Helsinki oli Turkua selvempi juttu

Pääsimme miehen kanssa kaksin Helsinkiin. Sanoimme: ollaan nyt sitten niin kuin hääpäivämatkalla. Tämäkään kaupunki ei ole minulle kovin tuttu mutta Turkua paremmin selvisimme. Ja milloin emme, silloin seisoimme suut auki katujen kulmissa ryppyistä karttaa käännellen – kuten niin moni muukin vastaantulija. Kuin kaupungin asukkaat olisi vaihdettu turisteihin tykkänään!

Turusta alkanut kirkkokirous jatkui. Ei ollut asiaa Helsingin tuomiokirkkoon eikä Uspenskin katedraaliin. Molemmissa oli jumalanpalvelus meneillään enkä tahdo sekaan sörkkimään kamerallani. Mutta minua kiinnostaa kirkot. Olisin mieluusti kuvannut noissa sisällä. Toiseen kertaan meni sekin.

Sää oli erikoinen. Oli hyvin kuumaa ja kosteaa, silti pilvistä. Meri tuoksui aivan selvästi. Pidän siitä kovasti.

Mietin vähän väliä miltä tuntuisi asua Helsingissä. Ihan siinä keskustan alueella, ehkä meren välittömässä läheisyydessä. Vaikka juuri tuossa talossa jonka kuva on tässä yllä. Mietin, mutten tullut mihinkään johtopäätökseen. Mistäs sen lopulta tietää kun ei ole kokeillut.

Istuimme kahvilassa ja myöhemmin söimme oikein hyvin. Pöydässä sanoin että on suuri synti ja häpeä etten edes muista milloin tuo on tapahtunut edellisen kerran. Useammin pitäisi, niin hyvää seuraa oli mies.

Vein hänet Ateneumiin. Esittelin rakennusta ja tauluja kuin ne olisivat omiani. Suurella innolla ja ylpeydellä vein  läpi yläkerran perusnäyttelyn ja sitten katsoimme Onerva -näyttelyn jota suosittelen kovasti. Oikein mieluusti kuvittelin itsellenikin kultturellin kaupunkilaisnaisen elämää viime vuosisadan Helsingissä. Ihan eläydyin ja kävelin hetken toisella tavalla. Automatkalla Tampereelle näin hirvenvasan pusikossa. Mies ei nähnyt ja väittää että keksin sen jotta häntä ottaisi päähän.

Mainokset

16 comments on “Helsinki oli Turkua selvempi juttu

  1. Miia sanoo:

    Minäkin olen hukassa Helsingissä. Voin laskea kahden käden sormilla montako kertaa olen kaupungissa käynyt. Ja kuitenkin asuin melkein 10 vuotta naapurikaupungissa.

    Ateneumissa kävin katsomassa Picasson näyttelyn. Kun tulen seuraavaksi Helsinkiin, täytyy Ateneumiin mennä ehdottomasti taas.

    Kiva, että olet tullut taas. Kaipailinkin jo kirjoituksiasi =)

  2. Jake sanoo:

    Varmasti vuosi Helsingissä olisi eksoottinen kokemus. Miten lapsesi, puhutko heille suomea? Ala vakoilemaan Helsingin asuntoilmoituksia http://www.oikotie.fi -palvelusta. Suosittelen Meilahtea suhteellisen edullisena paikkana; siinä on myös meri lähellä.

  3. Jonna sanoo:

    Kohta vuoden Helsingin keskustan tuntumassa asuneena en voi muuta kuin lämpimästi suositella. Päivääkään en vaihtaisi pois. Vuokra voisi kyllä olla halvempi, mutta voisi ne rahat paljon hullumpiinkin asioihin laittaa kuin asumiseen.

  4. mariahyle sanoo:

    Voin sanoa että rakastan Helsinkiä.Olen iloinen kun sinulla oli hyvä olla täällä.Ja ehkäpä oli tarkoitus että ensi kertaan jäi toteutumattomia haaveita:)ja paikkoja kuvaamistasi odottamaan.Olen tänään nauttinut tuolta toisesta blogistasi löytämistäni Tarinoistasi kovin.Jopa mies jäi uusintakierroksella kuuntelemaan tarinaasi Matkasta.Ja sanoi että ”toi oli hyvä voiko noita lukea jostain?”Samaa kysyn minä.

  5. pia sanoo:

    mina rakastan helsinkia ja minun suomeni on helsinki.
    tamperetta en tunne ollenkaan. se on aina ollut vaan sellainen paikka jonka ohi ajetetaan autolla ja sanotaan tuossa on sarkanniemi. minun pitaa muutenkin aina saada asua lahella merta. asuin 1,5 vuotta munchenissa ja siella alkoi ahdistamaan. suomen kaupungeista minua on alkanut kiehtomaan vaasa, oulu ja muut pohjoisen merenrantakaupungit.

