Kertoisin kirjasta jos osaisin

Olen usein huomannut etten osaa kertoa lukemastani kirjasta, näkemästäni elokuvasta. Ensinnäkin (jos olen pitänyt teoksesta) pelkään sen menevän pilalle ja rikki jos sitä aletaan purkaa auki ja analysoida. Pelkään ettei kuulija kuitenkaan tavoita sitä mitä minä sain lukiessani tai katsoessani, pelkään että selvitykseni takertuu vääriin asioihin ja kompastuu jo alussa. Ja kuitenkin haluaisin niin mielelläni suositella ihmisille niitä asioita joista itse pidän!

Olen huomannut että ihmiset voidaan panna ainakin kahteen ryhmään mitä tulee siihen tyyliin millä he referoivat kokemaansa. Mieheni esimerkiksi kuuluu niihin jotka kertovat juonen yksityiskohtaisesti, hän pystyy muistamaan vuorosanoja ja kaikkien nimet ja mitä oli ensin ja mitä tuli sitten. Minä taas….joskus  minusta tuntuu että ihmiset luulevat minun puhuvan kirjasta jota en ole edes lukenut, elokuvasta jota en ole edes nähnyt!  En ”osaa” toistaa kokemaani muuta kuin kertomalla miltä minusta tuntui – noin kärjistäen. Mieheni taas saattaa vuodattaa kyyneliä elokuvan äärellä, tai olla silminnähden peloissaan muttei koskaan pistä sanoiksi tunteitaan. Jos elokuvassa on musiikkia hän tuskin kuulee sitä, saati muistaa. Minulle taas musiikki on usein yksi elokuvan kantavista voimista. Ajatelkaa The Hours -elokuvaa ilman sitä huikeaa musiikkia!

Niin että tässä olisi taas kirja josta en osaa sanoa yhtään mitään. Joissakin tapauksissa – tässäkin! – se on kyllä vain hyvä jos toivoo jonkun toisenkin saavan kaikki samat käänteet ja yllätykset tuoreina itselleen.

Lyhyesti siis: Ian Mc Ewanin kirja Ikuinen rakkaus vei minut mukanaan. (Latteasti ja kuluneesti sanottu.)

En ihmettele että siitä on tehty elokuvakin. (Samaa, latteaa linjaa jatketaan, sitä paitsi suunnilleen puoli Suomea luultavasti jo tietää tuon minkä itse aamulla googlasin.)

Minua kiehtoo se miten sairaan mielen oikkuja kuvataan sellaisella tavalla että alkaa itsekin ajatella voisiko näin käydä minulle, puolisolle…? (Hoh hoijaa…)

Monisyinen psykologinen jännityskertomus on samalla terävä parisuhteen analyysi ja mielisairauden kuvaus. (Suoraan takakannesta…krooh…pyyh…..)

Mainokset

29 comments on “Kertoisin kirjasta jos osaisin

  1. Kati sanoo:

    Olen vähän samanlainen luetun analysoija. Kamalasti olisi sanottavaa, mutkun se ei vain tule ulos sellaisian sanoina, jollaisia haluaisi käyttää. Ja minä hömelö joskus kuvittelin haluavani kirjallisuuden tutkijaksi. *pyörii naurusta lattialla* No, onneksi osaan sentään lukea. ;) Ian McEwanin teoksista olen tykännyt, pitänee tuokin kirja lukaista, kun osuu kohdalle. Kiitos vinkistä.

  2. Violet sanoo:

    Kati; voihan sitä tutkia kunhan ei tartte kertoa…

  3. minjo sanoo:

    Ehkä kirjat onkin tarkoitus kokea omalla tavallaan. ”Kirjaraportin” kirjoittamisessa voi varmaan vain turvautua juonen muutamaan pääkohtaan, koska melkein kaikki muu taitaa olla enemmän lukijan mielessä tapahtuvaa ja vaikeasti tyhjentävästi kuvailtavaa… Minulla jää usein siihen, että kuvailen vain tekstin laatua ja juonen purkautumistapaa, varsinaisen sisällön sijaan. Minulle ne sitten varmaan ovatkin ne tärkeimmät.

