Aalto

Saattaa olla suorastaan surkuhupaisa traditio pyytää ja saada häälahjaksi Aalto-maljakko. Tuo pönttö, jota kuuluu sillain hiukan halveksua ihan siksi kun kaikilla on sellainen. Jolle naureskellaan etenkin jos siinä on tulppaaneja. Punaisia.

Mutta ajatelkaas: täällä se on todella eksoottinen vekotin. Ei ole joka mökissä Aalto-maljakkoa. Kelpaa iskeä siihen vaikka ruohosipulin kukkia!

Ja kun valo osuu siihen tiettyyn aikaan ja tietystä kulmasta niin siinä  näkee paljon muutakin kuin maljakon kaarevan pinnan. Juuri äsken näin siinä lapsuuden uimarannan ja kuviot hiekassa. Se ei olekaan ihan vähän se.

Mainokset

32 comments on “Aalto

  1. Liivia sanoo:

    Meillä ei muuten ole aalto-maljakkoa, eikä vanhemmillanikaan, eikä kellään siskoistani…kun oikein mietin en tunne ketään, joka omistaa aalto-maljakon. Mutta onhan niitä taatusti monessa töllissä, ihan varmasti kaikilla meidän naapureillakin.

    Mulla ei ole mitään majakkoa vastaan, en ole vaan tullut ikinä sitä kunnolla ajatelleeksikaan. Kerran näin sellaisen aalto-pannunalusen, jokin minussa ryhtyä haluaamaan sitä. No en tarvitse pannunalusia, niitä on ja tyttö tehtailee lisää.

    Koska en ole ikinä tahtonut häitä, en ole miettinyt häälahjojakaan. Mutta nyt tulin ajatelleeksi. Jaa-a…

  2. Leena Lumi sanoo:

    Aalto -maljakko ei ole ikinä out! Minulla on kapea korkea ja kirkas ihan vain iiriksille. Ja sitten semmoinen kirkas leveä, se on kai se suurin, isoille kimpuille. Viime mainittuun änkeän myös kirkkaat pienet lamput, kun pimeys putoaa marraskuussa…ne saavat palaa yötä päivää. Siis Aalto-valaisin.

    Jaonhan Aalto niin persoonallinen suunnittelija,e ttä hänen maljakkonsa pinnalla takuulla näkyy myös lapsuuden uimaranta ja sen hiekka. Siinä saattaa näkyä myös minun kotisaareni, joka oli myös Aallon huvilasaari. Hänen villaansa on meiltä matkaa kiven heitto…

    Ihan vähän se ei ole…ei Aalto, eivätkä muistot ikinä.

  3. Violet sanoo:

    Liivia; Olen takuuvarma että on paljon ihmisiä jotka ajattelevat näistä kuin minä ajattelen Unikko-kuosista: niiiiin junttimaista ja kaiken kansan kamaa;-) ( Ja se on minusta ollut aina pirun ruma, en ole tykännyt.)
    Samaan aikaan sekä nauran hiukan sille ilmiölle että tällainen maljakkokin on niin yleinen, mutta samaan aikaan ajattelen että voi hyvä ihme: mitä sitten jos me pidämme siitä.

    Leena Lumi; juu, pikkulamppuja olen pitänyt tuossa talvella.
    Tämän himmen lasin läpi kuultaa kauniisti…

  4. Linnea sanoo:

    Ilmoittaudun: meillä ei ole Aalto-maljakkoa. En tiedä syytä siihen… sattumaa varmaan. Ei ole muuten mitään Unikko-kuosejakaa. Muumi-mukeja löytyy sitten vastapainoksi toistakymmentä ;-)

  5. Mimmi sanoo:

    Ajattelin jo ennen kuin tulin siihen asti: Belgiassa Aalto on varmaan aivan eri asia kuin täällä, sekä itselle että muille. Ruohosipulin kukat ovat niin kauniita.

