Ajattelen Ruotsia

Ruotsi voisi olla minulle hyvä paikka. Sieltä saattaisi löytyä juuri se minulle sopisin kepeyden aste elämisessä.  Niin korkealla en välitä liidellä ettei kunnon synkkyydelle olisi tilaa.  Sellaiselle,  jonka kai suomalaiset siirtolaiset aikanaan istuttivat Ruotsin lähiöbaareihin. Ja ne tietää kyllä siellä mitä hampaiden välistä sähäisty perrrrkele tarkoittaa niin että senkin takia se olisi hyvä paikka se Ruotsi.

Ruotsalaisilla on se kiva sellainen muikea HEJ ja ne miehetkin ovat niin komeita. Jotkut ovat hiukan kimeitäkin, mutta ei nyt siitä enempää. Minun varhaisin miesihanteeni oli nimenomaan ruåtsalainen, vaalea, pitkätukkainen mies. Silmät mielellään sellaiset että ihan vaalean siniset tai harmaat ja tumma rengas sen värin ympärillä kuin huskylla. Yksi ensimmäisistä huoneeseeni päässeistä miehistä on Patrik Sjögren.

Ruotsin kieli on istunut päähäni ja suuhuni (melkein) alusta asti hyvin. Hullaannuin niiden erilaisiin ärriin oman, ainoan tamperelaisärräni sijaan. Yläasteella tuli Ruotsin takia turpaankin. Oli ruotsalainen sukunimi, Ruotsissa serkkuja ja sinikeltainen kaulaliina. Ei siihen aikaan Tampereella muuta sitten vaadittukaan. Oli lisäksi vuotanut yleiseen tietoon koulussa että heijjaan ruotsalaisille urheilijoille, kuuntelen niiden bändejä (Magnum Bonum, Ebba Grön, KSMB) eikä se ainakaan parantanut tilannetta. Olin hurri ja hurri saa Suomessa aika usein turpaan.

Kun aloitin Pohjoismaisen filologian opinnot yliopistossa en saanut enää turpaan mutta paljon ihmetystä sain osakseni. Minua katsottiin sillain jännästi pää kallellaan kun sanoin että ruotsi on kaunista ja että minua kiinnostaa muinaisten viikinkien kieli, koko Pohjoismaiden alueen menneet olot ja sen sellainen. Ja sainhan minä tuosta kaikesta tietää ja paljon muustakin ja löysin hienoa kirjallisuutta (tack, Benny!) josta olen edelleen kiitollinen.

Mutta sittenkin paras asia minkä Ruotsi on minulle tuonut on tämä mieheni. Ehkä tämä ei nyt varsinaisesti Ruotsin ansio ole ensinkään eikä mieheni ole edes ruotsalainen (sitä äitini ei olisi kuulemma kestänytkään!) muttta sanotaan nyt sitten niin että ilman Ruotsi-intoani en olisi koskaan päätynyt Göteborgiin ja Olof’s Cafén penkille mistä kaikki alkoi.

Ai niin. En voi puhua Ruotsista puhumatta Rolandista. Hän oli minun kirjekaverini kun olin 15-16 -vuotias. Minulla on kuvakin vielä tallessa ja kirjeet. Muutama vuosi sitten sain selville otin selville että hän asuu edelleen Uppsalassa ja on postilla töissä. Hän on kovasti kehittynyt frisbeeharrastuksessaan. Oli juuri voittanut jonkun suuren kilpailun vaikka on jo yli nelikymppinen. Ihme juttu että ruotsalaisetkin vanhenevat.

Mainokset

32 comments on “Ajattelen Ruotsia

  1. Outi sanoo:

    Turkanen, että tämä kone temppuilee. Kirjoitin pitkät jutut ja onnistuin ilmeisesti kadottamaan koko tekstin. Jotain sellaista sanoin, kuin että fanitan myös. Turpaani en ole saanut, vaikkakin kieroon on katsottu. Minua palkittiin koulussa niillä Pohjola-Nordenin kirjapalkinnoilla, eikä se varsinaisesti ollut ikätoverien silmissä mikään meriitti. Muistan myös Ebba Grönin. Ja edelleen kannatan Ruotsia lätkässä, JOS Suomi ei pelaa tai on karsiutunut. Sitä ei monikaan tajua. Noin pitkälle kuin sinä en kuitenkaan edennyt. Voisin muuttaa Ruotsiin. Olen joskus sitä tainnut uhotakkin. Sinne etelään, missä puutarhaharrastukselle ei olisi mitään rajoja. Riittäisi leutoja talvia. Mutta kieli taitaa olla jo ruosteessa. Sitä en ole enää vuosiin treenannut. Sen sijaan päädyin opiskelemaan Suomen ja Skandinavian historiaa. Menneisyys olisi hanskassa. Mukavaa viikonloppua sinne. Minä saatan katsoa jääkekkoa.

