Pakokeino

Tarvitsen paljon unta.

Ihmeellistä miten väsynyt voi olla vaikkei mitään tee.

Ja erityisesti juuri silloin.

Punainen lankani on värjäytynyt arjen kirjopesussa ihan muuksi. Ajatukset kimpoavat seinästä toiseen kakaroiden huudon tahdissa.

Minähän sanoin: minä tarvitsen paljon unta.

Huomenna en muista tätä. Sovitaan niin.

Mainokset

21 comments on “Pakokeino

  1. Lempi Sveitsistä sanoo:

    Vastaan huutooni ja kuittaan! Täällä taas kuikuilemassa.

    Meillä tehtiin toissa päivänä tommosia macaron- leivonnaisia. Ensimmäistä kertaa eläissäni väkersin. Nuorimmaisen lapsen innostamana – ei voi sanoa painostamana, kun toisella oli jankutuksessaan niin positiivinen energia.

    Steriloitiin jostain lasten askarteluhässäkästä pipetti ja antaumuksella sekoteltiin värisävyjä. Lopputulos oli meistä kaikista erittäin hieno – melkein ei hennonu syödä.

  2. Violet sanoo:

    Lempi; kuikuile vaan. Enhän minäkään muuta tee kuin koneella. On ollut niin perhananmoinen tämä elokuu.

  3. Linnea sanoo:

    Kiitos, kuvasit olotilaani täydellisesti. Punainen lankani on värjäytynyt arjen kirjopesussa ihan muuksi. Juuri noin. Onneksi lanka ei ole poikki.
    Nyt teen töitä. Vaikka oikeastaan tarvitsisin aikaa muuhun, että saisin lankani taas paksuksi ja punaiseksi.
    Antoisaa ja levollista päivää sinulle.

  4. Violet sanoo:

    Linnea: noin se on, sinä tarvitsisit ”aikaa muuhun”, minusta taas tuntuu että niin minäkin, mutta minun kohdallani se voisi olla hyvinkin juuri työ! Tai siis ”jokin muu”, mikä olisi erilaista.

    En tiedä muista mutta mun kohdallani menee aina näin: kun tätä ”lomaa” jatkuu tarpeeksi kauan ja kaikki asiat tapahtuvat pÄivästä toiseen täsmälleen samalla tavalla, kun lapset ovat kanssani koko ajan, kun toinen heistä puhuu koko ajan….niin minulta katoaa voima ja sitten tahtokin edes yrittää tehdä jotakin muuta, tehdä toisin yrittää saada tähän olemiseen tolkku.

    Tiedän fyysisestäkin rasituksesta mielestäni jotakin ja vannon että eilisen päivän jälkeen olin väsyneempi kuin vaikka kiireisen toimistopäivän jälkeen tai juostuani 10 km. Ja olin siis vain kotona enkä juuri evääni liikauttanut.

    Tänään menen kaksin pienemmän kanssa uimalliin. Nuo pojatkin tarvitsevat eroa toisistaan ja toisaalta aikaa vain minun kanssani.

    Huomenna on sirkus ja se onkin jo aivan eri juttu se !

  5. Pampula sanoo:

    Voiko sitä enää hienommin kuvata kuin tuo sun punainen lanka -vertaus! Upea kielikuva. Tulee käyttöön :)

  6. Maijja sanoo:

    Kiehtova tuo ylin kuva, lempeän hauraasti dramaattinen. Minulla oli heinäkuussa töissä tosi hiljaista, piti kituuttaa vähäisiä hommiaan jotta niitä riittäisi edes murto-osaksi koko 8tuntisesta. Netistäkin tuntui loppuvan luettava, että sekin tosiaan saattaa tapahtua. Olo oli täysin aivoton, ja mikä hassuinta: en ole ikinä ollut yhtä väsynyt työpäivän jälkeen. Just tuo väsymys, vaikka ei tee mitään! Olisin voinut nukkua joka illan.

    Mulla punainen lanka niin perkeleen tiukalla kerällä, ettei näe kuin alkupään ja sekös jolkottaa vapaana…

  7. Torppari sanoo:

    Samoja tunnelmia langanpäiden suhteen. Vasta eilen kirjoitin, että yritän kynsin hampain kiikkua kiinni (loman) selkeässä ja leppoisassa olossa vaikka työt, koulut ja kaupunki kaikkineen jo kiskoo eri suuntiin.

  8. minjo sanoo:

    Sirkus kuulostaa hyvältä ja uiminen myös. Jospa siitä toimettomana olemisesta kumpuaa lapsillakin lopulta jotakin erityisen luovaa. Heh, siihen ajatukseen koitan itse turvautua valituksia vastaan ottaessani.

