Kysy mitä vaan

Minulta kysytään päivittäin jotakin. Ei tarvitse kuin päänsä panna kadulle kun jo joku haluaa tietää jotakin. Jos pysähdyn hetkeksi seisomaan jossakin kaupassa niin minun oletetaan heti olevan henkilökuntaa. Vaikka unohdettaisiin ne ”kellon kysyjät” joilla on aika omassakin ranteessaan, niin jää silti kysyjiä joka päivälle. Viime viikolla minulta kysyttiin kolmesti Kamerunin suurlähetystöä. Mieluusti minä sen kerronkin koska tiedän että tuossa se on ihan kulman takana.

Sitten on sellaisia vähän vaikeampia juttuja kuten yksi musta mamma lähikaupassa. Hänellä oli pitkä lappu tavaroista mitä piti viedä, en tiedä kenelle.  Pitkään pohdimme hyllyn luona mitä kalkkunaleikettä mahdetaan tarkoittaa kun niitä on ainakin kuutta erilaista….Hetken kuluttua hän pysäyttää minut lehtihyllyllä ja näyttää lapusta että nyt vasta tenkkapoo tulikin. ”Joku naistenlehti” siinä luki. Sanoin ettei kai auta kuin panna silmät kiinni ja ottaa joku. Joka tapauksessa ne ovat aivan samanlaisia ja rahat menevät hukkaan kuitenkin.

Entä mitä sinä haluaisit kysyä? Olettaen että pysytään kohtuullisuuden ja hyvän maun rajoissa yritän vastata.

Mainokset

47 comments on “Kysy mitä vaan

  1. _hoya_ sanoo:

    Asettamasi ehdot kysymyksille estävät kysymästä mitään :-)

    Itse tykkään vastailla. Tai ehkä vain tykkää tietää asioita. Ja muutenkin on kiva olla hyödyksi jollekin.

    Oletko sellainen ihminen, joka vetää kysyjiä puoleensa vai kyselläänkö Rysselissä ihan huvin vuoksi, ikään kuin jutun aloittamiseksi?

    Hauskaa päivää!

  2. vilijonkka sanoo:

    Onpa hyvä tietää, että sulta kannattaa kysyä jos joskus vaikka Brysselissä liikkuessa tarvitsisin Kamerunin suurlähetystöä!

    Päivän kysymys löytyy blogistani!

  3. Pariisin Margarita sanoo:

    Saisinko tulla tapaamaan sinua, jos joskus sattuisin kuljeskelemaan siellä päin? Vaikutat kovin sielukkaalta ihmiseltä ja lisäksi minun on niin helppo samaistua kirjoituksiisi, että uskon, että yhteistä puheenaihetta riittäisi.

    Minulta kysytään myös usein kaikenlaista kadulla, kaupassa, junassa. Missä sijaitsee se ja se katu, miten pääsee Pariisiin, mikä supermarketin luonnonjogurteista maistuu parhaimmalta.

  4. Violet sanoo:

    hoya; kyllä mä mielelläni vastaan jos vaan tiedän. Kyllä täällä noin keskimäärin ihmiset kyselee kaikenlaista aika herkästi – ei tosiaan pelkästään multa! – ja sama se oli Ranskassa ja Hollannissakin.
    Mutta mun mieheltä ei esim. kysytä juuri ikinä mitään….

    vilijonka; no helkkari, justiin tuohon mää olen hyvä! Menen katsomaan mitä sä haluat kysyä.

    Pariisin Margarita; Oi kauhee, sielukas;-) Voisin kyllä yrittää järjestää itseni jonnekin tapaamaan sinua jos kaupunkiin sattuisit, mutta minulle olisi ihan kauhean vaikea kutsua kotiini ketään jota en ole ennen tavannut.

    Heh, noita kysytään just usein: oletteko maistanut, kumpi on parempaa;-)

  5. Jonna sanoo:

    Joiltakin kysellään helpommin kuin toisilta. Olen varma, että ulkonäkö vaikuttaa. Jotkut ovat helpommin lähestyttävän näköisiä.