  2. Pariisin Margarita sanoo:

    Kaunis kirjoitus Ruotsi-suhteestasi! Minä en ole oikein ikinä ymmärtänyt (joidenkin) suomalaisten Ruotsi-inhoa; puhutaan pakkoruotsista koulussa ym. Itse tykkään kaikista kielistä, myös ruotsista. Olet oikeassa, Ruotsissa on sellaista kivaa kepeyttä, sen olen huomannut kesäisin, kun matkaamme Suomeen Ruotsin halki. Oma ruotsini on jo hieman ruosteessa, mutta silti päätän joka kerta siellä käydessäni pärjätä sillä (ja humoristisia tilanteita on kyllä kehkeytynyt, kun en ole aina löytänyt oikeita sanoja..).

  3. Satu sanoo:

    Olipa mukava lauantaiaamun lukuhetki, kun tämän tässä luin, kiitos Violet! Kaunis rakkaudentunnustus. Ja että miehesikin sen myötä tapasit, voih! Minä kyllä kuulun niihin, jotka intona huutavat Suomen puolesta naapurusten mittelöissä, silloin sinikeltainen on aika myrkkyä, mutten oikeasti inhoa, en. :) Ja kielestä, huonot ruotsinopet eivät saaneet paljon hyvää aikaan ja kun ruotsinlaivoja nuorena likkana siivoilin, osasin juur ja juur sanoa Jag har inte nyckel, kun hytteihinsä pyrkivät, mutta nyt…jostain syystä jo jonkun aikaa ruotsin kieli on alkanut vetää puoleensa. Jos olisi aikaa, haluaisin mennä kurssillekin, mutta luulenpa että koulupohjalla voisi itsenäisestikin oppia taas.Että osaisi sujuvasti, yhtä kauniisti puhua. Olisi aika hienoa.

  4. Sanctuary sanoo:

    Täällä toinen Ruotsi-fani. Joskus olen leikitellyt ajatuksella, että jos saisin valita, syntyisinkin ruotsalaiseksi :) Ruotsin kieli on niin äärimmäiseen raikasta ja kaunista ja musiikissa kuulostaa ihan ylivertaisen hyvältä. Minulla on sellainen mielikuva ruotsalaismentaliteetista, että syvällisyyteen yhdistyy myös kepeys, ei tarvitse uppoutua sellaiseen raskassoutuiseen synkistelyyn. Ja kuvaamasi sopii hyvin munkin miesihanteeseen, minusta esim. Sting menee juuri tuohon miesmalliin, vaikkei nyt ruotsalainen olekaan :)

  5. Sanne sanoo:

    Hejsan!
    Olen blogisi vakilukija, hiljainen sellainen. Nyt piti ruveta äänekkääksi, kun tämä postaus oli kyllä tådella hilpeä! Olin koulussa ruotsin opettajan suosikkioppilas, joka kevätjuhlassa irtosi maininta ruotsin harrastuksesta. Turpaan en saanut, kieroon katsottiin, nörtti kun olin muutenkin…Varmaan olet lukenut Vadelmavenepakolaisen. Siinä kirja akselilta suomalaisuus/ruotsalaisuus, joka itkettää/naurattaa ja kauhistuttaa samalla lukemalla. Sinun kannattaisi alkaa kirjoittaa pakinoita ja tarjota niitä kustantajalle! Minä ainakin ostaisin kirjasi. Niin ja P.Sjögren oli namu minunkin mielestäni…

  6. interiordesignlover sanoo:

