Pula-ajan puska

Olivat laskeneet pionien hintaa. Ostin, vaikka tuo on äärimmäisen surkea näky. Onko neljä oksaa kimppu? Lisäksi kukat ovat pieniä eivätkä sellaisia painavia kuin vauvanpää.  Mutta siinä ne nyt ovat ja kuvaan niitä kai taas joka kantilta kuin pullapitkoa pula-aikana olisi kuvattu.

Pula-aikana äitini joutui syömään oman lemmikkipupunsa.  Eilisiltana pienempämme söi jänistä hyvällä halulla koska uskoo sen lihasta saavansa supernopeuden. Isompi kieltäytyi syömästä sanotaan nyt vaikka uskonnollisista syistä. Tai koska on vähän sellainen totaalikieltäytyjä.

Mainokset

20 comments on “Pula-ajan puska

  1. Mei sanoo:

    Ihanat assosiaatiot pienoistarinassa. Pioni, oi, lempikukkani, jonka nupun kuuluu olla raskas. Kuinka kakkoskuva muistuttaakin sitä!

  2. minjo sanoo:

    Kyllä ne siitä aukeaa. Pionit yllättävät aina runsaudellaan. Jos silti tuntuu liian vähältä, leikkaa varsia lyhemmiksi ja laita pienempään maljakkoon. Optisia virheitä kai ne pula-aikanakin käyttivät hyödykseen… ;D

  3. Merja sanoo:

    Mullakin on nyt juuri pioneja maljakossa, viisi pionia oli 6 dollaria. Vähän emmin, mutta kun ne oli niin kauniita..

    Mun äitini kiersi taas siskon kanssa talosta taloon lehmää myymässä. Ajat on hieman muuttuneet.

  4. Allu sanoo:

    Meillä kymmenen isoa pionia kuudella eurolla. Minä syön kyllä lihaa, mutta en taitaisi tykätä omasta kotieläimestä lautasella.

  5. Ansku sanoo:

    Oma pupu ruoaksi, voi kamala! Meidän hamsterista ei taitaisi riittää syötävää kenellekään, vaikka lihava onkin.
    Rakastan kuviasi, kukkien koosta huolimatta!

  6. pikkujutut sanoo:

    Ymmärrän totaalikieltäytyjääsi, niin tein minäkin hänen ikäisenään pupuruoan kohdalla.Ei uponnut silloin eikä uppoa vieläkään.Mutten voi syödä kyllä lintujakaan.Rajoittunutta ruokailua siis :).

  7. Katja sanoo:

    Äitini kertoo syöneensä pula-aikana perheineen oravia. Hienoa päättelyä pojalta tuo pupun nopeuden siirtyminen syöjäänsä. Meillä tarpoo pihassa metsäjäniksiä, ylikesyjä ovat ja oikein lihaisan näköisiä.

    Minulla kasvaa pihassa pioneja. Tykkään valtavasti (unikoista myös, ne ovat minusta pionien kevyempi versio). Olen maljakkoon ottanut, mutta ilmeisesti aina liian myöhään, liikaa avautuneina, kun kuolevat samantien.

    Tykkään tuosta kaapista alakuvassa ja vakoilen pionikuvan hyllyä. Meillä on nyt akuutti kirjojen ym. säilytysongelma. Tänne avattiin juuri Ikea, pakko sinne on kai lähteä katsomaan.

  8. Violet sanoo:

    Mei; kuuluisa olla raskas, niin. Nämä ovat liian pieniä. Ne kalliimmat olisivat olleet niitä oikeita.

    minjo; totta puhut optisista virheistä! Huomasin juuri (taas näitä huonejärjestyksen muuttamisen poikimia juttuja) että huone näyttää todellisuutta korkeammalta kun siellä on jalkalamppu joka on tavanomaista matalampi.

    Merja; onpa kiva kuulla sinusta! Olen niin harmitellut ettei sinua voi enää lukea, ettei näe kuviasi.

    Allu; niin, vähän pakon edessä se kai syötiin. Vaikeaa olisi varmaan kenelle tahansa, mutta lapselle ehkä täysin ylivoimaista.

    Ansku; kamalaa sen on täytynyt olla mutta pitää muistaa että ajat olivat toiset ja suhtautuminen ”lemmikkeihinkin” toinen. Kiva jos kuvat maittavat.

    pikkujutut; ymmärrän minäkin häntä. Hänen kieltäymisensä on vaan niin lähes-totaalista että sitä ei moni usko.

    Katja; hän uskoo kaikkeen tuollaiseen. Häntä olisi niin helppo juksata mutten raaski. Hän juksuttaa itse itseään.

    Unikot eivät kestä maljakossa yhtään hetkeä. Minusta se on hyvä vaan. Ihan kuin se olisi niiden kosto. Hahaa. Me kuulumme luontoon. Älä yritä.

    Kaappi ostettiin kierrätyskeskuksesta Hollannissa asuessamme. Sen mahaan mahtuu tajuton määrä tavaraa.
    Ikean avaamisesta olen kuullut. Moni on rientänyt suorastaan kovaa.

