Niitä asioita

Olen saanut parilta lukijalta Beautiful Blogger -tunnustuksen mistä kiitän. Kiitos. Minä en mistään hinnasta voi panna sitä eteenpäin siinä mielessä että sitten joku hyvä jäisi kuitenkin ilman. En osaa tällaisia. En henno mainita yhtä mutta jättää toista mainitsematta. Mutta sillä viisiin panen tunnustuksen eteenpäin että täten kiitän kaikkia joilta sana irtoaa ja kuva myös. Kovasti on ollut iloa siitä kaikesta.

Hommaan kuului kai kertoa itsestään seitsemän (vai oliko se kymmenen vai sata?) asiaa.

1. Voisi pysyä ihan mitattavissa olevissa faktoissa ja sanoa että kengännumeroni on 40, pituus 174 cm ja paino 60 kiloa. Ja pieni pää, sano hattukauppias ja aivot kunnossa sanoi neurologi. Silmissä vikaa (oikea -1,25, vasen -2,25, karsastusta) sanoi silmälääkäri. Ja gynekologille pitäisi mennä. On pitänyt jo aika kauan, muuten.

2. Juon aamuisin aina teetä. Saatan juoda sen päälle kahvia jos mieheltä jää. Jos saan itse valita en käytä mitään kevyttuotteita. Käytän voita, käytän kermaa. Syön lihaa mutta aika vähän ja sen on parasta olla parasta, jos on pihvi. Sieltä saa valua veri ulos, ei haittaa. Syön melkein aina usein pastaa, karmeasti raakaa parsakaalia ja tykkään valkosipulista, suklaasta ja sitten isäni tekemästä maksasoosista jota en ole kyllä vuosiin saanut. Kalaa söisin mutten allergian vuoksi voi. Voi voi sille asialle. Jo lohen paistaminen vetää henkitorven tukkoon.

3. Olen pärjännyt aina koulussa hyvin tekemättä oikeastaan mitään. Se ei johdu välttämättä sen suuremmasta älykkyydestä vaan siitä, että ihmiset ovat ympäripuhuttavissa. Opettajat etenkin. Tiedän sen koska olen itse opettaja. En kyllä ole tehnyt sitä työtä oikeasti kuin kaksikymmentä tuntia. Muita tekemiäni töitä ovat mm. suklaarasioiden taittelu paperitehtaassa, minigolfradan hoito, mainossihteeri, mansikan- ja herneenmyyjä, mannekiini, myyjätär, galluphaastattelija ja vastaanottovirkailija/ajanvaraussihteeri. Olen tehnyt myös satunnaisia tihutöitä ja hämäriä duuneja.

4. Minä en tykkää latteista sanoista jotka yhtäkkiä leviävät kuin rutto. Ensin ne kuulostavat ehkä hienoilta ja uusilta mutta tuoreus kulahtaa pian ja kohta jo häpeän niiden käyttäjien puolesta. Ne helisevät tyhjyyttään niin ettei helinän lävitse kuule enää merkitystä. Mutta ei se mitään, käyttäkää vaan. Käyttäkää ihan suorastaan loppuun niin sitten niistäkin päästään. Minun suustani ei tulla kuulemaan nyt tai vastakaan: tunneäly, äänimaailma, värimaailma, naisenergia, voimaantua, mieletön (merkitsemässä jotakin hienoa)….esimerkiksi. Ne eivät ole mitään kauheista kauheimpia, pahimmat olen olen unohtanut koska pää toimii niin että kauheudet unohdetaan. Nämäkin unohdetaan kohta, näiden luonne on keikkua hetken ja kadota sitten. Enkä minä niiden käyttäjiä moiti. Ehkä sitä ensimmäistä vain.

