Nyt se on tehty

Tähän aikaan vuodesta minulla on tapana tehdä koru kesän merkiksi. Joskus ranteeseen, joskus kaulaan – ei koskaan molempiin.  Olen pannut merkille että korusta tulee vuosi vuodelta yksinkertaisempi. Tulee, sillä teen sellaisen mikä ensimmäisenä tulee mieleen. Sellaisen, johon voisin kuvitella tiivistäväni koko tulevan kesän ajatuksen. Sellaisen, joka voi olla ranteessani, kaulallani siihen asti että se itsekseen hajoaa tai katoaa. Pidän symboleista.

Advertisements

17 comments on “Nyt se on tehty

  1. Kirjailijatar sanoo:

    Kaunis perinne. Minäkin pidän symboleista. Ja esineistä, joilla on tarina. Jotka tuovat mieleen jonkun ihmisen, paikan tai ajan. Ja nuo kukat, ovatko ne magnolioita? Ihana kevät!

  2. vilijonkka sanoo:

    Malesiassa torilla setä lahjoitti tyttöjen ranteisiin tuoreista kukista solmitut seppeleet. Minusta ne oli ihanat yhden illan korut. Tuoksuivatkin huumaavasti, ehkä jasminilta.

    Kun mietin omaa koruvarastoani ja on kaikilla erityisen mieleisillä koruilla nimenomaan symbloarvoa. Yksi lemppareista on vanhoista näppäimistä tehty kaulakoru, ei siis koriste-esine alunalkaen laisinkaan. Ainoa täältä löytämäni hienosti toteutettu kierrätyskoru.

  3. Leena Lumi sanoo:

    Minä olen nyt täysin poistanut käytöstä kultakorut ja siirtynyt hopeisiin, joissa näkyy tekijän kädenjälki. Rantessani ’taouttu’ kaunis, kevyt.

    Käytän koruja vähän ja vain yksi valkokultasormus kirkkaalla timantilla saa armon.

    Tuo sinun korusi on kuin kevät! Alkava kevät: heleä, kevyt, kaunis, lupaava.

  4. Liivia sanoo:

    Kuin kesäaamun kastepisara.

    Mangolioiksi minäkin luulen. OLisipa täälläkin tuollaisia puita!

  5. pikkujutut sanoo:

    Yksinkertaisuudessa upea.

    Ne ainoat korut, jotka tässä ilmastossa päälleni hyväksyn, ovat tunnearvoltaan huikeita.

  6. Anne sanoo:

    Ihanat erikoiset mielenkiintoiset ajatuksia ja ideoita herättävät sivut sinulla (löysin muutama kuukausi sitten sattumalta…vai johdatusta se kai oli……korut, asiat, tavarat tuovat mieleen jotain niillä jokin tarkoitus, pidän siitä.
    Kauan sitten tyttäreni soitti viulukonsertissa vanhassa tehdashallissa jossa yleisö istui vanhoissa sekalaisissa tuoleissa. Tuoli jossa istuin seisoo nyt entisöitynä olohuoneessamme….konsertin jälkeen aloin tekemään siitä kauppaa jonka en uskonut toteutuvan ja seuraavalla viikolla ajoin jo tuolin kanssa paikkaan jossa se kunnostettiin (oli todella huonokuntoinen mutta siinä oli sitä jotain. Sen nimi on Konserttituoli. Aina kun kuulen sen sävelmän muistan tuota konserttia……
    Korusi on yksinkertaisen kaunis, Liivia osuin oikeaan sanoissaan.
    Mutta mikä tämän päiväisissä kuvissa Magnoliaa (meillä täällä on) enemmän ihastuttaa on tuo IHANA IKKUNA!!!!!! Ihana!!!
    Tuollaiset ikkunat haluaisin………..
    Linnun liverryksen myötä kaunista kevät päivää lähettää Anne

  7. Violet sanoo:

    Kirjailijatar: niin, tällä on merkitys mutta vain itselleni. Halusin korun mutta en koristeeksi.
    Alemman kuvan puu on magnolia. Ylempi joku muu. Kai kirsikkapuu.

    vilijonkka; yhden illan korut, mukava ajatus sekin.
    Kuulostaa hyvin kiinnostavalta tuo koru!

    Leena Lumi; samoin käytän hyvin vähän. Vain yksi samanlainen armon saanut on sormessa aina;-)
    SItten on pari juttua joita käytän silloin tällöin, hopeaa molemmat.

    Liivia; kiva kuvailu. Halusin korun joka on mutta jota ei melkein edes näe.

    Pikkujutut; siinä on vain päällystetty koruvaijeri, takana lukko ja sitten tämä yksi läpikuultava lasipallo.
    Ymmärrän tuon ilmasto+koruasian hyvin…

    Anne; Kiitos kun kerroit konserttituolista. Miellyttävä ajatus.
    Ikkuna onkin tuossa kaunis. Kun katson olohuoneen ikkunoista hiukan vasempaan näen sen aina.