    Minä haluan kysyä, että mietitkö koskaan Suomeen takaisin muuttamista? Vai onko sinun koti täysin siellä?

  6. Violet sanoo:

    Jonna; olen tietysti iloinen jos näytän siltä että minulta uskaltaa kysyä. Ihan totta kyllä, en minäkään ihan keneltä vain kysy.
    Joskus mietin että millaistakohan olisi muuttaa takaisin Suomeen. POikien elämän se mullistaisi ihan täysin eikä välttämättä positiivisella tavalla ollenkaan. Mies on sanonut että voisi asua ”missä tahansa” ja uskonkin sen, mutta mihinkään hän ei lähtisi ellei hänellä olisi siellä varmuudella mieluinen työpaikka tiedossa. Eli mitenkään ”kokeilemaan” hän ei lähtisi SUomeen tai muuallekaan.
    Minä meistä neljästä siellä parhaiten tietysti pärjäisin, mutta en tiedä pärjäisinkö hyvin. Minun kotini on siellä missä kulloinkin asun, eli ei se täälläkään mitenkään ”täysin” ole. Se voi olla muuallakin.

    Ympäripyöreän vastauksen tiivistyksenä voin sanoa; en kaipaa Suomea siinä mielessä että haaveilisin sinne muuttamisesta. MUTTA kun olen vanha, voi asia olla aivan toinen.

  7. Satu sanoo:

    Venytteletkö/teetkö pilates-treeniä päivittäin? kyselee selkäjuminen, jonka PITÄISI ALOITTAA jonkinsortin kropan liikuttelu. Helv…kun pilatestunteja ei ole kesällä.

  8. Violet sanoo:

    Satu; Heinäkuun puolella en ole päässyt tunneille ollenkaan (rahapula pukkas!). Olen käynyt 2-3 krt viikossa ja sen lisäksi lähes päivittäin teen kotona ainakin jotakin.

    Nyt kun en käy tunneilla venyttelen ja teen kotona liikkeitä joita tunnen tarvitsevani. Aamulla yleensä, käytän aikaa noin 30 min. Tämä ei tunnu miltään pakolta eli ei niin että voi hitsi, nyt pitää taas tehdä vaan oloni pysyy niin hyvänä kun teen etten osaa olla ilmankaan.

  9. Ppi sanoo:

    Minua myös tuo Suomeen muuttaminen kiinnostaa, mutta tuossahan jo kerroitkin.

    Kysynpä sitten, kun katselet Suomea sieltä ja käyt täällä, onko tämä maa mielestäsi muuttunut paljon? Ja jos on, miten? Mua aina tämä kiinnostaa, koska pari ystävääni ovat aina vähän ihmeissään joistakin asioista. Ovat asuneet jo 10 vuotta muualla.

  10. Motacilla sanoo:

    Kysyn vaan, että tiesitkös tätä: http://botd.wordpress.com/?lang=fi (oma ”B-blogini” näyttää olevan tänään lokerossa 95)?

  11. Violet sanoo:

    Ppi; eh, pannaanko liitetiedostona?;-) Aikamoinen romaani tulisi.
    Kyllä, ihan varmasti on muuttunut, tosin eivät ne asiat ole tietysti ole alkaneet yhtäkkiä vain muuttua silloin -97 kun muutin. JA koska muutun koko ajan itsekin niin toisinaan on vaikea arvioida kuka on muuttunut ja miten.

    Minun silmissäni Suomi on jotenkin ”kurjistunut”. Mielestäni monenlainen pahoinvointi on lisääntynyt, pahentunut. En tarkoita (pelkästään) taloudellista/materian puolta, oikeastaan enemmänkin henkistä. Välinpitämättömyyttä. Sitä että kuulen ihan koko ajan läheisiltä ihmisiltä miten mm. sairaanhoitoon liittyvät asiat ovat vaikeita.

