Kunnon vetimet

Joka vuosi elokuun loppupuolella alan toivoa että eläisin ajassa jolloin vielä pukeuduttiin. Jolloin naisten vaatteet erottuivat selkeästi miesten vaatteista, jolloin hattu ei ollut hienostelua ja jolloin katsottiin että saumat ovat suorassa ennen kuin astuttiin kadulle. Alan toivoa että minulla olisi yksi täydellisesti istuva hyvästä materiaalista tehty paitapusero, että minulla olisi rouheat villakangashousut (sillä olisin poikatyttö, olen varma!) ja kunnolliset hansikkaat. Että kengät olisivat kunnon tekoa ja hyvän suutarin hoivaamat.

Kyrsiinnyn toisinaan niin kovin näihin nykyajan kotkotuksiin, kaiken maailman venykehousuihin ja valmiiksi rikkinäisinä myytäviin vaatteisiin, siihen että kokonaiset perheet saattavat käyttää täsmälleen samanlaisia vaatteita päästä jalkoihin ja se on muka okei. Että joka paikkaan pitäisi muka saada mennä missä röntteissä vaan kunhan vaan on mukavat.

Tiedän kyllä mistä puhun. Olen kulkenut kesän lähes kokonaan hapsuisissa farkkusortseissa, jeesus-sandaaleissa ja erilaisissa halpaketjujen trikooyläosissa. Jo ahistaa tämä.

(kuva vuodelta 1929. Oikeassa reunassa äidinäiti ja hänen vierellään äidin isä puvussa ja liivissä.)

Advertisements

20 comments on “Kunnon vetimet

  1. minjo sanoo:

    Venykehousut oli hyvä sana. Sopii kuvien tunnelmaan ja aiheeseen, vaikka kalskahtaa sadan vuoden takaiselta, vaikkei silloin kai vielä elastaania edes oltu keksitty.

    Totta on taas kaikki mitä kirjoitat. HM aikakautena ei paljon voi laadusta puhua… Joskus olen ajatellut ihan vakavissani, että pitäiskö alkaa ommella itse vaatteita, niin saisi kestÄvät saumat, tai ainakin voisi korjata jos jotakin hajoaa. Halpisjuttuja ei voi edes korjata… ei sillä, että paljon kannattaisikaan, mutta niitä ei tosiaan edes pysty, kun saumavarat ovat menneisyyttä ja kaikki liestyy joka suuntaan. Olisi kestävämpää kulutusta, kun panostettaisiin hiukan enemmän. Toisaalta, silloinhan johonkin talvitakkiin tai kenkiin sijoitettiin palkkoihin nähden suhteettoman paljon. Kyllä varmasti samassa suhteessa jos ajattelisi, saisi kunnollista nykyajassakin.

  2. mariahyle sanoo:

    On ihanaa pukeutua töihin ”vaateisiin” joita ei raaskinut kesällä vapaalla käyttää:)-ja mulla koko garderobi tyttärien pieneksi jäänneitä tai ”Boutiq Uff”-mallistoa eli kierrätettyä Kampin Uffista.Mutta silitetty tunika ja silitetyt farkut antavat ryhtiä oloon-ja nyt just kotona kiskaisin taas harmaat pojan hylkäämät collagehousut ja vanhan mekon ja nekin tuntuu hyviltä.Syksyssä on jokin pukea pitkävillatakki ekan kerran päälle.Ei ihan vielä kuiteskaan.VaateUnelmasi on kaunis.jaSuutarinkengät juuri vain omille jaloille..

    repalevaatteet uusina pitäis kieltää..

  3. Violet sanoo:

    minjo; niin, kun mun vaatteistani ainakin suurin osa on halpoja romuja…suurimpana syynä osittain se että olen aina nuuka, sitten se ettei ihan mitä vaan summaa ole panna vaatteisiin, sitten vielä se että olen valtavan vaihtelunhaluinen…valitettavasti.
    Mutta kun tarkemmin ajattelen….kaikista mieluisimmat vaatteeni ovat loppujen lopuksi kuitenkin melkein kaikki muita kuin niitä ketjujen halpiksia ja syy on selvä: kun minulla on päällä ”kunnon vaate” niin olo on aivan eri. Ei niin että minulla olisi suurtakaan tarvetta esitellä kenellekään että tässä sitä kuljetaan x euron takissa tms. vaan lähinnä sillain kiva olo että vaate paremmin ”sulautuu” päälle, tietää ettei mitään langanpätkiä roiku mistään jne.