    Mietin äskettäin itsekseni sitä, että kumpi saa väsyneemmän olon, sekö, että on paljon tekemistä, vaiko se, että on liikaa paikallaan. Päädyin siihen, että tasapaino kiireen ja levon välillä on sopiva, jos on kontrastia sen verran, että molemmista saa tarpeeksi irti. Rutiineilla on kai siis ihan hyvä vaikutus, mutta joskus kyllä on tervettä pysähtyä niin totaalisesti, että kyllästyy lopulta olemaan ”tekemättä mitään.” Ehkä meillä nykyajan ihmisillä vaan on niin iskostunut jonnnekin kallon pohjalle se, että pitäisi olla tehokas ja touhukas aina, että se pysähtymispuoli, joka lopulta johtaa ”tyhjän pään tunteeseen” on vaikeampi pala.

  9. Allu sanoo:

    Minuakin nukutti eilen koko päivän paitsi silloin kun olin hammaslääkärissä ja juuri silloin olisin mielelläni nukkunut oikein sikeästi.

  10. Katja sanoo:

    Tuttua. Se jatkuva ja liian totaalinen loma-arjen sykli on joskus liikaa. Muistan tuon omasta kesästämmekin. Kaksi poikaa samassa tilassa oli meillä ainakin liki koko ajan katastrofaalista. Energia meni heihin. Vaikka tytärkin on olemassa. Siihen päälle sitten jotain jatkuvaa nuhruista tiskiä tai hikipyykkiä.

    Itse kaipaan niin hengähtelyä, en ole sillä lailla perinteisesti hääräävä, että saisin potkua kahden uroksen irrottelusta ja perustaloudenhoidosta, jos sama toistuu huomenna ja ylihuomenna ja… Meidän kesämme pelastus oli miehen lomautus. Oli yksi aikuinen lisää täällä ja poikiakin saatiin hiukan omiin puuhiinsa välillä (kavereistakin oli siinä apua, paitsi jos molemmilla ei ollut yhtä aikaa omaa kaveria tai jos toinen porukka kyllästyi, jolloin iskivät kaksin niiden toisten kimppuun – minusta ihan animaalista touhua). Tosin mieskään ei välitä syklisistä puuhista. Mieluummin tekee kerta- ja kausiluonteisia.

    Onnistuuko sinulla omiin kirjallisiin maailmoihin vetäytyminen? Se antaa minulle potkua, mutta on kyllä mahdottoman vaikeaa metelin ja taistelun keskellä. Muutaman kerran avasin oven ja kävelin ulos. Se hätkäytti hetkeksi, vaikken kauas ehtinyt.

    J.K. Pidän peukkua novellikilpailuun!

  11. Violet sanoo:

    Pampula: ota käyttöön vaan. Ei se minusta kyllä mitenkään erityinen oivallus ollut. Muistuttaa jotakin jo sanottua.

    Maijja; ai tuo missä pensaat kasvaa nenästä? Pokkarilla auton sivupeilin kautta metsässä. Silloin tulee tuollaista.
    Kun netistä loppuu luettava ollaan hukassa. Olen sen kokenut myös koska en lue mitä tahansa.

    Torppari; loman selkeä ja leppoinen olo ei liene minua varten…

    minjo; kyllä mää pysähtyä osaan, oi kyllä varmasti!, ei tämä sitä. Kun nyt ihan pohjia myöden ajattelen niin ihan selvä on se pohjimmainen syy: minä tarvitsisin hiljaisuutta, yksinoloa.

    Allu; me mennään poikain kanssa ensi viikolla hammaslääkärille nukkumaan;-)

    Katja; ja joku nuhruinen tiskirätti voi olla se viimeinen pala vai sanoisiko viimeinen riepu…
    joka oikein viimeistelee koko nuhruisen mielen ja olon.

    Joskus pystyn jopa kirjoittamaan vaikka kuuluu stereona äiti toi sitä toi tätä. Useinmiten en.
    Olen kävellyt ulos muutaman kerran myös, tosin en mitenkään yllätyksenä. Olen vaan sanonut että nyt lähden kirpputorille ja mukaan saa tulla jos haluaa. Ja toivonut ettei haluta.
    Se auttaa ihan kauheasti kun on vaikka puoli tuntia jossakin.

  12. vilijonkka sanoo:

    Koneelle minäkin pakenen, huutoa, marmatusta ja kaikkea. Vaikka eihän mulla enää mitään hätää ole, muksut ovat koulun huomassa aamusta iltapäivään, mutta silti. tappelu on kummasti vähentynyt koulun viedessä aikaa ja energiaa.

  13. Katja sanoo:

    Vielä tuli mieleen, että katsoimme koko perhe Stand by Me -leffan ja ajattelin, että siitä pojat viisastuisivat. Ei auttanut. Viime sunnuntaina oli Aamulehdessä Tiina Keskisen hyvä kolumni Oletko tyhmä vai viisas, jossa puhuttiin säälin tunteesta ja häpeästä ja homo sapiensista ja homo simplexistä. Pläjäytin sen esikoisen luettavaksi jonkin tuoksinan keskellä ja hetkeksi aikaa auttoi.

    Nykyään koen, että noille pojille täytyisi suorastaan järjestää säännöllistä keskenään taistelemista ja karjumista. Se on selvästi heidän luonto, kuka on porukan The Uros, vaikken sitä naaraseläimenä tajua enkä jaksa ja luulen, että se on minun vikani. Usein käy nimittäin niin, että puututtuani metakointiin, pojat alkavatkin puolustaa toisiaan ja minä olen yhtäkkiä se pahis. Kummallisia ovat.