5. Voin samaankin asiaan liittyen uskotella itsestäni liikoja (olen saivartelija ja kysyn ”mikä toisaalta on liikaa”?) tai toisaalta en taas luota itseeni ollenkaan. Muut kuulemma luottavat. Minulle on sanottu: sinuun voi luottaa. Yleensä voikin mutta älkää nyt hulluja olko tämän asian kanssa. Minä luotan tässä maailmassa täysin vain 5,5 ihmisen sanaan. Tuo puolikas on minä itse sillä minulla on tapana liioitella ja jättää sanomatta.

6. Sen lisäksi että olen saivartelija olen myös tiukkapipo, levoton tuhkimo, viisastelija, Sunday Girl ja hiustenhalkoja. Olen myös elävä levyautomaatti vaikka viime kesänä kävikin niin ettei tullut koneesta kuin ”Unelmia ja toimistohommia”. Pidin sitä ihmeenä ja kanssalaulajani myös. Lauloimme sitten Heili Karjalasta ja minusta menimme siinä kohtaa vähän liian pitkälle. Olen myös (ollut) hyvä tanssija. Olen kirjoittanut niin kajalilla Yo-talon vessan seinään. Se oli siellä aika kauan.

7. Järjestetty hauska on minulle vastenmielistä. Katson velvollisuudekseni suhtautua siihen kyynisen kriittisesti ettei vaan ala naurattaa vahingossa. (Koska olen kielipoliisi hermostun kun joku kirjoittaa ”ala naurattamaan”.) Ylipäätään kaikki ennakoitavissaoleva on vähän hankalaa. Toisaalta pidän siitä että asiat menevät samalla tavalla, että tiedän mitä on tulossa. Toisaalta lukkiudun täysin jos minulta odotetaan vaikkapa tiettyä reaktiota tiettyyn ärsykkeeseen. Kunpa rutiinikin voisi olla aina ensimmäinen kerta!

Mainokset

29 comments on “Niitä asioita

  1. Marjatta sanoo:

    Rehellisen tuntuinen kuvaus. Jos sopii, saanen lisätä, että olet oikeudenmukainen.
    Leppoisaa viikonloppua!

  2. mariahyle sanoo:

    Tuo kaikki aivan upeaa:)ja paras viimeinen johon yhdyn täysin”kunpa rutiini voisi olla eka kerta”-ps laitoin postia mahdoitko saada?
    terv maria uunilta

  3. Violet sanoo:

    MArjatta; olen kyllä, oikeudenmukainen. Kohtuullisen sen sijaan en lainkaan.

    Maria: en ole saanut postia…

  4. Ppi sanoo:

    Saanen lisätä minäkin jotakin: osaat nimittäin nauraa itsellesi ja se kertoo hyvästä itsetunnosta.

    Nämä on kyllä niin hyviä, kiitos :)

  5. Sara sanoo:

    Miten raikkaita ja silti tutulta tuntuvia ajatuksia.

    Alkaa naurattaa ja ruveta naurattamaan… hyvin harva helsinkiläinen muuten enää rupeaa mihinkään. Sana kuulostaa kai maalaiselta, vaikka se on hyvää suomen kieltä.

    Omasta blogista on helppo luopua, muiden omista ei. Siis: hyvää viikonloppua ja tapaamisiin täällä!

  6. Anioni sanoo:

    Onpas ihana kuva, muikea poseeraus :)

    Olen usein miettinyt jutuistasi, että miten ajattelenkin monesta asiasta niin kovin samoin. Voiko esim. tamperelaisuudella olla mitään tekemistä asian kanssa, tai sen, että ollaan samanikäisten poikien äitejä..?

    Sinulla on hyvä ulosanti, saat sanottua hienosti kakistelematta (mitä tämä nyt sitten tarkoittaakin ;)) mitä päässä liikkuu. Sillain maanläheisesti nääs :)

    Hauska lista jälleen.

  7. Jaana sanoo:

    Mukavaa luettavaa. Jee voi ja kerma ym. ”aidot” asiat (kuka minkäkin asia kokee aidoksi…tässäkinä varmaan riittäisi pohdiskeltavaa…)!

    Pidä vaan oma linjasi!

