Musta lintu

Olen poissa tolaltani. Musta lintu lensi sisään avoimesta ikkunasta. Löi siipiään karmeihin, teki nopean käännöksen ja lensi pois. En pidä linnuista. Olen taikauskoinen pelkuri.

Epätodellinen olo. Ihan kuin lintu olisi edelleen jossakin.

Advertisements

40 comments on “Musta lintu

  1. Liivia sanoo:

    Hui!
    Joo en minäkään pidä linnuista sisällä, muuten kyllä.
    Meillä on maalauksen vuoksi ollut yläkerran huoneen lasi kokonaan pois pari päivää, ihmettelen ettei ole tullut mitään sisään.

  2. Mei sanoo:

    Voi, toivottavasti mielenrauha palaa pian. Linnuissa on kieltämättä jotain ”arkkityyppistä”. Onko se sitä, että ne ovat elänet niin kauan maapallolla ja symboloivat kaikissa kansantarustoissa vaikka sun mitä? Mieleeni tuli heti mummon hokema: musta lintu tuo murheen. Olipa silti ihanat kuvat.

    Asumme paikassa, missä näen paljon muuttolintuja keväisin ja syksyisin ja niiden lintujen lentoa on ihana seurata etäältä. On jännää seurata muuttolintujen ja talvehtivien lintujen eroa: mustat (talvehtivat) lintuparvet liikkuvat kuin Hitchcockin elokuvassa tehden nopeita kierteisiä pyrähdyksiä. Lennossa ei ole sellaista rauhallista tyyneyttä, vaan pikemminkin räpiköintiä. Oma tunnetila on ihan erilainen niitä seuratessa, hiukan jännittynyt ja hermostunut, mutta uteliaalla tavalla.

    Itselleni on kauheinta löytää ikkunan törmämiseen kuollut lintu.

  3. sari sanoo:

    Minä ihailen noita Pariisin täysmustia korppeja, näille nurkille tulevat kai tuolta läheiseltä hautuumaalta.

    Tämän muistan, kun äidinkielenopettaja luki sitä antaumuksella – http://www.cordula.ws/poems/ravenfi.html

    ;)

  4. NiinaK sanoo:

    Onneksi kääntyi samontein takaisin ulos eikä jäänyt sisälle räpistelemään. Meillä lentelee tämän tästä olohuoneen ikkunaan pikkulintuja kun takapihan puut peilautuvat ikkunaan niin että menevät metsä jatkuu harhaan.

  5. Miia sanoo:

    Minäkään en erityisemmin pidä linnuista. Tai on yksi poikkeus, mustarastas. Ja olen myös vähän taikauskoinen mutta linnut on aika neutraaleja olentoja minulle.

  6. Violet sanoo:

    Liivia; ei meillekään ole koskaan ennen tullut. Taisi lintu pelästyä minua enemmän.

    Mei: oikeastaan täysin naurettava pelästys. mielenkiintoista sen sijaan miettiä miksi se tuntui tuolta.

    Sari; samoin minä ihailen sellaisia!

    NiikaK; joo, en tiedä miten olisin saanut sen ulos…

    Miia; Olen yrittänyt miettiä mistä mulle on tullutkin joku ihme epätykkääminen lintuihin ja kaloihin.
    En oikeastaan voi sanoa että vihaan niitä, se olisi liikaa sanottu, enkä oikeastaan pelkääkään, mutta en pidä.

    On toki joitakin pieniä ”suloisia’ lintuja ja sitten isoja ”komeita” lintuja mutta lintu ylipäätään on minusta kummallinen vekotin.

  7. Allu sanoo:

    Mun tutuille tuli Suomessa sellaisesta ihan pienestä tuuletusikkunasta lepakko sisälle ja lensi kuin päätön kana ympäri huonetta eivätkä meinanneet saada millään kiinni. Mieluummin sitten kuitenkin musta lintu, joka tajuaa lähteä ulos.

  8. Nimetön sanoo:

    Minä kun luulin olevani ainut, joka ”pelkää” lintuja ja kaloja! Tai sellainen vastenmielisyys, ei ehkä varsinainen pelko.

    Yleensä. Mutta täytyy sanoa, että mulle lensi kerran pulu olkkariin avoimesta parvekkeen ovesta ja menin paniikkiin.
    Juoksin nopeasti ulos huoneesta ja suljin ovet perässäni. Ajattelin, että ihan sama vaikka paskoo pilalle koko olkkarin, en PYSTY menemään samaan suljettuun tilaan linnun kanssa.

    Kurkin sitten lasiovesta, miten tilanne eteni. Onneksi puolipökertynyt pulu löysi tiensä takaisin ulos.

