Vahvasti muunneltu Tarte Tatin aprikooseista

Ruokaohjeet ovat minulle usein vain ohjenuoria, vinkkejä ja jonkunlaisia tienviittoja. Ihan ensimmäisellä kerralla saatan noudattaa jokaista pilkkuakin, mutta yleensä käy niin että jos palaan ohjeeseen muutan sitä jotenkin. Joskus niin paljon ettei alkuperäistä enää muista kukaan. Suu sanoo että lisää tuota tai vähemmän tätä ja niin tehdään. Tai sitten kaapissa ei ole tai en viitsi hakea kaupasta.

Lauantaina ostin aprikooseja koska ne olivat niin ihanan tuntuisia kädessä. Hintakin paikallaan, kolmisen euroa kilo. Vasta kotona aloin miettiä että mitä nyt. Muistin Sikke Sumarin Rakastan ruokaa -kirjan omenatortun (joka on mukailtu Tarte Tatin) ja muovasin sitä vielä edelleen. Tuli tällainen ja tuli hyvää!

Laita pyöreän vuoan pohjalle n. 50 g voita lastuina. Sitten noin desi sokeria. Fariinisokeri on minusta parempaa..tai siirappiakin voi panna. Ja panin myös pari ruokalusikallista yhtä appelsiinilikööriä. Sitten aprikoosinpalat.

Tee taikina. Sekoita 100 g pehmeää voita ja 1 dl sokeria. Lisää yksitellen 2 munaa. Lisää jauhoseos (1,5 dl vehnäjauhoja, 1 tl leivinjauhetta ja hiukan kardemummaa). Levitä taikina aprikoosien päälle miten parhaiten taidat. Paista 180 asteessa noin 30 min. Anna jäähtyä hetki ja kumoa tarjoiluvadille. Hedelmät siis kuuluvat pinnalle.

Advertisements

11 comments on “Vahvasti muunneltu Tarte Tatin aprikooseista

  1. Merruli sanoo:

    Varmasti herkkua! Täällä ei ilmeisesti paljoa syödä aprikooseja, kun ei ihan joka puodissa edes tule vastaan ja tuppaavat olemaan raakoja – ja minä kun niin tykkäisin.

  2. Violet sanoo:

    Merruli; jaa niin joo. Mutta tuskin tämä aivan tärviölle menee säilykekamastakaan. Ja omenoita ainakin on!

  3. Iiris sanoo:

    Mulla on sama vika. Aina on pakko muuttaa reseptiä jotenkin, varsinkin ruokaohjeita. (Toinen vika: lasten mukaan teen ruokaa ja leivon aina ikään kuin olis sukujuhlat tulossa, siis määrällisesti! Ja jos on juhlat, niin sitten kuin kaksiin juhliin.)
    Taidan kokeilla aprikoosipaistos-ohjettasi kun palaan etelään, juuri sopivasti aprikoosisesongin aikaan. Katsotaan josko onnistun noudattamaan sitä edes noin suunnilleen :)

  4. Violet sanoo:

    Iiris; samoilla linjoilla siis. Tuossa leivonnaisessa minusta tärkeintä on että lievä happamuus (hedelmät) kohtaavat karamellisuuden, joka syntyy voista ja sokerista.

    Tuli tuosta ruuan määrästä mieleen…minä keitän aina kuin armeijalle. Nytkin olemme lauantaista lähtien syöty yhtä soppaa. No, sunnuntaina oli illalla muutakin mutta moneen kertaan tuota on vedetty. Eikä lopu.

  5. Helinä sanoo:

    Näppituntumalta minäkin useimmiten teen sen eka kerran jälkeen, siitäkin syystä, etten tahdo löytää jälkikäteen reseptiä enää mistään. Viimeksi tei Masaliisoja muistista ja unohdin reseptissä olleen maidon. Vähän kuivempia tuli, mutta kaikki meni, joten ei sitten täysin epäonnistunutkaan versio.
    Tätä voisi kokeilla. Kuulostaa sopivan helpolta. Mutta säilykepersikoihin taitaa tosiaan olla tyytyminen.

  6. Violet sanoo:

    Helinä; hukassahan ne usein, vaikka reseptien säilömiseen olisi monta aivan yksinertaista kikkaa….
    Aprikooseja olivat siis nämä!

  7. Ilse sanoo:

    Ihana resepti. Huokailen vain. Ah ja oi.

    Voi kun oppisi keittämään vähän pienemmälle armeijalle. En tajua mistä tämä johtuu: en ole suurperheestä, en ole asunut kommuunissa, en ole suurtalouskokki. Ja silti viiden litran kattila on kovassa käytössä. Hauska kuulla että on muitakin.

  8. Miia sanoo:

    Mäkään en osaa noudattaa ohjeita. Ekalla kerralla olen tarkempi mutta yleensä siinäkin vain noin puoleen väliin ohjetta. Sitten jo sävellän.

    Mies noudattaa tunnon tarkasti ohjeita ja on melkein katasrofi jos ohjeessa mainitaan joku mauste jota meillä ei ole :) Kerran hän pyysi makkarakeiton ohjetta ja minusta se oli niin huvittavaa että tein hänelle ihan oman ohjeen tyyliin ota perunat kaapista (toisella hyllyllä, valmiiksi pilkotut)… ja sitä rataa.

    Huumori on meidän suhteen kantava voima ja tällekkin on naurettu monesti. Jossakin muussa perheessä tuossa olisi jo ainekset perheriitaan. Saan kyllä itse sitten vastaavasti kuulla siitä kun en noudata ohjeita ja varsinkin silloin, kun joku epäonnistuu. Leipomusten kanssa niin käy usemmin, koska määrät ovat tarkempia kuin ruokaa tehdessä. Silti en vain viitsi seurata ohjeita. Keittokirjat mulla on vain ideoita varten ja että osaan ostaa suurinpiirtein sen mitä tarvitaan.

  9. Sadie sanoo:

    Pariisista ostin torilta ihania tuoreita prikooseja. ei sellaisia edes saa Suomesta. Ihan taivaallisen maksuisia. Minä en raaskisi käytää piiraaseen. Ymmärrän kyllä silloin, jos niitä on saatavana ”tosta noin vaan”.

    Sadie

  10. Sadie sanoo:

    siis Aprikooseja.

    Sadie

  11. Violet sanoo:

    Ilse; minäkään en ole mitään noista. Ehkä se on jotakin ”ettei sitten vaan lopu kesken” -paniikkia.

    Miia; ehkä se vaan on niin että tekemällä oppii tekemään ilman ohjettakin. Oppii luottamaan itseensä ja arvostelukykyynsä ja kokeilemalla saa selville mitä tulee jos….

    Sadie; minä en voi syödä aprikooseja, persikoita, luumuja enkä päärynöitä raakana. Tai VOIN, mutta olen niille allerginen ja suu kutiaa vietävästi.
    Tähän piiraaseen meni 10 aprikoosia. Maksoivat 1,50€.
    Vähemmän kuin sama määrä purkissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s