  6. Violet sanoo:

    Linnea: en mitenkään tarkoita että tämä olisi joku joka kodin must -juttu. Tiedän vaan että paljon niitä on> Aika paljon kuulemani mukaan keittiön yläkaapissa piilossa;-)

    Mimmi; sanotaan näin: uskon että jos asuisimme SUomessa niin Aalto -maljakko ei mua pahemmin ehkä kiinnostaisi. Olisin varmaan jotenkin ”turtunut” katselemaan sitä. Kaupoissa, ihmisten kotona, lehdissä…kyllä tiedätte.
    Mutta kun olen muualla niin noihin muotoihin liittyy niin paljon muuta kuin pala lasia. Kun näen suomalaisia tuotteita myynnissä täällä tai ennen Hollanissa tai Ranskassa…..niin pakko myöntää: joku ihme läikähdys käy.
    Tulee olo melkien kuin olisi itse moisen keksinyt;-)

  7. Iina Kraak sanoo:

    Minä sain kuulemma aika monta keski-ikäpistettä kun ostin itse itselleni 20-vuotislahjaksi Aalto-vaasin. Minusta se on hieno, säilytän siinä omenoita ja kananmunia. Arkinen, mutta juhlava. Värikin on vain vuoden valmistuksessa ollut juhlaväri.

    Unikkokuosi on minustakin hirveä. Oletko nähnyt niitä Iittalan uusia Vitriini-rasioita? Ne ovat minusta ihania.

  8. Eeva sanoo:

    Aalto-maljakossa ei mielestäni ole mitään naurettavaa eikä halveksuttavaa, Violet dear! Minulla on iso ja pieni ja on vateja eri kokoja, ystävilläni on näitä aaltoja myös, eikä koskaan ole moisia ajatuksia kenenkään suusta tullut. Itse asiassa maljakoista ei ole vaihdettu sanan sanaa! Unikko-kuosista kyllä!
    Aalto-maljakko on suorastaan luotu isolle tulppaanikimpulle, ja ehdottomasti valkoisille ;)

  9. Violet sanoo:

    Iina Kraak; En ole nähnyt noita rasioita. Etsin miltä näyttävät.

    Eeva; ei minustakaan mutta kuten tiedät, on asioita joita ei kaikissa seuroissa sanota ääneen, sanotaan vaan sitten jossakin muualla;-)
    Minen tykkää tulppaaneista joten niitä ei tänne tule mihinkään pönttöön!

  10. Kirsikka sanoo:

    Tunnustuksia täältäkin; pyysin ja toivoin viime vuonna synttärilahjaksi (tuli pyöreitä vuosia;) ) Aalto-maljakkoa lahjaksi koska tiesin, ettei sitä kukaan osta ilman toivetta. Onhan se nyt jotenkin mielikuvituksen puutetta ostaa 50-v. lahjaksi naiselle aaltomaljakko, ei tulis mieleenkään. Mutta miä olen yhden aallon rikkonut vuosia sitten eikä ole tullut ostettua uutta tilalle.

    Kukkakaupan tätinä tiedän, että ko. maljakkoon voi laittaa monella eri tavalla kukkia, eikä vain sitä tulppaanikimppua. Niitäkin kyllä talvella harrastin. Ja muutenkin sitä voi käyttää monella eri tavalla, tavallisuudesta poiketen. Siksi siitä pidänkin :)

    Maljakon laatikko näytti olevan vielä tallella ja ollaan menossa tuttavamiehen 50-v. synttäreille ensi lauantaina niin ajattelin pakata hänen lahjansa siihen laatikkoon. Kiva nähdä hänen ilmeensä kun luulee saavansa aaltomaljakon :) :)

  11. Aalto maljakko on mieletön! Haluaisin sellaisen, jos en jopa paria erilaista. Olen aina siitä pitänyt, joskus ’salaa’. Tiedän tasan tarkkaan tuon jutun ja tunteen mistä kirjoitat. Mariskooleissa on vähän sama juttu. Mielestäni nekin on ihan nättejä, kuhan ei ole kymmenen rivistöä ;) Unikosta en välitä. Tai no kerran näin nätin vihreän unikko-essun. (heh heh)

    Muistan kun joskus vuosia sitten oltiin työharjoittelussa kierrätyskeskuksessa ja sinne oli joku tuonut pohjasta särkyneen Aalto-maljakon. Silloin oli just menossa tämä ihailen ’salaa’-kapinakausi. Koristeltiin se sitten liimaamalla siihen kaikenmaailman muttereita ja vempaimia. Kyllä sen vielä samaksi maljakoksi tunnisti, mutta viestimme meni varmasti myös perille.

  12. Heljä sanoo:

    Suomessa asuessani en omistanut yhtään, nyt on tälle saarelle saanut tuliaisina muutamia. Yhdessä matalassa on vettä ja pieniä sileitä kiviä paikalliselta rannalta, yhdessä ”lasikiviä”??? ja yksi on pyhitetty lapsen kantamille voikukille, pelliksille, niittyleinikeille ja apiloille.