    Sitten mun täytyy aina polskuttaa vimmatusti ennen järveen menoa. Lapsena pakotin aina pikkuveljen ekana veteen – kalansyötiks :).

    Lempi Sveitsistä

  9. Miia sanoo:

    Minäkään en pelkää, enkä vihaa. Mutten pidäkkään… sitä ainoaa poikkeusta lukuunottamatta.

    Eikä tuo ”pelkääminen” ollut ollenkaan naurettavaa =)

    Ehkä tässä on sitä samaa ettei pidä jostakin ihmisestä. Tuo ihminen ei ole ikinä tehnyt sinulle mitään ikävää, päinvastoin! On tosi ystävällinen jopa mukava ja voi olla että hän pitää sinusta. Mutta sinulla nousee karvat pystyyn etkä osaa olla oma itsesi tämän ihmisen seurassa etkä opi pitämään hänestä vaikka kuinka yrität suhtautua avoimesti ja ajatella, että hänhän on tosi kiva.

  10. Tintti sanoo:

    Se on se tunne, kun jotkin hallitsematonta on eksynyt tilaan, jonne se ei normaalisti kuulu. Niin kuin mörkö sängyn alla tai luuranko katolla. Linnuista olen siinä mielessä samaa mieltä, etten halua koskea niihin. Ne ovat ulkomuotoonsa nähden jotenkin luonnottoman hauraita.

  11. Iiris sanoo:

    Pakko laittaa tänne yksi ”tykkään linnuista” -kommenttikin :) Pieni lintu kämmenellä on uskomattoman kevyt ja hauras ja ihastuttava. Mutta en haluaisi häkkilintua, vapaana ne ovat parhaimmillaan.
    Sanon tämän tästä ’toi on mun lempilintu’ ja se voi olla mikä vain. Naakka, helmikana, varpuspöllö, bulbul (sen entinen suomalainen nimi on persian satakieli, joka on aivan ihana!)…

  12. Mimmi sanoo:

    Tiedätkö, minulla on ihan samanlainen tunne, paitsi että luulen että meillä on sisällä mehiläinen tai ampiainen, vaikkei oikeasti varmaan olekaan, ainakaan toivottavasti.

    Lintuja vastaan mulla ei oikeastaan ole mitään (paitsi vesilintuja, varsinkin lokkeja ja tiiroja), mutta voin kuvitella, että jos lintu lentäisi sisään, menisin paniikkiin vaikka se lentäisikin pois.

    Toivottavasti sinun lintusi ei ollut huono enne, ja mielikin palaa raiteilleen.

  13. Dramaattista kuin Joanne Harrisin kirjoissa (sarkaa ja samettia, suklakengät, pieni sulkaapuolti…) Ensinmainittu menossa juuri!

    Lintu on viestintuoja, mutta on myös onnenlintuja!

  14. minjo sanoo:

    Onneksi sait ulos… Linnut on hiukan arvaamattomia minustakin, koska räpiköivät sitten hirveästi hädissään. Minua ne enimmäkseen säälittää, kun paniikkiinhan lintu menee kun huomaa ettei ole ulkona ja hätistellään.

    Meidän naapuri kasvattaa puluja. Ne on melkein ainoita lintuja joita inhoan. Kaupunkioloissa kasvatus ja syöttäminen pitäisi kieltää. Juuri yhtenä päivänä parvekkeella istuessa tarkkailin mokomia pulputtajia ja nehän lensivät ylemmäs viereiselle parvekkeelle. Alakerran naapuri tiesi selityksenkin, jota minä en tietenkään pystynyt näkemään… Ne hakevat sieltä ruokaa roskapusseista! ÖRKS. Toinen inhotus tuli mieleen – kaupunkivarikset. Ne lentää suoraan kohti ja saan väistellä usein, kun luulen, että ne tosiaankin törmäävät. En ole kuullut että olisivat ikinä törmänneet kehenkään, joten säikyn turhia, mutta minkäs sitä reflekseilleen voi!

  15. Maria sanoo:

    Moi,täällä kans yksi lintujen pelkääjä/inhoaja…Kamalinta oli kuitenkin kerran teini-iässä se,kun Hämeenpuistossa meidän olohuoneeseen lensi lepakko! Äiti,Jonna ja minä vaan kauhuissaan katseltiin sen lampun ympärilentoa ja huokaistiin syvään kun ”osasi” parvekkeen ovesta takasin ulos. Tahmelassa taas linnut kakki etu -ja takapihat,lasten vaunut ja räkättirastaat piti pihassa sen moisen metelin. En kaipaa sitä…

  16. Violet sanoo:

    Allu; lepakko joka lentää päättömän kanan lailla on takuulla kauhistus!