    Minä ihailen ruotsalaisten lagom-asennetta, sitä ajatusta yritän viljellä omassa elämässänikin:

    http://livinghygge.wordpress.com/lagom/

  7. Violet sanoo:

    Outi: …ja mun vastaus hävisi äsken kans jonnekin ensin…joku jävel asialla!
    Ihana kuulla että joku muukin tuntee Ebba Grönin.
    Nordmanin löysin Göteborgissa asuessani ja mies ihastui siihen niin paljon kans että meillä kunnellaan edelleen toisinaan niitä levyjä.
    Pohjola-Norden -palkintoja sain kans aina:-)

    Pariisin Margarita: joo, kyllähän ruotsalaisille naureskellaan milloin mistäkin syystä mutta osaavat ne itselleenkin nauraa. Jotenkin tykkään että he ovat sillain oikealla tavalla ylpeitä itsestään ja maastaan.

    Satu: nyt voisitkin ihan hyvin oppia kun olisi kiinnostuskin jo valmiina!

    Sanctuary: hyvin kuvailit ja noin ajattelen ruotsalaisten mentaliteetista. Jos kuva on väÄrä niin pidän sen silti. Ja kyllÄ: Sting on suuri suosikkini monessakin mielessÄ ja sopii ehdottomasti tähän kategoriaan.

    Sanne: jättekiva kun kommentoit;-) Olen lukenut joo tuon kirjan ja se oli juuri tuota kaikkea. Hienosti siihen oli saatu mukaan kaikkea pientä nippelijuttua Ruotsista ja ruotsalaisista. TykkÄsin siitä kovasti.
    Olen ihan tosi iloinen kun arvelet että juttujani kannattaisi jonnekin tarjota.

    interiordesinglover: Sverige är ett lagomland…muistelen jotain laulua.

  8. Hiljainen Maija sanoo:

    Minä nyt olen näköjään vallan intoutunut vähemmän hiljaiseksi hoplaa. Heh sille Rolandille, joka kumma kyllä oli vanhentunut. Minä olen aina ollut sitä mieltä, että Ruotti on just hieno maa. Ja minä en oikein ole ymmärtänyt suomalaisten vastaanpanemista ruotsin kielelle, mitä se keneltäkään on pois jos osaa gudaa sanoa! Ja Ruotsi se täällä Suomessa vaikutti mitä 600 vuotta vai, niin että sieltä tämäkin maa on ammentanut monet jutut, skål vaan på den saken!

  9. vilijonkka sanoo:

    Ja täällä yksi kouluaikoina ruotsia syvästi vihannut… Olin surkea ja mielessä pyöri vain ja ainoastaan kysymys: miksi täytyy? Ja vastaus on yksinkertainen.

    Mikä on nykyisin toinen kotikieleni?
    Minkä kielisiä ovat kaikki viimeisten 9 vuoden aikaiset työpaikkani?
    Minkä kielisiä ovat monet parhaista ystävistäni?
    Minkä kielistä kulttuuria Suomessa ihailen?
    Minkä kielisten ihmisten kanssa täällä Kiinassa päiväni vietän, ellen ole vain kotona?

    Ruotsi, ruotsi, ruotsi….

  10. Pilvitarha sanoo:

    Minua harmittaa suunnattomasti että yläasteella inhosin ruotsia massan mukana. Ihan jättetyhmää! Olisin varmaan oppinut ihan mukiinmenevästi kieltä jos olisin viitsinyt yrittää mutta oli sitten muka coolimpaa olla yrittämättä.
    Nykyään turhauttaa koko termi ”pakkoruotsi”. Se mikään pakko ole vaan oikeus että saa opiskella kieltä. Eihän kukaan englannin opiskelustakaan valita?

    Omat lapset koitan innostaa lukemaan ruotsiakin, osataan sitten ainakin katsoa Peppi Pitkätossut ilman tekstejä! Kai ne vielä yläasteellakin haluaa katsoa Peppiä äidin kanssa?

    Minullakin on muuten sama mielikuva että ruotsalaiset ovat rentoa väkeä, mistähän lie peräisin?

  11. Tuija sanoo:

    Ruotsista ja ruotsista tykkään minäkin monella tavalla ja ysillä sain ruotsinstipendinä Janssonin Det osynliga barnet -kirjan for visat intresse i svenska. Kaikki muut inhosivat sitä opettajaakin, minä pidin.