  8. Ilse sanoo:

    Onnea tunnustuksesta ja ihanasta kuvasta! Onnekas sinä, jolla noita riittää, siis kuvia.

    Minua rupesi naurattamaan (heippa vaan toiselta poliisilta) kajalit yo-talon vessassa. Ai että mitä kapinahenkeä! Ihan kajalilla. Huippua!

  9. Linnea sanoo:

    Kunnioitettavaa avoimuutta, kiitos.
    Olen mieletön (hi-hii!) kielipoliisi. Aina ei ole helppoa – tämän perheen kanssa. En tiedä, onko ilkeyttä tai omahyväisyyttä, mutta viljelen mielelläni omituisia sanoja, joita lapset eivät ymmärrä. Parahultainen ja kotvasen kuluttua. Kyllä oma äidinkieli pitää tuntea, vetoa, kun puheitani ihmetellään. Mitäs puhuvat sinä-passiivilla ja suhauttelevat kiusallaan ässiä.

    Anioni tuossa ylempänä mietti tamperelaisuutta. Väitän, että kyllä tamperelainen toista ymmärtää. Siis tamperelaista. Välillä sanojasi lukiessa tulee kotoinen olo. Asioilla ja sanoilla on monta kulttuurista tasoa… Tamperelaisuudessa on jotakin hyvin rehtiä, jämptiä ja suaraa. Ei puhuta ohi suun, ei mielistellä. Jos asia ei kuulijalle sovi, kysyköön semmoselta, jolta saa miäleisensä vastauksen, jos rehellinen ei passaa.

  10. Iiris sanoo:

    Kielipoliisi on mielestäni Erittäin Myönteinen Sana :) Sellaisia tarvittaisiin enemmänkin! Tyttären kanssa olemme joskus miettineet, että pitäisi kulkea tussi takataskussa: sitten voisi korjata kaikki yhdyssanavirheet kauppojen hintalapuissa.
    Voimaantuminen on todella kamala sana! Ja sitä käytetään enimmäkseen niin, ettei se oikeasti merkitse yhtään mitään.

  11. Violet sanoo:

    Ppi; ja kyllä on nauramista ollutkin. Milloin ei ole koomista niin on tragikoomista.

    Sara; minua harmittaa että luovuit – jo ihan hyvän kielesi ja hyvin luistavan ajatuksesi takia! – mutta ymmärrän että aina ei voi tai tahdo. Olen iloinen jos luet minua joskus.

    Anioni; poseeraus on näitä isän ottamia;-) Olen kuvannut tuon muuten diasta. Pidin diaa valoa vasten ja otin kuvan ja rajasin sormet sun muut vehkeet pois.

    Kaikki mainitsemasi asiat saattavat vaikuttaa, totta kai!

    Jaana; noissa ruoka-asioissa…olen omalla kohdallani sen todeksi huomannut että SOPIVA MÄÄRÄ noita tuottaa minulle ensinnäkin suurempaa nautintoa kuin ”korvikkeet” eikä lihota tai tuki suonia automaattisesti tms. Ja mausta en sano mitään.

    Ilse; kuvia kyllä riittää. Isän kaapeissa on vielä paljon.
    Joo, oikein reteesti kajalilla, kato. Että oli niinkun semmonen lopullinen tunnustus mutta kuitenkin pieni epäröinnin maku.

    Linnea; useissa tuntemissani tamperelaisissa on tuota mitä kuvailet. Ei tamperelaisuus toki mikään tae ole siitä että synkkaa kuten ei ole suomalaisuuskaan. Joskus multa kysytään: etkö kaipaa suomalaista seuraa? Vastaan mieluusti että en, mutta hyvää seuraa kyllä. Oli mistä vaan.