    En ajattele ensimmäisenä tässä kestävää kulutusta vaan ihan itseäni kuten yleensä;-) Minulla on esim. parit kunnolliset kengät ja voi miten niillä kävelykin on ihan juhlaa. Ei niihin nyt niiiiin kauheasti mennyt, että liioittelua olisi. Pitäisi vaan jättää jotakin muuta ostamatta. Ja minä kyllä pidän siitä että mieluisa vaate seuraa vuosia. Tai seuraisi, jos siis kestäisi.

    maria: juuri tuota kaipaan aina syksyllä! Mulla ei ole työpaikkaa mihin mennä mutta jotain nostetta kaipaan vaatteiden saralla ehdottomasti. Kesät menevät ei nyt ihan rantavaatteissa mutta melkein…mutta enimmäkseen siis kaikissa halvoissa lumpuissa joita haalin uutena tai vanhana ja joista harvoin on mitään jäljellä kesän jälkeen. TOSIN, sanottakoon että esim. H&M:stä olen ostanut myös vaatteita jotka ovat kestäneet pitkään kunnollisena.

    Niin, olen luultavasti tässäkin pudonnut veneestä mutta en saakeli soikoon tajua miten joku maksaa valmiiksi leikellystä paidasta, vaikkapa. Mitä vaan myydään, senhän kaikki tietää, mutta….

  4. Kirjailijatar sanoo:

    Minustakin olisi mukavaa, jos naiset pukeutuisivat kauniisti ja miehet komeasti. Aina kun katselee vanhoja kuvia, sitä huokailee, että voi, käsineet, hattu ja laukku ja huulipunaa! Naiset olivat minusta silloin noin ylipäätään kauniimpia ja miehet komeampia. Suosikkini taitaa olla 50-luku. No, paluuta ei ole. Enkä minäkään omista yhtään täydellisesti istuvaa jakkupukua tai paitapuseroa. Ja vaatteetkin on aina ryntyssä…mutta samoihin vaatteisiin pukeutuvat perheet ovat kummallisia.

  5. Soilimaija sanoo:

    Onhan se ihan erilainen fiilinki kun on hyvin leikatut, hyvästä kankaasta mutta” helas” kalliit vaatteet päällä! Mutta hyvin usein ainakin minä sorrun näihin nykyajan ryntteihin.
    Ne on oikein mukavia ennen ensimmäistä konepesua. Sitten ne jompikumpi leviää,lyhenee tai pidentyy. Tulee sellainen tunne että on jonkunlainen rätti päällä joka kelpaa juuri ja juuri kun pitää laskiämpäriä viedä ulos. Mistähän löytyisi tyylikästä ei liian kallista eikä liian tätimäistä…….

  6. Tanja Taulukauppatuttava sanoo:

    Haikailen toisinaan itse samaa asiaa. Että naiset pukeutuisivat naisellisesti.

    Töissä pyrin pukeutumaan aina nätimmin ja naisellisemmin. Hame, korkokengät, kauniit puserot jne. Mutta ihmettelen usein toisten naisten suhtautumista siihen kuin hienostelisin.

    Eipä silti, kiitän mahdollisuudesta pukeutua nykyaikaisena naisena toisinaan myös niihin jeesus-sandaaleihin ja reisitaskucapreihin. Eikä minusta olisi pelaamaan tennistä (jos pelaisin) pitkässä hameessa :D

  7. Violet sanoo:

    Kirjailijatar; samanlaisiin vaatteisiin pukeutuvat perheet ovat pukeutuneet yleensä vaatteisiin jotka minä näen miesten vaatteina. Tai siis tarkoitan että en kyllä tähän asti ole nähnyt perhettä joilla kaikilla olisi vaikkapa hameet ja korkokengät.
    Musta tuntuu että suurin osa nykyajan vaatteista on aika unisex-kamaa eikä se musta ole ihan vain hyvä juttu.

    Soilimaija; Helas – sano muuta;-) Hyvin kuvailtu.
    Minä siis kyllä viihdyn vaatteissa jotka ovat ”rentoja” ja mukavia ja mitä kaikkea, mutta viihdyn huonommin ja huonommin vaatteissa joille tapahtuu noin kuin sanot. Tulee tunne ettei oikein itseäänkään arvosta kun sellaisiin sonnustautuu. Ajattelee että jos nyt jättäisin ostamatta kolme huonoa paitaa (tai viisi oikein huonoa) ja ostaisin vain yhden…mutta sitten kuitenkin ”sortuu”. Vaikka en mä totta puhuen ihan kamalasti vaatteita edes osta.