    Mutta entäs suomenruotsi ja suomenruotsalaisuus? Vaikka olen kotoisin umpisuomenkieliseltä paikkakunnalta, naapurustossamme asui kaksi ruotsinkieleistä perhettä, joiden nuorimmat tyttäret olivat minun ensimmäiset kaverini. Erilaisen kielen kuuntelemisen lisäksi opin jo silloin, että jotenkin erilaista niiden ruotsinkieleisten elämä on. Jotenkin huolettomampaa. Eikä käsitys ole muuttunut, kun nyt laulan ruotsinkielisessä kuorossa. Ihan samat ongelmakohdat niiden elämässä kyllä tietenkin on, mutta asenteessa on eroa. Eikä ruotsinkielinen eläväinenkään kuoronjohtaja hauku laulajia läskipersealtoiksi, millaista on tullut jossain suomenkielisessä kurossa kuunneltua.

  12. Soilmaija sanoo:

    Olen kakskielisestä perheestä, äiti suomenruotsalainen käynyt kumminkin suomalaisen koulun ja isä peri suomalainen. Veljeni kävi suomalaista koulua ja minä ruotsalaista. Tuli sellainen tunne että osasin enemmän kun ne muut ja olin aika ylpeä pikkutyttönä. On vaan semmoinen tunne etten oikein tiedä mikä on äidinkieleni.Hyvin rikastuttavaa kuitenkin navigoida kahden kulttuurin keskellä. Toisaalta ei voi missään tapauksessa pistää samaan pussiin ruotsinsuomalaisia ja ruotsalaisia, se on taas sitten ihan eri keskustelu!!

  13. vilijonkka sanoo:

    Tuijalle, onhan siitä tutkimuksiakin ja tilastotiedettä tehty, että suomenruotsalaiset elävät pidempään kuin suomenkieliset, vaikka geeniperimä on sama, koulutus on sama, varallisuus on sama. Kyse voi ainoastaan olla juuri mainitsemastasi asenne-erosta ja sen mukana tuomista elämäntapavalinnoista. Aika jännä juttu minusta.

  14. Juliet Jones sanoo:

    On se ruotsi vaan ihmeellinen.. minäkin 17 vuotiaana maailmaa katsomaan muutin Ruotsiin. Hieman Tukholman ulkopuolelle, ihanan linnan viereen. Parhaita kesä muistoja on juuri tuolta kesältä, illoilta Linnan puistosta kun linnassa soi sävelet (siellä oli musikki opisto).

  15. Hieno Ruotsi-kirjoitus! Kävin nuorena yhtenään ruotsissa kun poikaystävä, silloinen opiskeli siellä kaksi lukukautta. Aina ajattelin, että ruotsalaiset ovat niin staileja, kauniita ja komeita. Kunnes sitten vuosia myöhemmin yksi kerta huomasin, että viehätys oli tiessään. Yhtäkkiä he näyttivät kaikki samanlaisilta, trendivetimissään. Kaikilla sama tukkakin. Höh ajattelin. Nykyään minuun vetoaa karheampi rösöisempi charmi. Niin naisessa kuin miehessä varsinkin pitää olla ilmettä ja särmää. (Tanska ja Hollanti yhä makuuni).

    Mutta monessa ovat ruotsalaiset meitä yhä yhden sukupolven edellä. Hyvä että naapuri näyttää mallia!

  16. Leena Lumi sanoo:

    Koska olen rannikolta kotoisin ruotsin kieli oli koulussa helppoa. Silti en siitä pitänyt. Ruotsissa ei ole mitään, mistä minä pitäisin. Ai niin, olen syönyt Marstrandissa elämäni kampelapäivällisen, mutta se ei oikein riitä…

    Sen sijaan, voisin ihan hyvin olla osa-aikabritti. Ja lomat alpeilla ja kuolema Locarnossa…

    Kuulun ryhmään, joka vastustaa niin sanottua pakkoruotsia. Tyttäreni jätti espanjan kielen pois, kun ei jaksanut lukiossa vetää englantia, latinaa, pakollista ruotsia…ja Meri on nytkin Espanjassa ja varmaan yhä enempi ja enempi. Ruotsin kieli saa olla oppiaineena, mutta ei pakollisena. Mikä muu maa laittaa toiseksi viralliseksi kielekseen entisen valloittajansa kielen! Yhtä hyvin meillä voisi sitten olla venäjä kolmantena pakollisena kielenä. Ihan sama juttu, ruotsi tai venäjä.

