Valitsen

Olisi aika kulunut juttu sanoa että elämä on täynnä valintoja. Pakko on kuitenkin myöntää että niin se vain on. On asioita joiden valitseminen on kivaa ja ihan helppoa, on pakon edessä tehtäviä valintoja, on valintoja jotka ovat  vaikeita ja raskaita.  Valitsemalla jotakin sulkee jotakin pois. Siksi kai se niin hankalaa usein onkin. Takaraivossa raikaa jo lapsuudessa opittu kaikkea ei voi saada, ja vaikka se on minusta hyvä ja täysin totta  niin epäreilultakin se tuntuu, toisinaan.

Paitsi että valitsemalla jotakin sulkee jotakin muuta pois niin valinta on myös tilaisuus, mahdollisuus. Pitäisi useamminkin muistaa että onnekas on se joka ylipäätään saa valita, vaikka   vapaus  valita usein tuokin mukanaan valinnan vaikeuden. Mutta että voi valita, vaikka vain mansikan ja vaniljan välillä…on se sentään luksusta melkein.

Kun mietin omia valintojani huomaan usein että ne joita olen luullut (tai muut ovat luulleet) valinnoiksi ovatkin olleet vain tapahtumien summa, seurausta siitä tai tästä. Silti lopputulos on voinut olla aivan mieluinen ja se on tuntunutkin aivan itsevalitulta! Onko kyseessä sitten itsepetos vai asioiden tilaan tyytyminen – en osaa sanoa.   Oikein hyvä esimerkki asiasta on ”valintani olla kotona”, olla kotiäiti kuten sanotaan.

Vaikeita valintoja, todella vaikeita siis, en ole elämässäni joutunut tekemään koskaan. Sellaisia jotka valvottavat viikkokausia ja vaativat uhrauksia. Sanon etten ole joutunut, mutten ole myöskään saanut tehdä. Voi olla sitten vielä niinkin, että olen tehnyt mutten ole huomannut niiden vaikeutta. Olen suhtautunut niihin liian kevyesti (vai sittenkin vain realistisesti?).

Päivittäin teen valintoja ruokakaupassa. Teen sanavalintoja kun kirjoitan. Valikoin  mitä panen kaapista päälleni. Mietin menenkö bussilla vai ratikalla, otanko sateenvarjon mukaan vai ei. Päivittäiset pienet ja aika mitättömiltäkin tuntuvat valinnat sujuvat onneksi helposti ja nopeasti. Tunnen ihmisiä joille nämäkin ovat hyvin vaikeita enkä kyllä kadehdi. Se mitä luullaan toisinaan harkitsevaisuudeksi onkin usein silkkaa päättämättömyyttä. Toisinaan sitäkin, ettei pysty ottamaan pienintäkään vastuuta valinnoistaan. Jahkaaminen ja vaihtoehtojen välillä vekslaaminen ei ole minun heiniäni ja huomaan hermostuvani ehkä turhankin pian mielestäni liian pitkään valitsevaan tyyppiin…

Advertisements

18 comments on “Valitsen

  1. Liivia sanoo:

    Tuo olisi tosiaan hyvä muistaa, että olemme sentään onnekkaita kun useimmissa asioissa on vapaus valita.

    Mutta aina ei voi valita, varsinkaan jos ajattelee muitakin kuin itseään. Jotkut asiat ovat myös kohtaloa, ne tapahtuvat vaikka olisi halunnut valita toisin.

    Vaikeimmat valinnat ovat niitä, joissa ei tiedä kumpi tekee kipeämpää valitseminen vai valitsematta jättäminen. Minulla ainakin tunteet kaatavat aina järjen.

  2. Violet sanoo:

    Liivia; aina ei tosiaankaan voi valita, kuten sanot. Tai sanotaan niin että silloin pitää valita ehkä niin kuin ei valitsisi jos olosuhteet olisivat toiset.
    Kohtalosta ajattelen samoin. Voi valita ja luulla toteuttavansa valintaansa mutta sittenkin käy toisin. Onneksi se ei ole aina paha juttu!
    Minulle Suomesta pois muuttaminen oli tavallaan kipeä asia (kun ihmisiä ei saa mukaansa!) mutta ei valinta silti ollut vaikea. Juuri tuon sinun viimeisen lauseesi takia.