  14. Violet sanoo:

    Vilijonkka; minä kai eilen pakenin vähän vahingossa uneen kesken päivän. Nukahdin ihan noin vain.
    Tämän päiväinen uimahallikäynti oli kyllä NIIN hyväksi! Liikunta ja sen tuoma olo auttaa kaikkialle, pääkoppaankin. Pienempi sai purettua energiaa, isompi sai olla hiljaisuudessa kotona.

    KAtja; Kaikenlaisia keinoja…;-) Meillä on nyt auttanut pojan ostama c++ -ohjelmointikirja. Lukee sitä – mutta sitten taas pikkuveli on yksin.

    Nämä meidän ei ole kyllä kumpikaan alkuunkaan The Uroksia, oikein naurattaa heidän kohdallaan tuo ajatuskin. Heillä on vaan se niin kertakaikkinen erilaisuus keskenään…ja vielä jos yrittää valottaa niin pienempi on ehkä keskimääräistä ikätoveriaan lapsellisempi, esikoinen taas ikätovereitaan…en tiedä mikä se sana olisi. Mutta erilainen. Kiinnostunut eri asioista.
    Kun katson noita niin se on kuin olisi 6-vuotias ja 15-vuotias. Oikeat iät 8 ja 11.

  15. Pirkko sanoo:

    Kun ei tee mitään voi oikeastaa tehdä vaikka mitä, eikä sitä aina tarvitse edes itse huomata. Pään sisällä tekemiset vasta väsyttävätkin. Joskus.

  16. Maijja sanoo:

    Sepä se, puskanokka. En muuten eka katsomalla huomannut kameraa!

    Ja sepä se myös nettiin, että kun ei lue kaikenlaista. Välillä ihan lööppejä tullut selattua, mutta en tykkää siitä että ne alkavat tietyssä pisteessä vetää mukanaan! Siitä en halua saada itseäni kiinni, että jeesustelen jollekin onnettomuudelle tai kohujulkkiksen alkometrilukemille. Esimerkiksi.

  17. Violet sanoo:

    Pirkko; Ka niin väsyttävät.

    Maijja; Nii-i, esimerkiksi;-)

  18. Mei sanoo:

    Mä en päässyt eilen ja tänään päivällä WordPressiin.. Säikähdin jo blogisi kadonneen. Ihanat kuvat ja osuva kielikuva. Tällä viikolla lähetin miehelleni tekstiviestin, missä pohdin kuormitusta lasten kinasteluun ja tämän arjen alkamisen kauheuteen (I love arki, aina välillä), että tällä hetkellä vain liikunta pitää minut selväjärkisenä. Sitä ei ole tullut harrastettua viime aikoina tarpeeksi. Mies vastasi, että ”Vain raivokas liikunta ja viina voi auttaa!”…

  19. rimpsukaisa sanoo:

    ’Punainen lankani on värjäytynyt arjen kirjopesussa ihan muuksi.’Täydellisesti ilmaistu,piti useaan kertaan lukea ja maistella.Tein viime viikonloppuna tyttären ristiäisiin hasselpähkinä macaroneja mokkatäytteellä.Kolmas erä onnistui enkä saattanu maistaa juhlissa niitä ollenkaan,pähkinän hajukin jo etoi.Mutta hyviä kuulemma olivat,mielestäni vähän yliarvostettu kyllä koko kakkara.Pavlovaa en ole koskaan maistanut tai tehnyt,marenkinenhan sekin mutta tuoreet marjat raikastaisi.Ja kermavaahto vaan on ihanaa.
    Ja ihan aiheesta; olen huomannut että sillon kun aktiivisuustaso muutenkin on korkealla,töissä tai opiskeluissa tiivistä esim. niin virtaa riittää liikkua ja touhuta muutakin.Opiskeluaikana vapaat meni nukkuessa ja haahuillessa,mistään ei saanut kiinni kun ei tarvinnut pakottaa itseään mihinkään välttämättömään.

  20. Päivi sanoo:

    Kuvasi ovat niin kiehtovia!
    Ja tuosta unen tarvitsemisesta: mistä johtuu, että vaikka on ollut jo (vain) 3 viikkoa lomalla, niin silti tuntuu etteivät yhdeksän tunnin yöunet riitä millään?

  21. Violet sanoo:

    Mei; kyllä sun miehesi vähän oikeessakin on. Ei ole mullakaan evät paljon liikkuneet viime aikoina.

    rimpsukaisa: aivan TÄYSIN yliarvostettuja ovat. Suorastaan pahoja minusta. Kauniita pahoja.

    Päivi; kiitos, Päivi.
    Minä nukun toisinaan ”lohtu-unta”. Sitä tarvitsen sellaisen päivän jälkeen kun tunnen itseni esimerkiksi hyvin surkeaksi äidiksi jonka kakarat senkun melskaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s