Ääneen

En oikeastaan voi katsoa paljon mitään miettimättä taustoja, keksimättä tarinoita. Kuka asuu noiden ikkunoiden takana? Näen siveltimiä purkeissa. Millaisia kuvia niillä maalataan? Haaveileeko siellä ehkä joku taiteilijan urasta?

Minusta olisi ihanaa päästä lukemaan äänikirjoja. Siinä yhdistyisi moni asia mikä minua kiehtoo: kirjallisuus, eläytyminen, näytteleminenkin tavallaan. Suomen kieli. Oi voi. Ehkä luen ja nauhoitan omaksi ilokseni jonkun lempikirjani näin alkuun.

On hyvä sanoa ääneen asioita joista haaveilee. Katsookohan noista ikkunoista joku tänne päin ja huomaa: tuolla talossa asuu ilmiselvästi nainen joka haaveilee äänikirjan tekemisestä?

Advertisements

29 comments on “Ääneen

  1. Olina sanoo:

    Minä kuuntelisin mielelläni sinun lukemaasi äänikirjaa! Ja olen siinä käsityksessä, että Suomessa lukemaan pääsee ”melkein kuka vain”. (Älkää kysykö, mistä moinen käsitys, äänikirjojen tasoon en tällä mitenkään viittaa, kun nitä kovin tykkään kuunnella!)

    Lapsena luin kaseteille Mestaritontun seikkailut. Oli se niin hyvä:)

  2. minjo sanoo:

    Hyvä idea. Laita sitten näyte tänne, niin me lukijatkin voidaan kuulla pätkä. Kirjoitusten perusteella sä varmasti osaisit ja uskaltaisit heittäytyä tarinaan ja eläytyä hienosti.

    Suomessa tuntuu olevan ihan hyviä lasten äänikirjoja. Vertailin niitä vaan toisen kielisiin (meillä on kertynyt kauhea läjä), missä oli laitettu enemmän rahaa niiden tekoon ja lukijana oli kertoja ja lisäksi roolihenkilöitä, joten lopputulos oli aika paljon makeampi kuin yhden ihmisen lukemana. Siis lapselle. Aikuisena kyllä riittää yksikin eläytyvä lukija…

  3. Tintti sanoo:

    Olen äänikirjojen suurkuluttaja, koska inhoan radiomainoksia, huonoa journalismia ja teen työni yksin. Luovassa prosessissa taas en kuuntele mitään, sillä musiikki ohjaa liikaa. Tunneihminen. [http://kuiskaaja.wordpress.com/2010/03/12/viimeaikoina-luettua/] Suomeksi lausuttua kuuntelen harvoin, se ei vaan kolahda. Ehkä sen pitäisi tehdä joku ilman näyttelijän tai lausujan koulutusta, vähän vähemmällä melankolialla ja elämäntuskalla ja suuremmalla innolla ja yllätyksellä lukijan mielellä.

  4. Elina sanoo:

    Näkövammaisten keskusliiton kautta voi ryhtyä vapaaehtoiseksi lukijaksi. Täällä kerrotaan vähän lisää:

    http://www.nkl.fi/tue/luku.htm

  5. Liivia sanoo:

    Minäkin olen aina halunnut lukemaan äänikirjoja!
    Olen useamman kerran vihjannut miehelle, että ota mut lukemaan, kun tuo äänittelee niitä työkseen. Ei ota, äänittää vain näyttelijöitä.
    Kyllä mä tiedän, ettei se niin yksinkertaista ole, ei saa maiskuttaa, ei hönkiä ei yhtään mitään rapinaa ja pitää osata oikea hengitys, mutta haluaisin silti kokeilla ja oppia!

  6. Liivia sanoo:

    Kiitos Elinalle linkistä. Kävin siellä ja innostuin, nyt puuttuu enää vain mankka…

  7. Heli sanoo:

    Taidanpa alkaa puhumaan ääneen haaveestani, jos se sitten alkaisi siitä vähitellen toteutumaan. Itse asiassa mietin just eilen, että pitäisköhän tehdä aiheesta aarrekartta.. Edellisen aarrekartan tein vuosia sitten, ja – ällistys sentään – ne kaikki haaveet sieltä on toteutuneet!!!! No, hevostakin haaveilin mutta noin yleensä ottaen eläimiä, ja nyt niitä on neljä (siis ei hevosia mutta muita eläimiä).

