Pyjamahousuissa

Olin koko eilispäivän pyjamahousuissa. Kävin ne jalassa leipomossakin eikä kukaan ilmaissut paheksuntaansa. Oli minulla toki muutakin päällä kuten esimerkiksi kengät, paita ja pitkä villatakki. Olen niin tyytyväinen siitä että ihmisillä näyttää olevan muutakin ajateltavaa kuin että tuo tuossa on tullut pyjamahousuissa leipomoon ja nyt pitää ilmaista jotenkin että se on ihan perseestä semmoinen.

Pojalla on tänään vuoden viimeinen uimahallikerta koulun kanssa. Hän vihaa sitä. Hän on vihannut sitä koko vuoden. Tänään hän vasta vihasikin, sillä ohjeeksi oli annettu ottaa mukaan pyjama myös. Olivat ajatelleet: tehdään jotakin hullua kun on viimeinen kerta. Jotakin jännää, mitä normaalisti ei saa tehdä. Pannaan lapset uimaan pyjamissaan (ja samalla tulee todistettua että vaatteet päällä uiminen on raskaampaa.) Mutta kun minun pojastani tuollainen ei ole jännää ensinkään. Se on hänestä naurettavaa, tyhmää, lapsellista, aivotonta. Hän on toisinaan niin hiivatin tosikko ja vanha pieru että minun tukkani meinaa itsekseen irrota.

Mainokset

19 comments on “Pyjamahousuissa

  1. Leena Lumi sanoo:

    Ihan hauska kokeilu;-)

    Muistan, kuinka joku toimittaja oli testannut alsushameessa kutsuille menemisen: Kukaan ei ollut huomannut mitään ihmeellistä!

  2. Outi sanoo:

    Kiitos tästä. Henkilökohtaisesti voin todeta, että tämä päivä täällä on ollut pitkälti perseestä ja tämä hymyilytti. Että kuopasta noustaan.

  3. MaaMaa sanoo:

    hih! Kuulostaa melkein ranskalaiselta, ettei halua osallistua mihinkaan typeraan ;)
    Pyjamapaivat on ihania, vaikka oisi edes puolet pyjamasta paalla; mullakin ne on yleensa nimenomaan ne pyjaman housut mitka on paalla kotosalla paivallakin jos ei ole mitaan ihmeempaa menoa.

  4. Pandice sanoo:

    Viimeinen lauseesi sai hymyilemään leveästi :) Tarvitseeko niitä lapsiaan aina niin täydesti ymmärtääkään?

  5. Violet sanoo:

    LeenaLumi; en oikeastaan ajatellut sen kummemmin kokeilu tai muunakaan. En vaan viitsinyt vaihtaa, leipomo on lähellä, sunnuntaiaamuna siihen aikaan ei juuri ketään nurkilla…mitä tuosta.
    Muistan lukeneeni tuosta alushameesta enkä oikeastaan ihmettele!

    Outi; ai semmosta…no hyvä jos kuopan reunat alkavat häämöttää jo.

    Maamaa; sa muuta. ihan on aito asenne pojalla.

    pandice; ei TOSIAAN tarvitse! Eikä voi. Eikä nekään meitä ymmärrä eikä edes halua.

  6. NiinaK sanoo:

    Kyllä noin kauniissa pyjamahousuissa voi ihan hyvin vähän kylilläkin kulkea. Minä hiippailen usein koiran kanssa tässä meidän kulmilla pyjamahousuissa ja pitkässä villatakissa iltaisin.

  7. sanni sanoo:

    Jos totta puhun, niin aivan aivottomalta kuulostaa moinen myös minusta. itse en suostuisi, joten ymmärrän jälkikasvuasi hyvin. Olen itse joskus niin vanha pieru, että tukkani lähtee päästä :) Itse voin kuitenkin haahuilla pyjamassa surutta ja voisin mennä myös leipomoon, jos sellainen olisi täällä tapana.. Tai jos olisi kylätien varressa hyvä leipomo.

  8. Mei sanoo:

    Hih, olen kulkenut pitkin kevättä yöpaidassa lähikaupassa ja vienyt tyttöä päiväkotiin.. Farkut alle ja melkein kuin tunika. Kotihommissa on vaan niin mukavaa olla välillä rennosti uniasussa koko päivän.

    Minunkin esikoinen on välillä hurja tosikko.. ja muistaakseni minussakin oli sitä vikaa lapsena.. tukan irtoaminen on kyllä sairaan hyvä kielikuva siihen! Vink: Minä soittelin joskus mummille saadakseni luvan olla pois koulun inhottavasta uinnista. Mummi pelasti. ;)

  9. Violet sanoo:

    NiinaK; niin joo, ei nuo ole ollenkaan mun pahimmat!

    sanni; onhan se kieltämättä. En tykännyt itsekään lapsena monista jutuista mistä ”kaikki tykkäs” tai joista oletettiin tykkäävän, muistan kyllä.
    Mutta sitä olet yrittänyt hänelle tolkuttaa että on asioita jotka kannaattaa vaan tehdä vaikkei niin innostunut olisikaan. Vähemmällä pääsee.

    Mei: yöpaitoja mulla ei olekaan. Aina noita housuja ja sitten siihen joku yläosa.
    Olihan se koulu-uinti vähän semmosta…..meidän halli oli ihan karsean kylmäkin.

  10. aini sanoo:

    Voi toista, minäkin olin pienenä pahimman luokan tosikko, vieläkin kuulemma välillä, mutta kai sitä jo joskus osaan minäkin ottaa rennommin:) Äiti kertoi että oli joskus huolissaan vähän tästä minun ominaisuudestani, mutta ihan hyvä musta sitten lopulta tuli.