  3. MaaMaa sanoo:

    Onnekas on tosiaan se, kellä on vaihtoehtoja ja kuka voi itse valita. Mä luotan siihen, että kunhan sopivasti käyttää järkeä (listaa vaikka plussat ja miinukset molemmista vaihtoehdoista) ja sopivasti myös sydäntä, niin ne valinnat ovat oikeita.
    Katuminen on turhinta, mitä on, varsinkin asioissa joita ei kertakaikkiaan voi jälkikäteen muuttaa. Omassa päätöksessä on hyvä pysyä ja muistaa että SILLOIN kun päätöksen teki, se oli se Oikea päätös.

    Virheitäkin toki tapahtuu, mutta niitä voi yleensä onneksi korjailla ja niistä aina oppii jotain. Siitä voi päätellä, että on oikein tehdä virheitäkin, että sitten ensikerralla tietää …

    Hyvä kirjoitus!

  4. minjo sanoo:

    Hyvä kirjoitus! Tuo onnekkuuskin on ihan totta, maapallon väkimäärästä suurimmalla osalla ei taida olla sanaakaan sanottavana valinnoista, koska heidän elämänsä menee olosuhteiden myötä niinkuin menee… eli luksuksessa eletään. Ehkä se valinnanvapaus vaan tekee meistä entistä kriittisempiä. On vaikeampaa ottaa vastaan mitään sellaista, mitä EI olisi itse valinnut. Ei se varmaan kaikille niin ole, mutta joskus tapaa ihmisiä, jotka kokevat katkeruutta ja olevansa olosuhteidensa uhreja, jos joku asia elämâssä on mennyt eri tavalla kuin olisi toivonut. Se on jotenkin surkeaa, kun kuitenkin on paljonkin mihin voi vaikuttaa. Toivoisin itse, että en jäisi ikinä harmittelemaan sellaista, mihin en voi vaikuttaa kuitenkaan.

    MaaMaan tavoin ajattelen, että vaikeitakin päätöksiä voi tehdä vain sillä viisaudella, mitä sillä hetkellä omistaa. Eli jossittelu jälkikäteen ei kannata. Paremminkin jos jossakin vaiheessa huomaa menneensä vikasuuntaan, niin silloin kannattaa tehdä ne päätökset, millä saa suuntaa korjattua parempaan.

    Tuli oikein kiitollinen mieli sun kirjoituksesta! Ihanaa päivää!

  5. Violet sanoo:

    Maamaa: joo, vaikka tunteet mua aika paljon vievätkin ja ensivaikutelma nopeuttaa usein päätöksen tekoa vähän liikaakin, niin kyllä mää onnekseni osaan järkeäkin käyttää.
    Voin silti luopua monesta asiasta jos tilalle saan jonkun todella mieluisan, vaikkakin aika järjenvastaisen….

    Niin. Minusta ”vääriä valintoja” ei oikeastaan edes ole.
    SILLOIN kun se päätös tehtiin se kai tehtiin koska se oli oikea!

    minjo; Hyvä huomio: valinnanvapaus voi tehdä entistä kriittisemmäksi.
    Samoin tuo on totta että on valitettavan paljon ihmisiä jotka eivät osaa ottaa vastaan asioita joita eivät ole itse valinneet. Tarkoitan tällä että monet niistäkin ovat vain aivan täysin luonnollisia, elämään kuuluvia asioita, juttuja joita vain tapahtuu (esim. sairastumiset). En aja takaa että pitäisi riemuista ikävistä asioista joita tulee mutta tietynlaiseen nöyryyteen elämän edessä saattaisi olla hyvä jokaisen oppia.

  6. Liivia sanoo:

    Niin, samoista syistä minä asun täällä missä asun:)

  7. Pariisin Margarita sanoo:

    Olen usein myös ajatellut, että on onnekasta saada valita. Sitten toisaalta tässä länsimaisessa elämässä, jossa supermarketista löytyy 15 hyllymetrin jogurttivalikoima, osa ihmisistä varmaan ahdistuukin. Olen itse aika impulsiivinen ja teen elämäni valinnat enemmän tunteella kuin järjellä, mutta kyllä minäkin olen joskus (varsinkin väsyneenä) seistä nököttänyt minuuttitolkulla sen supermarketin jogurttihyllyn edessä ja ajatellut, että ”hyvänen aika, kun viisikin eri makua riittäisi”. Ja lopulta jättänyt koko jogurtin ostamatta. Kiva kirjoitus!

  8. Pariisin Margarita sanoo:

    Niin ja piti vielä lisätä, että esimerkkini tietysti kuvaa niitä elämän vähemmän tärkeitä, kevyitä, valintoja. Mutta hyvin voin uskoa, että tärkeätkin valinnat saattavat muodostua vaikeiksi ja ahdistaviksi, jos vaihtoehtoja on liikaa.

