Kesällä 1978

Kirjani alkavat olla luetut joten eilen luin lapsuuden päiväkirjaa. Sellaista, mitä kirjoitin hiukan alle ja päälle kymmenen ikävuoden.

On heinäkuun 7. ja äiti lähtenyt töihin. Isä on kesälomalla. Väitän siivonneeni huoneeni ja keränneeni sieltä pois ”melkein kaiken roskan ja romun”. Ruuaksi olen syönyt ”makaroonia ja lihapihviä”.

Olen katsellut Avaruusasema Alfaa ja iloinnut Björn Borgin voitosta. 9.7. olen näköjään käynyt vanhempieni ja heidän ystäväpariskuntansa kanssa Kyröskoskella ja Haiharassa. Sitten mainitsen että auto ”rupes nikotteleen ja nykiin”.

”Auto keitti”, arvioin syyksi. Kerron miten tämä ystäväperheen mies lähtee hakemaan  vettä ja luulee kiiltävää peltikattoa järveksi. Illalla olen jäänyt ystävän kanssa kaksin kotiin kun vanhemmat lähtivät kylään. Olemme katselleet Levyraatia ja soittaneet Abbaa.

24.7 olen vanhempien kanssa Kalajoella. Muistan reissun hyvin. Olimme vuokranneet mökin viikoksi leirintäalueelta. Kerron miten joku norjalainen nainen ”tuli tohon meidän rappusille istuun”. Totean sen jälkeen että ”siinä se sitten istu kunnes kyllästy”.  Illalla olemme käyneet Rantakallassa (rantaravintola). Vanhemmat ovat juoneet ”2 lasia jotain litkua ” ja minä ”Goca colaa…”

..ja seuraavan sivun mukaan myös Aku Ankkaa. Selvitän miten menin heti mökille palattua vessaan ja ”sit mää pesin naaman ja hampaani”.

Seuraavana päivänä olen käynyt äidin kanssa keramiikkapajalla ja ”Tuija osti mulle hylkeen joka on savea”. (Minulla oli usein tapana käyttää vanhemmista etunimiä). Uimahallissakin olen samaisen Tuijan kanssa käynyt, sitten on syöty. ” Sitten vaan oleskeltiin”.

Mainokset

37 comments on “Kesällä 1978

  1. Allu sanoo:

    Mulla oli samanlainen mutta punainen muistikirja. Toi oli sitä aikaa, kun sai vielä sanoa ”makarooni”, nyt pitää puhua pastasta.

  2. Riikka sanoo:

    Olipa hauska lukea! Hyvät noi kellonajat: ”noin kello 10 käytiin Kalajoella”. Ja Goca cola:DDD Jotenkin sun äänes kuuluu jo noissa teksteissä samana kuin nykyisissäkin.

  3. vilijonkka sanoo:

    Kesä on muistojen aikaa. Juuri tuollaisia muistoja tulvii omaankin mieleeni. Kesälomapäivät sujuivat pienestä tapahtumasta (että kävelee mökkiin) toiseen (pesee hampaat).

    Minä en tainnut päiväkirjaa oikein pitää, mutta miehellä niitä on useita. Niitä ollaan joskus naurettu, mutta lapsille ei olla vielä luettu. Monien päivien kohdalla lukee vain ”hyvä päivä”, että olisi iltasatuna aika pitkäveteinen tarina!

  4. Niina sanoo:

    Mulla on ollut aivan samanlainen päiväkirja ja ihan samanikäisenä! Voi hassua! Pitääkin kaivaa se esiin:) Ihania juttuja.

  5. Violet sanoo:

    Allu; joo, noita oli kaikilla, muistan eri värejä minäkin. Omani ostin kaupasta nimeltä Super-myynti. Se oli Puutarhakadun ja Näsilinnankadun kulmassa, en tiedä vaikka olisi vieläkin, en muista. Se oli lattiasta kattoon täynnä ihan mitä vaan.

    Heh, totta toi makarooni -juttu. Eikä tiskipöytäkään ole enää tiskipöytä kun joku helevetin työtaso vai mitä niitä on.