    Iiris; niin, on näitä ihan silkkoja virheitä ja sitten näitä tyylipuolen juttuja kuten nyt vaikka ne esilleottamani sanat. Sanoista on oikeus suivaantua. Ihan yhtä suuri oikeus kuin niitä on viljellä, tietysti.
    Kukaan ei ole minulle pystynyt vielä selittämään miksi vaikka voimaantuminen kertoisi enemmän kuin voimistuminen. Tai että jos se kertoo enemmän, niin mitä.
    Ja se ”mieletön”. En minä ainakaan toivo että vaikkapa ottamani valokuvat ovat mielettömiä, päin vastoin!

  12. koitan heti: MInulle voimistuminen kuulostaa fyysiseltä ja vaimaantuminen henkiseltä. En tiedä miksi, enkä tiedä miltä se kuulostaa muille.

    Nautin taas jutuistasi. En rehellisesti jaksaisi lukea kaikkien ihmisten seitsemää seikkaa heistä itsestään. Ja Mieskin muuten jumiutui tuohon olkapääni taakse.

  13. Suvi sanoo:

    Mitäs mieltä olet ”mukavuusalueesta”? Se tuntuu olevan uusin trendisana.

  14. Pirkko sanoo:

    Tästä tulee iloiseksi, nyökyttelee, hihittelee, mutta myös samaistuu.

  15. Birgitta sanoo:

    Hauska postaus =)

    Mies kulki juuri ohi ja sanoi, että täällä sitä taas virnuillaan ja hymyillään. Elämän iloja ja tuskia. En ole kovin ankara kielipoliisi, mutta alkaa ja ruveta sanoja pitää osata käyttää oikein ;-) Muotisanat onneksi häviää ajan kanssa tai sitten niihin on huomannut itsekin tarttuvansa…

    Aivan ihana kuva tuossa alussa!

  16. NiinaK sanoo:

    Inhoan sitä jos joku sanoo ylipäänsä.. esimerkiksi käyköön se ”Kuinka monta munaa kana munii ylipäänsä vuodessa?” Hitto yksikään kana ei muni munaakaan ylipäänsä vuodessa!! Ontuvaa, en tykkää ollenkaan!

  17. vilijonkka sanoo:

    Opettaja-analyysisi on mainio, kuten olet minun mielestäni itsekin! Kuten joku jo tuossa ylempänä sanoi, ei ihan kenestä tahansa jaksaisi lukea seitsämää juttua, mutta kun on kyse sinusta niin kummasti riittää kiinnostusta. Nimittäin vaikka kirjoittaisit kuinka vakavasta tai arkipäiväisestä aiheesta saa ajatuksenjuoksusi ja sen yllättävät käänteet aina minut hymyilemään.

    Hyvää sunnuntaita!

  18. aurinkojakuu sanoo:

    Kauheasti tekisi mieleni jotain kommentoida, mutta mitään ei nyt tule, joten sanon vaan, että kuitti ja rekisteröity ja pidin.

  19. Motacilla sanoo:

    Olen huomannut, että jaksan lukea kymmenen (seitsemän, yhdeksän, kaksi, neljä…) henkilökohtaista juttua ihan kenestä tahansa, sillä ihmiset ovat aika yllätyksellisiä ja täynnä pieniä helmiä. Nekin, jotka pinnalle näyttävät elävän tylsää arkista harmaata hiiri-elämää. Tai kellontarkkaa powermutsi-elämää. Tai jopa sinkkuelämää, vaikka usein ne, joiden elämä on täynnä sähikäisiä, ovat vain sivullisia uhreja eivätkä edes tajua, miten kauniit siivet mustalla perhosella on. Paitsi, jos istuvat alas ja kirjoittavat ne seitsemän, neljä, kaksi, kymmenen henkilökohtaista pientä juttua ja toteavat, tässä olen, minä, ilman kulisseja ja että onni on hyvin arkipäiväistä.

    Ja anteeksi vaan kaikki kielioppivirheet, sillä elävä kieli, elävä mieli.