    Voisin kuvitella sinun lukeman kirjan olevan hyvin ilmeikäs. Muistelen yhä välillä sitä neule(vai oliko se virkkaus)ohjetta, missä puhuit. Sulla on todella ilmeikäs ääni!

  8. Liivia sanoo:

    Minä täällä taas. Pakko kommentoida Helin mainitsemaa aarrekarttaa. Itsekin tein sellaisen joskus 7 vuotta sitten. Kävin heti katsomassa (on ollut kiinnitettynä vaatehuoneen seinään), ja kappas, kyllä minäkin saisin useamman kohdan raksia siitä toteutuneeksi.

  9. Outolintu sanoo:

    Sama haave täällä! Tästä syystä tykkään lukea lapsille (ja miehelle) ääneen. Joku kerran sanoi ajattelevansa aivan muita asioita lukea lopottaessaan lapselle, mutta minä nautin ja eläydyn ja mietin äänenpainoja ja voimakkuutta yms. ja kuvittelen siinä kuuntelevani oikein hyää äänikirjaa.

    Paikallislehteämme luetaan näkövammaisille ihan talkootyönä. Siihen rinkiin olisi tarkoitus ilmoittautaua, jos se siitä ura urkenisi pikku hiljaa :).

  10. Maare sanoo:

    Äänikirjojen intohimoisena kuluttajana olen huomannut että äänellä on valtavan suuri merkitys.

    Lars Svedbergin lukemana kuuntelisin vaikka puhelinluettelon A.sta Ö.hön…ja viime viikolla piti eräs äänikirja jättää kesken koska en kestänyt lukijan liian ilmeikästä lukutyyliä.

  11. Violet sanoo:

    Olina; minäkin olen lukenut kasetille Mestaritontun seikkailut!

    minjo; aikamoisen arvauksen heität ihan kirjoitusten perusteella mutta kiitos, olen siitä toki iloinen!
    Tuli tuosta kertomastasi jotenkin mieleen toinen juttu: eräs tuttu kertoi kauan sitten Venäjällä nähneensä tv:Stä (vai oliko se elokuvissa sittenkin) Madonnan In Bed with Madonna ja siinä yksi ja sama henkilö puhui kaikki osat. Mies;-)

    tintti: ”Ehkä sen pitäisi tehdä joku ilman näyttelijän tai lausujan koulutusta, vähän vähemmällä melankolialla ja elämäntuskalla ja suuremmalla innolla ja yllätyksellä lukijan mielellä.”
    hehh eh..nauratti. Juu. Tuollaista itsekin mieluiten kuuntelisin. Tykkäisin varmaan eniten ellei ääntä tunnistaisi myöskään keneksikään julkisuuden henkilöksi. Alkaisin nähdä lukijan edessäni liiankin kanssa.

    Elina; kiitos vinkistä ja linkistä!

    Liivia; on se onni ettei mieheni oli minun. Olisi nimittäin varmaan jo kyllästynyt jankutukseen ja siihen miten tunkean väkisin lukemaan;-)

    Heli; no juu, se lyhyt ohje oli semmosta pelleilyä…taisi olla liiankin ilmeikästä;-)
    Aarrekarttajuttuja tai sen tapaisia ilmoille heitettyjä toiveita olen harrastanut minäkin. Olen havainnut niiden toimivan aika kivasti.

    Outolintu: onpa kiva tuo paikallislehden rinki! Mene mukaan vaan.

    Maare; missään nimessä se ääni ei saisi olla sillä tavalla ilmeikäs tai alleviivaava tai muutenkaan erityinen että se olisi pääroolissa tekstin sijaan. Mutta mielenkiintoinen sen pitäisi kuitenkin olla. Neutraalikin ehkä jotenkin – onpa ristiriitaista.
    Heh heh tolle sun puhelinluettelollesi;-)

  12. vilijonkka sanoo:

    Voi ei, mua naurattaa ihan kauheasti vaikkei tässä oikeastaan ole mistään vitsistä kysymys vaan ihan vakavasti otettavasta haaveesta. On vain niin hyväntuulinen ajatus, että siellä ikkunassa joku arvaisi unelmasi.