    En ole lukenut mainitsemaasi kirjoittajaa ollenkaan, mutta joskus luin jotakin vastaavaa hulluuden rajalla olevaa… Se on aika kamalaa mun mielestä, koska oikeastikin ihmismieli saattaa murtua jopa näennäisesti ”pienestä syystä.” Ehkä olen vain liian herkkä, mutta tuon tyyppiset kuvaukset yleensä ovat minulle trilleriluokkaa. ;-)

    Meillä myös mies kyynelehtii aina elokuvia katsellessaan. Eikä kommentoi ääneen. Minä taas heti päivittelen ja kauhistelen ääneen, enkä silti itke sellaisesta helposti. Tosielämässä itken kyllä, jos siltä tuntuu :-), vaikka puhuminen minulle kyllä ensisijainen selviytymiskeino taitaa olla muutenkin, mutta ehkä en fiktioon niin kovasti samaistu kuitenkaan, että ihan itku tulisi.

  4. Tuula sanoo:

    Pitkästä aikaa täällä, ja hitsi mikä sattuma – luin saman kirjan viime viikolla! Minutkin juoni vei mennessään ja harmitti joka kerta, kun kirjan joutui laskemaan kädestään… Lukiessa oli aika epävarma olo – kuin tyhjän päällä – kun ei tiennyt kehen henkilöhahmoon saattoi luottaa. Tykkäsin sen verran, että pakko joskus lukea kirjailijan muutakin tuotantoa :)

  5. Anna sanoo:

    Mä en ainakaan edes kaipaa kovin syväluotaavia analyyseja kirjoista, etukäteen. Jos kaveri suosittelee kirjaa, mulle riittää että hän sanoo ”oli hyvä”. En halua liikaa ennakko-odotuksia, enkä sen takia yleensä kauheasti lue edes kirja-arvosteluja. Jälkikäteen on ihan kiva keskustella fiiliksistä joita lukukokemus herätti.

    Kirjoissa pystyn yleensä vähän ainakin muistamaan mitä niissä tapahtui ja mikä oli kenenkin nimi, mutta leffojen kanssa oon ihan onneton! En katso ikinä vaikka jotain salapoliisileffoja, kun ekan 20 minuutin jälkeen olen jo unohtanut kuka oli kuka (ne näyttää sitä paitsi kaikki ihan samalta) ja kyllästytän katseluseurani kysymällä minuutin välein ”miks toi noin tekee?”, ”mitä ny tapahtuu?”…

  6. Nina sanoo:

    Voi, ihan kuin minä!
    Minulla on mainoskuva (lehdestä) tuosta elokuvasta seinällä. Mutta en ole sitä elokuvaa nähnyt. Taisin jostain oudosta syystä lannistua kun luin NYT-liitteen arvostelun aikoinaan :(
    En ole myöskään kirjaa lukenut. Pitääpä lukea.

    Nyt odotan Jeunetin uusinta.

  7. Ilse sanoo:

    Kuten lienet huomannut, minä luen. Ja ihastelen muiden arvosteluja ja analyysejä ja itse en osaa sanoa paljon mitään. Ja kuitenkin haluaisin aina jotain muistaa, jonkin tunnelman. Sitten laitan sitaatteja ja toivon, että niistä ihmiset tajuaisivat jotain, mitä en osaa selittää enkä ainakaan muista, että olisin joskus osannut.

    Olen lukenut tuon. Ja tykkäsin siitä hirmuisesti. Enkä muista siitä mitään. MITÄÄN.

  8. Jonna sanoo:

    Tunnistan itseni. Minäkin muistan kirjoista parhaiten ne tunteet, mitä kirja tai elokuva herättää. Tarkemmin on hyvin hankala ruveta erittelemään.

