Kesäkuu

Kesäkuu….

Minulla on yhtäkkiä mielessä keltainen talo missä vietin monta kesää lapsena. En kesää suvivirrestä koulun alkuun kuten luokkakaveri järven toisen rannan mökissä, mutta pitkiä pätkiä kesästäni. Muistan että sinne saattoi ajaa kahta eri tietä. Valinta tehtiin toisinaan säätilan perusteella. Kuumalla, hikisellä ilmalla ei ajettu ”pompputietä” – kiemurtelevaa ja kuoppaista hiekkatietä – koska kaikilla oli jo valmiiksi tukala olo autossa.

Loppumatka oli kuitenkin aina sama ja siitä tien pätkästä näen uniakin. Olen piirtänyt sen mutkineen useaan kertaan ja muistan tarkalleen mistä kohdasta näki mitäkin. Ensin vasemmalle katsottuna avautui pelto. Sitten alkoi nähdä taloa ja saattoi katsoa onko muita jo paikalla. Kenen auto, onkohan nekin täällä….? Keltaisessa talossa saattoi ihan luvan kanssa olla vaikka ketä mutta kaikki kokoonpanot eivät olleet yhtä toivottuja kaikille.

Ihan viimeisen mutkan jälkeen piti jo miettiä mihin auton voi panna. Joskus maa oli sateen jälkeen mutainen, toisinaan se halkeili kuivuudesta. Tässä kohtaa oikealla metsässä oli minun keinuni. Hiivatin synkässä ja pimeässä hyttysmetsässä oli minun keinuni. Ja penteleesti kanttarelleja, sanoi vaari.

Sitten siinä polulla kun ei oltu ihan vielä pihassa….vasemmalla oli pieni kivi, oikealla iso kivi ja sen ympärillä vaarin viljelyksiä. Muun muassa siinä. Nokkosia piti aina varoa ja oli paljon sellaista mistä ei tiennyt yhtään mitä siinä kasvoi. Vasemmalla sen pienemmän (mutta silti ison) kiven nurkilla oli paljon metsämansikoita kunhan tiesi katsoa. Minä tiesin ja yritin pitää sen omana tietonani.

Sitten oltiin jo pihassa. Järjestin siinä monet hautajaiset hyönteisille, jotka minun piti ensin tappaa jotta saisin pitää ne hautajaiset. Soitin dramaattisesti haitaria ja hiljennyin pienten kumpujen ääreen. Sitten menin taas muualle tekemään kepposia.

Pihasta lähti mäki rantaan. Se ei ollut mitenkään kummoinen ranta. Iilimatoja ja upottava pohja. Kaikenlaista kasvustoa. Rantaveteen pantiin puurokattilat likoamaan ja kalat puhdistivat ne. Uimaranta se ei oikein ollut, mutta kaunista siinä kyllä oli ja saunan jälkeen näytti olevan hyvä ukkojen istua. Lapset niitä pantiin hakemaan aina loppuillasta. Saunasta muistan vohvelikankaiset pyyhkeet ja kylpytakin ja metallisen kylpysoikon jossa istuin ja poltin nahkani sen kuumiin kylkiin.

Laiturilla kalastin usein jos joku pani madon ja otti kalan pois. Ei siihen usein apua tarvittu.

Talon takana oli maakellari. Kostealta haiseva pimeä luola, mistä lapset lähetettiin hakemaan milloin mitäkin. Joitakin hillopurkkeja hyllyillä, perunoita ja vihanneksia lattialla laatikoissa. Siellä piti käydä juosten mörköjen ja kylmän, märän maan takia.

Sitten se talo. Sen suuri keittiö missä tehtiin viiliä ja pelättiin pallosalamaa ja missä joutui syömään mitä käskettiin. Yläkerran pienet huoneet, paksut täkit ja seinäpaperin kuviot. Mutta en minä nyt niistä. On niin paljon etten tällä kertaa. Tai sitten järven kaikki niemet ja poukamat ja verkonnostot ja miltä vene haisi…kaikki paikat joissa oli hyvä uida ja miten makasin veneen pohjalla hytisten kun joku souti takaisin. En nyt tähän ala myöskään kauppa-autosta ja vadelmareisssuista tai pajupilleistä, joita minulle teki mies joka kysyi aina ”oliko vesi märkää”. Siellä kasvaa myös minun vaahterani. Olen sen itse istuttanut.