    Lempi: Veli kalansyötiksi, ai kauhee;-)

    \Miia; joo, ei pelkääminen kai naurettavaa ole mutta se ei jotenkin ollut vain ”minua”. Olen ajatellut että olen sellainen joka ei ole milläänsäkään tuollaisesta.

    Tintti; jotain tollasta varmaan…mulle usein tuottaa pelkoa kaikki mitä ei voi hallita….

    Iiris; pieni, hauras, kaunis lintuhan on suloinen, en voi muuta väittää. Sellainen että tulee tarve pitää huolta. Ja ei, ei häkkiin, hyvä ihme sentään!

    Mimmi; toivottavasti se sun JOKU on jo poissa…

    Eilen jne.: Noita en ole lukenut mutta myönnän että mulla on taipumus dramatisoida vähän turhankin paljon melkein mitä vaan. Toisinaan toivon ettei olisi aikaa ajatella mitään.

    minjo; se räpiköinti justiin. Ja kun minusta niihin ei voi ”saada kontaktia”. Olikohan tää nyt vähän oudosti ajateltu mutta minusta ”karvaeläimet” ovat jotenkin inhimillisempiä.

    Maria; muistan ton lepakkojutun! Tai siis muistan että olet kertonu.

  17. ja ihan muihin asioihin: Myöhäinen sytytys viestinvaihtoomme. Nyt vasta tajusin sen suurkiitokseni, josta olikin sopivasti tullut SUUKIITOS!
    Voi ei, en minä niin nokkela harmikseni ollut.

  18. Violet sanoo:

    Eilen jne.: ;-) Mutta kuten sanoinkin niin tahattomana se oli minusta vielä parempi! Taas todiste siitä että aivot kyllä toimivat alitajuisesti. Kun kirjoitat manteleista niin loppuun panet tietysti SUUkiitokset!

  19. Ppi sanoo:

    ”Lintu on kumma vekotin ja karvaeläimet ovat jotenkin inhimillisempiä” aiheutti täällä naurua, sorppa! :)

    Sisätiloihin eksynyt lintu on niin paniikissa, että voikin olla aavistuksen verran pelottava ja kun se ei selkeästi kuulu sinne kotihuoneeseen. Olen työpaikan ”eläinvastaava”, on nimittäin ollut tilanteita, kun olen pyydystänyt pari pikkulintua ja oravanpoikasen sisältä ja voi kuinka se pieni orava oli hauras käsissäni. Voi että, ne pienenpienet luut tuntui käsissä niin haurailta.

    Mustarastaat syksyllä parveilivat täällä ihan järkyttävän sankoin joukoin, siinä oli jo hitusen Hitchcockin Lintujen menoa ja meininkiä, mutta oli aika mahtavan näköistä synkällä taivaalla :)

  20. Violet sanoo:

    Ppi; naura vaan, yritin ollakin hupaisa.
    Minusta on kummallista että jokin pysyy ilmassa vain heiluttamalla raajojaan.
    Niin, ja miksen minä pysy???

    Oravanpoikasen ottaisin kädelle vaikka heti mutta mahtaisiko se siinä viihtyä.
    On hyvä että juuri sinä olet eläinvastaavana. Siinä täytyykin olla joku joka pitää kaikista eläimistä!

  21. Merja sanoo:

    Minä tykkään linnuista. Usein kuvaankin pelkästään niitä ihan tarkoituksella. Sitä lentoa, linnut on minulle vapauden symboli.

    Mutta en pelästynyttä lintua kyllä halua sisälle lentämään..

  22. Kirsikka sanoo:

    Linnut on ihan kivoja kun voi katsella niitä ikkunan läpi, mutta en minäkään tykkäisi jos sisään lentäisi. Meillä on tänä keväänä lentänyt kolme rastasta päin ikkunaa ja henki pois.
    Ensin yksi ja muutaman päivän päästä pariskunta; oliskohan ollut jonkun sortin kosiomenot käynnissä? Puut peilautuu ikkunaan ja luulivat varmaan metsäksi.

  23. Pariisin Margarita sanoo:

    Serkkuni kotiin tuli sisälle varis, kun serkkutyttö oli teini. Oli juuri tulossa suihkusta, kun törmäsi olohuoneessa tepastelevaan isoon varikseen. Serkkuni juosta säntäsi toiseen huoneeseen ja soitti hädissään äitinsä apuun. Kun tätini sitten saapui tunnin päästä, oli varis jo itsekseen löytänyt tiensä ulos. Serkkuni ei uskaltanut poistua toisesta huoneesta ennen kuin äiti saapui hätiin. Olisin itse varmaan toiminut samalla tavalla, ja varmasti vieläkin, tosin en voisi soittaa äitiä apuun 2000 km:n päästä, mutta miehen tai jonkun ystävättären kylläkin…. Linnut ovat kivoja ulkona.

