Rakkausasioita ja kaikkea

Pienempi on saanut rakkauskirjeen. 7-vuotias ihailijatar sanoo olleensa tyhmä kun ei ole kertonut aikaisemmin rakastavansa poikaamme. Nyt kuitenkin ehdottaa että menevät naimisiin ja lähtevät häämatkalle ja sitten kuutta lasta toivoo myös hän. Ihailun kohde on hyvin, hyvin närkästynyt saamastaan huomiosta. Äiti kiinnittää erityishuomiota ihailijattaren paperivalintaan. Olisi nyt vähän enemmän panostanut!

Eilen mies hyppi puistossa hyppynarua ja se teidänkin olisi pitänyt nähdä. Tänään sattui kuulemma joka paikkaan. Minuapa ei satu, joten otan vistin ja lähden poikien kanssa ulos hyppäämään. Opetan niille kaiken sen mitä itse osasin tuossa iässä asiasta. Se on aika paljon. Saa nähdä miten jätkien käy.

Liivialta tuli kirje. Ihmettelen miten on mahdollista ettei niissä ole juuri koskaan postileimaa!

Cyranosta luvataan löytöpalkkio. Pitää lähteä kyttäämään kissaa jolta puuttuu korvasta pala. Wanted dead or alive.

***

Päivän superilahdus: lähetin meilin Anna Järviselle ja kysyin koska tulee uusi levy. Kaksi edellistä soivat kiivaasti mutta toivoisin uutta sekaan. Hän vastasi että ”i höst, hoppas jag” ja sitä toivon minäkin!

Mainokset

23 comments on “Rakkausasioita ja kaikkea

  1. Hanna sanoo:

    Ihania uutisia Järvisen Annalta! Toiveikkaana olen minäkin.

    Näin tänään ilmeisen eksyksissä olevan kissan. Yritin maanitella sitä luokseni, mutta se vain juoksi mahanahka puolelta toiselle heiluen tien ylitse. Jäi vaivaamaan…

  2. Kirjailijatar sanoo:

    Oi mikä rakkauskirje, hellyttävä. Minulla on vieläkin tallessa sormus, jonka sain tarhassa pojalta, kun olimme 5-vuotiaita, se taisi olla rakkautta kanssa.

    Ja vistaus…minä olin aina parempi hyppimään narua kuin vistaamaan. Enää en taitaisi päästä vistillä kun niitä nilkka- ja korkeintaan polvikorkeuksia.

    Ja hyvä uutinen tuo viimeinen, ehdottomasti!

  3. Suklaasydän sanoo:

    Minä muistan äitini löytäneen repustani kerran lapun, jossa pyydettiin treffeille lettukutsujen merkeissä. :) Valitettavasti toinen poika oli kirjoittanut sen toisen nimissä. Olisin mieluusti mennyt sen väärentäjän kanssa. Ai että kun harmitti! :)

  4. haaveilija sanoo:

    Mahtavaa,rakkauskirje!
    Jos poikasi närkästyi,varmista että laitat talteen sen.Ettei vain hävitä sitä…nämä on arvokkaita muistoja!
    Itse närkästyin saman ikäisenä ssatuani rakkauskirjeen(lyhyen tosin) naapurin pojalta ja roskiin meni heti! sormuksenkin oli laittanut mukaan (pääsiäismunasta…).

  5. pikkujutut sanoo:

    Tunteiden paloa, oi voi.
    Jotenkin tuttua tuo närkästyminen, sitä ilmenee samassa asiassa täälläkin päässä.

    Hyppiä narulla osaan mutta kuinkahan kävisi vistillä..en uskalla ajatella.

  6. Jonna sanoo:

    Minäkin olen saanut pääsiäismunasormuksen yhdeltä pojalta! Ekalla luokalla, olin kyllä itsekin hyvin ihastunut tuohon poikaan. Ja kirjeen sai myös. Myöhemmin yksi naapurin poika varasti sen! Minun suuren aarteen! Ei olis vissiin passannut esitellä.

  7. Soilimaija sanoo:

    Kun oikeinkirjotus parantuu on varmasti paperinkin laatu parempi.Jännää että tuossa iässä sanavalinnat ovat jo hyvin aikuisia. Ihana juttu. Voin ihan kuulla närkästyksen;
    Olin tänään katsomassa ’Robin Hood’ia ja olen vielä täysin Russel’in ja ’Cate’n lumoissa.
    Menkää kaikki ihmeessä leffaan!!

  8. Liivia sanoo:

    Multa puuttuu vielä se Järvisen ekakin levy. Kakkonen on kyllä soinut kovasti. Ei muuten mitään kesämusiikkia mulle.

    Ihmettelen samaa, ettei juuri missään Suomesta tulleessa postissa ole nykyään leimoja. Saamme käyttää jatkuvasti kuoret ja merkit uudelleen.