On ihan hirveän paljon. On ihmeellistä miten nuo asiat tekevät kesäni vieläkin vaikkei niitä enää ole vuosikausiin ollutkaan.

(Muokkaus: riemukseni löysin sittenkin kuvan keltaisen talon pihasta. Siinä on tuo hautajaisharmonikkakin. Sortsini ovat froteeta. Olisitte sen varmaan arvanneetkin.)

Advertisements

18 comments on “Kesäkuu

  1. Mei sanoo:

    Tämän olisin mieluusti kuunnellut Luentosalissa.

    Kerroksia kertyy, silti ne lapsuuden kesät kulkee uniin ja muistoihin. Voi kun saisi edes jotain siirrettyä omille lapsille. Tarina herätti omat hajumuistot navetan maakellarista ja vaikka mitä muuta.

  2. Maijja sanoo:

    Voi että, kiitos, kaunis kirjoitus. Vahva.Mutta niin ovat toiset muistotkin, kun niistä vain saa kiinni. Minä olen huomannut että elän semmoista aikaa, jossa ”keskilyhytmuisti” karkaa herkästi. En meinaa saada kiinni muutaman kuukauden ikäisistä asioista, en hahmottaa kasvoja jotka ovat olleet alati edessä vain kaksi viikkoa sitten. Se harmittaa, mutta haluan uskoa että se on jotenkin tarkoituksen mukaista. Ehkä sitten kun näen vaikkapa ne kasvot, joiden piirteitä nyt on niin hiivatin vaikea edes muistaa, saan jonkun voimakkaan elämyksen. Tai ehkä en. Mutta se nyt oli sivupolku, kiitos siitäkin!

    ps. sullon myös söpö tukka kuvassa! ja hymykuopat!

  3. Violet sanoo:

    Mei: haluaisin että tämä olisi hiotumpi mutten pysty nyt keskittymään. Kotona vaihdetaan kahden huoneen paikkaa ja se vie osansa;-)
    Halusin kuitenkin tämän ulos jonnekin. Mulla on nyt semmonen kausi että herään täynnä energiaa 5.30 ja pää raksuttaa ja koko ajan tapahtuu. Oikein hyvä aika.

    Maijja; kuule olipa hyvin sanottu, mulla taitaa olla myös toi keskilyhytmuisti nyt vähän hunningolla. Jostakin syystä olen kovasti menneisyydessä nyt, en mitenkään nostalgisesti tai melankoliaa tihkuen mutta hyvin paljon on mielessä lapsuusajat ja semmonen.

    Tukka on takuuvarmasti itsesaksittu (joko minä tai äiti!) mutta onhan se aika kiva;-)

  4. Pandice sanoo:

    Ihania lapsuusmuistoja. Froteisia vaatteita on joskus melkein ikävä…

    Mulla oli myös mummon siskon mies, joka aina muisti huudella rannalta, että ”tulukee pois, siellähän kastuu!” Voi Kauko-setää :DD

  5. Romu sanoo:

    Miten tarkkoja huomioita teimmekään lapsena, tuntui niiiin tutulta ja nostalgiselta. Tarinasi auttoi nostamaan omia muistoja vahvasti pintaan – puurokattilaa kalojen puhdistettavanakaan en ole miettinyt/muistanut varmaan neljäänkymmeneen vuoteen! Hajut, tuoksut ja miltä mikäkin tuntuu. Kiitos ’aikakoneelle’! Yritän palata taas maan pinnalle tähän aikaan ja paikkaan.

  6. Elsa sanoo:

    Onpa ihanainen kesätarina, ja vieläpä toden totta! Elävä lapsuudenmuisto. Kiitos että jaoit sen kanssamme.