    Minusta näyttää myös että liian monet lapset ja nuoret ovat ihan miten sattuu, missä sattuu, tehden mitä sattuu. Viinanviemiä tuntuu olevan enemmän ja enemmän. Hintataso on aivan järkyttävä. Ei siellä ole voinut aina olla noin kallista…

    Nämä tulivat ihan ensin mieleen.
    Toivon ettei kukaan sano että
    – kyllä muuallakin on tuollaista
    – en minä vaan ole huomannut tuollaista
    sillä tämä kysymys oli minulle ja minusta näyttää tältä.

    Motacilla; joo, olen huomannut jo kauan sitten;-) Olen oikein ilolla pannut merkille että Piilomaja on monena päivänä ollut ykkösenä.

  12. Olina sanoo:

    Oho, hassuja kysymyksiä!

    Minulta ei kysellä, enkä minä juuri kysele (paitsi neuvoa kadunkulmassa kun eksyn, mitä sattuu aika usein). Ehkä siksi, etten kysy, minulle aika usein kerrotaan. Jotenkin tuntuu, että helpommin ja enemmän kuin ehkä keskimäärin ihmiselle.

    En siis kysy, mutta kuuntelen kyllä mielelläni, vaikka sitten näitä vastauksia muiden kysymyksiin.

  13. Kysyn, että miten taideteoksesi syntyvät, mitä ajattelet silloin vai ajatteletko vai teetkö enemmän intuitiivisesti? Mikä taiteenteossa on tavoitteesi; milloin tunnet onnistuneesi? Ja mitä muuta vain mitä tulee mieleesi tästä aiheesta.

  14. maria.hyle sanoo:

    Multa kysyttiin just kotiin tullessani hyvää lääkäriasemaa Kivenlahdessa :)…vastasin että Lippulaivassa varmaan on hyviä kun muistelin äitini siellä käynneen joskus.Ymmärrän hyvin että viihdyt siellä missä rakkaimpasi ovat ja että koti on sinulle oman porukan reviirialuetta.Ajattelen itse niin että tosi monen muuton jälkeen että koti on olotila ei välttämättä joku tietty paikka.Vaikka tietysti kiva jos se on mukavassa paikassa:))no joo bussi linjat on mulle ja lapsille tärkeät kun joka paikkaan ei voi eikä jaksa pyöräillä.
    Haluaisin kysyä sinulta miten osaat tehdä niin kauniita ja koskettavia kollaaseja kun tuolla sinun toisella sivustollasi on !?Pidän niistä kovasti!Ja kiitos muuten vielä siitä aprikoositorttu ohjeesta :)se on hyvää!

  15. Violet sanoo:

    Olina: Minä en itse kysy juuri koskaan, huomasin juuri tämän luettuani. Siis vierailta ihmisiltä.

    Pellon pientareella: Alussa on joko väri, tekstinpätkä tai kuva. Tai vaikka joku paperinpala. Ylipäätään joku elementti joka ”alkaa kutsua” ympärilleen, päälleen, vierelleen muuta. Teen hyvin nopeasti yleensä. Siksi rakastan akryylimaaleja. En jaksaisi odotella öljymaalin kuivumista.

    En osaa sanoa ajattelenko sen kummemmin mitään, sen voin sanoa kuitenkin että kun teen olen vähän toisaalla. Haluan ehdottomasti olla yksin ja rauhassa. En edes aloita jos täällä on joku toinen, vaikka olisi eri huoneessa.

    Minun ”täyttymykseni” tulee siinä vaiheessa kun työ jättää minut rauhaan. Kun se ei enää ”vaadi” että laita vielä jotakin. Sen tietää ihan tarkalleen silloin. Se ei tietysti tarkoita että työ olisi minkään kriteerin mukaan HYVÄ, tai kenenkään mieleen, mutta se on silloin valmis ja se riittää.

    Yleensä alan uuden taulun kun tulee kova halu tehdä. Toisinaan ”kutsun” sitä tunnetta selaamalla laatikoitani missä on lehtileikkeitä, vanhoja papereita, kirjoja. Tai sitten otan vaan kaikki omistamani värit ja sekoittelen ja vetelen umpimähkäisesti väriä jonnekin – en tässä vaiheessa vielä taulupohjalle – ja yhtäkkiä tiedän aivan varmasti mitä haluan tehdä. Tätä ” kutsumista” pitää harjoittaa yleensä kun on ollut vähän taukoa tekemisessä….