  20. maijanmaja sanoo:

    Mä kans aina vaan ihailen taitoasi kirjoittaa asioista samalla jotenkin tosi yksinkertaisesti ja monisäikeisesti. (Inhoatko tuotakin sanaa.. : )) Juttusi ovat todella mielenkiintoisia. Oon samaa mieltä suomen kielestä ja sen käyttämisestä ja mielelläni korjaamassa muiden virheitä (pitää sen verran rehvastella että aikanaan v. 1994 pääsin sisään Turun yliopiston suomen kielen laitokseen toiseksi parhaimmilla pistemäärillä, en mennyt, okl voitti). Mutta jos täytyy valita kumpi teksti on parempaa, kielellisesti virheetön mutta aika tylsä tai mitäänsanomaton vs. kielivirheitä pursuava mutta sisältönsä puolesta oivallinen, niin eipä tarvitse kauaa miettiä. Toinen asia on korjattavissa helpostikin jos haluaa. Toki kirjoittamistakin voi opetella ja oppia, mutta kyllä se vaan osittain on ihan sisäsyntyistä.

  21. Linnea sanoo:

    Joo, ei tamperelaisuus ihan kaikkea takaa. Etäältä (pois jo 23 vuotta) näkee paljon positiivista. Ja satun tuntemaan Tampereelta hyviä tyyppejä.

  22. Mei sanoo:

    Sinun tekstiäsi on aina ihana lukea, tuot ajatuksiasi esiin vastustamattoman avoimella ja hauskalla tyylillä. Kiitti!

  23. Kreetta sanoo:

    Voi Violet, en ole ennen kommentoinut, vaikka blogiasi olen pitkään satunnaisesti seuraillutkin. Mutta osasit taas pukea sanoiksi jotakin, minkä tunnistin myös itsessäni. Eikä vähiten kohdat 5 ja 7. Ehkäpä teksteissäsi kiehtookin juuri se, että niiden kautta löytää samalla jotakin myös itsestään. Ja kokee samalla jonkinlaista universaalia yhteyttä muihin samankaltaisiin.

  24. Violet sanoo:

    eilentänäänhuomenna; toivoin että edes joku kertoisi. Kyyylllä mää tuon ”hyväksyn”. Lainausmerkit siksi että eihän minulla tarvitse sanoja käydä hyväksyttämässä. En vain käytä niitä itse jos en tykkää.
    Oletan että siis käytät tuota. Jos käytät niin onnittelut siitä että tiedät miksi!

    Suvi; se on kamala. Ei voi muuta. TAi ei siis sana ole kamala, vaan se missä sitä käytetään.

    Pirkko; sitten kaikki meni suunnitelmien mukaan!

    Birgitta; totta kai kieli kehittyy ja muuttuu eikä mulla mitään sitä vastaan ole. Mutta kun ajattelee monia menneiden vuosien muotisanoja, paljon käytettyjä ilmauksia olivat, niin eipä niitä enää kukaan käytä jos edes muistaa.

    NiinaK; heeh hee,,,juuri näitä tarkoitan. Täysin turha, ylipäänsä.

    vilijonkka; meinaaks että on vähän kieli poskessa ainiaan? Kyllä se vaan on että vaikka hautajaispuheen kirjoittaisin niin siihen vaan tulee se tietty sävy.

    aurinko ja kuu; riittää;-)

    Motacilla; samaa mieltä! Olen joidenkin listojen äärellä lukenut oikein pariin kertaan ja miettinyt että nyt olen tainnut luoda kirjoittajasta väärän käsityksen jos hän onkin tällainen.
    Joidenkin listojen äärellä on haukotuttanut mutta olen lukenut silti (jos kirjoittajaa muutenkin luen) koska olen utelias.

    maijanmaja; samoin ajattelen kirjoittamisesta, mutta enemmän kuin varsinaiset virheet (vaikka ihan yhdyssanavirheet tai huolimattomuusasiat, puuttuvat kirjaimet tms.) mua kyrsii juuri esille ottamani ”tyhmien sanojen” käyttäminen…noiden muoti-ilmiöiden, päiväperhosten lennättely. Varsinkin kun huomaa että toisinaan sanaa käytetään ihan vaan kun ei viitsitä miettiä miten sen voisi paremmin sanoa. Tai edes eri tavalla…. vaihteeksi.