  6. Ansku sanoo:

    Myös minä havahduin parin viikon takaisella matkallamme siihen, että mieheni on oikeasti kauhean hyvää seuraa. Pitäisi merkitä kalenteriin kerran kuussa ilta, jolloin syötäisiin kahdestaan pitkän kaavan mukaan. Keskustelimme viikon reissulla paljon enemmän syvällisyyksiä, kuin varmaan kuukauden aikana kotona.

    Kuviesi Helsinki näyttää erilaiselta, viehättävämmältä kuin muistojeni. :)

  7. Violet sanoo:

    Miia; minä olen käynyt Helsingissä luultavasti yhtä vähän kuin sinä. Tukholmassakin varmasti enemmän.
    Olen iloinen jos olet kaivannut!Minä olen kaivannut kirjoittamista.

    Jake; puhun suomea joo. Piipahdus vuodeksi Suomeen on täysin utopistinen ajatus. Tarkoitan siinä mielessä, että miehellä pitäisi olla siellä työ (ja varma paikka mihin palata…) enkä osaa edes kuvitella lapsia suomalaiseen kouluun. Siitä ei tulisi yhtään mitään. On niin erilaista ja kieli on kuitenkin aika heikko. Varsinkaan pienempää ei varmasti ymmärrettäisi lainkaan aluksi. Sitten paluu, ellei nyt ihan lopullisesti muuttaisi.
    En mää vakavissani mitenkään haaveile Suomeen muutosta ainakaan nyt.

    Jonna; niin, ajatellahan saa kaikkea ja uskon kyllä että voisin viihtyä. Tai luulen. Ihan karmean kallista Suomessa kyllä on. Ruoka ja muu. Hesan vuokratasosta en tiedä oikein mitään mutta mietin mitä mahtaisimme saada ja mistä sillä tonnilla minkä nyt maksamme.

    Maria; Siinä Onerva-näyttelyssä Ateneumissa oli L. Onervan lause seinällä: ”Kyllä se on hullu joka Helsingistä pyrkii muualle. Täällä on maat ja meret ja merenkalliot ja yksinäisyys ja elämä ja mitä vaan.”

    Se oli minusta niin hienosti sanottu.

    Oi, olette kuunnelleet juttujani;-) Pitäisi lukea niitä lisää, on unohtunut ihan.
    Ei voi ainakaan toistaiseksi lukea…kaikkeni teen että joskus voisi. Se olisi minun suuri haaveeni.

    pia; Vaasa,Oulu ja moni muu, täysin tuntemattomia minulle. Pohjoisin paikka missä olen käynyt on Joensuu…
    ylipäätään huonosti tunnen Suomea.

    Ansku; kalenteriin en menisi merkitsemään. Kalenteriasiat ovat pakkoja ja velvollisuuksia. Sen olen ajatellut kyllä että jos ja kun tilaisuuksia tulee niin edes silloin tällöin. Ja kotonakin voi toki vaikka mitä. Nähdä vähän enemmän vaivaa ruuan suhteen, noin aluksi;-)

    Kun olen uudessa tai vieraassa kaupungissa niin näen sen jotenkin ennen kaikkea ihmisinä. Ja ihmisiä en uskalla/kehtaa kuvata. Seuraavaksi näen värejä. Talojen seiniä, vettä, jos sitä on jne.

  8. minjo sanoo:

    No, kävipäs keljusti niiden kirkkojen kanssa. Kiva se illallinen, kahdestaan on aina paras. Mutta totta se, että jos isovanhempia ei ole monen sadan km säteellä, niin ei sitä kovin usein mihinkään pääse. Joskus olen kuulevinani, ettei ne joilla isovanhempia on jakamassa arkea, ole kuitenkaan kovin kiitollisia avusta… Ehkä siinäkin on sitten puolensa.

    Minä en muuttaisi Helsinkiin. En ole tykännyt siitä kaupungista ikinä. Siellä on kauniita alueita, mutta keskusta on minusta ihan sikinsokin ja arkkitehtuurikin sekaisin, vaikka niitä kuuluisiakin rakennuksia pitäisi kyllä käydä päivittelemässä. En vaan ole ikinä saanut siitä selvää. Ehkä pitäisi joskus tehdä oikein erityinen matka juuri sinne. Jospa se selviäisi.

  9. Jake sanoo:

    Ymmärrän. Asuin itse muutaman vuoden Taiwanissa. Oli melkoinen kaaos, kun joutui opettelemaan kielen ja kulttuurin sekä hankkimaan työpaikan. Jokaisella ihmisellä on kuitenkin omat uniikit vahvuudet ja niille löytää käyttöä, jos on pakko.

    Vaimoni on joutunut käymään saman kaaoksen läpi Suomessa, mutta parina toimimme oikein hyvin, tilanteesta ja ympäristöstä huolimatta. Hän on muuten kirjailija, freelancer ja bloggaaja yleisönsä ympäri maailmaa. Sinä voisit tehdä samoin ja teetkin jo, ei ole kaukana se päivä, kun piilomaja on osa virallista elantoasi.