  16. Violet sanoo:

    maria; olen iloinen jos ajattelet että taulut ovat kauniita ja koskettavia. En kyllä osaa oikein sen kummemmin sanoa miten…Edellisessä vastauksessa vähän jotakin panin…
    Se villatakki muuten lähtee vasta huomenaamuna. Mulla ei ollut kunnollista kuorta sille….

  17. Elina sanoo:

    Kysyn millä kameralla otat kuvasi?

    Olen ajatellut kysyä tuota jo pitkään, mutta en ole rohjennut udella. Nyt rohkenin kun sain luvan.

  18. Violet sanoo:

    Elina; voi kun olisit aiemmin rohjennut! Ei tuossa ole mitään häpeilemistä. Mutta niin: Canon EOS 40 D ja sitten pikkukamera Fuji FinePix E900 jota käytän silloin kun haluan kevyen kameran tai jos kameraa pitää varoa (esim. tuolla rannalla).

  19. Minulla on pari ystävää, joilta aina kysellään paljon. He ovat myos sellaisia, että he joutuvat aina mielenkiintoisiin tilanteisiin ja aina tuntuu tapahtuvan.

    Haluaisin kysyä, että mikä inspiroi sinua eniten tällä hetkellä? Mistä innostut, mikä on suurin mielenkiintosi aihe? Mikä pitää sinut ’käynnissä’. Onko inspiraatio sinulle jokapäiväinen tärkeä juttu? :)

  20. Soilimaija sanoo:

    Mistä hemmetistä sä löydät aina näitä kiinnostavia keskusteluaiheita?
    Minulta kysytään usein osoitteita, bussin aikatauluja, oletteko jo odottanut tässä kauan jne. Minusta on tullut lörppä ja tyttäreni (34v.)
    häpee hirveästi kun vastailen, usein väärin
    (M’enfin, tais-toi!) ja lähetän ihmisiä ties minne.
    Toinen kysymys, sinä tietysti puhut poikiesi kanssa suomea mutta he keskenään,
    ranskaa vai suomea?
    Minä hölmö en pystynyt päättämään kumpaa ruotsia tai suomea, niin meillä puhutaan vaan maan kieltä! No siihen oli omat syynsä, nyt kuitenkin kivojen blogien kautta” suomikieli” elpyy. Kiitos vaan.

  21. Violet sanoo:

    Hanna; onneksi kysymyksessäsi on ”tällä hetkellä”! Inspiraation antajat nimittäin tulevat ja menevät.

    (nyt tullaan sitten siihen etten enää oikein tiedä mitä inspiraatio on…Nyt kun alan oikein ajatella niin voi olla että vastaan eri asiaan kuin mitä kysyit)

    Minut pitää ”käynnissä” (tykkään tuosta!) se että voin halutessani tarttua kirjaan, että tiedän että yksi neuletyö on kesken, etä voin jo ajatella syksyä vaikken yhtään vielä kaipaa, että yksi kirjoitustyö on sujunut, että kuulen jonkun musiikin ja siitä tulee mieleen jotakin, että näen jollakin ihmisellä jotakin kivaa ja se saa minut ajattelemaan jotakin uutta taas.

    Minun bensaani on myös tietty määrä yksinoloa, se, että voin tuntea oloni kevyeksi ja terveeksi, että olen tyytyväinen itseeni. Sanomisiini ja tekemisiini. (Eihän se noin aina ole mutta kun on niin se on aikamoinen moottori!)

    Sitten tietysti voisi ottaa esille elokuvat, voisi sanoa että blogit ja lehdet mutta juuri tällä hetkellä etenkin tuo viimeinen olisi kyllä liioittelua.

    Suurin mielenkiintoni aihe nyt jonkun aikaa on ollut yksi kirjoitustyö. Se on vienyt paljon aikaa ja ottanut ja antanut ylipäätään.