  9. Violet sanoo:

    Hanna: kyllä se levy varmaan syksyllä tulee. Toivotaan että ”sommaren är kort” kuten Ledinillä aikoinaan:-)

    Kirjailijatar: joo, polviin ukn menee niin jo vaikeutuu!
    Sinäkin tykkäät Annasta, kiva kuulla! Aina ajattelen että jos osaisin tehdä lauluja niin sellaisia tekisin.

    Suklaasydän: kaikkea kanssa:-) Joo, muistan itsekin näitä tällaisia juttuja….

    haaveilija: joo, kirje on varmassa tallessa. Tämä on tietääkseni ensimmäinen laatuaan että senkin takia arvokas. Voin sitten lukea vaikka pojan häissä. Jos valitsee jonkun muun kuin Constancen niin on vielä hilpeämpäÄ!

    Pikkujutut: ai teillä kans;-) Visti on vaikeaa heti kun nostetaan ylemmÄs kuin nilkkojen korkeudelle!

    Jonna: mä en muista saaneeni mutta noloja kirjeitä olen lähetellyt…vähän isompanakin.

    Soilimaija: joo, ehkä vessapaperi muuttuu …öö ainakin kÄsipaperiksi;-) Samaa katsoimme me: kovasti kirjoitusvirheitä mutta tosi aikuismaiset sanavalinnat…

    Liivia: mulle käy molemmat levyt ihan ympÄri vuoden mutta siinä mielessä yhdistän ne kevääseen että oli kevät kun ensimmÄisen kerran Annaa kuulin.
    Kumma juttu toi leimattomuus.

  10. heli sanoo:

    oo, seitsenvuotiaalla ihailijattarella on aika ihailtava käsiala.

    mä kaivoin just twistin ohjeita esiin. olen parempi naruhyppelyssä. haka melkein!

  11. MaaMaa sanoo:

    Mikä rakkauskirje!! Minäkin sellaisen joskus kirjoitin Antille ja Antti oli tosi nolona … :)

    Mä kutsu(i)n vistiä tvistiksi, ja rakastin hypätä!! Mielettömän pitkiä ”sarjoja” ja nilkoista polviin, reisiin, vyötäröihin aina kauloihin asti hypittiin!

    Elkää stiplatko!! :)
    Mukavaa viikonloppua!

  12. Pandice sanoo:

    Voi hitsi tuota kirjettä :) Oikeinkirjoitus tosiaan ontuu mutta mitä pienistä…

    Ja kissa, jonka korvasta puuttuu pala. Toivottavasti löytyy, on selvästi rakas lemmikki.

    Terveiset ihanasta kevätillasta!

  13. Sanctuary sanoo:

    Ihania kirjeitä :) Ehkä eivät postitoimistossa raaski läiskätä leimaa, kun on Liivia niin kauniin laittanut.

  14. Kirsikka sanoo:

    Mulla oli kirjekaveri ja siltä tuli leimaamattomia kirjeitä. Ja vielä vuosien jälkeen aikuisena, häneltä tuli onnittelu- ja joulukortteja joista puuttui leimat. Ihmettelin, koska ne oli aina hänen lähettämät kortit joista puuttui leimat, ei kenenkään muun. Lahdessa taisi olla laiska leimaaja :)

    Liikuttava loveletter, oli varmaan kiireinen asia kun ei ehtinyt parempaa paperia etsimään…

  15. Riikka sanoo:

    Voi söpöys tuota kirjettä. Ajatella että poikasi näytti kirjeen sinulle vaikka niinkin nolosta asiasta on kyse! Olisko kiva saada kuusi lastenlasta?:D

    Mä just tajusin etten enää muista vististä mitään:( Muuta kun että yksi hesalainen kaverini ei tiennyt mikä on hama kun vistasimme. Miten nuo lapsuuden jutut onkin noin unohtuneet, kaikki ne hyppynarujututkin.

  16. LankaLaura sanoo:

    Kiitos tosi paljon tuosta tiedosta Anna Järvisen uudesta levystä! Ihanaa kun on joku, joka fanittaa yhtä paljon kuin minä.:) Tai on varmasti paljon muitakin, mutta ei omassa tuttavapiirissä. Ajattelin jo itsekin häneltä kysellä, kun myspace-sivulla on jo jonkun aikaa lukenut, että ”kohta”. No, ei auta kuin odottaa… Mutta ei niihin edellisiinkään kyllästy, ei sitten millään.

  17. Elina sanoo:

    Suloinen tuo kirje :). Kirjoitusvirheistä ja kielestä en ymmärrä mitään, mutta ihastelin 7-vuotiaan kaunokirjoitusta. Luulin, että tikkukirjaimilla vain mennään tuon ikäisenä.