  7. NiinaK sanoo:

    Mulla oli sinapinkeltaiset froteeshortsit ja niissä oli edessä nikkelisolki. Kiitos kesäraikkaasta postauksesta!! Tuli hyvä mieli mattopyykin päälle! :)

  8. Matroskin sanoo:

    Olen mummo, mutta jotenkin muisteloitasi lukiessa tuli surku nykylapsia. Kesällä kierretään puuhamaat ja mennään Thaimaahan tai Vietnamiin. Jos on mökki niin siellä on tiskikone, sisäsuihku ja artekin kalusteet. Kaikilla perheillä oma mökki. No ehkä haluan vaan tyynnytellä syyllisyyttäni, kun pakotan omat lapset olemaan koko kesän sukumökillä, joka on oikea röttelö. Rantaa meillä ei kyllä ole. Omat parhaat lapsuusmuistot ovat alkeellisilta sukumökeiltä, toisessa ei ollut jääkaappiakaan, toisessa kaasusellainen. Lapsille se oli ihanaa, sai jo pienenä sompailla itse metsässä. Oli kauppa-autot ja maidonhakureissut. Meidän mökin naapurissa asuu sukulaistäti, jonka mansikkamaalta eivät saa aikuiset syödä, pikkuihmiset vaan. Pihassamme ”keitetään” lehtisoppaa ja tutkitaan nokkosperhosen toukkien elämää.

  9. Matroskin sanoo:

    PS: Froteeshortsit olivat tosi kestäviä, ne periytyivät lapselta toiselle, läpi koko serkkukatraan.

  10. vilijonkka sanoo:

    Mikäli kuvassa on hautajaisseremonia meneillään, niin taidat uskoa jälleensyntymiseen, sen verran hilpeää meininkiä.

    Mutta miksei enää tehdä froteisia vaatteita?! Lapsille joskus löytää hupparin, mutta muuten froteeta ei edes myydä missään. Tai en minä ainakaan ole nähnyt.

    Olisi muuten kamalaa menettää lapsuuden muistot. Niissä kun on niin paljon kaikkea, viattomuutta ja kujeita, ja loputon aika.

  11. Martta sanoo:

    Voi kiva kirjoitus. Minulla on ollut nyt pari vuotta sellainen kausi etta palaan usein lapsuuteen ja unissa hiippailen lapsuudenkodissa, se on tosiaan ihmeellista miten tarkasti sita muistaakaan ties mita. Aina kun joku uusi muisto lapsuudesta palaa mieleen, pohdin mita se mahtaa deletoida tullessaan. Kertotauluja ehka, olen ihan toivottoman huono kertomaan lukuja. Muuta hopotysta kylla riittaiskin, heh. Hyvaa kesaa sulle, Violet!

    (P.S. Aamulla nain sen toisen kuvan, sen mummonjalkakuvan. Tykkasin siita, se oli niin hieno, jotenkin absurdikin, positiivinen, paattavainen, jopa huvittava.)

  12. Tintti sanoo:

    Jep jep! [sanoo maalaiskakara, nelikymppisenäkin]

  13. Violet sanoo:

    Pandice; ja tää joka multa kyseli märkää vettä oli Unto, lempini oli sitten semmonen vähän lyhyempi.

    Romu; jotkut asiat unohtuvat kuten sulta tuo puurokattila ja ajattele: siellä se on silti, sinullakin on tuollainen muisto.
    Tällaisten asioiden takia pyrin lukemaan kaikkea niin paljon kuin ikinä ehdin.

    Elsa;juu, toden tosi. Kiva kun kelpasi.

    NiinaK: jotkus vyösortsit mullakin on ollu, olen varma

    Matroskin; Olen mummo vaan, olen minäkin monessa jutussa, siltä tuntuu.
    Niin, tajuan mistä puhut. Minäkin haluaisin omilleni tarjota muuta kuin mitä nyt annamme. Liikaa nuo kulkevat ja on menoa vaikkei me mitään kaukomatkoja tehdäkään.
    Jotakin sellaista uuvuttavan tylsää ja hiljaista haluaisin noille antaa.
    Niin kuin itse koin siellä mökillä…siellä oli välillä niin helevetin tylsää että siihen melkein pyörtyi mutta sitten taas ei. Alkoi keksiä kaikenlaista enkä muista kuitenkaan kärsineeni yksinäisyydestäkään. Myönnän että oli silti kivaa kun sinne tuli sellaisiakin porukoita joilla oli muita lapsia, mullahan kun ei ole sisaruksia.

    vilijonkka; eeeei, tuossa ei ole hautajaiset meneillään, on joku yhteiskuvan paikka. Semmosia aina otettiin ja isä juoksi kun viitamaan susi että ehti heittäytyä siihen ruudun alareunaan.

    Ei oo muuten froteeta näkynyt.