  13. Violet sanoo:

    Vilijonkka; naura vaan! Olisihan se aivan täysin naurettavaa jos haaveeni olisi jotenkin niin NÄKYVÄ että vastapäisen talon ikkunastakin se huomattaisiin.

  14. Violet sanoo:

    …ai niin ja siellähän voi asua äänikirjojen tuottaja (joka osaa lukea suomea ja on löytänyt blogini) ja puhelin soi vielä tämän viikon aikana!

  15. Belgian-Aino sanoo:

    Minä olen lukenut cd-levylle yhden kirjan: Annan nuoruusvuodet. Luin sen aivan erityisestä syystä ja ihan vain yhden ihmisen käyttöön: serkulleni, joka sairastui aivosyöpään ja menetti aika nopeasti sairastumisensa jälkeen näkönsä. Kävin häntä katsomassa sairaalassa lähes joka päivä erään Suomi-lomani aikana, mutta viimeisellä käynnillä tiesin, ettei hän ehkä enää seuraavalla kerralla olisi elossa. Se tuntui kauhean vaikealta asialta.

    Yhdellä vierailukerrallani olimme puhuneet äänikirjoista ja sitten kirjoista yleensäkin ja keskustelu oli ajautunut Anna-kirjoihin. Serkkuni harmitteli, kun ei ollut niihin törmännyt äänitettyinä.

    Belgiaan palattuani aloin sitten lukea Annan nuoruusvuosia tietokoneelle. Minusta tuntui, että kirjaa lukiessani vierailin samalla serkkuni luona.

    Kun olin päässyt kirjan loppuun, meinasin ensin korjailla joitakin kohtia paremmiksi, mutta loppujen lopuksi jätin nauhoituksen silleen: ajattelin, että puhunhan minä oikeassa elämässänikin vähän liian nopeasti ja levottomasti ja saatan niiskuttaa tai huokailla kesken lauseen. Ajattelin, että sillä tavalla serkustanikin tuntuu, että kirjani ei ole vain kenen tahansa lukema kirja, vaan pikemminkin minun vierailuitani ja kesken jääneen puheen jatkoa.

    Serkkuni kuoli puoli vuotta myöhemmin, ja näin hänet vielä kerran ennen sitä. Mutta siinä vaiheessa hän oli jo niin kaukana poissa, että olin todella iloinen siitä, että olin onnistunut ’varastamaan’ meille vielä yhteisiä hetkiä.

  16. Romu sanoo:

    Miten hurjia mielikuvituksen lentoja! Minäkin pidän kuvittelusta; kuka mahtaa asua juuri noiden kauniiden ikkunoiden takana, entä mitähän ovat ammatiltaan nuokin katukahvilan ohi kulkevat ihmiset…
    Miten nautinnollista antaa ajatuksen ja mielikuvituksen lentää!
    Äänikirjoissa lukijan ääni on äärettömän tärkeä ja se oikeanlainen, kohtuullinen eläytyminen – ei liikaa eikä liian vähän. Onko kukaan muu muuten törmännyt virheiseen äänikirjoissa: ”tästä poikki, otan uusiksi” – tyyliin? Muutama tuollainen on osunut tielleni. Kuin kirjan painovirhe.
    Pitkillä automatkoilla äänikirjat ovat pelastus!
    Toivottavasti Violet urasi lukijana avautuu!

  17. barbro v sanoo:

    Lue meille!

  18. Viivi sanoo:

    Tämä ei liity nyt mitenkään aiheeseen, mutta mistä tilasit viime vuonna ne ihanat nahkaiset sandaalit? Muistaakseni joku vanha mies teki niitä etelä-Ranskassa? Kiitos avusta jo etukäteen!

  19. Celia sanoo:

    Minä luin nuorempana tosi paljon koulukirjoja kasetille ja kuuntelin niitä sitten päivät pitkät.
    Musta omaa ääntä on aika tuskallista kuunnella. Ääni on niin paljastava. Kropalla voi yrittää huijata, mutta ääni paljastaa kaiken: jokainen henkäisy, värähdys, yskähdys ja tauko.