  13. Violet sanoo:

    Kirsikka; olet oivaltanut just mitä ajoin takaa. Huomasin sen tuosta maljakon laatikkoon liittyvästä jutusta;-) Noin se on. Kyllä Aalto-maljakolla on sellainen tietty kaiku ja se jakaa mielipiteitä.

    hanna; Mariskoolit, joo, totta puhut, niihin liittyy samaa;-)

    Heljä; miten mää jotenkin aavistin että muillakin ulkosuomalaisilla näitä on;-)
    Joo, vesi on sellaisessa matalassa kaunista…voisi panna hiekkaakin…tai jotain kasvia…hm…..

  14. Tytti sanoo:

    Juuri tänään katselin Iittalan myymälässä kaikenlaisia Aalto-maljakosta ”jalostettuja” pikku juttuja: pannunalusia, patavahteja jne. Ne eivät kyllä sykähdyttäneet, mutta rakastuin niihin Vitriini-rasioihin. Ne ovat upeita (ja aika kalliita.)

  15. Olina sanoo:

    Meillä ei ole eikä tule aaltoja eikä marivaaseja eikä unikoita. (Aalto on näistä kolmesta mielestäni ajattomin ja kaunein, mutta silti. Marivaasi herättää lähinnä puistatusta.)

    Paitsi jos kävisi jotain todella hassua, ja muuttaisin(me) ulkomaille. Ymmärrän eron.

    Tai jos jostain tulisi perintönä. Sekin olisi ihan toinen juttu.

    Vaan se, että esineessä näkee muutakin kuin sen itsensä, muistoja ja tunnetiloja, se on kyllä hienoa ja paljon yhdeltä vaasilta!

  16. Suvi sanoo:

    Minä taas en voi ymmärtää, miten joku voi ylimalkaan arvottaa mitään omaa asiaansa tai tavaraansa sen mukaan, mitä muut siitä tai senkaltaisista ajattelevat. Minähän niitä käytän tai olen käyttämättä. Miten jonkun tavaran arvo minun omassa kodissani riippuisi muiden mielipiteistä tai jokun asian ”kaiusta”? Olen vissiiin jo niin ”täti”, että teen just niin kuin itte tykkään ja viis veisaan muitten mielipiteistä esitetään niitä sitten suoraan minulle tai takanapäin.

  17. Kirjailijatar sanoo:

    Ei meilläkään ole Aalto-maljakkoa, mutta voisi olla. Olen Aalto-museossakin ollut töissä, joten ei minulla herraa vastaan mitään ole, päinvastoin. No, enpä ole saanut lahjaksi, eikä ole tullut itse ostettua.

  18. minjo sanoo:

    Minullakin on sellainen kirkas aaltomaljakko. Häälahjaksi saatu. :D Yleensä se kyllä on kaapissa, mutta joskus otan sen kukille. Se on vain sellanen mikä on oltava, vaikka minusta kaikki kukat ei sovi siihen, joitakin ei vain saa aseteltua ei sitten mitenkään. Taistelin keväällä aikani narsissien kanssa, mutta lopulta sain kaksi kimpullista aseteltua tasaisesti niin, että varret olivat limittäin ja lomittain, eikä näkynyt tyhjää tilaa enää. Mielestäni Aaltomaljakossa ON jotakin ajatonta, ehkä se on siksi kestänytkin. Se on ulkolaisissakin sisustuslehdissä säännöllisesti muotiesineenä, joten tuntuu että sillä on kyllä kysyntää jatkuvasti, vaikka suomalaisena minulle siitä on tullut sellanen arkiesine. Minulla into säilyy ainoastaan sillä, että se on suurimman osan aikaa kaapissa eikä näkyvissä. Ja kun otan sen esille olen siitä ylpeä ja nautin taas hetken, kunnes taas laitan sen kaappiin. Minusta se on hyvä esimerkki sellaisesta suunnittelusta millä on käyttöä. Niitä muita aalto-juttuja en tajua, koska ne on minusta pelkkiä pölynkerääjiä… Iso on oma juttunsa ja yksinään näyttävä. Makunsa tietysti kullakin.