  9. Katja sanoo:

    Tarkennus: siis pionit eivät kestä minulla maljakossa. Olen napsinut niitä varmaan liian aukinaisina. Unikot olen saanut pärjäämään vaasissa ihan ok. En malta kuin yhden kerrallaan napata eikä oikeastaan enempää kaipaakaan. Ne ovat pelkistetyn kauniita ja kukkivatkin usein penkissäni juuri niin: yksi kerrallaan. Individualisteja? :)

  10. Violet sanoo:

    KAtja; ai, tajusin väärin. Mutta tuohan on hyvä uutinen että unikkokin voi kestää! Olen kyllä tähän asti kokeillut vaan niitä semmoisia tienvarsiversioita…nyt kasvaa tuolla purkissa siemenistä laittamiani mutten osaa vielä sanoa mitä tulee.
    Haluaisin kans sellaisia individualistikukkia.

  11. Outi sanoo:

    Meinasin kommentoida pioneista. Että kyllä niitä kelpaa kuvata, isoja tai ei. Mutta mielessä pyörii vain se äitisi pupu. Ja äitisi. On mahtanut olla hirveä juttu.

  12. vilijonkka sanoo:

    Herttaisia pikkukukkia, mutta onhan tuo hieman pieni kimpuksi. Mutta jos myyvät neljän kappaleen ”nippuina”, niin sitten kelpaa.

    Minä syön yhtä ja toista hyvällä ruokahalulla, myös jänistä. No, ei sitä täällä saa, mutta Pariisissa kylläkin. Joskus toivoisin kykeneväni totalikieltäytymiseen edes jonkin syötäävän suhteen mutta vaikeaa se tuntuu olevan – näkyy vatsanympärysmitassa…

  13. Suvi sanoo:

    Meilllä on kasvatettu lihakaneja. Kun yks tuttu vähän varovasti kyseli tyttäreltä (alakouluikäinen), onko vaikea syödä omia kaneja, tytär katsoi ylen hämmästyneenä ja sanoi:”Kani on hyvää!” Tarhassa kasvatetut kanit ovat hyvin laumaelämiä, ei niistä persoonallisuuksia erottanut, vaikka poikasina söpöjä olivatkin.

  14. Äite sanoo:

    Selvennykseksi kaikille kauhistuneille. Äiti ei kylläkään pystynyt syömään kaniansa, vaan itkeä tuhersi ruokapöydässä kun muut söivät.

  15. Violet sanoo:

    Outi; juu, kyllä sen ymmärrän. Kyllä minustakin ihmisten kohtalot mielenkiintoisempia ovat kuin kukat!

    vilijonkka; no ei ne kyllä väittäneetkään kimpuksi, pakko myöntää;-)

    Suvi; ymmärrän että siinähän se ovat kuin muukin syötäväksi kasvatettu. Ei niihin sikalan sikoihinkaan kukaan varmaan suhtaudu muuna kuin elinkeinona.

    Äite; hyvä ku korjasit! En muistanut ihan tarkkaan miten siinä kävi, sen muistan että olet kertonut itkuntuherruksesta. Oli ehkä aavistuksen ylidramaattinen toi ”äiti joutui syömään pupunsa”….

  16. Sympatiat äidillesi. Minun kaksi lemmikki kukkoa lemmikkikukkoni syöttin myös -tai siä ja äiti söi-mutta syynä ai ollut nälänhätä. Osasin kyllä odottaa sitä, kun ne sain ystäväni kanafarmilta taajamapihaani tuoda…. äh tästäpä tulee pitkä juttu taidankin blogata siitä lähipäivinä, koska muisto on muuttunut aika surpuhupaisaksi!

    pihassa aukeaa kohta pionit. tuollaisia muttyjä ne ovat ensin, sitten muuttuvat painaviksi palloiksi ja taipuvat maahan ellei ajoissa tue.

  17. Liivia sanoo:

    Minäkään en oikein pysty syömään kania, ja se on tietysti pelkkää kaksinaismoralismia kun syön kanaakin, vaikka sitäkin syödessäni soimaan koko ajan itseäni.

    Jouduin muuten syömään lapsena oman lemmikkilampaani Ritchien. Epäilin pitkään sen jälkeen kaikkia lihoja, että kuka kukin lautasellani oli.

    Iloitsen pionin nupuista pihallani, jospa ekan kerran saisin omia!

  18. ritva sanoo:

    mulla on pionit ihan nuppullaan vasta. muutama sellainen :)

    kiitos kommentistasi- suomi on kallis maa! olen sen huomannut täällä blogimaailmassakin. paljon on kaupan kaunista itsetehtyä sellaiseen hintaan, jolla suomessa ei saa edes materiaaleja:( – kumma juttu.

    hyvää viikonloppua!

  19. Elisa sanoo:

    Pionit on ihania, ostin juuri 5 kpl 5:llä eurolla! Olin unohtanut koko kukan, mutta sehän on aivan mahtava avautumis- ja kukkimiskyvyssään..

  20. Riikka sanoo:

    Mahtava kuvasarja:D Ja tarinakin. Joko taas on pionien aika, vastahan se oli? Voi lemmikkipupua, mutta hyvä että Äite kävi vähän oikasemassa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s