  9. Linnea sanoo:

    Ymmärrän. Olen itsekin ’tunnelmien lukija’. Mies luki viime viikolla samaa Austeria, jonka minä olin lukenut talvella. En muistanut henkilöiden nimiä ja tekemisiä, mutta muistin kyllä tunnelman erittäin hyvin. Muistin, mitä olin itse ajatellut.
    Tuota kuvassa olevaa McEwania en yksinkertaisesti pystynyt lukemaan loppuun. Myin kirjan pari viikkoa sitten kirpparilla, halusin sen pois läheltäni. Tarinassa ja erityisesti siinä kyttäävässä henkilössä oli jotakin niin ahdistavaa, etten vaan pystynyt. Niin olemme erilaisia; yksi tykkää ja toinen ei voi millään…

  10. Leena Lumi sanoo:

    Hyvänen aika! Olen tehnyt monta Ian McEwanin kirjaa, mutta kaksi on tekemättä ja toinen niistä on Ikuinen rakkaus. Tilasin juuri molemmat!

    Muistan, että pidit Joel Haahtelan Elenasta. Lue siis myös Ian McEwanin rannalla.

    Minä kerron aina, miten olen kokenut kirjan, jos kirja on jotenkin koskettanut minua, mutta ellei, menen enempi asialinjalla.

    Minustakin musiikki on mielettömän tärkeä osa elokuvaa. Minulle leffa voi jopa kaatua ja kohota muusikin mukana. Mutta hyvät kirjatkin soivat…

  11. tytti sanoo:

    Ikuinen rakkaus oli vaikuttava. Tunnelman minäkin muistan, juonta en kovinkaan tarkasti. Elokuvankin rohkaistuin katsomaan, mutta se ei kolahtanut minulle. Mutta vielä vaikuttavampi oli McEwanin Sovitus, sekä kirjana että elokuvana.

  12. Ppi sanoo:

    Kiitos kirjavinkistä :) On kylläl niin hienoa lukea näitä ajatuksiasi.

    Mää olen semmoinen, että kun olen nähnyt tai kuullut jotakin aivan mahdottoman hienoa, sulatteluun menee päivä tai pari ja sitten se lähtee. On ihan pakko saada jakaa se kokemus.

    Mutta kyllä jotkut jutut jyrisee akuutistikin. Muistan niin hyvin kuinka olin Radioheadin keikalla ja kun sieltä lähdettiin, sain aivan järkyttävän itkukohtauksen, siis sellaisen hyvän ja siitä pelkästä elämyksestä, se oli niin hienoa. Enkä tämmöistä ole ennen enkä jälkeen kokenut :)

    Yksi vaikuttavimmista kirjoista, minkä olen lukenut on Waltarin Suuri Illusioni.

  13. Violet sanoo:

    minjo: tuo fiktion äärellä itkeminen on jännä juttu…olen sen verran tekokovis että yritän aina peitellä jos on muita:-)
    Mies on silmät punaisena muutenkin helpommin. Esim. meidän häissÄ hÄn oli se joka siellä silmää pyyhki.
    (No tuo nyt ei ollut fiktion vuoksi itkua!)
    Mulle sitten taas voi tulla poru jonkun puoliaivottoman tv-ohjelman takia. Tai kuvan. Tai oman ajatuksen.

    Tuula: mietin moneen kertaan myös: niin kuka tuossa lopulta on sairas….?
    Lauantai on aika raaka tavallaan mutta suosittelen.

    Anna: niin on ihan totta kyllÄ että jos olisin lukenut vaikka netistä etukäteen arvioita tÄstä kirjasta niin olisin väkisinkin saanut tietää tapahtumista enemmÄn kuin haluan ennen lukemista tietää.

    Nina: voi lue, joo. Elokuvaa en ehkÄ halua nähdä minäkään.

    Ilse: minä kyllä uskon että jos sanon sinulle ”kuumailmapallo” niin alat muistaa…..