  17. minjo sanoo:

    Minäkin muistan ruotsin olleen helppoa, joskin siitä syystä en panostanut siihen ollenkaan, enkä lopulta pärjännytkään kunnolla… Harjoituskin jäi totaalisesti saamatta, ehkä se oli omaa laiskuuttakin. En ymmärrä minäkään ”pakkoruotsi” ajatusta, koska kyllähän jokaisesta kielestä on hyötyä kieltenoppimistaidon kannalta, vaikka ei ikinä juuri sitä kieltä käyttäisikään.

    Ruotsalaiset ovat yleisesti ottaen mielestäni rennompia ja iloisempia kuin suomalaiset. Yksi ruotsalainen tuttava kertoi, etteivät he ikinä kerro suomivitsejä, norjavitsit ovat kuulema ne mitkä naurattavat enemmän… ehkä jokainen kansa vaan tarvitsee jonkin nälvittävän, jolla tuntuu menevän paremmin. Vaikka tosiasiassa ei Ruotsissa taida sen asiat paremmin menevän kuin Suomessakaan. Ovat vain coolimpia ja muutenkin reteempiä kaikinpuolin. Suomalainen voisi jättää ärsyyntymättä, jos kulkisi itsekin pystyssäpäin ja avoimin mielin. Sitten ei olisi toisen rentous itseltä pois.

  18. sanni sanoo:

    :) Tulinpa taas hyvänmieliseksi tästä kirjoituksestasi. Voisin samoin hullaantua vielä tässäkin iässä ;) Tanskaan. Tanskalaiset miehet ovat myös komeita. Ja jokin tanskalaisuudessa viehättää. Harkitsen jopa kielen opettelua. Ruotsi oli minulle koulussa vaikeaa ja sanaakaan tanskaa en osaa, mutta silti…..

  19. Kirsikka sanoo:

    Hejsan, tykkäsin yläasteella ruotsinkielestä kun sen opiskelu silloin alkoi ja se oli mulle helppoa. Pidän kyllä yleensäkin kielistä. Ja kielistä piti tulla mulle ammatti silloin aikanaan muttei sitten tullukaan. Omaksi iloksi ja itsekseen olen vähän opetellut vuosien varrella italiaa ja espanjaa. Ranskaa olisin lukiossa halunnut opiskella mutta se ei siinä koulussa onnistunut enkä koulua halunnut vaihtaa. Vaihdoin kielen saksaan.

    Nyt asun kaksikielisessä kunnassa ja pomoni/ystäväni on tvåspråkig mutta minä en asiakkaille puhu ruotsia kun tää Pyttissvenska on sellaista etten siitä oikein saa tolkkua. Joku ihan oma ”murre”.

    Mutta viime kesänä Tukholmassa käydessä aloin ihan ”vahingossa” puhua yhdessä kaupassa ruotsia; hämmästyin itsekin itseäni :) Niin se on kielikylpy vaikuttanut ihan vaivihkaa, kuuntelemme nimittäin melko paljon ruotsinkielistä radio vegaa.

    Mulla oli myös ruotsalainen kirjekaveri, Kent :) Silloin joskus 16-17-vuotiaana.

    Hälsningar från Pyttis och från Körsbär ;)

  20. Kirjailijatar sanoo:

    Minäpä taas inhosin ruotsia koulussa, se oli inhokkiaine numero yksi. Ja ajattelin, etten ikinä tule tarvitsemaan niin turhaa kieltä, jota ei missään puhuta. Olin väärässä :)

    Mutta minä tykkään kyllä enemmän tummista miehistä, ei vetoa ruotsalainen. Mutta moni muu asia ruotsalaisuudessa kylläkin.

  21. Ulla sanoo:

    Ruotsi on viime aikoina jäänyt vieraaksi. Sen sijaan aina silloin tällöin mieleeni palaa norjalainen poika, johon olin hyvin ihastunut 16-vuotiaana. Sellainen vaalea komea viikinki, iloinen ja mukava. En koskaan ole saanut selville missä hän nykyään vaikuttaa. Ehkä joskus…

  22. Riikka sanoo:

    Hej på dig, kiinnostava kirjoitus jälleen. Sannekohan sen sanoi jo aiemmin kommenteissa hyvin: nämä sun kirjoitukset on kuin pakinoita joita aina hyvällä mielellä lukee. Ja tänne on tultava joka päivä juttusi lukemaan.