    Näyttelijakaveri tuskaili kerran, kun sillä ei ollut tarpeeksi ”turvallisen maskuliinista ääntä ” . Sellaselle olis kuulema käyttöä mainoksissa ja sais töitä.

  20. Nimetön sanoo:

    Voi, minusta ei varmaan olisi äänikirjan lukijaksi, se vaatii enempi näyttelijän taitoja kuin tästä päästä löytyy. Muuten kyllä nykyään äänelläni töitä teen ja sekin ilmaisu vaatii niin paljon vielä opettelua minulta.

    Jos oikein ahkerasti innostuisi äänittelemään, niin kannattaa harkita josko joltain saisi lainaan tai hankittua sellaisen kovalevytallentimen, jolla voi suoraan äänittää suht laadukasta audiota muistikortille, ja siitä sitten kätevästi siirtää audion tietokoneelle. Jos vaikka haluaa sitä sitten vielä leikata tai toimittaa eteenpäin sähköisessä muodossa. Kovalevytallentimet eivät varmaankaan enää maksa kovin paljoa, ja netistä saa ilmaiseksi ladattua esim. Audacity-editointiohjelmaa, jolla on helppo leikata juttuja. Mutta onhan sitä monenlaisia nauhureita ja monella mp3-soittimella tai kännykälläkin saa nykyään tallennettua ääntä. Ja tietokoneilla myös. Niin ja c-kasettinauhuri, voi sehän se vasta perinteinen on! Olisi mukavaa, jos saisit haaveesi toteen, jossain muodossa ainakin.

  21. Maija sanoo:

    Voi, minusta ei varmaan olisi äänikirjan lukijaksi, se vaatii enempi näyttelijän taitoja kuin tästä päästä löytyy. Muuten kyllä nykyään äänelläni töitä teen ja sekin ilmaisu vaatii niin paljon vielä opettelua minulta.

    Jos oikein ahkerasti innostuisi äänittelemään, niin kannattaa harkita josko joltain saisi lainaan tai hankittua sellaisen kovalevytallentimen, jolla voi suoraan äänittää suht laadukasta audiota muistikortille, ja siitä sitten kätevästi siirtää audion tietokoneelle. Jos vaikka haluaa sitä sitten vielä leikata tai toimittaa eteenpäin sähköisessä muodossa. Kovalevytallentimet eivät varmaankaan enää maksa kovin paljoa, ja netistä saa ilmaiseksi ladattua esim. Audacity-editointiohjelmaa, jolla on helppo leikata juttuja. Mutta onhan sitä monenlaisia nauhureita ja monella mp3-soittimella tai kännykälläkin saa nykyään tallennettua ääntä. Ja tietokoneilla myös. Niin ja c-kasettinauhuri, voi sehän se vasta perinteinen on! Olisi mukavaa, jos saisit haaveesi toteen, jossain muodossa ainakin.

  22. Jonna sanoo:

    Minustakin on ihana lukea ääneen ja samaa haavetta kannan mukanani. Äänikirja olisi ihana lukea. Ehkä pitäisi lukea ihan omaksi iloksi joitain suosikkikirjoja ääneen. Sehän olisi aika kiva lahjaideakin.

  23. Jake sanoo:

    Iäkäs, mutta selkeästi virkeä ja hyväkuntoinen naapurini vastapäisessä talossa istuu iltaisin tietokoneen ääressä. Samalla hän katselee kadun yli ja tarkkailee tekemisiäni. Toisinaan ikkunassa palaa valot keskellä yötä – mies ei saa unta. Olen päättänyt, että hän on kirjailija.

    Mitä hän minusta ajattelee?

    Violet, aloita kiipeämällä matalle ja lue meille podcast.

  24. Laura sanoo:

    Toivottavasti äänikirjahaaveesi toteutuvat. Tavalla tai toisella. Mietin, että äänikirja olisi ihana lahja lapsille.

    Mutta minkä kirjan lukisit ensimmäisenä ääneen?

