Tomaattina pohjalla

Vettä tulee vaan lisää.  Jouduin panemaan olohuoneen nurkkaan lasipytyn ämpärin viereen koska nyt vuotaa jo kahdesta kohdasta. Asunnon omistaja on yksi sikapossu.  Ei tee mitään mitään vaikka katto falskaa – mutta se ei olekaan hänen kattonsa.

Vettä tulee ja minä juoksin yhden surkean ja risan sateenvarjon alla esikoiseni kanssa divariin vetämään päät täyteen kirjallisuutta. Minä ostin Claire Castillonin uusimman kolmella eurolla. Kirja haisee uudelta ja vaikuttaa siltä että  joku on ehkä saanut sen epämieluisaksi lahjaksi ja vienyt seuraavana päivänä myyntiin. Sitä ei ole edes avattu mutta nytpä avataan. Poika valitsi c++ -ohjelmointikirjan ja on lukenut sitä tauotta nyt neljä tuntia. Välillä niisti vain nenän ja kävi vessassa mutta sielläkin sillä oli kirja.

Ja nuo kaksi ovat kai olleet hiukan liikaa sisällä (kuten me kaikki) ja niiden aivot ovat kuumentuneet ja minun vasta ovatkin ja melkein heti jo aamulla sanoin kokeeksi  että vetäkäään nyt puolisen tuntia toisianne turpaan niin että raikaa, no limits niinkuin kasinolla, antaa palaa jos se helpottaisi.  Ja ne katsoivat kuin hullua ja kävelivät kumpikin eri huoneisiin tekemään kumpikin eri asioita. Mutta ainakaan ne eivät naljailleet toisilleen koko päivänä. Ovat varmasti vähän varuillaan kun aavistavat minut hiukka hulluuntuneeksi.

Sen verran kävin sateessa piestyllä terassilla että otin suojaan virallisesti ensimmäisen koskaan kasvattamani tomaatin. Minkä on kyllä istuttanut ja kastellut ja leikannut mieheni.

Mainokset

17 comments on “Tomaattina pohjalla

  1. himalainen sanoo:

    Onnea tomaatista :D

    Yks nainen täältä kyliltä, jolla oli keskenään kinastelevia lapsia, siis sitä tuttua juttua, tapasi aina tokaista, että menisivät nyt ees hetkeks riiheen. Se oli silloin ennen se.

    Sinun veto oli yllätyshyvä, taidan kokeilla, yleensä vaan kivahdan, että menkää ulos riehumaan, viimeksi eilen, mutta teillä ei varmaan voi ulos pihallekaan ihan noin vain riehumaan mennä.

  2. Kirsikka sanoo:

    Onnittelut kirjalöydöstä ja tomaatista :)

    Yllätysveto voi saada aikaan yllättävän reaktion näköjään! Ei siinä ole kato mitään järkeä enää tapella jos äiti antoi luvan ja oikein kehoitti niin tehdä, hehheh. Äitien kannattaa välillä käyttäytyä omituisesti ja ehdotella kummia juttuja!

  3. Violet sanoo:

    himalainen; kiitos vaan. Yhtä ruma kuin säätilakin. Muut ovat ilman halkeamia mutta edelleen vihreitä…
    Minä veisin toisinaan riihen TAAKSE….

    Joo ei tonne tulos oikein voi. Kadulle seisomaan jäähylle sateeseen;-) Puistokin on sen verta kaukana.

    Kirsikka; ilahduin kirjasta ihan tosi paljon. Se on tullut tammikuussa eli on kirjailijan uusin ja olen sen meinannut ostaa koska hänen kirjoistaan tykkään.

    Tuo noiden tappelu muistuttaa pikkutyttöjen tappelua. Semmoisten pikkuisten, jotka lähinnä ulisee ja maksimissaan tönii. Ajattelin hetkeksi itseäni vanhan mykkäelokuvan nyrkkeilyotteluun tuomariksi ja noita kahta iskemään pari oikeeta suoraa jotta saataisiin joku tolkku naljailuun.

  4. Mei sanoo:

    HAHAA! Juuri noin, oikea koukku tuonne silmäkulmaan.