    Eikös sun mies vastaa aika hyvin tuota miesihannettasi? En tiedä onko huskyn näköinen mutta, vaalea, semmoinen viikingin oloinen kumminkin? Että hyvän löydön olet tehnyt, sieltä Ruotsista:)

  23. Violet sanoo:

    Hiljainen Maija; mitä sitä hiljaisena jos on sanottavaa ja sullahan on! Skål sillekin.

    Vilijonkka; olet siis saanut vastauksen kouluaikoina esittämääsi kysymykseen;-)

    Pilvitarha; massan mukana inhoaminen on tietty tyhmää mutta toisaalta ihan ymmärrettävääkin. Et ole silloin ollut kyllin rohkea. Nyt olisit!

    Tuija: mää juur huomasin etten tunne suomenruotsalaisia tai suomenruotsalaisuutta oikeastaan ollenkaan. Opiskelunikin (Pohjoismainen filologia) keskittyi lähinnä Ruotsiin ja ruotsin kieleen (nimenomaan riikinruotsi) ja muiden Pohjoismaiden kieliin. En osaa siitä sanoa oikein mitään kun pelkään että menisi luulemiseksi.

    Soilmaija; no noin olen ajatellut (pussiin laittamisesta) minäkin mutten kehdannut sanoa kun pelkäsin että se ei ehkä olekaan sitten niin tai että se on jotenkin tyhmästi sanottu sellaiselta joka ei asiasta oikein tiedä. Mutta käsitys on mullakin tuo.

    Juliet Jones; aivan ihana muisto! toivoisin että se olisi omani.

    eilentänäänhuomenna; pakko älähtää hollantilaisia liki kuusi vuotta katseltuani;-) Minusta ne miehet olivat ällömäkeita ja sliipatun oloisia! MIssä muualla on miehillä niin paljon vaaleanpunaisia paitoja, kaikkia oransseja kukkavetimiä ja muuta…ja ne naamat ja valkaistut hampaat jne…mutta ok, vähän herjaa tämä, kyllä siellä oli pitkiä komeita miehiä mutta valitettavan moni aikamoisen mahan kanssa;-)
    Tanskasta en sa mitään> Olen kerran käynyt 14-vuotiaana.

    Leena Lumi; venäjää olisikin minusta oikein hyvä opiskella Suomessa paljon laajemmin kuin nyt tehdään.
    Jestas mikä valtti se olisi monelle.

    Minjo: ”Suomalainen voisi jättää ärsyyntymättä, jos kulkisi itsekin pystyssäpäin ja avoimin mielin. Sitten ei olisi toisen rentous itseltä pois.” HIENOSTI sanottu!

    sanni; mua ei se Tanska oikein houkuta…saattaa johtua yhdestä tanskan kielen opettajasta yliopistossa. En tiedä, se maa ei vain sillain aiheuta mitään intoa mennä katsomaan mitä se oikeasti on. Luultavasti menetän taas paljon!

    Kirsikka; löysin sen kirjekaverin niin että kun olin palaamassa Ruotsista laivalla Suomeen niin hän istui siellä käytävällä kuuntelemassa musiikkia. Vanhempansa olivat jossakin. Ihastuin heti niin kovin että aloin väkisin suoltaa juttua. Ihmeekseni saimme asioita selvitettyä ja osoitteet vaihdettua. Kirjoittelimme noin vuoden aika tiiviisti ja väitän että sillä oli suuuuuuri merkitys kielitaidolleni!

    Kirjailijatar; maut ovat monenlaisia, kaikki oikeassa!

    Ulla; ehkä joskus, ihan uteliaisuutta.

    Riikka; mieheni on vaalea joo ja siniharmaat silmät sun muuta, viikingin oloinen lähinnä siltä kannalta että häntä kiinnostaa myös kovasti ne jutut;-)
    Hyvä löytö ehdottomasti ja täysin yllättäen eteeni tuotu;-)

  24. Liivia sanoo:

    Minullakaan ei ole mitään Ruotsia vastaan (pakkoruotsia kylläkin), juurenikin ovat siellä. Ruotsissa viihtyy aina ja joka kerta huomaa miten Suomi kalpenee rinnalla. Niin se vain on. Ruotsalaisilla on hauskempaa.