  25. Merja sanoo:

    Mun miehelläni on valtavan miellyttävä ääni ja hän onkin päässyt joskus lukemaan johonkin mainokseen jotain..

    Ja tytärtäkin oltiin joku aika sitten kosiskelemassa yhden englanniksi käännettävän lastenohjelman lukijaksi. Mutta sitten taisi tekijöillä loppua rahat kesken..

    Luulen että minusta ei olisi lukijaksi. Tai hidasta se tuotos ainakin olisi, koska luulen että alkaisi jännittää ja sitten kiirehtisin liikaa ja tekisin virheitä…

  26. Violet sanoo:

    Belgian-Aino; tämä oli monella tapaa kertomus jonka aloin nähdä päässäni. Tapahtuma on antanut teille molemmille paljon, se on selvä. Ja hyvä ettet mennyt korjailemaan.

    Romu; kohtuu kunniaan juu eläytymisessäkin….olen niin vähän kuunnellut äänikirjoja etten ole mokia havainnut.

    barbro v; saattaa olla.

    Viivi: se oli http://sandales-artisanale-gibert.com/
    Sivut on karrrrmeat (ja jotkut sandaalitkin ovat) mutta ainakin ne mun (EDF) on olleet aivan tosi hyvät, ei mitään valittamista.
    Kaksi päivää olen jo tänä keväänäkin päässyt käyttämään;-)

    Celia; mulla oli tapana lukea vaikka historian koealue kasetille ja antaa sen sitten soida taustalla. Muistan että HUUSIN ja korostin tärkeitä vuosilukuja ja huusin itselleni että muista tää, tollo!

    maija; sullahan oli monia vaihtoehtoja siinä. Aloin pohtia itsekin.

    Jonna; ihan totta: lahjaksi sellaiselle jonka tietän omaa ääntäni jaksavan kuunnella.

    Jake: Hän saattaa olla. Hän ajattelee sinusta että kas tuolla joku joka arvelee minun olevan kirjailija.
    Hyvä idea tu podcast!
    Pitää vaan ottaa selvää miten…;-)

    Laura; niin, ainakin jollakin tapaahan se on vain minusta kiinni. Voin ainakin omin avuin lukea ja äänittää vaikkei koskaan mihinkään ”julkiseen levitykseen” meniskään tai en saisi euroakaan palkkiota.
    Voisin lukea omia tekstejäni. Ei ainakaan tulisi ongelmia tekijänoikeuksien kanssa;-)

    Merja; joillakin vaan on sellainen ääni. Miellyttävä.
    Omaa on vaikea arvioida mutta on mulle sanottu toisinaan että ”hyvä ääni”.
    Kun aikoinaan kävin tyrkyllä Näty:ssä niin pääsykokeissa kiiteltiin vain ääntä ja ”ulosantia”. Muuten puhuivat jostakin ”puuhevosmaisuudesta”…Mitähän ihmettä ne sillä tarkoitti;-)??? MInähän näyttelin NIIN luontevasti;-)

  27. Tanja sanoo:

    Minunkin lempipuuhaani on taustojen miettiminen, niin kuviteltujen kuin todellisenkin elämän asioiden. Ikkunat ovat ihan oma lukunsa tuon taipumuksen lietsojana.

  28. metsienmamma sanoo:

    Minäkään en osaa elää: Murehtimatta ja tarinoita keksimättä. Se on outo juttu.

  29. outi sanoo:

    mä luen äänikirjoja ihan työkseni:) en kaupallisella puolella, mutta sinne näkövammaisten kirjastoon. se on kyllä kivaa puuhaa, tulee luettua aika paljon ja erilaisia kirjoja.
    mä kävin lukemassa sellaisen äänitestin, joka kaikkien tuonne kirjastoon lukevien tulee suorittaa. siinä oli eri tyyppisiä tekstejä runosta asiatekstiin, ja sen perusteella sitten valitsevat lukijat.
    Helsingissä on eri studioita jotka tekevät äänitystyötä.

    mutta täytyy sanoa että kyllä se ihan työstä käy. mulle on 3 tuntia maksimi minkä jaksan lukea putkeen. vaatii aika paljon keskittymistä ja äänenkin päälle ottaa. mutta kivaa se on:)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s