  24. Ulla sanoo:

    Meille tuli melkein varis sisään tänään. Oli iso parvekkeen ovi selällään ja raakkuminen kuului kovaa. Kun menin katsomaan, se lähti ihan vierestä. En tykkää keväisistä kaupunkivariksista, on tullut äksyjä sellaisia vastaan.

  25. Ulla sanoo:

    Mutta noita kuvia piti kehumani!

  26. Violet sanoo:

    Merja: En ole eläissäni onnistunut lintukuvissa.

    Kirsikka; voi näitä henki pois -lentoja. Toivottavasti eivät jää kitumaan.

    Pariisin Margarita; Apua äiti, meillä on lintu, mitä teen?…;-)

    Ulla; kai ne linnutkin sekoaa kaupungeissa. Kiitos kuvakehuista.
    Pokkarista on moneksi. Voi vaikka huivinsa läpi kuvailla.

  27. MaaMaa sanoo:

    Hyi hitto ei sisälle mitään lentämään tuollain yhtäkkiä kiitos, eikä kyllä luikertelemaan tai vipeltämäänkään!!
    Just mennä viikolla sai mun mies vieressäni kunnon lokin prutkut päähänsä!! HYIIIIIIII!! Äkkiä kotiin hiusten pesuun. Onneks ei just katellut ylöspäin!

  28. Olina sanoo:

    Huh! Ymmärrän järkytyksen. Meillä kävi kerran sisällä orava, ja olin siitäkin ihan paniikissa… Sisälle eksyneet linnut esimerkiksi asemilla tai kaupoissa tuntuvat hirveän ahdistavilta.

    (Ylipäätään koen luonnoneläimet sisällä ahdistavina, muurahaisista alkaen.)

    Vielä täytyy kertoa, että ala-aste aikana kotikulmillani asui lokki, joka tykkäsi lentää ihmisten päähän istumaan. Se se vasta ahdisti. Juostiin paniikissa ulkona määränpäästä toiseen…

    Toivottavasti ahdistus on jo helpottanut!

  29. Katja sanoo:

    Oi. Ihanaa. Kauhuromanttista. Kiitos, kun kerroit.

    Ehkä se oli sielulintu. Kirjoita tarinaksi tai päästä tauluksi, se saattoi tulla siksi näyttäytymään.

  30. Linnea sanoo:

    Sama täällä: en pidä linnuista. Tipuissakin on jotakin outoa. No, ylipäätään en pidä juuri mistään eläimistä. Outo lintu siis…
    Meillä tuli töihin kerran sisälle oravanpoikanen. Raukka oli ihan sekaisin ja villinä.

  31. Anna sanoo:

    Huu, linnut!!
    Nuo upeat ja ihailtavat, mutta kauhean pelottavat! Muutaman epämiellyttävän lintukokemuksen muisto saa vieläkin sisuskalut irtoilemaan paikoiltaan. Ja tällainen ainakin minä olen ollut ihan pienestä, kovin kiinnostunut mutta peloissani. Olitko jo lapsena pitämättä linnuista?
    Olen pari kertaa yrittänyt kasvattaa itseäni pois lintupelosta pitelemällä kuollutta lintua kämmenellä, mutta täytyy tunnustaa, että olen kiljunut aivan päättömästi sen minkä olen kyennyt hengittämään. Tämä kohta on aivan tajuton piste itsessäni… Ikuinen lintutematiikka taiteessa onkin aina koskettanut minua aika lailla.
    Mutta on täällä muutama muukin lintupelkääjä, joten kai tämä kauhutarina synnytti jotain terapeuttistakin:-)

  32. Jonna sanoo:

    Linnut on kivoja ulkona hyvän matkan päässä, mutta ei sisällä. Onneksi teille eksynyt löysi itse tiensä pois. Joskus koulussa meidän luokkaan lensi lintu, joku poika sen taisi saatella ulos.

  33. outi sanoo:

    eikun kato se kävi vaan moikkaamassa että ”morjens!” Luultavasti sitä harmittaisi jos tietäisi aiheuttaneensa hämminkiä. Se halus vaan moikata:)

    Heräsin aamuviideltä kans lintuun. Se huuteli avoimen ikkunan takana. Todella kovaa. Linnunlauluun on kiva herätä, mutta tämä enemmänkin huusi. Kai niilläkin on päivänsä, ja päivänsä..