    Mieheni sukunimi on ruotsalainen, mutta hän on kovin tarkka siitä että ääntää sen suomalaisittain. Ei pode hurrivihaa, mutta on luontevampaa minustakin.

  25. MaaMaa sanoo:

    Mä myös tykkään Ruotsista, sekä maana että kielenä — ei kai muuten sopisikaan puoliruotsalainen miehekseni ;)
    Ruotsalaisissa mun mielestä parasta on se, että ne ei tunnu olevan ylpeitä tai kateellisia. Jääkiekossahan se tulee erityisesti ilmi, noin yleistäen (lehtilööpeistä esim.): jos Suomi voittaa, ruotsi onnittelee ja myöntää reilusti tappionsa. Jos Ruotsi voittaa, Suomi vihoittelee, selittelee ja haukkuu — eikä varmasti sano että Hyvä Ruotsi!

    Ruotsinkieli on mun mielestä kiltti kieli. ”Kiltti” -sanaa taas en osaa muilla kielillä, kuin Suomeksi ja Ruotsiksi. Snäll språk :)
    Nice tai gentle ei todellakaan kuulosta oikealle kuvaukselle englanniksi … En osaa kuvitella kuinka ruotsalainen raivoaa; oikeasti puhuu vihaisesti, ei voi onnistua sillain laulaen ja koot, ärrät, ässät ja peet pehmeinä! :)

  26. maare sanoo:

    Ihastuttava Ruotsisuhdepaketti! Tulin myös oikein iloiseksi Rolandin puolesta!

  27. mp sanoo:

    Hei taas, hengenheimolainen! Minä elin ne merkittävät teinivuoteni 1990-luvulla Suomen ja Ruotsin rajalla pohjoisessa. Mieluummin olisin ollut sillä toisella puolella jokea. Euroopassa, siltä se silloin tuntui. Ja jostakin kumman syystä minäkin olin luokkani ainoa joka sinne toiselle puolelle tuijotteli ja ruotsin tunnilla viihtyi. Pojalle se vasta ennenkuulumatonta olikin:) Tulipa melkein nostalgisella tavalla ikävä niitä aikoja…

  28. Mei sanoo:

    Kotoisin pakko-ruotsi-vastustuksen aivopesu-alueelta. Harmittaa otsa kurtussa, ettei tullut kunnolla opiskeltua. Joskus sitten. Kieli on niin kaunis. Oma lapseni kielikylpee ruotsiksi. Ruotsalainen keveys on valloittavaa. Suomenruotsalaisten parempi elämänlaatu ei tunnu olevan mikään myytti.

  29. KatiaG sanoo:

    Ihania kirjoituksia ja kuvia taas monessa postauksessa! Ja kannatan ehdottomasti niitä jotka vaativat että tarjoat kirjoituksiasi julkaiseville tahoille! Sinulla on niin hieno kyky nähdä, ja sitten kirjoittamalla kuvata, tavalliset asiat hiukan erilaisesta vinkkelistä, että sitä sietäisi jakaa useammallekin taholle.

    Ruotsalaisuudesta ja siitä kielestä minulla on ristiriitaisia mielipiteitä. Kielestä tykkään, psyykkasin itseni aikanaan lukiossa ruotsinkielimieliseksi historia-intoni kautta. Muutenkin tosin tykkään kielistä, niiden osaamisesta (joskaan en opiskelusta) ja siitä pohtimisesta että miksi tämä ilmaistaan tällä tavalla tässä ja tuolla tavalla tuossa kielessä. Joskus kun olisi aikaa, haluaisin tutustua tarkemmin kielten syntyyn ja kehitykseen.

    Mutta ruotsalaisten konsensushenkisyys on alkanut nyppiä, kun työasioissa olen ruotsalaisfirman kanssa asioinut. Kaikista asioista pitää diskutera lite mera. Med alla. Meikäläisessä nopeassa ja suorassa kommunikaatiossakin on siis puolensa.