  22. Violet sanoo:

    Soilimaija; En tiedä, minun pääni raksuttaa ihan koko ajan, en minä erikseen ala keksiä. Niitä tulee. Kiva jos ne ovat mielenkiintoisia.

    Toinen juttu: pojat puhuvat keskenään vain ranskaa. Näin on ollut siitä alkaen kun molemmat ovat olleet koulussa. Sitä ennen se oli yleensä suomea silloin kun olin paikalla.

    Isomman suomea vielä ymmärtää. Pienemmän ”suomi” on niin täynnä ranskaa ettei oikein onnistu jos puhuu täysin suomenkieliselle. Hän tosin yrittää vimmatusti ja saa takuuvarmasti asiansa perille. Minä jatkan suomen puhumista mutta jos hän ei kerta kaikkiaan ymmärrä, kerron ranskaksi.

    Kieliasiat ovat sellaisia että aika turhaan moni kokee suurta syyllisyyttä siitä ja tästä. Kun kuitenkin minusta tärkeintä on että ylipäätään puhutaan;-)

  23. Liivia sanoo:

    Näytät niin viisaalta, siksi kysytään. Kannattaa ottaa kohteliaisuutena.
    Ei multa noin usein kysellä, jos juuri koskaan. Kerran Tampereella italialainen vanha pariskunta kysyi tietä leipäkauppaan. Neuvoin Italiaksi ja olin polleeta lopun päivään. Onneksi kysyivät:)

    Ei mulla nyt kysyttävää…

  24. Violet sanoo:

    Liivia; Suomessa ei minusta pahemmin kysellä. Pitää itse tietää tai ainakin näyttää siltä.
    Ei siinä viisauden kanssa mitään tekemistä ole jos multa kysytään kumpi jugurtti on parempaa, mansikka vai persikka tai jos kysytään paljonko kello on;-) Mutta ehkä se että kysellään liittyy siihen että katselen ihmisiä päin. Huomioni on helppo saada, en luumuile.

    Ai italiaksi neuvoit? Minä osaan kans jos se on siinä ihan vieressä ja näkyy!

  25. Liivia sanoo:

    Hehee, oltiin just sillon tultu Italiasta, että oli vielä ihan kielen päällä. Jos tänään kysyttäisiin, menisi varmaan huitomiseksi.

    Niin, sä olet jotenkin helposti lähestyttävä. Ja ulkomaalaiset on kyseliäämpiä, sen mäkin olen huomannut. Ei multa juuri suomalaiset kysy ja jos ite kysyn, ihan hätkähtävät ja säikähtävät. Ulkomailla on kyseltykin, siellä vaan ei osaakaan vastata.

  26. Violet sanoo:

    Liivia; toi säikähdysjuttu onkin kumma. Olen siitä joskus täälläkin kirjoittanut. Oliko se nyt viime kesänä kun mulle kävi Treella monta kertaa niin että kun kohteliaasti, ystävällisesti kysyin esim. yhdestä bussista niin melkein karkuun juostiin. Muitakin ihan viattomia aiheita oli, ja aloin jo miettiä onko mulla rutto tai jotakin.

  27. Suklaasydän sanoo:

    Jostain syystä Brysselin juna-asemat ovat sellaisia paikkoja, että joku tulee aina nykimään hihasta. Olenkin opastanut monen maan kansalaisia oikeisiin juniin. :) Viimeksi joku ranskankielinen ei tiennyt missä hänen pitää olla ja ilman ranskankielen taitoa sain tyypin oikeaan junaan. :o Pitäisi mennä vissiin sinne ranskan alkeiskurssille niin kävisi neuvonanto hieman paremmin. :)

    Minä kysyn sinulta: Oletko koskaan yksinäinen? Kaipaatko enemmän ystäviä jokapäiväiseen elämääsi? Tämä on itselleni se Belgiassa asumisen vaikein puoli. En voi vaan piipahtaa ystävän kanssa kahville tai iltalenkille. Välillä asia surettaa aika lailla.

  28. Linnea sanoo:

    Kauan sitten kun asuin Helsingin keskustassa ja kuljin lastenvaunujen kanssa, kysyttiin tosi paljon.