    Riikka; mun lapsuuden päiväkirjoissa on paljon nimenomaan noita ”suunnilleen 12.04” -juttuja. Goca colaa, joo….ja vanhemmat ottaneet 2 lasia ”jotakin litkua” eli kaljaa, olen varma.
    Yhden jutun huomaan selvästi kun luen noita: päiväkirjani on melkein aina kirjoitettu kuin kirjoittaisin julkisesti, kuin se olisi tarkoitettukin jonkun muun luettavaksi.

    vilijonkka; joo, hyvin pieniä juttuja noissa on mainittuna. usein mulla lukee päivän kohdalla vain ”tänään heräsin klo 10”. Olen päätellyt siitä että päivä on ollut niin täynnä puuhaa etten ole ehtinyt muuta kirjoittaa, toisaalta se on voinut tarkoittaa vain sitä että se kymmeneen nukkuminen on kerta kaikkiaan ollut päivän hienointa antia!

  6. Violet sanoo:

    Niina; kaiva esiin! Tuli kauhean hyvä mieli kun luin tuon läpi taas.

  7. Linnea sanoo:

    Tulipas kotoinen olo! Minulla oli tuollainen samanlainen kirja ja asuin lapsuuteni tuon Haiharan lähellä (jos nyt kävitte siellä museoalueella).

  8. Violet sanoo:

    Linnea; Haiharassa käytiin useinkin, muistan. Milloin mitäkin näyttelyä katsomassa jne. Ai olet asunut siellä…

  9. maria.hyle sanoo:

    Ihanaa kun olet säilyttänyt nuo kirjat!Nyt kannustan kuopusta tuohon enemmän-hänellä nytkin meneillään kova kirjoitus kausi:) ja monta äidin pyytämää juttua ohitetaan huokaisulla että” mun täytyy kirjoittaa tää ensin valmiiksi”-mitähän noissa hänen kirjoissaan mahtaa säilyä tuleviin aikoihin ..

  10. Kirjailijatar sanoo:

    Olipas tämä nostalgista :) Minäkin katsoin aina Avaruusasema Alfaa. Sitten sitä leikittiin niin, että tehtiin ohjaaman näppäimistö konvehtirasioiden sisuksista, jotka käännettiin toisin päin, että ne oli kuin näppäimet…jos tästä nyt mitään ymmärsi. Ja Tiina-kirjan, ja Björn Borg ja Abba. Meillä riittäisi muisteltavaa :) Muistan katsoneeni sen ottelun, joka Wibledonissa kesti ikuisuuden ja sitten Borg voitti. Olikohan se juuri tuo?

  11. himalainen sanoo:

    Jännä. Näistä lapsuuden päiväkirjoista tulee sellainen olo. Mulla on samantyyppisiä tekstejä, vähän kuin ne olisi jotenkin sellaisia raportteja. On nuo kellonajat ja yksityiskohdat, mitä on katsottu ja kuunneltu ja juotu ja syöty. Missä vaiheessa päiväkirjat muuttui sitten sellaisiksi, että niissä alettiin pohtimaan, miltä tuntuu.
    Tykkään niin tuosta Goca colasta ja makaroonista.
    Ja autoon tulleen vian analysointi oli aivan huippua. Hyvä ote!!

  12. Violet sanoo:

    maria; juu, ihan ehdottomasti olen säilyttänyt ja säilytän vastakin, vaikka maailman ääriin pitäisi kantaa. Päiväkirja oli toisinaan sellainen kaveri kun ei ollut mitään tekemistä, toisinaan sitten raportoinnin väline…mutta myös muistan että tekstejä vertailtiin muiden kanssa.

    Kirjailijatar; Se ikuisuusottelu ei ollut tuo, mutta siitä olen kirjoittanut myös. Ja olen kopioinut Borgin erittäin pitkän haastattelun tuonne kans…käsin kirjoittanut 6 sivua kysymyksiä ja eri värillä vastauksia.

    himalainen: mun päiväkirjani muuttuivat enemmän ”pohtiviksi” ja vuodatuksiksi tuossa n. 13-vuotiaana.
    Sille ystäväperheen miehelle mää nauroin! Muistan kun lähti sitä vettä hakemaan…painui metsään ja tuli pian takaisin;-)

  13. Soilimaija sanoo:

    Tämähän oli hauskaa. Inspiroiduin niin että kaivoin esille vanhan päiväkirjan (sen ainoan).
    Kyllä oli kiinnostusta vastapäiseen sukupuoleen.
    Melkein joka viikko oli uusi kohde josta sitten unelmoin ja kirjoittelin ja olin vaan ehkä kahdentoista……No se tietysti oli hyvin platoonista, ei kuitenkaan makaroonit enää olleet kirjoittamisen väärtit.

