Ei ikinä voi tietää

*

*

*

*

Kun minulle Calais’ssa käydessämme tulee tyhjä ja tylsä hetki niin nappaan vanhan kameran isäntäväen hyllystä. Aukaisen luukun siitä päältä, työnnän pokkarini linssin sen etsimeen ja kuljeskelen ympäriinsä.  Kymmenien kokeiden jälkeen pidän edelleenkin siitä ettei koskaan tiedä millaisen kuvan saa. Siitä pitää huolen likainen ja kulunut linssi, vaihtelevat valaistusolosuhteet ja kuvaajan mieliala.

Advertisements

22 comments on “Ei ikinä voi tietää

  1. Liivia sanoo:

    IHania! Tykkäisin kokeilla myös:)

  2. Hanna sanoo:

    Nämä kuvat on ihan mahtavia! Miten moisen jutun keksitkin! Täytyy myös joskus kokeilla!!!

  3. Olina sanoo:

    Haavekuvat, taikakuvat, unikuvat… Mahtavia.

  4. outi sanoo:

    Upeita!

  5. Violet sanoo:

    Liivia; jos vaan saan tuommoisen toosan käsiisi niin anna palaa. Se on hauskaa.

    Hanna; kiitos kiitos, keksin koska olen utelias;-)

    Outi: kiitos vaan. Jänniä niistä kyllä tulee.
    Vanhassa blogissa oli ainakin mm.

    http://piilomaja.blogspot.com/2008/09/maailma-ikoflexin-lpi.html
    http://piilomaja.blogspot.com/2008/03/tiesin-sen.html

  6. Ulla sanoo:

    Upeita kuvia sanon minäkin! Omt kuvailut on tällä hetkellä tauolla kun ei kädet enää riitä.

  7. Jenniina sanoo:

    ihanaa luovuutta ja yllätyksellisyyttä, olen kauan lukenut blogiasi hiljaisena, mutta ajattelin tulla vinkkaamaan tästä. http://librivox.org on paikka, jossa vapaaehtoisvoimin luetaan kopiosuojan piiristä poistuneita tekstejä audiokirjoiksi.

  8. Tintti sanoo:

    No niin, se siitä Hipstamaticista sitten :D .

  9. Liivia sanoo:

    Mun appiukolla olis ollut, mutta muutti romppeineen lopullisesti Thaimaaseen…

  10. Hanna sanoo:

    Hienoja!

    Kameralla on kiva kokeilla ja leikkiä välillä. Onhan sitä tullut tungettua vaikka mihin. Kerran taisi olutlasissakin olla. Ei sentään kastunut :)

  11. Mei sanoo:

    Hurmaavia! Filmikameralla leikittiin kaverin kanssa joskus, mutta eipä ole tullut hoksattua digiaikana.. Ja taustalla soi aivan kuvien tunnelmiin sopiva loistava Monsieur Gainsbourg… (Élisa-vinkkauksesi nosti pölystä vanhan fanitukseni ja kirjastosta tarttui juuri mukaani hauska kokoelma Les 100 Plus Belles Chansons.)

  12. Mei sanoo:

    En osaa selittää, enkä haluakaan yrittää liikaa, mutta jotain hienoa on mielestäni siinä, että saa todellisuuden näyttämään ei-realistiselta ja salaperäiseltä. Tylsän ja tutun vastapainon kaipuuta varmaan. Pätee myös maalauksiin, kirjoihin… Elämää pitää saada ja osata katsoa toisin silmin. Kiitos tästäkin ajatuksesta.

  13. m sanoo:

    ihania ihania ihania kuvia!♥♥
    voisin tuijottaa näitä ikuisuuden

  14. Violet sanoo:

    Ulla; no h uomasinkin että pientä taukoa pidät…minä en varmaan malttaisi vaikka olisi mmmmmiten kiire. (Tai ehkä jos olisi pakko.)

    Jenniina; Kiitos vaan;-) Ja vinkistä kiitos myös. Oli tuttu juttu mutta muistinvirkistys on tarpeen.

    Tintti; juu mää unohdin ihan siitä vouhkata miehelle kun löysin taas tän kyläpaikan toosan!

    Hanna; Kiitos, Hanna. Onhan sitä tungettu juu..

    Mei: Filmikameralla leikin aikoinaan mutta aika vähän kun tuli helposti niin kalliiksi. Olen iloinen että olet ”löytänyt takaisin” Gainsbourgin Elisoineen ja muineen.