  8. regret sanoo:

    Tuo perinne kuulostaa kivalta. Olisipa itselläkin jotakin pysyviä perinteitä, mutta ne tahtoo aina hiukan muuntua vuosi vuodelta. Tuo koru on kyllä hieno idea :) Ja ehkä joskus yksinkertainen on mukavaa vaihtelua. Voihan se olla, että joskus alat täysin ajattelematta tehdä näyttävämpiä koruja.

  9. Violet sanoo:

    regret; niin no siis en mä mitenkään ole sillain päättämällä päättänyt että nyt on tämmöinen perinne, pitää taas tehdä koru, hoh hoijaa. Olen vaan muutamana keväänä sellaisen huomannut haluavani panna kaulalleni.
    Olen tehnyt koruja aikaisemmin paljonkin. Yhdessä vaiheessa ne olivat kovinkin värikkäitä. Nyt sitä ei enää tee mieli.

  10. Hanna sanoo:

    Kiva perinne! Montas korua olet ehtinyt jo tehdä?

    Mulla on ristiriitainen suhde korujen kanssa. Rakastan niitä, mutten osaa käyttää. Haluaisin osata. Huomaan, että eniten käyttöön pääsee just tuollaiset melkein näkymättömät. Hopeapallot korviin ja ohut hopeinen sormeen.

  11. maijanmaja sanoo:

    Tykkään kovasti uudesta korustasi, vaikka itse käyttämäni ovat yleensä paljon värikkäämpiä. Osaat pelkistää. Pidän puuhelmikoruista paljon ja ylipäätään luonnonmateriaaleista olevista. Sormessa kannan aina kolmea eri levyistä kultaista, samassa sormessa. Rannekoruihin mulla on jonkin sortin addiktio, niitä teen ja ostelen useimmiten. Uusimman ostoksen näet, jos haluat käväistä käsityöaiheisessa blogissani, http://www.maijanmaja.com..

    Kiitos muuten taannoisesta vinkistäsi koskien Fine van Brooklynin koruja. Yhdet korvikset jo ostin, muutamasta vielä haaveilen.

  12. Linnea sanoo:

    Niin kaunis perinne ja korukin. Tuo että hajoaa itsestään, kuulostaa itkettävän ihanalta.
    Minä olen huono symbolien kanssa. Vihkisormus on ainoa…

  13. Violet sanoo:

    Hanna: mulla on ollut kai jotain viitenä, kuutena kesänä ”kesäkoru”, tällainen samalla idealla tekemäni juttu kuin nytkin. Joskus se on voinut olla vain nahkanaru ranteessa kiinni mutta silläkin on itselleni ollut sama ajatus.
    Huomasin kommenttisi luettuani että korvakorut! Siinäpä sellainen juttu jota en ”osaa” pitää.

    maijanmaja: juu, kävin katsomassa!
    Fine van Brooklynin korut ovat erityisiä.

    Linnea: itsekseen hajoamisesta tulee mieleen ranteessa keikkunut nauha sinä kesänä kun menimme naimisiin. Hääpäivän aamuna mietin että on se otettava pois tänään, ei oikein passaa rispaantunut narunpätkä tänään.
    Ennen kuin ehdin ottaa sen pois se oli kadonnut.

    Sitten on niitä jotka olen melkein itku silmässä leikannut poikki kun on alkanut tuntua siltä että kyllâ se nyt vaan on syksy, teki mitä hyvänsä.

  14. aurinkojakuu sanoo:

    Mukava perinne minusta. Ja erittäin kaunis koru! Mesipisara ?
    Ja piti -faire des compliments- munakkaasta! Ranskassa minulle usein laitettiin ruohosipulimunakasta lounaaksi. Olin ihan unohtanut. Minäkin teen heti, kunhan nuo sipulit tuolta taas nousee.

  15. Iina Kraak sanoo:

    Ihana perinne! Perinteet ovat kivoja.

    Sinusta inspiroituneena loin minäkin viimein tällaisen kuvablogin neuleblogin rinnalle. Se löytyy osoitteesta http://iinakraakinkotona.blogspot.com , tervetuloa!

  16. Iina Kraak sanoo:

    Ihana koru, ihana perinne!

    Sinusta inspiroituneena loin viimein kuvablogin neuleblogin rinnalle. Se löytyy osoitteesta http://iinakraakinkotona.blogspot.com , tervetuloa!

  17. Violet sanoo:

    aurinko ja kuu; Mesipisara…maistuu hyvältä. Voisi olla.
    Hyvä kun muistisi palasi munakkaan suhteen.
    Se on just niin hyvä silloin kun ei ehdi tai viitsi muuta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s