    Ostin tuossa pari talvea sitten villakangastakin Benettonilta. Olin jotenkin siinä uskossa että se olisi parempaa laatua kuin vaikka henkkamaukka. Se maksoi muistaakseni 179 euroa ja on kallein vaate mikä mulla on koskaan ollut. Parin talven jälkeen se on jo aivan kauhea ja mulle tuo raha oli aika paljon. Sen sijaan yksi henkkamaukka -takki on ollut mulla jo kuusi tai seitsemän vuotta. Villakangasta sekin ja hinta kolmannes tuosta. Hyvässä kunnossa. Että hiivatti kun ei aina tiedä…

  8. Violet sanoo:

    Tanja Taulukauppatuttava: (onpa sulla hauska nimimerkki!)
    Juu kuule, monelle jo hame on ”hienostelua”. Mun äitini tästä aina puhuu. Hän sanoo ettei siedä kun jos vaikka vaan panee hatun päähänsä (eikä se ole mikään sulkahattu vuosikymmenten takaa tai mikään juhlapilleri) niin jo joku ivailee että mitä sää ny noin hianona…ja hameisiin pätee nykyään jo kuulemma sama. jos on vähänkin parempi kuin joku hellemekko.

    Kyllä, aivan EHDOTTOMASTI olen iloinen siitä että minäkin saan halutessani muistuttaa rantarosvoa ilman sen suurempaa hämminkiä! Ja joo, en haikaile siinä mielessä menneitä että haluaisin OIKEASTI palata sen aikaisiin kuteisiin kaikkine rajoitteineen ja ongelmineen.
    Mutta…kuten sanoin, syksyisin tulee mulle joka vuosi tarve skarpata ja siihen liittyy hinku hankkia jotakin Pysyvää, Klassista, Ajatonta…

  9. jaana sanoo:

    Luen parhaillani erään perheen päiväkirjaa 1940-1950-luvulta ja minusta on ihanaa, kun saan tietää, miten herra osti matkoiltaan rouvalle leninkikankaan tai miten yhdessä mentiin ostamaan kevätpoplareita tai talviulstereita. Minua viehättää suunnattomasti että poliittisten ja muiden ristiriitojen keskellä kiinnitettiin huomiota myös näihin asioihin ja katsottiin ne päiväkirjassakin mainitsemisen arvoisiksi. Pukeutumisella luotiin tietynlaista statusta, mutta se tarjosi myös esteettisiä elämyksiä ja kauniiden vaatteiden hankkimiseksi tahdottiin nähdä vaivaa, jopa sota-ajan ankeissa olosuhteissa.

  10. Liivia sanoo:

    Tuli mieleen, että se mikä opettajanhuoneissa on hyvää, niin opettajat pukeutuu! Hameisiin ja korkkareihin ja laittavat huulipunaa. Se on kiva juttu. Ei sinne sitten itsekään missä tahansa astele.

    Pukeutuminen saa multa aina pisteet, mutta en kuitenkaan kaipaa tässä asiassa menneitä (paitsi lasten kohdalla).

    Benettonin laadusta on aika kauan. Silloin aluksi, 80-luvulla, se oli vielä laatukamaa ja hintansa väärti.

  11. Violet sanoo:

    jaana; Kiitos tästä. Sanot juuri sellaisia asioita joita ajan takaa. Juuri nuo esteettiset elämykset – niin itselle kuin muillekin – … ne ovat vähän kateissa. Joskus ajattelen: aikamme on niin helppoa että kaikki menee vähän hällä väliä hommeliksi. Väittäkää vastaan mutta tuossa voi olla joku peräkin.

    Liivia; En minäkään menneitä kaipaa sinänsä, tarkoitan etten haluaisi pukeutua menneiden aikojen mukaan esim. että kulkisin tuolla arkena 20-luvun kuteissa (vaikka niitä ihailen valtavasti). Menneiden aikojen asennetta ja suhtautumista vaatteisiin ja pukeutumiseen sen sijaan kaipaan. Voi olla että kovasti vielä romantisoinkin tai kun kerran ei ole muuta elänyt kuin omaa aikaani niin saatan kuvitella turhia…mutta kummiskin.

    Joo, Benettonin kohdalla juuri noin. Se pitäisi tietää, mutta kumminkin erehdyin ajattelemaan koska takissa ei mikään kielinyt huonosta laadusta.

