Ei mahdollista kaikkialla

Yhtenä iltana kun lämpötila oli hiukan laskenut äitini vei meidät puolisalaiseen marjapaikkaansa.

Miehelle vapaasti kerättävät marjat ja ihan tuossa nurkilla on huomattavasti eksoottisempi asia kuin minulle. Tiedän hänen kertovan tuosta illasta vähän kaikille. Silmänsä hehkuivat siihen malliin kun purkkeja täytteli.

Isompi poika jäi vaarin kanssa kotosalle mutta pienempi tuli mukaan. Hän aina tulee, on utelias uudelle. Ensin pistivät hyttyset ja oksat raapivat. Ihan pian ei mikään vaivannut vaan vadelmapensaat ja mustaviinimarjapuskat muuttuivat viidakoksi ja hän metsästäjäksi.

Joku muu oli kerännyt ennen meitä mutta paljon vielä jäi. Pari kilometriä kaupungin keskustasta ja aivan kuin maalla olisi. Makoisia marjoja puskissa syötäväksi ja kerättäväksi. Muistakaa arvostaa sitä. Ei tuollaista ole ihan joka paikassa maailmalla.

Mainokset

13 comments on “Ei mahdollista kaikkialla

  1. aurinkojakuu sanoo:

    Niin itsestäänselvänä pitää montaa asiaa, jota ei pitäisi…
    Meilläkin keskimmäinen aina lähtee. Valmiina uuteen. Ensimmäisenä kengät jalassa.

  2. Merruli sanoo:

    Kun osuu paikkaan, josta löytyy myös valkoisia vadelmia, on löytänyt todellisen aarteen!

    Kun löytää hyvän marjapaikan, on aina vähän häviäjäolo, jos joku on ehtinyt sinne ennemmin, täysin riippumatta siitä, onko saalista vielä jäljellä. Ehkä se on pettymystä siitä, että joku muukin on löytänyt saman salaisuuden. Toisaalta metsiin jää hurjat määrät marjoja eli kaikillehan poimittavaa riittäisi.

  3. Violet sanoo:

    aurinko ja kuu; ja minäkin kyllä TIEDÄN miten Suomessa metsissä ja vähän pienemmissäkin pusikoissa voi löytää marjoja, sieniä sun muuta mutta silti se yllättää tavallaan. Ja se se vasta yllättääkin, että niitä jää niin paljon metsiin kun kansa ei kai viitsi kerätä.

    Merruli: en ole varma olenko ennen tätä edes maistanut valkoisia vadelmia. Luulin että ovat raakoja…kun maistoin niin voi ihme, nehän ovat supermakeita, erilaisia kuin punaiset.

    Nii-i, takuulla jää metsiin ja se on harmi jotenkin. Mutta eihän kaikki nauti keräämisestä saati syömisestäkään. Siis marjojen. Minä keräisin vasut täyteen takuulla ja monesti jos olisi mahdollista.

  4. Sissi sanoo:

    Olipas saalis! Kyllä näitä Suomen metsiköitä arvostaa, vaikka liian harvoin tulee marjaämpärin tai sienikorin kanssa liikuttua.

    Kiva uusi ilme sun blogilla!

  5. Violet sanoo:

    Sissi; keräsimme suuhun paljon mutta myös astioihin. Tuli tuo kuvassa oleva suht iso pönttö ja sitten muovikassiin kun muuta ei sattunut mukana olemaan. Emme arvanneet miten nopeasti ja miten paljon marjoja sai kasaan.
    Kiva jos tykkäät uudesta ilmeestä. Minua itseäni se ilahduttaa kovin.

  6. Kirjailijatar sanoo:

    Me muuten ei osata varmaan yhtään arvostaa noita vapaita marjoja. On kasvettu siihen, että marjoja voi noukkia sieltä sun täältä. Vaikka tänä kesänä olen kerännyt tosi vähän marjoja, ihan muutamia. En kyllä muutenkaan ole marjankerääjä, se on niin hidasta puuhaa.

  7. Liivia sanoo:

    Valkoisia vadelmia ei meilläkään ole! Se onkin jo eksotiikkaa.

    Kivoja nämä suomistoorisi.

  8. Ilse sanoo:

    No nyt pidän lupaukseni ja uskallan.