  9. minjo sanoo:

    Joo en minäkään tarkoita, tai itsekään ihan siihen pysty, että pitäisi olla innoissaan kaikesta, mutta niinkuin sanoit niin tietynlainen nöyryys elämän edessä on tarpeen. Luulen, että jos pystyy ottamaan vastaan sen mitä saa, silloinkin kun se on muuta kuin mitä tilasi, säästyisi energiaakin siitä sopeutumiseen ja selviytymiseen enemmän, jos kapinoisi vähemmän.

  10. Riikka sanoo:

    Onpa hyvin kirjoitettu. En ole juurikaan tullut ajatelleeksi miten onnekas olen kun saan tehdä valintoja, vaikka toki usein mietin miten onnekas olen monella tapaa.

    Mitä tuossa alemmassa kuvassa on??

  11. Violet sanoo:

    Pariisin Margarita; oikeassa olet> Juuri tänään taas katselin että pitääkö todella on noin monia hammastahnalaatuja ja -merkkejä???Se on ihan käsittämätöntä jotenkin. Sama pätee vaikka pesuaineisiin, huuhteluaineisiin ja sellaisiin, shipseihin ja karkkeihin ja sellaisiin. Ihan hillitömästi kaikkea.

    minjo; niin säästyisi! Kun vaan osaisikin aina…

    Riikka; Kiitos, Riikka. Toivoinkin että joku kysyisi;-)
    Se on kuva yhden kivan paperikaupan ikkunalta. Se on yksinkertaisesti vaan leikattua, värillistä paperia.

    Mitä muuten ihmiset tykkäätte sellaisista jotka eivät koskaan halua valita, päättää?
    Jotka aina sanovat että kaikki käy, mulle sopii ihan mikä vaan.
    Itse sanon aika usein noin koska se on totta. Mulle KÄY melkein mikä vaan. On aika vähän asioita joissa tunnen että ei hyvänen aika, en voi, en missään nimessä halua.
    Mutta kuitenkin samaan aikaan mua ärsyttää etenkin jos joku AINA sysää valinnan toiselle. Että on tavallaan itse se ”helppo” tapaus ja toinen joutuu valinnan vaikeuteen eikä myöskään anna toiselle mahdollisuutta sanoa vaikkapa että valitaan sitten niin (vaikka tämä olisi vastoin tahtoa mutta kun halusi tehdä toisen mieliksi).

  12. Mei sanoo:

    Mua ärsyttää kauheasti sellainen kiltteyteen vetoaminen, jolla halutaan saada muut päättämään kaikista asioista, aina. Ettei sano omaa mielipidettä, vaan odottaa muiden päättävän. Samaan aikaan itsekin usein olen, että mikä vaan käy… Mutta tunnistan itsessäni joskus ahdistusta vaikeiden päätösten edessä ja vältän niistä päättämistä. Joskus helppojenkin edessä. Rasittavaa tietysti muiden silmissä, mutta eniten omissa! Mutta jälkikäteen en kyllä jossittele vääristä valinnoista, pitää olla itselle armollinen. Eikä mun kaikki tekemiset ole todellakaan valintoja. Intuitiolla ja tunteilla mennään. :)

    Kovin ahdistunut tai masentunut ei vain yksinkertaisesti kykene aina valitsemaan. Eikä hän, joka ei uskalla kuunnella sisintään. Siinä voi olla kyse niin paljon muusta, minkä pieni valintatilanne nostaa pintaan.

    Ihanaa paperi”silppua”.

  13. Minun on ollut aina suhteellisen helppo tehdä valintoja, vaikka joskus olen tehnytkin niitä vastoin järkiperusteita, sydämen sanelemana. Vielä helpommaksi päätöksen tekemisen on tehnyt suomalaisesta hullunsitkeydestä luopuminen. Ei ole häpeä mikään valita uudelleen jos näyttää siltä, että teki väärän päätöksen, päin vastoin.
    Jotkut päätekset ovat tietysti lopullisempia kuin toiset.

  14. Riepunukke sanoo:

    Se on just niin. Onnekkaita olemme me, joilla on mahdollisuus valintoihin. Vähän päätä ja ripaus sydäntä mukaan ja sitten vaan päätös……helppoa.
    Mulla on just nyt yhdenlaisen päätöksen paikka. Toisaalta huippua, mutta osaanko valita oikein?!? Ahistaa.