    Vistaus ja kahden narun naruhyppely olivat mun lapsuuden suosikkeja, pääsisipä vielä joskus kokeilemaan…

  18. Katja sanoo:

    Kehystäkää tuo! Ihana. Minä olin aikoinani hyvin päällekäyvä rakkauskirjeiden kirjoittaja. En usko, että se kohde oli niinkänä tärkeä, mutta se tunteiden valuttaminen paperille oli. Eräskin sitten kertoi, että oli heittänyt muovikassikaupalla niitä tuotoksiani jokeen. Mitä tuhlausta! (Minä herkuttelen ajatuksella, että joku yksinäinen murtoveden kalastaja löysi niitä verkoistaan, istui syksyn pitkät illat lukemassa, ei muuta ravintoa sitten kaivannutkaan. Kaikella on aina tarkoitus.)

    Vistiä mekin hyppäsimme välituntisin (nilkat, polvet, reidet ainakin piti päästä), mutta en muista enää niitä eri solmuja vai mitä ne olivat. Enää en hypi mitään. Pää ei tykkää, tuntuu kuin posliinit putoilisivat avohyllyiltä (siellä on muutenkin niin sekaisin kaikki).

  19. Violet sanoo:

    heli; joo, käsialat on hyviä koska aloitetaan varhain ja siihen panostetaan todella.
    Parempi mäkin olen narussa.

    Maamaa; voi Anttia! Ei stiplata.

    Pandice; korvapuoli kateissa, nii-i

    Sanctuary; joo en tiedä mikä syy mutta olisi kiva kokeilla montako kertaa voi samalla kuorella lähettää.

    Kirsikka; sen olen huomannut että ilman leimaa jäävät useammin itsetehdyt ja ei-normikokoiset -kirjekuoret.

    Riikka; ei se näyttänytkään. Löysin taskuista kun tyhjensin pesua varten;-)

    LankaLaura; ei munkaan tuttavapiirissä – tai eivät ainakaan ihastustaan tuo niin julki. Odotetaan vaan ny sitten;-)

    Elina; ei nuo tikkuja tee ollenkaan. Aloitetaan nimenomaan kaunolla jo maternellessa (eli ennen varsinaista koulua)

    Katja; tallessa pidetään ainakin. Muovikassikaupalla rakkautta järvenpohjaan..ai kauhia.
    Päähän se hyppiminen muakin ottaa.

  20. Rooibos sanoo:

    Noita leimattomia kirjeitä näkyy yllättävän paljon. Viimeiset pari vuotta olen huomannut, että Helsingistä Helsinkiin lähetetyissä kirjeissä on harvoin leimaa päällä. Ei muuta kuin merkit uusiokäyttöön!

  21. anne sanoo:

    Ihana tuo rakkauskirje…..ja siitä mieleen että….
    Ollessani toisella luokalla kaksi poikaa olivat ihastuneet minuun ja tappelivat niin että toinen joutui menemään lääkäriin….itse en muista tapausta mutta äitini kertoi kun tunsi lääkärin hoitoon joutuneen pojan äidin.
    -Anne

  22. anne sanoo:

    …niin ja twistin tiedän…kuminauhalla hypittiin keväällä etenkin….ja minulla oli pitkä koulumatka ja alkumatkan 2km taksille kävelin ja aina tie oli kurainen…jännäsin ennen toukokuun loppua saanko edes kevätjuhliin pikkukengissä mennä kun muilla tytöillä oli jo kuukauden ollut hienot pikkukengät tai tennarit tai jopa sandaalit…kun olin silloin 2-3 luokilla oli 5-6 luokalla tyttö joka oli ainoa jolla oli balleriinat jalassa ja hän soitti pianoa….se oli unelmani saada balleriinat ja soittaa pianoa…no balleriinoja minulla on monia ollut mutta piano edelleen unelma.
    Niin se Twistin hyppiminen ja kesäkengät….siinä hyppimessä minulle oli toinen puoli twistaamista se että seurasin muiden kauniita kenkiä kun itselläni oli vielä käytännön syistä kumisaappaat…..
    mutta hiukseni oli aina letitetty ja isot nailoniset silkkirusetit
    päässä ja äitini oli aika näppärä käsistään ja ompeli muiden vanhoista vaatteista kauniita mekkoja. Ainoa milloin en mekkooni ollut tyytyväinen oli 5 luokan kevätjuhla jossa mielestäni mekko oli ihan vanhanaikainen ja liian iso ja rukoilin siellä kirkossa koulun kevät juhlassa ettei minun enää tarvitsisi sitä mekkoa päälle laittaa ja että kukaan ei huomaisi sitä eikä nauraisi….nyt ajatellen mekko oli oikein tyylikäs muttei siihen aikaan ollut muodikas….
    -Anne

  23. Mei sanoo:

    En kestä miten ihana kirje! On ollut kiire kirjoittaa tärkeä asia, kun paperivalinta on mitä on. :D Minä en pidä Suomen koululaisten uusista kirjaimista, pieni nostalgikko kun olen.

    Vistiä, voi miksi en ole muistanut. On mentävä heti kuminauhaostoksille ja hyppelemään omien lasten kanssa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s