    Minulla on kysyttävää: onko ’se’ teksti kaunokirjallisuutta? Oletko jo sopinut kustantajan kanssa vai odotako siihen, että juttu on valmis?

  29. Violet sanoo:

    Suklaasydän: asemat ovat kyllä sellaisia, ihan totta.

    Olen joskus yksinäinen. Jokapäiväiseen elämääni en kuitenkaan kaipaa ystäviä. Kaipaan ihan tiettyjä ihmisiä, ei niin että kun olisi vain jotakin seuraa. Niin paljon en kaipaa että ”hankkisin” sitä seuraa täällä. Kuulostaa ehkä kauhean tylyltä mutta käyn lenkillä (jos edes käyn;-)) mieluiten yksin.
    Minua kyllä surettaa se etten voi puhua naamatusten vanhojen ystävieni kanssa niin usein kuin haluaisin.

    Linnea; äidit tietää kaiken!

    On se. Ensinnä tästä lähtee kuori yhteen kilpailuun, sitten hiukan myöhemmin isompi kuori muutamalle kustantajalle. Ihan alussa kaikki. Tyrkytysvaiheessa vasta.

  30. MaaMaa sanoo:

    Multakin kysytään kadulla usein neuvoja ja pitkään mietin että miksi ihmeessä ne aina just mut pysäyttää vaikka kymmeniä ihmisiä jokapuolella! Ja sama juttu joka maassa kaikilla kielillä!
    Mut mä luulen että olen nyt keksinyt miksi: mä katselen vastaantulevia ihmisiä lähes aina silmiin/kasvoihin kun tuolla kuljen. Ja jos joku sattuu katsomaan takaisin, niin usein hymähdän. Ja jos joku on eksynyt, niin ne etsii juuri sellaista joka ehkä huomaisi että he ovat eksyneet ja siitä heidän olisi sitten helpompi tulla kysymään, kun katsekontakti on jo saatu.
    Ei ne sellasilta kysy, jotka välttää katsetta tai katsoo jonnekin ihan muualle.
    Katsotko sinä ihmisiä kasvoihin ohimennen? Siinä vois olla ehkä selitys, vai mitä olet mieltä? (tuli 2 kysymystä ;))

  31. Jännä juttu… ehkä näytätä vain niin asiantuntevalta ja sellaiselta jolta uskaltaa kysyä…Tuo kaupan mamma -juttu oli kyllä hyvä.
    Minulla ei nyt kyllä ole kysymyksiä … mutta lupaan kysäistä jos jotain tulee mieleen…

  32. NiinaK sanoo:

    Kuinka voi laulaa jos suu on täynnä ruokaa?
    Ja toinen..
    Onko kuu juustoa vai guttaperkkaa?

    Molemmat kysymykset ovat peräisin erään tamperelaisen talon seinästä. :)

  33. Violet sanoo:

    Maamaa; Liivialle tuolla aikaisemmin kommentoinkin että katson silmiin, tai ainakin päin, ehkä siitä johtuu ainakin osittain tämä kysely kuten arvelit.

    aurinko ja kuu; se nainen kaupassa oli aivan ihana! Hän oli siis aivan hukassa. Mulle tuli mieleen että hän oli jonkun kotiapulainen. Lappu oli kyllä kertakaikkisen ympäripyöreä…
    Hän meinasi kuolla nauruun kun huomasin kysyvänsä multa toistamiseen kun kysyi siitä lehdestä. Naurettiin sille kauan ja sanoin: juu, kysykää vaan taas, voilà moi qui sais tout!

    NiinaK; Osaan melkoisella varmuudella jopa sanoa missä ne ovat. Iidesrannan tuntumassa sellaisessa tunnelissa…kun mennään pienelle kaupalle…eikö vain?