  14. Heli sanoo:

    Olis mahtavaa kun olis tollaset päiväkirjat vielä tallessa. Minäkin olen niitä rustannut kovasti aikanaan mutta sit on iskenyt joku vimma hävittää kaikki.. nyt isona ihmisenä se harmittaa. Kirjoitin vielä tuossa parikymppisenäkin sellasia Karvis-kalentereita monen vuoden ajan. Joka päivä, uskollisesti.. Kirjoitin siihen aikaan paljon kirjeitä, ja sieltä oli hyvä tarkistaa milloin oli kenellekin viimeksi kirjoittanut ja sitten olikin taas helppo kirjoittaa uuteen kirjeeseen kaikki mitä edellisen kirjeen jälkeen oli tapahtunut..

    Ihan aarteita noi tollaset, onneksi jotkut viisaat tajuaa ne säilyttää!!

  15. NiinaK sanoo:

    Samanlainen päiväkirja löytyy myös minulta punaisena. Yksi oman kirjan kohta herättää minussa aina hilpeyttä: ”Eilen askarteltiin kelo, Tänän oli siainen” Että, täydestä 7.v sydämestä kirjoitettu merkintä. Niin kovin proosallista ja oikein. ;D

  16. Violet sanoo:

    Soilimaija: tuossa kirjassa olen siis noin 11 ja on sielläkin jotain mainintoja parista ihanasta tyypistä. EI pahemmin kuitenkaan – vielä.

    Heli: vai harmi kun olet ne heittänyt. Kaikkea ei tule ajatelleeksi ajoissa. Vanhoja kirjeitä olemme säilyttäneet yhden ystävän kanssa ja ollan muettu kirjeenvaihtoamme ristiin joskus ääneen.

    NiinaK: siainen, joo;-) Mun yksi suosikkikohta omassani on ”tänään saatiin koulusta puukäsi”, ja sitten olen myöhemmin jatkanut toisella kynällä ”-töistä työt kotiin”.

  17. Ansku sanoo:

    Mahtavia tuollaiset kirjatut muistot. Taisin itse tuhota alakouluaikaiset päiväkirjat joskus yläasteiässä, kai olivat liian noloa luettavaa… Nyt taitaa yksi teini-iän päiväkirja vielä löytyä jostain sopukoista, ja yritän vastustaa kiusausta polttaa sitäkin! Vanhojen juttujen lukeminen kun on jostain syystä mulle hirvittävän kiusallista, vaikka yhtä hölmöjä kai ne jutut on kaikilla jossain vaiheessa olleet…

  18. Motacilla sanoo:

    Missäköhän mun on? En ole ihan varma minkävärinen se on, mutta luulen, että punainen. Teinareita mulla on vino pino ja vaihtopäiväkirjoja; ne on niitä, joihin kaverin kanssa kirjoitettiin vuorotellen (ja täytettiin lehtileikkeillä, piirroksilla, valokuvilla ja kuka ties millä) ja livautettiin sitten koulun käytävällä toiselle luettavaksi. Silloin tosin olin jo yläasteella. Ei taida sellaisia olla enää ollenkaan… Vai onko?

  19. Violet sanoo:

    Ansku; ai ai ai….mikä siinä niin kiusallista on?

    Motacilla; Teinareita aloin ostaa n. 11-12 -vuotiaana. Siinä rinnallla pidin päiväkirjaa kuitenkin. Teinari-innostuksen aiheutti meidän taloissa yksi vähän meitä muita vanhempi tyttö. Hänen perässään me nuoremmatkin…

    Teinarista piti tehdä niin paksu kuin mahdollista. Muistan kuka voitti monena vuotena. Hän oli itsekin paksuin.