    Jonna: olen miettinyt mistä tämä ”osaamattomuus” kohdallani johtuu. Se on jotenkinn kummallista koska mielestäni yleensä saan sanottua mitä ajattelen, kirjoittaminen ja puhuminen helppoa….Ehkä todella pelkään että pilaan kokemuksen.
    Niin juuri! Tajusin muuten ihan juuri nyt että minun on paljon helpompi kertoa hyvinkin eritellysti ja seikkaperäisesti teoksesta joka ei ole sen kummemmin koskettanut. Silloin voin ihan raportti-tyyliin hoitaa sen.

    Linnea: noin juuri. ”Muistin mitä olin itse ajatellut”….
    Minulle tämä Ikuinen rakkaus ei ollut liian rankka vaikka hyvin hyvin vaikuttava kuvaus olikin. Mielessäni vuorotteli epäusko, epÄvarmuus, sääli….nyt ainakin.
    Kirjassa oli minusta ihan trillerin makua mutta ajattelen että ehkÄ sellaiset jotka lukevat paljon jännityskirjallisuutta, siis ihan jotain dekkareita vaikka eivät koe tätä ehkä niin.

    Leena Lumi: Rannalla haluankin lukea. Olen hÄneltä lukenut LAuantai ja englanniksi A Child in Time.Odotan mielenkiinnolla miten sinä kerrot Ikuisesta rakkaudesta!

    tytti: Sovitus on pinossa seuraavana!

    Ppi: joo, siis ehdottomasti kyllä suosittelen tuota vaikken nyt paremmin osannut sanoakaan.
    Mulla on kirja- ja varsinkin elokuvakokemuksia joiden jäljeen en halua sanoa asiasta yhtään mitään kenellekään. Toivon ettei kukaan luupää sano ettÄ joo oli ihan kiva jos itse tunnen pakahtuvani. Ja toivon ettei multa kysytä mitään.

    MAinitsemasi Waltarin kirja on mulle kyllä samaa kuin sinulle. Luin ensimmÄisen kerran 17-vuotiaana ja sen jälkeen moneen kertaan. Se on aina tavallaan uusi ja tuore ja ajankohtainen.

  14. Kirjailijatar sanoo:

    Minäkään en osaa nykyään sanoa kirjoista tai leffoista mitään. Aika huono saavutus ihmiseltä, joka on opiskellut pääaineena yleistä kirjallisuustiedettä :) Taisin saada silloin analyyseistä tarpeekseni. Nyt vain nautin ja annan taiteen soljua minuun.

  15. Riikka sanoo:

    Mun mielestä suositukseksi riittääkin ihan vaan yleinen toteamus kuin vaikka: ”kirja oli ihan sairaan hyvä”. En haluaisikaan kuulla enempää. No, okei ehkä juuri tuon verran juonesta mitä tässä kerroitkin, eikä se ollut yhtään hohhoijaa. Jo se sai minut kiinnostumaan vaikka yksi (ainoa) kokemus McEwanista ei ollut hyvä. Enkä tiennyt edes elokuvasta!

  16. Leena Lumi sanoo:

    Violet, hyvä että olet lukenut Lauantain. Minä jopa omistin sen arvostelun miehelleni viime suvena kun hän täytti pyöreitä. Sovitus on paras, mutta jotenkin sun pitäis lukea Rannalla…ja sitten on Ian McEwanin hämmästyttävä esikoinen Sementtipuutarha, mutta en tiedä pitäisitkö siitä…Olen tehnyt Rannalla -kirjasta arvostelunkin. Löytyy helposti hakukoneella. Samoin Sovitus ja Sementtipuutarha.

    No, kun olen päässyt Ikuiseen rakkauteen asti, koputan sua;-)

  17. Celia sanoo:

    Mä olen lukenut McEwanilta just tuon Lauantain ja tykkäsin siitä kovasti. Meillä on tapana mieheni kanssa lukea aina välillä sama kirja yhtä aikaa ja sit jutellaan siitä yhdessä.
    Tunnistan tuon pelon, että analysoi taidekokemuksen kuoliaaksi toisaalta jos haltioidun jostain totaalisesti, niin en voi olla puhumatta ja kirjoittamatta siitä.
    Mulla on käynyt muutaman kerran niinkin, että olen lukenut tai nähnyt jotain niin raivostuttavaa, että heti esim leffateatterista päästyäni on ollut pakko saada purkaa se ulos kirjoittamalla tai puhumalla. Kirjoittaessa on saattanut käydä niin, että mieli on muuttunut, jos ei nyt ihan kokonaan, mutta pieniä nyrjähdyksiä eri suuntiin.