  34. Kirsi sanoo:

    Ulkomailla asuessani minuakin pysäyteltiin kaduilla ja kyseltiin monenmoista, mutta täällä Suomessa harvemmin. Tuskin koskaan No, Suomessa ylipäätään annetaan toisten olla ”rauhassa”, eikä esimerkiksi helposti kysytä tietä, vaikka kuinka eksyksissä ollaan. Lisäksi ulkomailla asuessani minua pyydettiin ottamaan lukuisia valokuvia. Esimerkiksi Buckinghamin palatsia olen ”kuvannut” enemmän kuin mitään muuta rakennusta, vaikka omasta albumistani ei siitä löydy ensimmäistäkään kuvaa. ;)

    Mutta siis kysymyksiä kun sai esittää… Mitä tekisit työksesi, jos se voisi olla ihan mitä ikinä haluaisit? Millaisia belgialaiset ovat mielestäsi? Parin pikaisen pyrähdykseni seurauksena olen muodostanut jonkinlaisen mielikuvan, mutta kovin todellinen se ei voi olla. Ja missäs muuten asuit Hollannissa?

  35. Hanna sanoo:

    Multa myös kysellään. Viimeksi eilen, että pääseekö tätä reittiä ulos festivaalialueelta ja sitä ennen varmaan englanniksi yhden hotellin sijaintia ja ai että oli vaikeaa saada se englanti ulos suusta, vaikka ihan yksinkertaisesta asiasta oli kyse. Katsekontaktissa taitaa olla sen salaisuus, itse en ainakaan arkaile katsoa toisia ihmisiä silmiin.

    Haluan kysyä, että mitkä ovat Suomessa sellaisia paikkoja, joita kaipaat (olettaen että sellaisia on, eihän niitä pakosta ole…)? Siis jonkinlaista suomalaista mielenmaisemaasi haen.

  36. Violet sanoo:

    Kirsi; valokuvaajana olen toiminut myös joskus;-) Tuli mieleen sellainenkin Hollannissa kun ryhmä aasialaisia pyysi mua kanssaan kuvaan kun halusivat ”aidon hollannittaren” siihen. En hennonnut sanoa totuutta….

    Tuo työasia….en pysty sanomaan yhtä yli muiden.

    Jos saisin palkkaa kirjoittamisesta niin olisin hyvin, hyvin onnellinen.

    ”Unelmien työ” voisi olla toisaalta jotakin hyvin konkreettista käsillä tekemistä, esim. huonekalujen entistäminen on kiinnostanut mua jo parikymppisestä. Silloin vakavissani mietin alan koulutustakin mutta sitten tuli muuta.

    Se voisi liittyä kyllä moneen muuhunkin asiaan.

    Belgialaisista sitten; tjaa. En henkilökohtaisesti tunne kuin yhden, mutta voihan silti vastat;-) Se on käynyt selväksi että ihmiset pohjoisessa ovat erilaisia kuin etelässä vaikka maa näin pieni onkin. Ja pääkaupungeissa ollaan aina vähän erilaisia kai…
    Mutta mielikuva pähkinänkuoressa voisi olla (hyvin karrikoiden ja yksinkertaistaen) jotakin hollantilaisten ja ranskalaisten välillä.
    Asuimme Haagissa.

    Hanna; Taitaa olla että ne maisemat ovat minun muistoissani enää vaan. Juu, kyllä se niin on.
    Kyllä niihin luonto liittyy jossakin muodossa aina.

  37. MaaMaa sanoo:

    luinpa huolimattomasti aikaisemmat kommentit; mutta ainakin arveltiin molemmat kyselyiden syyksi saman: katsomme kasvoihin :) Olen myös aika pitkä (177cm), joten erotun sieltä ihmisten yli usein. Kuinka pitkä sinä olet?

  38. Violet sanoo:

    Maamaa; olen 174 eli vähän jään susta jälkeen!

  39. Ninnu sanoo:

    Viime viikkojen helteisiin liittyen:
    Tiedätkö mitään uintipaikkaa (järvi, ulkoilmauimala, tms) tässä Brysselin lähellä? Entä meren rannalla, suuntaatteko aina Ranskan puolelle, vai löytyykö kuvissasikin vilahtaneita ihania dyynejä myös Belgian rannikolta? :)

  40. Violet sanoo:

    Ninnu; ensimmäiseen: en.
    Meren rantaa ja upeita paikkojahan on Belgian rannikko täynnä aina Knokkesta La Panneen asti!
    Katso http://www.lacotebelge.org/dekust/index2.aspx?LangType=2060

    Siellä on neljällä kielellä paljon tietoa.