  12. outi sanoo:

    Just luin eilen jostain muoti/naistenlehdestä, missä ihmeteltiin syksyn catwalk-kuvia. Että eikö mix and match enää käykään? Että pitääkö todella hommata vaatteita TIETTYIHIN tilaisuuksiin? Oikein pysähdyin siinä ja mietin, että olisi oikeastaan aika luksusta kun olisi sellainen pyhäkolttu tai kaupunkitakki. Erikseen. Että ei kaikkialle niissä samoissa röijyissä. Ja Liivian opehuone kuulostaa kivalta. Meillä ei ihan noin ole.

  13. Violet sanoo:

    Outi; heh eh, ai niinkö kirjoitettiin;-) Niin, eihän mitään pidä mutta minusta olisi ihana jos voisi. Minulla ei oo kyllä mitään sen kummempia tilaisuuksia eikä ole työpaikan antamia mahdollisuuksiakaan pukeutua paremmin mutta voihan noita kaikkia ihan itse luoda. Eikä tarvi ehkä ihan luksukseen mennä, eikä voikaan, ainakaan hinnoissa!

    Mun muotiajatukseni on aikuisikäni ollut että ristiriita tekee kaikesta kiinnostavan. Ristiriita, vastakohdat.
    Muodoissa, materiaaleissa, kaikessa.
    Siksi vanhojen farkkujen kanssa pidettynä ns. paremmat kengät ovat aika tappavan hieno juttu.
    Tai silkkimekko ja villatakki.
    Ja jos on isoa alhaalla niin ylhäälle pientä ja toisin päin.

  14. Ilse sanoo:

    Voi tuota isoäitien aikakautta…! Suloinen kuva hänestä, tämäkin.

    Mikä meitä estää? Miksei minulla ole kauniisti istuvia mekkoja kaapissa? Miksi töihin on vaikea lähteä hameessa? Miksi korkokengissä on heti ihan järjettömän syntis-epäkäytännöllinen klangi? En tiedä.

    Olen nyt kotona, aion olla jonkin aikaa. Ja päätin käyttää kaikki työvaatteet loppuun kotona. Eli mulla ei kohta ole sen vähänkään vertaa siistejä vaatteja parempia tilaisuuksia varten.

  15. Hanna sanoo:

    Moikka,
    Olen tätä(kin) blogia jo pitkään seurannut ja nyt on ”pakko” kommentoida.

    Asun tällä hetkellä Japanissa ja täällä naiset todella osaavat pukeutua ja sama pätee myös miehiin. Itse olin Suomessa samaa ”massaa”, jolla korkokengät olivat enemmän tai vähemmän kauhistus. Mutta täällä silmä on tottunut tai alkanut ymmärtämään tyylin päälle enemmän eikä päälläni juuri näe muita kuin hameita ja mekkoja ja viime aikoina korkokenkiäkin useammin ja useammin. …käyttäähän niitä täällä kaikki muutkin (ja pakko myöntää, että kaikki paikalliset eivät vielä ole oppineet ostamaan laatua ja oikeaa kokoa kenkien suhteen, eikä siis aina näytä hyvältä :/) Joskus tuntuu silti oudolta mekko yllä astua ulos ovesta, mutta lopulta outo olen täällä vain vaaleahkon olemukseni ja pituuteni vuoksi.

    Onneksi täällä Aasiassa päin on Uniqlo-vaatekauppa. Ei liian prameilevaa, röyhelöistä vaatetta, mutta laatu on yleensä hyvää, eikä hinta päätä huimaa. Ja pääasiana tietenkin että koista löytyy myös itselle sopivia :)

    Toivon syksyn tuovan mukanaan paljon ihania mekkoja ja enemmän itseluottamusta vielä niiden korkokenkien käyttöön.

    Ihanaa kesän jatkoa Violet sinulle ja kaikille muillekin lukijoille! Vaikken yleensä ääntä päästä, käyn päivittäin (useastikin) tarkistamassa onko tullut luettavaa.

  16. Violet sanoo:

    Ilse; mikä estää, niin, etenkin kun itselleni ainakin tulee ryhdikäs ja aikaansaapa olo kun olen pannut päälleni muuta kuin venyneen t-paidan tai hippiaikaa jäljittelevän nuhjaantuneen tunikan.
    Olen päättänyt että seuraava ostokseni on Jotakin Kunnollista.(ja kyllä sitten taas saa partaansa nauraa kun se onkin taas ”kunsainiinhalvalla” -kudin.)

    Hanna: ilahdun kun tunnet pakkoa kommentointiin!

    Niin, minun kohdallani ”paremmin pukeutuminen” ei välttämättä tarkoita ensinkään mekkoja ja korkoja (vaikka voi sitäkin tarkoittaa) vaan ylipäätään hyviä materiaaleja, hyviä muotoja, kestävää, hyvin tehtyä.