    Todellisuus on minusta jotenkin niin epäilyttävä juttu kaiken kaikkiaan…että mikä se on sitä Oikeaa Todellisuutta sitten.

    m; kiitos! Onneksi voit halutessasi tuijotella niin paljon kuin jaksat;-) Hauska kuulla että miellyttää.

  15. Mei sanoo:

    Joo, filmikamera tulee niiin kalliiksi ja tuloksia pitää odotella kauan.. Pitää kyllä tehdä joskus jotain digikokeiluja.

    Ja todellisuus.. En halunnut tarkoittaa tosiaan sitä, että uskon johonkin yhteen Oikeaan Todelllisuuteen :D. Mun on esimerkiksi mahdotonta suhtautua elämäkertoihin faktisina, kuten jotkut ympärilläni tuntuvat suhtautuvan. Jostain syystä ajattelin tässä sitä, että jotkin valokuvat kertovat enemmän ja toiset jättävät enemmän mielikuvituksen varaan. Eikä nyt riipu siitä, onko linssinä vanha kamera. Tulipahan vain mieleen, kun oli niin hienoja erilaisia kuvia.

    Mutta ”realismi” nyppii mua vähän enemmän. Siitä siis tämä ilo toisin silmin katsomisesta. Olen miettinyt esimerkiksi Suomen lyhyenlännän kulttuurin realismi-intoa. Another story.

  16. vilijonkka sanoo:

    Mielettömiä, satumaisia, iiiii. Olet kaiken muun kukkuraksi niin kekseliäs!

    Calaisiin olisi melkein joskus päästävä piipahtamaan ja sitten siellä tunnustelisin, että kuinka Piilomajan antama kuva vastaa omaa tuntemusta. Kas mun en Calaisista muuta tiedä kuin mitä sinä olet kertonut ja näyttänyt.

  17. Kirsikka sanoo:

    Jännä tunnelma kuvissa. Mietin ensin noita numeroita tuolla yläreunassa; en hoksannut mistä on kysymys ennenkuin luin eteenpäin.

    Meillä kokeiltiin joskus vanhalla kameralla (ei digi) ottaa kuvia vessapaperirullan läpi. Niissä oli ja ihan oma tunnelmansa. Putkessa -tunnelma :)

    Kirsikka

  18. Minulla kesti hieman tajuta miten kuvasit, sillä kun katsoin kuvia näytti kuin olisit kuvannut lasisen vaaán kantta joka on heijastellut maisemia. Meillä on sellainen vaaka. Ehkä kokeilen sitä.

  19. NiinaK sanoo:

    Unenomaisia kuvia.. hienosti keksitty! Tässä se taas nähdään, luontaisesta uteliaisuudesta ON hyötyä!! :)

  20. Katja sanoo:

    Kiitos taas, tuli ruokittu olo. Upeita, hienoja! Näen nuo nostalgisena lyhytelokuvana. Taustalla on hiukan särisevää musiikkia, keinuvaa (naislaulaja), puheensorinaa, naurua ja laulua, sanoista ei saa selvää.

  21. Violet sanoo:

    Mei: juu juu, tajusin kyllä mitä ajoit takaa.Todellisuus on niin vänkä juttu kun se on toisaalta kaikille sama ja toisaalta kaikille ihan omansa.
    Mulla on tapana ottaa kuvia jotka ”näyttävät kaiken” ja ”selittävät” vähän liiankin kanssa.
    Siksikin kaikki tällainen on virkistävää ja käy harjoituksesta.

    Vilijonkka; Suurin osa maailman paikoista on mulle sellaisia että olen luonut kuvani niistä jonkun toisen kautta. Calais’ta sanoisin että se on kyllä aivan perkeleen ruma kaupunki, noin suoraan sanottuna. Noin keskimäärin. Meri kyllä pelastaa kaiken.

    Kirsikka: Putkessa -kuvia olen ottanut myös. Sitten semmosen rikkinäisen kaleidoskoopin kanssa. MItäs vielä…? Ainakin juomalasin pohjan läpi. Joka kuvassa teksti ”Duralex Made in France”;-)

    eilen tänään huomenna; vaakakuvaaja;-)
    Mahdollisuudet ovat rajattomat.

    NiinaK: on siitä hyötyä. Tai iloa ainakin.

    Katja; kiitos, Katja. Juu, ehdottomasti särisevää.
    Mä kuvitan, sanoita sä!

  22. Kirjailijatar sanoo:

    Onpa upeita kuvia. Kyllä, kyllä, pidän, pidän :)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s