    Unikko on minustakin soooolastseason, mutta niin niitä vaan vieläkin näkee. Minulla on siitä muutama juttu, mutta todella harvoin käytössä tai näkyvillä. Nyt tosin ostin nestemäisen pesuaineen sijasta pulveria ja nyt sininen purkki on kirjopesuaineelle ja valkokukkainen valkopesuaineelle. Se valkoinen on ihan ajattomin, sitä kestäisin varmaankin katsella pidempäänkin. Purkit tosin joutuvat taas kaappiin muuhun tarkoitukseen, kun jauheet loppuvat. Siirryn takaisin nestemäiseen pesuaineeseen, koska se on yksinkertaisesti kätevämpää minusta.

    Pitääpä itse kirjoittaa juttu marimaljoista joskus. Ne on myös niitä joka kodin aarteita, mutta ne vaativat myös aika ihastusta, että viitsii käyttää… ja kuule, niitä vasta keräilläänkin. Värejä on vaikka mitä. KErran oli jossakin sisustuslehdessä jollakin ikkunan yläpuolella hylly, missÄ niitä maljoja sateenkaaren väreissä… Saisin yliannostuksen aika nopeasti.

  19. minjo sanoo:

    Minulla on siis kaksi marimaljaa itsellänikin. Olin niistä todella pitkään innoissani, mutta nykyään ne tuntuu siltä, että joskus mietin laittavani ne kiertoon. Toisaalta sitten kun otan ne käyttöön karkkikipoksi, kermavaahtokulhoksi tms, niin ajattelen, että onpas kätevän kokoinen ja kivasti nousee pöydän pinnasta esille… ja säästän ne taas. Väliajat ajattelen, niita kauheita pulleropalleroita kyljessä ja kiemurareunaa ja ymmärrän niitä, jotka niitä kippoja vihaa.

  20. Violet sanoo:

    Tytti; vilkaisin netistä noita rasioita ja joo, ovat kyllä kivoja. En usko että raaskin ostaa eikä sillain tee mieli mutta ilahtuisin tietyistä väreistä jos saisin vaikka lahjaksi!

    Olina; Aalto-maljakko ei missään nimessä kuulu niihin tavaroihin joita tulipalossa kantaisin ensimmäisenä ulos, mutta kyllä, näen siinä paljon muuta kuin maljakon ja se liittyy tietysti myös hääpäiväämme.
    On ihanaa että joku sanoo näin suoraan ettei pidä siitä.
    Olisi suorastaan epäilyttävää jos kaikkien mielestä se olisi aaaaaivan ihana;-)

    Suvi; uskoakseni aika monikin ”arvottaa mitään omaa asiaansa tai tavaraansa sen mukaan, mitä muut siitä tai senkaltaisista ajattelevat”. Sellaisia ihmiset vain ovat.
    Mutta hei: sullahan on asiat hienosti jos olet kaiken tuollaisen yläpuolella!

    Kirjailijatar; mietin juuri olisinko itse ostanut…ehkä en. En olisi raaskinut. Niin paljon en sen perään hinkua kuitenkaan.

    minjo: meillä samoin toi maljakko on aina välillä poissa, pitkäänkin, sitten muistan, ai niin sellainenkin on ja sitten se on taas jonkun aikaa esillä.
    Marimaljaa mulla ei olekaan enkä välitä, paitsi yhteen tiettyyn liittyy paljon muistoja. Sellainen sininen, joka on ollut vanhemmilla minun näkökulmastani ”aina”.

  21. minjo sanoo:

    vielä hiukan, en minäkâän olisi ostanut noista jutuista oikeasti itse varmaankaan mitään. Eli lahjaksi kun saa, niin voi nauttia, itse olen omissa ostoksissani hiukan eri linjalla muutenkin. Tai no, design-tavaraa ei pääse paljon kertymään, kun enimmäkseen kirppareita kiertää hullunkiilto silmissä… ;-)

    Tuli vielä mieleen sellainen, että joskus olen nähnyt koteja, jotka voisivat olla vaikka Askon kuvastosta tai jostakin sellaisesta, missä myydään kaikkea sitä suomimuotoilua. Kaikki on jotakin klassikkojuttua. Silloin tulee sellainen tunne, että eikö asukkaalla ole omaa makua ollenkaan, kun niin orjallisesti seuraa… Tulee sellainen kylmänkalsea olo, vaikka kaikki on periaatteessa ihan selkeää ja kaunista sinänsä. Siis niinkuin tuotteena yksikseen. Se selkeyshän on pohjoismaisen muotoilun voimasana. Mutta elämä ei minusta ole niin steriiliä. Vaikka mitäs sitä sanomaan, minusta varmasti moni voi miettiä, että pidän oudosta romusta, kun filosofoin, että mitä vanhempi ja kuluneempi sen parempi…