    Ei todellakaan tarvitse Ranskaan asti mennä!

  41. Violet sanoo:

    Ninnu vielä; tuolla sivuilla on tosi hyvin kaikkea, ihan alkaen että miten mihinkin pääsee ja tapahtumista ja kaikkea…

  42. Linnea sanoo:

    Kiitos. Paljon onnea kilpailuun! Toivon, että ymmärtävät raadissa, mitä saavat käsiinsä. Osallistuin kerran yhteen käsikirjoituskilpailuun. Joku 400 muusta voitti, mutta ei se enää harmita… Ole kustantajien kanssa sitkeä! :-)
    toivottaa Nimim. Seitsemän hylkäyskirjettä saanut.

  43. Violet sanoo:

    Linnea; kiitos. Kilpailu on tämä novellikilpailu jonne tulee tekstejä yli tuhannelta kirjoittajalta. Arvioidaan että osallistujamäärä on vain nousussa tänäkin vuonna.

    Olen lähettänyt kerran yhden novellikokoelman kustajalla. Sain ei-vastauksen, mutta hyvin kannustavan kirjeen lukuisten ohjeiden kanssa ja maininnan että toivoisivat saavansa lukea miten olen onnistunut korjausten jne. kanssa.

    Mutta mutta. Aika oli silloin sellainen ettei siitä tullut mitään> En koskaan saanut muokattua tekstiä enkä lähetettyä.

    Nyt olen vihdoin saanut kirjoitettua tarpeeksi ja olen aivan eri tavalla tosissani ja valmis yrittämään kaikkeni. Tietysti ei nyt enää ole samoista teksteistä kyse, mutta aihemaailma on aikalailla sitä samaa.

  44. Linnea sanoo:

    Jos kyselyaika ei ole mennyt umpeen, kysyn vielä: kirjoitatko suomeksi?

  45. Violet sanoo:

    Linnea: aivan ehdottomasti. Muu ei tulisi mieleenkään.

  46. Riepunukke sanoo:

    ”Joka tapauksessa ne ovat aivan samanlaisia ja rahat menevät hukkaan kuitenkin.” kommenttisi naistenlehdistä..hah,hah…se on kyllä just niin..

  47. Kirsikka sanoo:

    Löysin tänne vasta nyt kun olin mökkeilemässä ja blogien ulottumattomissa. Tämä oli mielenkiintoinen aihe koska olen myös sellainen jolta kysytään. En ole pitkä vaan pätkä joten se ei ainakaan mulla ole se syy, kasvoihin katsominen voi olla, en tiedä. Mutta kaikenlaista on vuosien varrella kysytty; mistä voi ostaa multaa isompia määriä (kysytty keskellä kaupunkia kun puutarhamyymälät on ihan jossain muualla.)

    Missä on rautatieasema/linja-autoasema, onko lähellä pesulaa, lähin postilaatikko. Milloin kauppahalli on purettu… ja ties mitä! Epäilin joskus, että minussa on joku salainen merkki joka tarkoittaa: opas, kysy mitä vaan! Ja kyselyä on jatkunut koko aikuisikäni ja tuntuu jatkuvan jopa vieraillla paikkakunnilla :)

    Juu ja kaiken huippu oli viime keväänä kun olimme akkaporukalla Tukholmassa; lähellä Vikingin terminaalia multa ja ystävältäni kysyttiin: Var är vi? (Mies ja 2 naista iältään n. 50-60 v. siistejä, kuulostivat ruotsalaisilta) Hmm… en tiedä mikä juttu se oli mutta vastasimme reippaasti på svenska, että Ruotsissa, Tukholmassa, satamassa, mitä muuta haluatte tietää? :)

    En nyt kysy mitään kun taitaa tää aihe jo olla ohi.

    Kirsikka

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s