    Minusta ne ovat kauheita ne jutut, että miljardit kilot mätänevät metsiin. Heti syyllistyn. Meillä on pieni pakastin, ja sinne pitäisi mahduttaa lihat ja kalat ja kaikki marjatkin, huh. Ja kuitenkin ollaan vähän laiskoja syömään. Jos nyt olisi toisin kun on tuo pieni.

    Ylellistä se on, hakea syötävät takapihalta ja lähimetsästä.

    Mikähän minua pidätteli?

  9. Merja sanoo:

    Hain just tänä aamuna pihan puskasta mustaherukoita jugurtin sekaan. Ja mehustinkin odottaa jo valmiina, pitäisi poimia kaikki talteen.. en kyllä ole koskaan aiemmin mehua tehnyt mutta kai se onnistuu.

  10. Ppi sanoo:

    Valkoisia vadelmia en ole ikinä maistanut, punaisia popsinkin sitten kahmalokaupalla.

    Voi kun hienoa, että teillä oli hyvä Suomi-loma, näitte ja koitte paljon ja rentouduitte. Ja on kyllä kumma, että ei vahingossakaan törmätty :) Tosin olen kyllä itsekin lomaillut paljon muualla kuin kotimaisemissa.

    Kelitkin suosi teitä. Kävittekö missään Tampereen rannalla, uimavedet ovat älyttömän lämpimiä näin pitkän hellejakson jäljiltä.

    Eikö olekin hyvän loman jälkeen olo melkoisen muikea :)

  11. Violet sanoo:

    Kirjailijatar; hitaudesta en ole samaa mieltä, ainakaan jos marjoja on pensaissa paljon. Ymmärrän kyllä että me ihmiset koemme hitauden ja nopeuden eri tavalla;-)
    Marjojen kerääminen ei toki ole mikään kansalaisvelvollisuus. Jääpä eläimillekin enemmän!

    Liivia; valkoisia en ole muistaakseni ennen nähnyt. Tuolla niitä oli aikas paljon. Kiva jos tykkäät Suomi-stooreista. Ehkä ihan vähän vielä tulee.

    Ilse: Kuten Kirjailijattarellekin kommentoin tietenkään marjojen poiminta ei ole kansalaisvelvollisuus. Kaikki eivät ole puskissa viihtyvää tyyppiä, niin se vaan on eikä se mikään synti ole. Mutta kuinka vaan, minusta on kummallista että ”on varaa” jättää niin paljon kaikkea metsään ja ostaa rahalla kaupasta joskus ihan samaa tuotetta.

    Merja; varmasti mehu onnistuu. Otat selvää niiltä jotka ovat tehneet ellei muuten. Mustaviinimarjamehu auttaa kaikkeen.

    ppi; valkoiset vadelmat olivat nekin siitä ihan läheltä…ehkä aavistat vähän mistä suunnalta.
    Olimme kovasti liikkeessä loman aikana ja vanhempien koti toimi ”tukikohtana” jonne sitten tultiin väsyneenä ja sanottiin vain: tänään ei mihinkään enää;-)
    Pihassa kyllä oltiin myös jonkun verran, no, pojat ainakin.
    Kelit suosi, voi että kun suosikin! Olin niin iloinen. Käytiin Pyynikin hiekkarannalla uimassa ja oli toooosi lämmintä.

  12. MaaMaa sanoo:

    Mahtava marjakätkö! Tuollainen oli meilläkin kesämökin lähellä. Vadelmia niin paljon, ettei voinut silmiään uskoa. Serkun kanssa otettiin vattumadot lemmikeiksi, niillä oli nimetkin – en muista enää mitkä. :)
    Ei tosiaan sellaista kuin suomessa, ole missään!

  13. Päivi sanoo:

    Olen ollut yksi niistä mukavuudenhaluisista, jotka eivät ole tykänneet marjojen poimimisesta. Milloin on liikaa hyttysiä (yleensä), milloin sataa vettä, milloin vain laiskottaa…
    nyt kun uusi koti on ”keskellä metsää”, poimin pari päivää sitten pari litraa mustikoita ihan vain tuosta autotallin takaa. Lihakset muistuttavat vieläkin urakasta, mutta ai että oli kivaa – ja palkitsevaa :)
    Ja mustikkapiirakka vaniljakastikkeella ihan syntisen hyvää :D

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s