    Martta; eeeen mä usko että se edes deletoi. Uskon että muistojen ja muistin määrä on rajaton. Toiset asiat ovat vain toisia enemmän pinnassa ja käytössä eri aikoina.

    Mummojalkakuva;-)
    Panin sen tähän hädissäni kun kesäkuvaa hain…se on joku englantilaismummo Calais’ssa kahlaamassa…kiva kuva muttei kyllä tähän juttuun sopinut sittenkään!

    Samoin sulle hyvä…(jaa niin, eihän sulla kai kesä siellä ole?)

    Tintti: nelikymppiset voi aivan hyvin olla kakaroita. Ollaanhan se nähty!

  14. Outi sanoo:

    Onnellisia kesiä sinulla, onnellisia muistoja. Vaarisi kuulostaa mukavalta mieheltä; sienet ja viljelykset lupaavat hyvää. Ja anteeksi, mutta dramaattinen hautajaispoljento haitarilla hieman hymyilytti. Ja kyllä, olisin arvannut. Eikös meidän lapsuudessa melkein kaikki ollut froteeta?

  15. Kirjailijatar sanoo:

    Kiitos tästä muistosta, siinä oli niin paljon tuttua :) Muistan kanssa kylpeneeni metallisessa vesisoikossa, kesän huippuhetkiä olivat kauppa-auton vierailut, vadelmareissuista en tykännyt, koska en jaksanut poimia vadelmia, mutta vohvelikangasta oli pyyhkeissä ja pallosalamaa mekin pelkäsimme ja maakellari haisi. Ja minä pelkäsin myös sitä, että tipun huussiin…toisella mökillä olikin lapsille oma pieni reikä.

    Minä tykkään muistella ja tehdä aikamatkoja. Ehkä olen nostalgikko.

    Ja sinä olet ihan tunnistettava tuossa kuvassa, niin vähän sitä ihminen muuttuu.

  16. MaaMaa sanoo:

    Ihania muistoja, hurjasti samanlaisia kuin minulla meidän kesämökiltä jonka nimi oli Helmiranta :) Mekin pidettiin hyttysille ja myös vattumadoille hautajaisia, oli leppäkerttuja lemmikkeinä ja meduusoista teimme lättyjä. Keinu oli huussin lähellä sielä ihan mettässä eikä sielä ollut aina kiva keinua kun oli hyttysiä ja murkkuja. Mummun&taatan talon takana oli mummun kasvimaa ja sinne me ei saatu mennä tallomaan. Mutta sielä oli kaikkein lämpimintä kun merituuli ei sinne puhaltanut.
    Serkun kanssa poimimme mustikoita niin että kyykistyimme siihen mättäiden keskelle ja sitten ihmeteltiin miten ne takana olleet mustikat oli ihan lytyssä kun käännyttiin niitä poimimaan. Ja äidit oli vihasia kun ihanat kesämekot oli ihan mustikassa! ”Miksi ne piti sinne mustikkametsään laittaa päälle?!”

    Nukuimme leikkimökissä ja mua pelotti julmetusti öinen ukkonen. Lopulta ”karkasin” omaan mökkiin äidin&isin luo nukkumaan ja serkun isä tuli mun tilalle leikkimökkiin kun eivät raaskineet serkkua herättää. Aamulla serkku oli katsellut kauhuissaan valtavaa selkää vieressään ja ihmetellyt, että miten *maamaa* on voinut kasvaa noin paljon yön aikana!!

  17. Riikka sanoo:

    Kauppa-auto, voi että! Taitaa sekin olla jo kadonnutta kulttuuriperinnettä. Paljon tuli tästä tekstistä omia kesämökkimuistoja mieleen.

  18. Violet sanoo:

    Outi; vaari maalasi ja luki paljon. Piti hyvästä ruuasta eikä kelpuuttanut mitä tahansa. Poltti solkenaan – pantakoon se miinukseksi;-)

    Kirjailijatar; tiedäks….mää olen pudonnut huussiin. Kyyyyllä.
    Kädet meni sinne ihan itteensä…mummu tuli apuun ja oli aavistuksen verran vihainen;-)

    Maamaa; tulee kaikkea mieleen noista paikoista joihin ei missään nimessä olisi saanut mennä tallomaan…;-)

    Riikka; nii-i. Kauppa-auto;-) Ne oli ihania. ihan hullua ellei sellaisia enää ole. Voisi olla kysyntääkin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s