    Linnea: samoin;-)Ehkä meissä joku samanlainen pohjavire on.

    Mei: itsellesi!

    Kreetta: sopii lukea kommentoimattakin. Olen huomannut että parhaina päivinä käy parituhatta ihmistä. Luojan kiitos kaikki eivät jätä kommenttia!!
    Suuri ilo kuulla että tekstit miellyttää.

  25. Olen voinut käyttääkin, en muista. Olen TRENDIallerginen itsekin. Saan puistatusta trendi siitä ja trendi tästä. Paljon paremmalta kuulostaa kun 80-vuotias mummuni sanoo, että ”se on nyt sitä suurinta huutoo se, vai?”

    Toinen mistä saan näppylöitä on sivistyssanojen turha vilejely. En käytä ellei ole pakko, niille on monille ihan pätevä suomenkielinen sana olemassa. Jos minun pitää jotain yrittää todistella niin mielummin todistelen sitä, että voin käyttää monipuolisesti äidinkieleni vivahteikasta sanastoa.

    eli juuri niinkuin sanoit sinäkin, en vaan käytä jos en tykkää. Enkä kyllä myöskään jaksa teeskennellä tietäväni mitä toinen tarkoittaa, jos hän knoppailee sivistyssanoillaan. Selitystä kysellessäni on toinen joskus ollut aika jauhot suussa.

  26. Violet sanoo:

    eilen tänään huomenna; Voihan trendi. Samaa mieltä.

    Sivistyssanojen kanssa toimin samoin. Toisaalta olen huomannut että jotkut sanat joita olen pitänyt aivan yleisessä käytössä olevina ovatkin joidenkin mielestä sivistyssanoja ja niiden käyttö ”hienostelua”. Luuletko että nyt tulee esimerkki mieleen…juuei.

    Sitä käyttää mitä itse haluaa kuulla, lukea. Muistan kun yksi nainen valitti että inhottavaa kun lapsi juoksee perässä ja huutaa ”tissiä”. Kysyin että mitä sanaa sitten itse käyttää omista rinnoistaan..? No sitä tissiä niin. Minusta se on aivan hiivatin ruma sana enkä saa sitä melkein edes sanottua. Kai siitä joku vetää johtopäätöksen että mulla on vakava naisenaolemiseen tai seksuaalisuuteen liittyvä ongelma!

    Sitten on näitä sanoja joita on alettu käyttää tarkoittamaan jotakin muuta. Nykyään kuulee usein että joku ”pyyhkii keittiön tasot” tai ”pinnat”.
    En voi olla mielessäni viisastelematta: mitä tarkoitetaan noilla tasoilla, pinnoilla? Kaikkia pintoja ylipäätään…vai vaikkea mitä on vaakatasossa vai mitä?
    Miksi tiskipöytä olisi huonompi sana? Ainakin se on selkeä.

  27. Olina sanoo:

    Mielettömän mahtava lista!;)

    Minäkin inhoan muotisanoja ja satamisen alkamista, mutta olen onnettoman assimiloituvaa tyyppiä, ja yhtäkkiä huomaan höperehtiväni itse juurikin niillä termeillä, joita äsken inhosin, ja inhoan yhä vieläkin, mutta suustani ne vain putoilevat ulos.

  28. vilijonkka sanoo:

    Sitä juuri meinasin.

  29. Riikka sanoo:

    Noi latteussanat on kyllä kamalia, vaikkakin kauhistutti heti miettiessäni mitä kaikkia niitä käytän. Ainakin mieletöntä aika usein….Mutta voimaantua on kyllä niin heikouttava;) Samoin tuo värimaailma jota viljellään kaikissa sisustusohjelmissa joissa on vain ”tiloja” eikä huoneita.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s