    Minusta olisi jännä joskus kokea se porukasta erottuminen pituuden tai vaaleuden tai sellaisen vuoksi. Vaikka olen ollut viimeiset viitisentoista vuotta ulkomaalainen niin se ei ole ollut silmille hyppivää erilaisuutta.

  17. Riikka sanoo:

    Just tänään ekaa kertaa mietin että kiva kun saa kohta taas pukea paksummin ja siistimmin. Nämä hellerytkyt alkaa vähän kyllästyttää, varsinkin kun vaihtoehtoja näillä lämpötiloilla on mun kaapissani niin vähän.

  18. "Hienostelija" sanoo:

    En pukeudu ”hienosti”, enkä ”kalliisti” (voin huonosti
    ”hienoissa” vaatteissa).Yritän kuitenkin näyttää siistiltä helteessäkin ja teatteriin yms.menen vähän paremmissa vaatteissa kuin farkuissa. Olen nähnyt jopa hääjuhlissa farkkukansaa teepaitoineen ja lenkkareineen. Ei ole mielestäni kohteliasta isäntäväkeä kohtaan.
    Jos kunnollisen puketumisen tähden saa osakseen pilkallisia katseita, niin pää pystyyn vaan !
    p.s.
    Tulipa mieleen aika, jolloin kansa pukeutui sunnuntaisin eri vaatteisiin, kuin arkena, myös työläiset.

  19. kl sanoo:

    Koetan itse kapinoida. Kyllä, aika usein minulla on farkut, ja niitä trikoopaitojakin. Mutta kaapissa odottavat kaverilta löytyneet täydellisesti istuvat (ja täysin loppuunkuluneet) villakangashousut ompelijalle kaavoitukseen kiikuttamista. Kuluneen takkini haluaisin kaavaksi ja teettää myös. Tai sitten repiä jostain tunteja ompelukurssille. Seuraavat kengät ajattelin teettää. En uskalla ajatella mitä maksaa – toisaalta toissayön valvoin aamuun asti särkylääkkeestä huolimatta, kun uudet kovaa nahkaa olevat, periaatteessa jalkaani hyvin osuvat kengät puristivat sen leveämmän murheenkryynijalkani päivässä kipeäksi. Kalliiksi tulee leikkauskin, jos kaupan kenkiä väkisin joutuu tuolla kivulla pitämään. Miehille voi saada yksilöllistä tehdasvalmisteista – täytyy koettaa jos niillä yltäisivät koot naisten jalkaan asti. Ei maksaisi niin paljon kuin kokonaan käsintehty, ja miesten kengistä osa on kauniita naistenkin jalassa.

    Suurin ongelma on aina hinta. Olen pihi. Jätin täydellisen tonnin takin ostamatta, kun maksoi alennuksessa vielä melkein kolmesataa. Löysin täydelliset korkeavyötäröiset villakangashousut, ja ajattelin että ehkä näitä tulee nyt lisää jos tulevat muotiin. Ei ole näkynyt. H&M:llä aloin käydä vuosi sitten kun pienen lapsen äitinä ajattelin säästää. Lopputulos: vaatemenot ovat pysyneet samana kuin sitä ennen, mutta kaapissa on nyt käyttämätöntä surkeaa rättiä josta pitäisi päästä eroon.

    Ehkä sinun pitäisi kirjoittaa kunnon pukeutumisen manifesto :) Itseäni ei haittaa pukeutua hyvinkin unisex-tyyliin, mutta laatu on se mikä päällä tuntuu lopulta aina paremmalta, tyylistä riippumatta.

  20. kl sanoo:

    Luin vasta nyt vähän aiemman kommentin ja toteaisin, että h&m:ltä ihan oikeasti löytyy kestävääkin. Pitää vain osata katsoa. Esim. sieltä ostin joskus mustan poolon joka piti värisä ja kuosinsa viitisen vuotta, kunnes unohdin sen festareille. Ja sieltä löytyi ihana naisellinen versio trenssistä, saumoissa näkyy että lanka ei ole laadukasta mutta itse kangas on kyllä. Uskoisin kestävän, kursin sitten itse uudelleen kasaan jos menee sauma huonoksi muutamassa vuodessa.

    Itselläni tuo henkkamaukan ongelma onkin se valikoiman määrä ja hinta. Kun on niin halpaa, tulee ostettua viisi kahdenkympin vaatetta. Vaikka jos ne kaikki maksaisivat satasen, en välttämättä ostaisi niistä yhtäkään, kun ajattelisin etten kuitenkaan pidä sen edestä. Tulisi harkittua paremmin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s