  18. Ilse sanoo:

    Ai joo.

    Muistan jo jotain. :)

  19. Liivia sanoo:

    Tunnen niin, että kirjoista ja elokuvasta on kyllä kiva keskustella, niitä ruotiakin sellaisen kanssa, joka on saman nähnyt tai lukenut.
    Oikeastaan mikään ei ole tylsempää, kun että joku ryhtyy kertomaan kirjasta/elokuvasta, jota en itse ole nähnyt. Paitsi, että kertoo juurtajaksain jonkun unensa.
    Vinkin antaminen jostain hyvästä on tietysti eri juttu ja muutaman sanan kuvailu. Kiitos tästä vinkistä, en ole tuota lukenut. Hyllyssä olisi yksi kirjailijalta, eri, mutten ole sitäkään lukenut. Pitäisi.

  20. Liivia sanoo:

    En lue muuten takakanttakaan, koska en tahdo kuulla etukäteen liikaa. No joskus luen, jos epäröin kirjan suhteen.

  21. Yksi hienoimmista ajatussikermistäsi tämä kirjoitus. Ja jostain syystä laitan nyt kirjan lukulistalle, ”vaikket kertonut siitä mitään”. Olen lukenut Ian Mc Ewanin kirjan Rannalla, ja tykkäsin. Mutta siihen mitä kirjoitit.

    Se oli kovin liikauttavaa jotenkin. Tuo teidän yhteiselo, jossa toisella on välillä sanat ja toisella ei, ja sitten toisin päin ja usein huomioidaakin ihan eri asioita ja silti on yhteinen (meinasin sanoa, että sävel, mutta ehkei miehesi kuule sitä, joten sanon vain yhtä laimeasti, että) tie.

    Ajattelin juuri tänään postata siitä, miten ”sanaton” mieheni osoittaa tykkäämistään (rakkaudesta hän ei pysty puhumaan) minulle, jolla on sanoja, niin hyviä kuin huonojakin ryöppyämällä.

    Lämpimiä ajatuksia teille!

  22. Violet sanoo:

    Kirjalijatar; niin, mikä pakko sitä mitään on sanoakaan. Joskus vaan kun itse pitää kovasti jostakin niin haluasi muidenkin saavan kokea samaa. Yrittää vähän ”käännyttää”…

    Riikka; toki riippuu mistä ja keneltä näitä arvioita kuulee tai lukee. On joitakin ihmisiä joiden mielestä kaikki on ”ihan kiva”. Sellaisiin en oikein luota;-)

    LeenaLumi; taidan mennä lukemaan kirjoittamasi.

    Celia; joo, noita nyrjähdyksiä on tullut. Harvoin mitään ihan raivostuttavaa olen nähnyt mutta muistan vaikka sen Intiaelokuvan…mikä se nyt oli…missä oli niitä lapsia…voi hyvänen aika…sitä kaikki kehui valtavasti ja kun tulin ulos mun teki mieli ääneen huutaa että se oli aivan paaaaskaaaa, mutta sitten parin päivän päästä se olikin jo paljn parempi.

    Ilse; nii-i! Arvasin kun tuon taikasanan sanoo.

    Liivia; mun on kyllä helpompi puhua noista kuin kirjoittaa. Mistä sekin sitten johtuu. On yksi kirja josta haluasin kovasti puhua sellaisen kanssa joka on sen lukenut ja siitä pitänyt. Nimittäin Amerikkalainen tyttö. Sen kohdalla on pakko sanoa että tunsin etten tajunnut mitään.

    eilentänäänhuomenna; oi kiitos tuollaisista sanoista! Niin, itsekin kyllä kiiinnostun kirjoista ja asioista ylipäätään oikeastaan paremmin mitä pienemmin sanoin niitä hehkutetaan.