    Vilkaise Juho Tunkelon blogia, hän opettaa ihmisille sitä, kuinka ajatukset hahmottuvat todellisuudeksi. http://juhotunkelo.com/

  10. Violet sanoo:

    minjo; niin, meillä ei toden totta ole isovanhempia tai sukua lähellä, eikä ole ystäviä tässä joille voisi lapset tuupata. Esikoisen ystävän äiti ottaa poikaa joskus muutamaksi päiväksikin mutta ei sinnekään toi tietysti pikkuveljeä laittaa.
    Kaikki sanovat; ottakaa lastenvahti, ei se paljon maksa. Ei maksa ei, muttei se siitä kiinni olekaan. Ehkä osaat arvata miksi se tuntuu niin vaikealta jotenkin.

    Kuten tuossa kirjoitinkin niin en tullut oikein mihinkään johtopäätökseen kun mietin millaista olisi Helsingissä asua. On paikkoja joista silmällä katsottuna pidän, mutta eihän se ole koko totuus. Miltä se TUNTUISI asua on toinen juttu. Ihmiset, koko arjen eläminen.

  11. Violet sanoo:

    Jake: olen samaa mieltä. Jokaisella ihmisellä on todlelakin omat vahvuutensa joille löytää käyttöä, jos on pakko. Ja tärkeä tuo kohta jos on pakko. Meidän kohdallamme nimittäin ainakin on niin että kun pakkoa ei ole niin arastelu astuu areenalle. Eli ihan huvin vuoksi vuodeksi Hesaan (noin esimerkkinä) emme varmasti ikinä saisi lähdettyä. Ihminen viihtyy kun asiat sujuvat tutusti eikä ole ylimääräistä ”käsityötä” mm. muuttoon liittyen;-)

    Tunnen samoin kun ajattelen itseäni ja miestäni. Että missä vain tulisimme toimeen ulkoisista tekijöistä huolimatta. Sen tietäminen on suuri helpotus.

    Kiitän sanoistasi mitä tulee blogiini. Sinä ainakin näytät uskovan siihen! Minulta saattaa silti puuttua se jokin, nimittäin juuri se mistä Tunkelokin kirjoittaa.

  12. Linnea sanoo:

    Kiva, että Helsinki näytti teille parastaan tai ainakin hyvää. Katutöitä ja remontteja tuntuu tänä kesänä olevan kyllä vähän liikaa.
    Olen asunut nuorempana samalla kadulla valtioneuvoston kanssa, 1800-luvulla rakennetussa talossa. Siinä oli kyllä jotakin hyvin henkevää, kultturellia. Viihdyin kovasti. Mies sanoo, että sitten, kun olemme aikuisia muutamme Kruununhakaan takaisin. Saa nähdä…

    Tuo kirkkojuttu on vähän kimurantti. Kirkko on avoin kansalle ja samaan aikaan se on yksityisten, henkilökohtaisten tilaisuuksien viettopaikka. Ei kotiinssakaan kukaan halua yleisöä yksityisiin hetkiin. Esikoinen on kastettu Tuomiokirkossa. Suntio ajoi tylysti japanilaiset kameroineen pois, kun aloitimme. Olin silloin niin ylpeä nuori äiti, että olisi melkein sallinut perheen tärkeä hetken puolijulkisena. Nyt 15 vuoden jälkeen tuntuu ihan hyvältä, että suntio piti perheemme puolta.

  13. Violet sanoo:

    Linnea; näytti hyvää kyllä. Oli kivalla tavalla turistiolo muiden samanlaisten keskellä. Sää oli jotenkin epätodellinen. Kadut suhteellisen tyhjiä.

    Kimurantti on niin, tuo kirkkoasia.
    Suurin osa ihmisistä ehkä osaa liikkua huomaamattomasti tai ainakin häiriötä aiheuttamatta mutta sitten on muitakin. Uspenskin katedraaliin tuli joku porukka jumalanpalveluksen aikaan ja vaikka eivät menneet edes kirkkosaliin niin opas kailotti niin kovaa johonkin megafonin tapaiseen että se kuului takuulla sisään asti avoimista ovista. Laulavat ihmiset kääntyivät katsomaan eivätkä ymmärrettävästi olleet kovin ilahtuneen näköisiä.

  14. Rebecca sanoo:

    Kiva kuulla, että teillä oli täällä hyvä olla. Pieni irtiotto miehen kanssa on meillekin aika eksoottista, sitä näkee toisen taas jotenkin erilailla kun sellainen arjen pyöritys ja toisten läsnäolo hetkeksi taukoaa. Minäkin kuulun Helsingin rakastajiin. Ja onhan täällä muuten ranskalainen koulu, jos niikseen tulee…

  15. Violet sanoo:

    Rebecca: Juu, ranskalainen koulu on! Tutustuin täällä yhteen suomalaiseen pilates-ohjaajaan joka muutti kesällä Helsinkiin. Pani lapsensa siihen kouluun.

  16. Päivi sanoo:

    Riemukas tuo viimeinen lause :)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s