  22. Violet sanoo:

    minjo; jos tarkoitat desing-tavaralla samaa kuin mitä itse ajattelen sen olevan niin Aalto-maljakkomme on ainut tässä kodissa sitä laatua. Kun katselen sitä täällä niin eihän se kyllä tähän kotiin ja meidän tavaroiden keskelle edes oikein sovi, muttei se minusta ole tärkeä asia.

    Olen kärryillä tuossa ajatuksessa kylmänkalseudesta ja toisaalta että kaikki voi olla sinänsä ihan kaunista mutta sitten kun on kaikki sitä, kun on paljon, kun ei ole muuta…
    ei se minusta enää sitten ole kaunista.
    Ja latteaksi lopuksi: mutta makujahan on monia;-)

  23. Mei sanoo:

    Mies sai Aalto-maljakon lahjaksi pari vuotta sitten. Poikaseni (silloin 7-v. ) kommentoi maljakkoa riemusta kiljuen ja hokien, että on toivonut meille sellaista, koska sen muoto on vain niin ihana. Tuli katsottua sitä sitten toisin silmin. Nuo ruohosipulit sopii hienosti siihen!

    Mä taas olen lapsesta asti tykännyt Unikko-kuosista ja harmissani siitä, että ylitarjonta pilasi rakkauden – vaikkakin lapsuuden nostalgialla ryyditetyn – sitä kohtaan.

    Asuin joskus hetken ulkomailla ja siellä tunsin riemunkaltaista ylpeyttä kaikkea kotimaamme muotoilua kohtaan, ikään kuin mulla olisi osuuteni siihen.

  24. vilijonkka sanoo:

    Meille on ajautunut lahjana yksi minikokoinen ja ruskea Aalto-maljakko. Kyllä mulla ainakin jokin sisälläni lämpiää kun se sattuu kaapissa käteeni, aivan kuten kaiken muunkin suomalaisen tavaran kanssa. Nämä muuten arkipäiväiset, mutta suomalaisuutta edustavat esineet, kuten muumiastiat, Marimekon painokankaat sekä liinoina että seinävaatteina, Rukan sadevaatteet ja Nokian kumpparit, Kauniskorun sormukset ja korvakorut, ne ovat tärkeitä mulle, ne!

  25. sanni sanoo:

    Aalto-maljakko herättää minussa ristiriitasiia tunteita. Haluaisin sellaisen, muuten raaski ostaa. Enkä missään tapauksessa haluaisi sitä lahjaksikaan. Näin kerran lehdessä, että aalto-vaasiin oli laitettu tarjolle jotain ihanaa jälkiruokajuttua. Haluaisin kirkkaan tai tuon valkoisen..Värilliset eivät sytytä. Kuvasi saa kyllä haluamaan valkoistakin…
    Ne rasiat ovat ihastuttavia.Mitä niillä tekisi..saattaisin laittaa niihin koruja. Hopeisia ja lasisia sormuksia ja rannekilluttimiani.
    Olen kyllä design-innokas muuten. Monien valaisimien muotokieli saa minut himoamaan niitä vaikkei ole varaa hankkiakaan, eikä edes valaisimen tarvetta. Silti pidän vanhoista tavaroista enemmän.

  26. Violet sanoo:

    Mei; hyvin sanottu toi ”ikään kuin mulla olisi osuuteni siihen.”

    Vilijonkka; kun nyt mainitset suomalaiset korut niin olen huomannut että niitä muutamaa mikä mulla on pidän mieluusti muualla kuin Suomessa. Ehkä ihmisellä on luontainen taipumus toivoa olevansa Erityinen ja hiukan erottua joukosta;-)

    sanni: Mä muistan nyt miten jossakin lehdessä oli pantu Aalto-maljakkoon (tai sellaiseen matalampaan vatiin siis) mämmirahkaa. Se oli aivan tosi hienon näköistä siinä;-)

  27. MaaMaa sanoo:

    Meillä on kaiken värisiä ja kaiken kokoisia Aalto-maljoja, myöskin tuollainen valkoinen kun sinun kuvassa. Suomessa minulla ei niitä ollut, mutta ulkomaille muutettuani on tullut niitä saatua muutamat. Ne pienet on ihania tuikkulyhtyjä :)
    Myöskin niitä on kiva antaa lahjaksi ”ei-suomalaisille” ja ovat aina ihastuksissaan, kun saavat jotain niin kaunista ja heille ainutlaatuista :)

  28. Minja sanoo:

    Ei lainkaan junttimaista juuri noin käytettynä! Olen nähnyt myös hauskoja kattauksia, joissa niitä on käytetty ruoantarjoilussa.