    Meidän lapsilla on niin iso ikäero, että elettiin muutama vuosi kuherrusaikaa. Emme enää. Lapseton ystäväni yritti joskus rauhoitella kinaa sanomalla ”Noh, lapset.”

    Tuota kirjaa kehui joku. Täysin tutustumatta tuotantoon. Pannaanpa korvan taakse. Itse olen löytänyt vihdoin Monika Fagerholmin.

  5. Violet sanoo:

    Mei: ”Noh, lapset”…???? ”älkääs nyt viitsikö..”…??;-)

    Tämä kirja on siis Les cris. Suomennettuna on ainakin Pieni sydän jaksaa rakastaa ja Äidin pikku pyöveli joista tykkään molemmista kovasti.

    Juu, minäkin päätin keväällä tutustua Fagerholmiin. ”Luin” Amerikkkalainen tyttö. En tajunnut siitä mitään. Tunsin itseni tyhmäksi kun en pysynyt kerta kaikkisesti kärryillä kuka on kuka (sitä porukkaa vilisee ihan silmissä) tai muutenkaan.
    Se on sääli koska pidin kauheasti kirjailijan kielestä ja miten se kulki. Mutta tuo kirja ei oikein ainakaan tuolla lukukerralla mennyt jakeluun> Voi olla että aikakin oli väärä. Joskus se on ihan niin vaan.

  6. Mei sanoo:

    Tai: ”Eikö teidän lapset pidä toistensa kanssa leikkimisestä..?”

    Ai niin, äidin pikku pyöveli ollut pitkään lukulistallani.

    Fagerholmilta juuri samainen Amerikkalainen tyttö lomalukemisena. Minuakin häiritsi alussa kovasti se hirveä ihmismäärä ja sekavuus. Mutta muuta ei ollut ja sain lukea sitä yksin junassa matkalla pohjoiseen.. Upposin mukaan tunnelmaan.

    Jatko-osa Säihkenäyttämö ei sitten etene yöpöydällä. Jännittää, saanko itseäni enää mukaan siihen, kantaako tarina.

  7. Liivia sanoo:

    Tuo onkin hyvä tapa estää ikäviä asioita, käskeä tekemään niin. Käytän monesti koulussa. Tosin niin, että käyttäydyn itse epätoivotulla tavalla, pidän pienen näytöksen. Johan tehoaa, ainakin niin pitkäksi aikaa kun muistavat. Sitten pitää pitää taas uusi näytös. (no en kyllä nuiji ketään…:))

    En tykännyt siitä Castillonin ekasta, joten tuskin tartun muihinkaan elleivät ihan päin kävele.
    On se kumma kun siellä noin sataa. Meillä alkoi viilenemään ja talo kylmeni heti.

  8. aurinkojakuu sanoo:

    Hieno tomaatti! Onnea! Ai siellä sataa…ja sisään asti. Ei taida vuokralaisen oikeudet olla samaa luokkaa kuin täällä…
    Minäkin harrastan tuota: tapelkaa nyt sitten kunnolla, katsotaan miten käy. Se toimii. Meillä tosin sitten tapellaan. Kynsitään ja potkitaan ja sitten itketään, mutta sitten ei taas pitkään aikaan…

  9. Violet sanoo:

    Mei; voi olla että yritän uudelleen Amerikkalaista tyttöä jossakin vaiheessa. Myönnän ettei ollut kovin keskittymistä suosivat olosuhteet.

    Liivia; näytöksille nauretaan täällä…kokeiltu on. Tosin laukaisee sekin tietysti tilanteen.
    Tarkoitat ehkä sitä Äidin pikku pyöveliä. Hänen kahdeksasta kirjastaan on suomennettu kai vain kaksi ja tuo mainittu ensinnä.
    Tiedän monia jotka eivät voi sietää hänen kirjojaan. Mina hykerryttää. Pidän kovasti.

    aurinkojakuu; ja on kuule aika suuri! Vähän ruma kyllä.

