onnettoman vinkaisun. En osaa myöskään napsuttella sormia.

    Noista auton penkeistä tykkään kanssa, melkein voi haistaa miltä autossa tuoksuu.

  9. Tanja sanoo:

    Ai niin, se piti vielä tula hihkaisemaan, että nää sun kuvien sävyt nyt jotenkin saa hykertelemään. Ja häätyy sanoa, että matkakuumettakin pikkasen nostattaa nää. On niin monen vuoden ajan jo tullut oltua kevätaikaan siellä päin. Eipa vaan enää.

  10. Violet sanoo:

    JOnna: Manhattanista joko pitää tai sitten se saa raivon valtaan. Kaikki ei vaan tykkää Allenin koohottamisesta eikä siita miten äärettömän huolestunut hän on koko ajan kaikesta…

    Tanja: joo, menee nyt ihan sun oranssi-innostukseesi!
    Hykertele vaan, se on terveellistÄ.

  11. Desiree sanoo:

    Tuo autokuva pisti kyllä mielikuvituksen liikkeelle. Siihen voisi kehittää henkilöt ja kokonaisen kertomuksen ympärille.

    Mulla on kokoelma vanhoja savikiekkoja, vanhaa jazzia mm. Pitääkin virittää gramofoni kevään ja harmaan päivän kunniaksi :) Kiitos Take five-linkistä! Aurinko melkein alkoi paistaa :D

  12. Hanna sanoo:

    Mä haluaisin asua isossa kaupungissa just sen takia, että siellä lääniä riittäis ja vois mennä kävelylle vaikka aina eri paikkaan. Pariisi tulee mieleeni vaikken ole käynyt siellä kuin kerran.

    Tuo Manhattan mun täytyy katsastaa, en olekaan nähnyt.

  13. celia sanoo:

    Mietin just eilen Manhattania, kun miehen kanssa pohdittiin ( itse asiassa erään sun postauksen innoittamana) , mitkä elokuvat ovat vaikuttaneet meihin eniten.
    Kummankin listalle pääsi tuo Manhattan. Se elokuva on kuin musiikkia.

    Tykkään kovasti näiden kuvien tunnelmasta.

  14. Violet sanoo:

    Desiree; ihan hyvin voisi. Ne tulevat melkein väkisin joka tapauksessa mieleen.
    Grammari soimaan!

    Hanna; Tuo on yksi kaupungin eduista. Oikeastaan minkä kaupungin hyvänsä. Tosin kekseliäs kävelyttää itseään missä vaan ja näkee aina uutta.
    Toisinaan kävelen nimenomaan ihan sitä samaa kasia vaan.
    Se on turvallista rutiinia.

    Celia; …ja sen musiikki on hienoa! Heti alun Gerswin -kappale ja kaupunkikuvat siinä. Upeaa.
    Kiitos kuvakehuista.

  15. Susanna sanoo:

    Viheltelit Take fivea! Taidat olla aika taitava viheltämään :D Ihanaa kevättä sinne. Täälläkin aurinko jo lämmittää.

  16. Violet sanoo:

    Susanna; no viheltelin! Olen kai sitten taitava mutta väitän että pystyn sen melodiaa aivan tunnistettavasti vislaamaan.
    En mä silti mikään Roger Whittager ole;-)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s