  15. Elina sanoo:

    Hyvä tuo MaaMaan kommentti siitä, että olisi hyvää muistaa päätöksen olleen silloin Oikea Päätös, kun sen teki. Yritän muistaa itsekin vastedes.

    Mäkin kuulun niihin, joita tunteet vievät. Järkeäkin yritän pistää peliin, mutta tunteet ovat vahvempia. Pienissä, sinänsä merkityksettömissä jutuissa olen ihan mahdoton – voin pähkäillä vaikkapa kahden eri värisen paidan välillä ties kuinka kauan, kumman ostaisin.

    Olisikin mielenkiintoista ottaa projektiksi omien valintojen pohtiminen vaikkapa päivä ajan. Miksi ostoskoriin päätyi juuri tietty shampoo, miksi valitsin iltapalaksi tätä enkä tuota, teinkö päätöksen oikeasti itse vai luulinko vain niin.

  16. KatiaG sanoo:

    Valintoja juu. Töissä teen joka päivä kymmeniä tai satoja valintoja ja päätöksiä, jotka parhaimmillaan liikuttavat miljoonia euroja ja pienemmätkin helposti kymmeniä tuhansia. Tai sitten ne muuten vain vaikuttavat satojen ihmisten päivittäiseen elämään vuosiksi eteenpäin. Ja se päätöksenteko on ihan helppoa. Mutta sitten menen kauppaan ja arvon niiden kolmensadan jugurttilaadun edessä viisi minuuttia. Vaihdan jalkaa ja raavin nenää. Alkaa ahdistaa ja kävelen pois enkä osta mitään. (Sama vaivaa joskus myös vaatekaupoissa.)

    Joitakin vuosia sitten sairastuin masennukseen, ja sen ensimmäisiä selviä merkkejä, alakulon ja unohtelun lisäksi, oli se kun en osannut enää päättää yhtään mistään. Siis todellakaan yhtään mistään. Aloin pukeutua vain samoihin vaatteisiinkin koko ajan niin ei tarvinnut edes valita että minkä mustan neuleen tänään laitan. Töissä tämä yleispäättämättömyys ei ihan hirveän hyvin sitten toiminutkaan.

    Jostain muistelen lukeneeni tutkitun, että ihmisten ahdistus ja masennus ovat lisääntyneet paitsi kasvaneen informaatiotulvan ja vaatimusten takia, myös siksi että ihan tavallisessa elämässä joutuu koko ajan tekemään niin valtavasti valintoja. Aivot ikäänkuin ylikuormittuvat siitä kaikesta. Ainakin minusta se kuulostaa aikas loogiselta.

  17. seija sanoo:

    Haa, meillä töissä leikattiin usein tuollaisia paperisiipaleita isolla ”giljotiinilla” isosta pinkasta painotuotteita kun painettu esite oli liian iso; rakastin kerätä niitä ja joskus käytin paikkauspehmusteena esimerkiksi keramiikkamukeille. Tai muuten vaan sekoitin kädelläni…joskus niitä tuli iso roskalaatikollinen. Nyt en enää niitä saa, eläkkeellä! Sanoivat töissä, että hamstraan kaiken, totta, sodanjälkeisen ihmisen piti kerätä narut, plastiikanpalat, paperinpalat talteen. Niillä leikittiin. Ihanaa, että näit jotain kaunista noissa paperisiipaleissa sinäkin.

  18. Violet sanoo:

    Mei: mun mieheni sanoo minun makuuni vähän turhan usein että ’ihan sama’ että kaikki kuulemma hänelle käy. Usein jankkaan hänelle siitä että niin, noin sitä tietysti pääsee helpolla enkä voi mitenkään uskoa että kaikki TODELLA käy….

    eilentänäänhuomenna; toki ovat niin, lopullisempia kuin toiset. Minusta on ihan hyvä että joutuu välillä sellaisten asioiden eteen myös. Ettei aina saa uutta mahdollisuutta teki mitä hyvänsä.

    Riepunukke; Oikeastaan on hyvä ettei ihan varmuudella aina tiedä valintojensa vaikutuksia. saattaa käydä oikein hyvinkin vaikka ensin ajattelee valitsevansa ”väärin”.

    Elina; joo, mietin joskus juuri tuota mitä pohdit viimeisessä kappaleessa. Vastaukset ovat joskus omastakin mielestäni ällistyttäviä.

    KatiaG: Viimeinen kappale kuulostaa minustakin ihan loogiselta.

    Seija: voi harmi ettet enää niitä saa! Ymmärrän ihastuksesi täysin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s