  11. Elsa sanoo:

    Heikunkeikun!

    Pyjamapäivät ovatkin niitä parhaita laiskotteluhetkiä, vietän niitä epäsäännöllisen säännöllisesti, joskin harvemmin käyn pyjama päällä kaupassa. Toisaalta mitä se kenellekään kuuluu mitä on päällä, rohkea plikka olet.

  12. Violet sanoo:

    aini; niin ja tosikkokin on ihan hyvä. Toisinaan vaan tosikon kanssa on vaikea elää ellei itse ole ja tosikko joutuu kärsimään itse monista jutuista.

    Elsa; ei ei ei, en missään nimessä ole mikään rohkea eikä tämä nyt semmosta yritä esittää…oli vaan jo aamusta kuuma päivä, noi housut jotka voisivat olla ”hellehousut” ja pitkä neuletakki siinä päällä…leipomo ihan lähellä…
    En mää ole rohkea. Jos olisin, menisin noin vaikka jonnekin tavarataloon pyörimään lauantaina klo 15.00;-)

  13. Iiris sanoo:

    Heh – pojastasi tuli elävästi mieleen kuopus (silloin 6v.), joka oli sanonut opelleen ”Mä en ymmärrä mitä JÄRKEÄ on värittämisessä..” Tarkoitti siis valmiiden kuvien värittämistä. Oli fiksu ope – poika sai luvan olla värittämättä, kunhan muuten teki tehtävät :)

  14. himalainen sanoo:

    Mulla on ollut sellainen vinksahtanut tapa, että kun huonolla ilmalla vein poikia autolla kouluun, lähdin aina pyjamahousuilla liikkeelle, joku takki siihen vaan päälle. Itellä oli jotenkin vapauttava olo, ei tarvinnut tehdä kaavojen mukaan. Vaan sitten kyllä mietin välillä, että entä jos jäisin autolla välille… toppatakki, kumisaappaat ja raitaiset flanellit ;-)

  15. pikkujutut sanoo:

    Sinä olet sitten omaksunut täkäläisen muodin, tosin täällä jotkut menevät pitkin päivää pyjamassa, lapset ja aikuiset. Joku naapuriston perhe kampeaa tuohon rantakadulle aamiaiselle pyjamat päällä. Rentoa menoa!

  16. Violet sanoo:

    Iiris; omani olisi voinut sanoa saman. Toisaalta arvostan suunnattomasti sitä että hän kyseenalaistaa melkein kaiken. Toisaalta harmittaa että hän ei oikein osaa olla kuin lapset. On semmonen pikkuvanha ja sellaisille tulee usein kaikkea harmia.

    himalainen; se on sitten vähän kuin kosto huonoa ilmaa kohtaan, eikö vain?

    pikkujutut; ai jaa;-) En mää pitkin päivää kuitenkaan…

  17. Katja sanoo:

    Minä olin koko eilisen pyjamatoppi päällä, vielä tämäkin päivä on mennyt eikä sitä voi erehtyä luulemaan muuksi, kun rinnassa on aiheeseen liittyvää tekstiä. Pyjamahousuissa olen myös ollut tämän päivän. Huomenna en sitten varmaan malta jättää edes sänkyä. (Oikeasti en ole ns. ehtinyt vaihtaa muuta eikä onneksi ole tarvinnut lähteä minnekään, illalla täytyy taas.)

    Meillä pojat myös tuonsorttisia. toisikkoja. Tai siis jotkin asiat heistä ovat kivoja ja hauskoja, mutta eivät ylhäältä päin annetut, tietynlaisiksi jo etukäteen ja heidän puolestaan tulkitut ja ns. määrätyt. Eivät ole koskaan välittäneet esim. naamiaisista, pikemminkin vaivautuneet. Minustakin se on joskus tylsää. Haluaisin niin, että olisivat sellaisia helppoja ja kaikkeen sopeutuvia. Enkä ehkä sitten kuitenkaan haluaisi. En ole itsekään ollut, jos en väärin muista. (Enkä ole vieläkään, ihan periaatteestakin vastustan vaikka mitä.)

  18. Katja sanoo:

    Keksinpä hauskan ilmaisun: toisikkoja. Tosikkoja siinä piti lukea. :D

  19. Eloise sanoo:

    Eksyin sattumalta sivuillesi ja aloin selailla juttujasi, kiitos virkistävästä otteestasi!
    Voi poika parkaa… minä tosikkopojan äitinä symppaan. En tiedä, minkä ikäinen poikasi on, mutta voin sanoa, että todennäköisesti se tulee jossain vaiheessa helpottamaan. Omani nyt yläkouluun menevänä osaa jo hiukan nauraa itselleen. Mutta pukeutua naamiaisasuun – ei. Eikä välttämättä tule koskaan nauttimaan sellaisesta itsensä ”nolaamisesta” -sitä se on hänen mielestään. Ja varmaan niin hän olisi ajatellut pyjamapäällä uimisestakin.
    Sanoin kerran pojalleni, hän oli 6-7 v., jotenkin tyyliin ”ootpa sinä tosikko” (sitähän ei tosikolle tietenkään koskaan pitäisi sanoa, jos toimisi fiksusti), hän paukautti minulle takaisin ” sinä oot sitten pusikko!!! ”. Oli pakko lähteä hihittelemään omaan sänkyyn peiton alle, tosikkopoikani ei olisi ymmärtänyt pokkani pettämistä. Hänestä tilanteessa ei olisi ollut mitään naurettavaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s