    Niin, onhan täällä toki vaikka mitä sääntöjä ja yhdistyksiä jotka ajavat vuokralaiten etua ja vuokrasopimukset ovat minusta kyllä kovastikin kannattavia vuokralaisen kannalta, ainakin mitä tulee sopimuksen irtisanomiseen.
    Mutta aikansa vie kaikki, siinähän se. Eli ellei omistaja tee mitään ja joudutaan käyttämään muita teitä niin…aikaa kuluu eikä tilanne parane. Nyt ollaan ilmeisesti siinä että mies on päässyt jonkunlaiseen puheyhteyteen omistajan kanssa ja joku tulee arvioimaan tilanteen – mutta koska, se on toinen juttu!

  10. vilijonkka sanoo:

    Oletkin heti saanut kasvatettua komean ja persoonallisen tomaatin, onnea sen johdosta!

    Tulaiset sikapossut ovat harmillisia. Luulisi kiinostavan kun on kuitenkin hänen omistama lattia, joka mahdollisesti menee pilalle. Vai suojaako lattiaa kokolattiamatto, joka sopivasti peittää ongelmat?

  11. Ilse sanoo:

    Älä luovuta Fagerholmin kanssa, sanonpa vaan. Kaikki ne ovat ihania, vaikka Diiva (minusta) aika rasittava.

    Tomaatti näyttää kyllä persoonalliselta, maku on varmasti upea. Seuraan tätä lastenkasvatuskeskustelua kiinnostuneena. Ainokaisen kanssa on toistaiseksi aika iisiä.

  12. Violet sanoo:

    vilijonkka; halkesi kai kuivuuden takia.
    Sikapossu, niin…Puulattia siinä alla, aika tavalla mustunut. Ja se katto, se seinä..oh-la-laa. Aivan ruskeaksi mennyt, paloja irtoilee. Kai se sortuu kohta koko paska. Tulee terassi alakertaan.

    Ilse; No katotaan ny sitten.
    Maku muuten oli upea. Eikä mennyt suu rikki kuten tomaattien kanssa usein.

  13. Liivia sanoo:

    Fagerholmista minäkin vielä. Samaa mieltä kuin Ilse tuossa edelle. Amerikkalainen tyttö olikin jotenkin vaika, aluksi. Mutta kun alkoi tajuamaan, kävikin kovin mielenkiintoiseksi.
    Entä oletko lukenut Ihanat naiset rannalla? Se on minusta ehdottomasti parasta Fagerholmia ja olen VARMA, että tykkäät.

  14. Sissi sanoo:

    Ahhahhah, mikä veto! :D Ja mikä vaikutus, pitänee kokeilla joskus.

    Maalla asumisessa on se hyvä puoli, että riitapukarit ja riehujaiset saa pukata pihalle kun oma pää ei enää kestä kinastelua. Jostain kumman syystä meidän mukelot on aika usein pihalla… ;)

  15. Merja sanoo:

    Minä luin pyövelin ja tykkäsin kyllä, vaikkei se ihan ykköslukemistoon yltänytkään.

    Tuota kuumenemista ymmärrän, ja miltä se alkaa pitkän kesäloman jälkeen tuntua.. Olen niin onnellinen että meillä on koulut alkaneet! Ja muuten jenkeissä on tapana sanoa kun lapset hermostuttaa että ’go play on the freeway’, ihan huumorismielessä tietenki..

  16. MaaMaa sanoo:

    Meitä uhkailtiin aina narun päässä juoksemisella auton perässä, varsinkin jos autossa nahistiin.

    Muistan kerran, kun isoveljeni oikeasti tappelivat keskenään kotona. Löivät nyrkillä toisiaan naamaan. Herranjestas se oli pelottavaa, vaikka muka leikillään nekin ..

    Upea tomaatti! En raaskisi edes syödä! ;)
    ihankuin siihen olisi piirretty hymysuu!

  17. Riikka sanoo:

    Tomaatti on hieno. Varmaan maistuu makialta:D Toi onkin hyvä konsti saada lapset rauhallisiksi, muuttua itse hullummaksi;) Tosin ei taitaisi ihan vielä meillä toimia kun ovat niin pieniä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s