    Sanot hienosti meidän yhteiselosta. Mielenkiinnolla sitten luen mitä itse kirjoitat sanattomasta miehestä. Omani on jo vuosia osoittanut rakkauttaa mm. terottamalla kaikki talon veitset säännöllisesti huippu teräviksi. Pyytämättä. Se on se pointti. Ja mieluusti lankkaisi kenkäni mutta sen vaadin saada tehdä itse koska tykkään!

  23. Liivia sanoo:

    No olisikin kiva puhua tuosta kirjasta. Kirjoittaminen ei ole sama.

  24. Katja sanoo:

    Minä en ikinä muista mitään lukemistani kirjoista (jos en tee muistiinpanoja ja alleviivauksia pitkin matkaa ja siltikin unohdan). Muistan, että tykkäsin tai en tykännyt. Tenteissä oli aikoinaan hiukan hankalaa, kun luettavaa kaunokirjallisuutta oli aika pinot ja ulkomuistista olisi pitänyt analysoida. Sama juttu on elokuvien kanssa. En muista mitään. McEwan on minulle tuttu Vieraan turva -leffaversiona. Venetsiassa seikkaillaan, tarinassa on hienoja käänteitä ja pääosanaisen hiukset suoraan 80-luvulta. Sen verran muistan.

  25. Riikka sanoo:

    ”On joitakin ihmisiä joiden mielestä kaikki on “ihan kiva”. Sellaisiin en oikein luota;-)”

    Joo, ihan totta. Aika nopeasti ainakin minä pääsen ihmisestä jyvälle onko maku (mm. lukemisen suhteen) sama.

  26. Mei sanoo:

    Ihan sama juttu tuo kirjasta kertomisen suhteen… en osaa tuoda tarpeeksi hyvin esille sitä, mikä sytytti.. Minä myös pelkään pilaavani ja latistavani kokemuksen pukemalla tuntemukseni sanoiksi. Mutta hyvää haluaisi myös suositella. Itsellä on muutama luotto-suosittelija.

    Takakansitekstit ovat kyllä yleensä kamalia, ihmettelen mitä kummaa niissä kerrotaan kirjasta. Mutta eihän sekään toimisi, että kirjan salaisuus paljastettaisiin.

  27. Violet sanoo:

    Katja: tuo tuntuu yllÄttävältä sen perusteella mitä sinusta tiedän…mutta sitten toisaalta taas en olekaan yllÄttynyt.

    Riikka: samoin.

    Mei: yksi mistä en tykkää on kun joku kauhealla paatoksella haukkuu mulle jotakin mistä olin ennen sitä kiinnostunut. Mielipiteen vapaus toki vallitsee mutta silloin tekee mieli sanoa: anna mä itse totean saman – tai olen eri mieltä.

  28. Päivi sanoo:

    Kirjoittamasi on jotenkin niin tuttua…
    Itse menin ”sekaantumaan” erään lehden toimittamiseen, asiaan josta en ymmärrä yhtään mitään, mutta johon ”ystävän palveluksena” ja intohimosta aiheeseen osallistun.
    Viimeksi kirjoitin jutun näkemästäni elokuvasta, joka oli niin upea, pysähdyttävä, kaunis – elokuva, jota ei vain halunnut kuvailla sanoin ja pilata sitä. Ja kuitenkin tein sen, edelleen tuntuu siltä etten onnistunut.
    Mutta jos haluatte nähdä jotakin hyvin erilaista, jotakin koskettavaa, niin etsikää käsiinne ”Atanarjuat – Fast Runner”. Valitan, ei Hollywood -tehosteita, ei kiirettä mihinkään (paitsi ehkä alastoman miehen takaa-ajokohtauksessa), ei pintaa… kyllä, suosittelen!

  29. Violet sanoo:

    Päivi; minä aina sekaannun kaikkeen tuollaiseen! Muistan sen kaksi vuottakin kun olin erään toimikunnan puheenjohtaja…
    Minä panen vinkin muistiin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s