  20. interiordesignlover sanoo:

    Ihana postaus! Nyt harmittaa, että itsekritiikin vimmassani tuhosin Anskun tavoin omat lapsuuden päiväkirjani. Ja minkä vuoksi: koska käsiala oli niin huonoa silloiseen makuuni ”.) Varsinkin lapsuusvuosien päiväkirjoja lukiessa on niin ihana huomata, miten erilaisiin asioihin lapsi kiinnittää huomiota ja miten tulkitsee maailmaan menoa. Tiedän monta aikuista, jotka sanoisivat noistakin päivistä, ettei tapahtunut oikeastaan mitään. Kun kysytään kuulumisia niin vastataan, että ei kuulu oikeastaan mitään erikoista. Harmi.

    ”Aikuiset rakastavat numeroita. Kun kerrotte heille vaikka uudesta ystävästänne, niin he eivät milloinkaan kysy teiltä oikeita asioita. He eivät milloinkaan sano: Minkälainen on hänen äänensä? Mistä leikeistä hän pitää eniten? Kerääkö hän perhosia? Vaan he kysyvät: Kuinka vanha hän on? Kuinka monta veljeä hänellä on? Kuinka paljon hän painaa? Paljonko hänen isänsä saa palkkaa? Vasta silloin he luulevat hänet tuntevansa.”
    Antoine de Saint-Exupery, Pikku Prinssi

  21. Hanna sanoo:

    Mulla on myös ollut suunnilleen saman ikäisenä samanlainen päiväkirja, mutta 1990-luvun alussa. Teinari oli kyllä yhteen aikaan ihan must – mahtaako koko Teinaria olla enää olemassakaan.

  22. Leena Lumi sanoo:

    Ja minulla oli noita kaikissa väreissä;-) Olen säilyttänyt kaikki ja niistä on mukava seurata itseään about 10-vuotiaasta teini-ihastuksien ja poniratsastuksen kautta mullistavaan ensirakkauteen asti. Niisä on tavoite- todistukseni ja sitten toteutunut, ensimmäiset ’omat reseptit’, runoja, ystävien kirjoittamia sivuja Kerron Leenasta…Kun eräs kirjoittaja täytti pyöreitä yllätin ison juhlayleisön lukemalla, mitä P oli minusta kirjoittanut. Eikä se ollut mitään ihan tavallista,s illä taisimme olla pihkassa samaan poikaan;-)

    Hanna, mulla oli teinikalenteri näiden kanssa yhtäaikaa. Katsoin juuri yhtä niistä ja totesin, että Summer ’69 oli ’hot’. Siis ensimmäinen sellainen kesä;-)

    Those were the days…

    Ei historiaa saa hävittää!

  23. Miia sanoo:

    Kylläpä harmittaa muakin omien päiväkirjojen hävitys. Olen pitänyt päiväkirjaa vaihtelevan aktiivisesti lapsesta näihin päiviin asti. Pari vuotta sitten aloin hävittää vanhimpia ja joku aika sitten, suursiivouspuuskassa lähti loputkin. Ehkä olisi pitänyt säilyttää edes muutama.

  24. Violet sanoo:

    interiordesinglover: olipa siinä syytä…mahtaa harmittaa.

    Hanna; Ei sitä kyllä enää taida…taisi hävitä samaan aikaan kun Teiniliitto katosi.

    Leena: joo, tiedä missä sitä vielä saa käyttää noita vanhoja tekstejään;-) Olen kovasti jonkun häitä odotellut missä saisi lukea ’paljastustekstejä”….

    Miia; otan osaa hävityksen kauhistukseen. En pystyisi noita tuhoamaan. kyse on kuitenkin vain pahvilaatikollisesta (no, pari mutta pieniä) eli senkään puolesta ei ole säilytysongelmaa.

  25. Päivi sanoo:

    Oi, minulla on ollut ihan samanlainen päiväkirja :)
    Ja oli mukava lukea kirjoituksiasi ja jopa vielä mukavampaa löytää tuttuja paikkoja ja maisemia (Kalajoelta, Rantakallakin on vielä siellä ;)).