  34. Helinä sanoo:

    Hui olkoon!
    En tahtoisi tunnustaa olevani taikauskoinen yhtään.
    Onneksi luonani viimeaikoina oudon usein vieraillut lintu on tavallinen pulu (kyyhky) eikä mikään musta..
    Mutta pitihän sen pulunkin taustat käydä googlettamassa jotta tietää mitä viestiä on tuomassa. =/

    Upeat kuvat!!

  35. Helinä sanoo:

    ps. Piti vielä sanoa, että hyvä lintuperspektiivi noissa kuvissa.

  36. Fine van Brooklyn sanoo:

    Älä huoli. Sinä olet kuitenkin suomalainen, ja ainakin suomalaisessa koruperinteessä linnut ovat hyvän onnen ja tuurin tuojia, eivät lainkaan ”pahanilmanlintuja”, kuten monissa muissa kulttuureissa. Musta lintu, olikohan se mustrastas? Rakastan niiden laulua kesäisessä illassa…

  37. Tuija sanoo:

    Lintuhan onkin dinosaurus, lähijälkeläinen ainakin :). Minä olen muinoin pyydystänyt sisään eksyneitä varpusia pojan perhoshaavilla. Kyllä taisi olla pikkulintu enemmän hätääntynyt kuin minä.

  38. Violet sanoo:

    Maamaa; no kuule sama sattui mun miehelle viikonloppuna! Pulu paskoi takin kauheaan kuntoon!

    Olina; Eläimet suljettuna sisälle ovatkin ahdistavia…lokit nyt vaan on….tyhmän näköisiä, sisällä ja ulkona.

    KAtja; kauhuromanttinen, ihana sana. Niin, ehkä se toi idean mulle.

    Linnea; ai sullakin on oravasta kokemus…sellaisen toivottaisin melkein avosylin tervetulleeksi toistekin. Kai.

    Anna; en muista mutta ehkä olin tällainen jo lapsena.
    Magrittella on monia erityisen hyytäviä lintutauluja.

    Jonna; mutta jännää miten näitä lintuvierailuja muistaa vuosienkin jälkeen…

    outi; luultavasti juu, ihan vaan moikkas. Kun osaisikin ottaa noin eikä täällä heti hyppisi seinille ja kirjoittelisi blogiin;-)

    Helinä; Misthän sekin on että musta väri muka olisi sen pahempi kuin muutkaan….minulla kun on aina taito ylidramatisoida.
    Kiitos kuvakehuista.

    Fine van Brooklyn: onnea ja tuuria toivon. Se taisi olla juuri mustarastas. Värikäs nokka.

    Tuija: totta tuo! Ai perhoshaavilla…sellaista meillä ei vielä olekaan.

  39. Jaana sanoo:

    Viime kesänä meidän parvekkeella lämpölampun päällä pesi joku rastas, muni munat ja neljä poikasta kuoriutui ja aikanaan siitä maailmalle lähtivät. Aikamoisen sotkun ne kyllä jälkeensä jättivät mutta hauska niiden touhua oli seurata. Pesää en raaskinut hävittänyt ja nyt siihen on ilmestynyt toinen kerros, pienempi pesä entisen päälle. Asukkaita ei kuitenkaan ole näkynyt. Ja katon tukipalkin päälle on ilmestynyt oikein rivitaloyhtiö, neljä pesäkyhäelmää noin puolen metrin välein. En tiedä minkälainen puuha-pete niitä on sinne urakoinut, ehkä jokin rastas taas. Jokin on kuitenkin hommassa mennyt pieleen kun asunnot ovat edelleen tyhjillään.
    Vaikka linnuista kovasti pidänkin , niin ehkä minun pitää puuttua asiaan etteivät kuitenkaan valtaa aivan koko terassiamme.
    Sen sijaan toiseen jokakesäiseen vuokralaisongelmaan olen jo käynyt käsiksi. Parvekkeen katon rakoon ilmestyi jälleen ampiaispesä. Viimeyönä tein täsmäiskun Raid-suihkeen kanssa. Hiljenipä pörinä pöntöstä. Minä pelkään ampiaisia.

  40. Violet sanoo:

    Jaana; oi, toi on mielenkiintoista! Olisin tykännyt seurata.
    Rivitalo;-)
    Me hajotettiin ampiaispesä viime kesänä kans katolta. Oli sillain jännästi ettei heti nähnyt. Aina vaan kun meni terassille niin siinä ovensuussa kuului ampiaisten ääntä.
    Mies kiipeili ja löysi pesän ja tuhosi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s