    Se kyllä on totta että ihanan kevyitä ovat, ja se mentaliteetti on lähempänä omaani kuin stereotypiasuomalaisuus. Pidän myös suomenruotsalaisista ja heitä onkin aina kuulunut ystäväpiiriini, jopa aikanaan Tampereella ;D

    Luulen että voisin pitää tanskalaisista. Paitsi että se kieli ei kyllä ole niin kaunis…

  30. Violet sanoo:

    Liivia; juu toki jokaisella on oikeus ääntää oma nimensä kuten haluaa.

    Maamaa; Snäll onkin kiva sana. Kilttikin on. Nice on ihan leuhka;-)

    maare; kuule määkin ilahduin Rollen puolesta kun luin siitä postijutusta ja etenkin frisbee-jutusta! Siis hän osallistui johonkin saamarin maailmanmestaruuskilpailuun ja pärjäsi edelleen näin vanhana hyvin…vai oliko joku vanhustenluokka mutta kuitenkin;-)

    mp; meitähän tuntuu löytyvän paljon! Luulin että melkein kaikki vihaa Ruotsia tai ei ainakaan niin tykkää…

    Mei: joo ei se varmaan mikään myytti ole eikä – kuten täällä joku taisi huomatakin – ehkä sen kummemmasta kuin asenteesta kiinni.

    KatiaG; kiitos kiitos kiitos kehuistasi! Minä kyllä yritän keskittyä saamaan asioita siihen pisteeseen että pääsisi edes tarjoamaan…jos sitten joskus tulisi jotakin.

    Tuo mainitsemasi juttu eri kielissä…että miksi niin ja toisessa taas näin jne. on yksi ihan minun mieliasioitani mitä tulee vieraisiin kieliin. Niin ja tuttuihin myös;-)

    Tosi hyvä huomio ja aivan totta tuo että ruotsalaisten pitää aina niin diskuteerata ja jopa äänestää mitä pienimmästä asiasta! Ymmärrän että työasioissa ja noin se varmaan alkaa rasittaa jossakin vaiheessa. VArmasti ärsyttäisi minuakin koska en ole jahkaaja itse.

  31. ulkokultaa sanoo:

    Onpa mielenkiintoisia argumentteja Ruotsista ja kielestä. Itse muistan 7-luokalla kuinka inhosin opiskella ruottin kieltä, ristimme opettajammekin inhossamme Petunia-possuksi (oli ihan sarjakuva hahmon näköinen).
    Eräänä iltana ruottin läksyjä tehdessäni, valitin kotona, että miksi minun pitää oppia tätä kieltä, sillä EN tule IKINÄ tarvitsemaan sitä!
    Uskotteko, että kuinka monta kertaa olen kuullut asiasta jälkeenpäin. Kun muutin ihanan miehen takia Tukholmaan, jossa asuinkin sitten 8 vuotta, ennenkuin matka johti alemmas Eurooppaan.

    Minulla oli myös ruottalaisista kiiltokuva-näkemys (kuin monella täällä lukijoistakin), mutta karu totuus paljastui hyvin pian.
    Monella on ihmeellisiä antipatioita suomalaisia kohtaan, tuli huomattua se yliopistolla opiskellessa ja sen jälkeen työ-maailmassa.
    Meitä oli muutama suomalainen eräässä firmassa töissä ja pomomme kielsi meitä puhumasta suomea keskenään !! Yksi porukasta ei vielä osannut kunnolla ruottia joten jouduimme puhumaan englantia sen sijaan (oli typerä fiilis!). Ja kaikki vaan siksi jotta ruottalaiset työkaverit ymmärtävät kaikki mitä puhumme, ettemme vain puhu selän takana heistä – kuulemma.
    Kyllä siinä maassa on paljon ihania asioita, mutta myös ne ikävät asiat.
    Joskus on ikävä sinne kun katselee ruotti-leffoja. Ehkä jopa palaan joskus…
    Man vet aldrig…

  32. ulkokultaa sanoo:

    Unohtui myös, että ei turhaan ruotsalaisia sanota 2000-luvulta lähtien pikku-amerikkalaisiksi.
    He ihannoivat sitä maata kuin hullua! Se tuli erittäin selvästi ilmi vuosien aikana.
    Eli maa sopii USA- faneille erinomaisesti! Pinnallista erittäin pinnallista touhua varsinkin Tukholmassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s