  26. Maijja sanoo:

    Voi että se on ollut presiis! Minä en muksuna ikinä oikeen hiffannut päiväkirjailun ideaa. Että kirjoittaako kuin lomakorttia, raporttia vai että kenestä tykkää. Ne olivat aika orpoja ja harmi kyllä, oon tainnut hävittää ne. Päiväkirjaelämäni alkaa siis tavallaan vasta murkkuna ja syventyy _oikeaksi_, tai siksi mitä nyt osaan oikeana pitää, siinä 19v. Palaan niihin usein ja uskon niitä, niitä tunnetiloja ja purkauksia.

    Tämä oli tosi hellyttävä, ihan kuin edellisen mopot :-)

  27. Soilimaija sanoo:

    Olen utelias, mitäs ne teinarit oli? Ei ainakaan minun aikana ollut, mutta olenkin varmasti teitä kaikkia vähän vanhempi…

  28. Sinä oletkin sitten ollut ahkera kirjoittaja jo pienenä :) Mainioita juttuja!

    Itse olen hävittänyt ne muutamat päiväkirjanalut joita joskus oli, kalentereita sentään on tallessa monelta vuodelta. Pitäisikin taas alkaa pitää pientä päiväkirjaa kalenteriin, kirjoittaisi joka päivä ne pari riviä jotka siihen mahtuisi.

  29. MaaMaa sanoo:

    Aivan ihania juttuja :D :D
    Mulla oli myös päiväkirja ja hyvin samanlailla listasin päivien tapahtumia sinne kellonaikoineen, kaikkineen. Usein kerroin myös ihmisten nimien lisäksi sen, miten heidät tunnen — ihankuin ehkä joskus unohtaisin esim. sen, että ”göta-mummu on isänäiti”.
    Muistan myös jossain välissä kirjoittaneeni päiväkirjaa sillä mielellä, että ”joku” sen joskus löytää ja sitä lukee. Sielä oli välissä jotain lauseita tyyliin ”tiedän kyllä että SINÄ luet tätä sivua juuri nyt: häpeä!” :D

    …mutta nyt päiväkirjani, lapsuuden kirjeet, kortit ja kirjoitelmat on suurin osa kaatopaikalla :(( Meni sinne vahingossa veljieni toimesta, kun auttoivat vanhempiani muuttamaan pois isosta Hangon talosta kaksioon Espooseen. ”M:n X-Files” (olin niin raapustanut pahvilaatikon päälle) meni kaatikselle, koska veljeni luuli että sielä on Salaiset Kansiot -videoita ?!!! Haloo…tottakai kyseessä oli *Maamaan salaiset kansiot* — mutta enköhän muista ne jutut, mitä haluankin muistaa … silti ;)

  30. Violet sanoo:

    päivi:hauska kuulla! Rantakalla;-) Yhden päivän kohdalla tuolla lomaviikolla lukee että isä ja äiti meni Rantakallaan ”kun siellä on tanssit” ja minä jäin mökkiin lukemaan ja kirjoittamaan.

    Maijja: muistan kyllä lapsesta asti että oli semmonen ”ristiriita” sen suhteen että mihin tyyliin kirjoittaa…että jotenkin ajatteli koko ajan että kirjoittaa julkista vaikka päiväkirja juuri ihan toista yleensä pruukaa olemaankin!

    Soilimaija; Teinari eli Teinikalenteri oli semmonen alunperin Teiniliiton perustama/julkaisema kalenteri…ihan tavallinen taskukalenteri mutta sinne oli sitten jotakin tieton tungettu liitosta ja nuorten elämästä yleensä. Käsittääkseni kalenteria alettiin julkaista kuusikymmentäluvulla.

    virkattu lintu; musta tuntuu että ”kaikki” kirjoitti silloin. Ehkä kaikki eivät kovin paljon mutta kyllä joka likalla oli joku kirja tai kalenteri ja aina sitä kannettiin vähän joka paikkaan.

    Maamaa; voi että sun x-files….Joo, totta kai ne asiat muistaa, mutta jotenkin oman kirjoituksen näkeminen..kun se käsialakin oli mitä oli ja olen liimannut kaikenlaista tuonne…
    Mulla oli kans noita ”sinä joka nyt luet, lopeta heti!”.