    Mutta okei, sellainen sinilasinen vitriinikaapissa on vähän turhankin suomalainen. Kuten se iänikuinen sininen Unikko…

  29. pia sanoo:

    mina en ollut edes tajunnut etta aaltomaljakko on klisee. mulla monenlaisia, ihan pieniakin joihin laitan esim oliiveja. eri varisia, eri kokoisia. aina laitan poytaan kun tulee vieraita ja esim japanilainen ruoka nayttaa hyvalta teeman ja aallon kanssa. juu, taidan olla klisee.
    kuten viljonkka mulla on kaikkeen suomalaiseen hiukka erilainen suhde ehka niihin verrattuna jotka suomessa asuvat.
    joka suomen lomalla roudaan aina jotain suomalaista keittiokamaa. iittalaa, arabiaa,kankaita.
    unikkokassikin menee, en kuole siihen eika yhtaan haveta. en osaa sanoa olisko se suomessa asuessa kauhistus. ehka joo. sitapaitsi suomessa miettisin muutenkin enemman mita muut musta ajattelee. suomessa ollaan aika jannia talla saralla. ihmiset luokitellaan ja nena nyrpistetaan kaikeille mika ei edusta sita mita itse ollaan. vaan kai ihmiset ovat kaikkialla semmoisia. olen sanonut ennenkin ja sanon nytkin;on hemmetin paljon helpompi hengittaa kun ei asu suomessa.

  30. pia sanoo:

    niin ja muuten aina poikkeuksetta olen saanut ihastuneita huudahduksia marimekon kankaista taalla aasiassa.
    itseasiassa myos britti ja kiwikaverit tykkaavat!
    ihan joo ne junteista junteimmat, sininen unikko.
    siina on kai jotain jos ei ole koskaan nahnyt?

  31. Jonna sanoo:

    Meillä on kahdessa pienemmässä Aalto-vaasissa lasten kynät. Pääsevät kauniit kipot noin käyttöön. Ison vaasin ostin joskus kirpparilta kolmella eurolla ja oli miten junttia tahansa laitan siihen keväisin juurikin niitä tulppaaneja. Synttäreillä siinä on monesti vaahtokarkkeja. Mariskoolejakin löytyy monenmonta ja en kyllästy. Unikosta en liiemmin perusta, mutta isoin tyttö tykkää niin, että haluaisi verhot huoneeseensa. Saatan vaikka suostua.

  32. aalto-fani sanoo:

    Ostin elämäni ensimmäiset Aalto-vaasit 2 vuotta sitten. Olin käymässä Antwerpenin Iittala myymälässä, ja niillä oli juuri iso ale käynnissä.
    Väri jonka ostin oli sesonki-väri (veden sininen) ja myivät ne värit -50% ulos.
    Hurahdin ja ostin yhden, ja 2 pv.myöhemmin kävelin kauppaan sisään ja ostin toisen (samalla vaasin sisällä oli extra juttu- pieni aalto vaasi tuikulle.
    En todellakaan kadu ostojani, ihailen niitä tämän tästä, se väri on niin upea niissä kuin meri aurinkossa.
    Vaasit ovat monessa eri käytössä sesonkien mukaan. Just nyt niissä viime kesän laventeli kuiva kukkia (kohta saa uusia yee) ja toisessa eri ruoka-sipuli lajeja keittiössä. Joten arjessa mukana ovat.
    Mariskooleja on myös isoa ja tätä uutta pientä myös . Koska olen ollut ulkosauomalainen jo 10 vuotta on määrätyt suomalaiset tuotteet erittäin tärkeitä, lähinnä kyllä Iittala.
    Kyllä voimme olla ylpeitä täällä ulkomailla suomalaisista design-tuotteistamme. Ylpeänä katan ne myös vieraspöytään.
    Kiva kun toit Violet asian esille ;)!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s