  31. minja sanoo:

    Luin nämä jo päivällä, mutta nyt vasta ehdin kirjoittaa: näitä oli ilo lukea! Mahtavaa päästä kurkkaamaan lapsuutesi tällä tavalla :)

  32. Heli sanoo:

    Pakko vielä kommentoida Motacillalle, että tyttäreni 15v vaihtelee tuollaista päiväkirjaa ystävänsä kanssa! Mulle se on ihan outo juttu, mutta heillä on jo vuosia ollut käytössä.

  33. Suvi sanoo:

    Lapsuuden päiväkirjat ovat mukavaa luettavaa, mutta teini-iän kammottavia ja jotkut opiskeluajankin. Muistan miten äitini hävitti omat päiväkirjansa ja pidin sitä kummallisena tekona. Nyt ymmärrän (olen 50+) ja jonain yksinäisenä päivänä poltan kaikki yli 12-vuotiaana kirjoittamani takassa. Totisesti ei lasteni tarvi niitä vintiltä löytää (elleivät ole löytäneet jo :-)

  34. Iiris sanoo:

    Suvi: ymmärrän äitiäsi erittäin hyvin :)
    Mä olen jo polttanut omani… useita kirjoja teinituskaa & sitten opiskeluajoiltakin oli pari ’teosta’. Ne menivät iloisesti tuhkaksi leivinuunissa joskus 90-luvun puolivälissä. Enkä ole katunut päivääkään! Muistan edelleen sen ihanan helpottavan tunteen, kun tajusin, ettei KUKAAN voi enää IKINÄ niitä lukea.
    Olin polttaessani melkein 40v. – ihan siis aikuinen ja tiesin mitä tein.
    Ehkä lapsuusajan kirjat olisivat säästyneet, jos niitä olisi ollut, mutta teini-ikäisen ajatusmaailmassa ei kyllä ollut mitään, minkä olisin halunnut säilyttää. (Ja kamala ajatus, että omat lapseni olisivat joskus päässeet niihin käsiksi, apua!)

  35. Violet sanoo:

    minja; hauska kuulla. Mullekin se on ilo joka kerta koska meinaan unohtaa mitä olinkaan sanonut. Kerran vuodessa suunnilleen katselen.

    Heli; ehkä se on aika kivaa!

    Suvi: en tiedä mitä sinun kirjoissasi sitten mahtaa lukea mutta mulle ei omistani ole samaa tunnetta tullut. Ja siellä ON paljon mautonta roskaa ja pateettista moskaa….

    Iiris; jos et ole katunut ja polttaminen teki hyvää niin tuohan oli suorastaan tosi hyvä juttu sitten!

  36. Minäkään en kykene vielä teini-iän päiväkirjoja (enkä edes muutama vuosi sitten eli jo aikuisiällä kirjoitettuja!) lukemaan.

    Lapsuuden päiväkirjat taitavat olla lapsuuden kotona. Niihin olisi kiva palata. Olen liimannut niihin kiiltokuvia. Harrastavatko nykyajan lapset enää moisia?

    Löysin blogisi melko vasta. Pidän.

  37. Rilla sanoo:

    Viime yönä kaivoin vanhan kirjelaatikon kaapin perältä. Missähän ne taannoiset päiväkirjat luuraa? Tuli himo ettiä ne.
    Kirjeistäkin syntyi mieleen kyllä monenmoista muistoa. Asuimme siskoni kanssa samassa huoneessa ja meillä oli postilaatikko oven ulkopuolella. Vuorotellen menimme pois huoneesta, kirjoitimme toiselle kirjeen ja pudotimme postilaatikkoon. Kirjeiden sisältö oli yleensä hyvin syvällinen: ”Minkä värinen patteri sun huoneessa on? Entä verhot? Mitkä sun luokkalaisten nimet on?”
    Aivan kuin ei olisi jo valmiiksi tiedossa, samassa huoneessa kun olimme ja jaoimme kaiken. Mutta se oli mukavaa aikaa, se lapsuus. :)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s