Epäonnekas

Viimeisen viikon aikana on tapahtunut paljon asioita, joiden yhteinen nimittäjä voisi olla epäonni. Mitään kovin vakavaa ei ole tullut eikä ihmisiä ole sattunut. Sen sijaan koneet ovat hajonneet, astiat samoin ja pohjaanpalaneita ruokia tai kauppaan jääneitä (maksettuja) ostoksia en viitsi edes enää listata. (Se vessapaperi kyllä harmitti hädän hetkellä erityisesti. Onneksi olemme hamstranneet nenäliinoja tarjouksesta.)

Pieleen on siis mennyt. On arveluttanut aloittaa, mietityttänyt loppuun saattaminen. Yksi puhuu planeetoista mutta pelottaa uskoa siihen vaihtoehtoon. Ei kai se nyt noin yksioikoista voi olla.

Edelleenkään en halua kertoa siitä eräästä postilähetyksestä joka on aiheuttanut hermojenkiristystä viime torstaista alkaen. Asia ei ole edelleenkään selvinnyt, puhelimet soivat ja sähköposteja hakataan kiihtymyksestä hengästyneenä niin että sormenpäihin koskee. Toivon että saan vielä katsoa asiaa etäältä, hyvin kaukaa jotenkin ja jopa nauraa.

Menen tästä keittelemään teetä. Saa nähdä tuleeko kaasuräjähdys vai putoaako kuppi vaan. Jos kuppi, niin veikkaan että täysi.

Advertisements

35 comments on “Epäonnekas

  1. Sissi sanoo:

    Liekö planeetat vai mikä lie, toivon että edes kuppi ei tipahda. Jaksamista!

  2. himalainen sanoo:

    Toivottavasti ei kuppikaan tipahda, sellaiset kupit joista juo jotain ovat usein lempikuppeja.
    Meillä on ollut samaa ilmassa. Viime viikolla tein perusteellisesti hyvää ruokaa lasten kanssa, monta tuntia kypsyteltiin ja haudutettiin, omalta maalta viimeiset pavutkin, mikä hartaus. Ja sitten lopputulos se, että olin jotenkin toheloinut ja onnistunut jättämään lihan alle sellaisen typerän muovin, jotka lihojen alle täällä paketeissa aina tungetaan.
    Kuka hullu nyt muoviruokaa sitten enää olis syönyt, siitä asti joka päivä jotain olen toheloinut.

  3. Violet sanoo:

    Sissi; sain keitettyä ja juotua. Kaikki hyvin niiltä osin.

    Himalainen; ai muoviruokaa…minäkin tunnen sen reseptin.
    Niin, en tiedä mikä mättää. Tuntuu vaikuttavan kaikkeen. Puhelin, televisio ja tietokonekin ovat saaneet osansa.

  4. Soilimaija sanoo:

    Eikös ole niin että jos koko elämä olisi ruusulla tanssimista, niin elämä olis aika tylsää ?
    On jännittävää kun elämässä on vähän suolaa ja pippuria. Tietysti kun joudutaan nielemään liian tulisia paloja ei ruoka maistu. Olen ihan varma että ensi viikko on vaan hunajaa ja shamppanjaaa…..

  5. Marjatta sanoo:

    No voi, voi, kun noin paljon epäonnea. Jokaisen pilvisen päivän jälkeen paistaa aurinko ja jopa useiden pilvisten päivien jälkeenkin. Usko pois. Epäonni väistyköön!

    Kaunis liina, lienee itse Dora Jungia.

  6. Violet sanoo:

    Soilimaija; totta tuokin. Ei mua joku astioiden hajoaminen haittaa mutta kun alkaa olla kyse kalliimmista jutuista.
    Mutta onhan tämä kummallista kieltämättä.

    Marjatta; totta kai noin tulee käymään! Eikä tosiaankaan ole ihmishengistä kyse. Ihmettelen vaan kovin miten kaikki asiat voivatkin tulla yhteen syssyyn. Ihan kuin se olisi järjestetty juttu.

  7. Violet sanoo:

    ai juu ja liinasta en kyllä tiedä. Olen saanut sen äidiltä.

  8. Liivia sanoo:

    Tuli mieleen heti meidän viimekesäinen Barceloonan matka, se oli juuri tuota. Olin ihan varma, että joku kirous oli päällämme.

    Minusta on lohdullista uskoa tähtiin, ne ainakin liikkuvat ja kohta on toinen kausi.

  9. Toivottavasti teillä ei ole kokolattiamattoja!

  10. Violet sanoo:

    Liivia; se hyvä puoli tähdissä kyllä on. Ihan totta. Jos ne ovat tämän takana niin kohta helepottaa!

    Hanna; ei ole….miksi? Meni ohi?

  11. Liivia sanoo:

    Tuo liina on. Se on aitoa kallisarvoista tampellaa/finlaysonia. Suunnittelijalla oli jokin kiva hassu nimi, mutta en muista sitä nyt millään. Hänestä puhuttiin juuri lauantaina, kun noita liinoja nähtiin Tekstiilimuseossa enemmänkin. Ovat UPEITA! Minullakin on yksi, keltainen.

  12. minjo sanoo:

    Mulle joku joskus sanoi, että sitten kun on ollut tarpeeksi kauan naimisissa, kaikki alussa ostetut kodinkoneet hajoavat yhtä aikaa. Ilman mystiikkaa siis, kaikilla on vain tietty elinikä ja jos ovat samanikäisiä, tulevat myös tiensä päähän suunnilleen samoihin aikoihin. Meillä se ei ole vielä ainakaan pitänyt paikkaansa. Joitakin on uusittu muuten vaan, jotkut taas hajonneet ihan omine aikoineen. Miten päin vain, niin suututtaahan se.

  13. Eikun aina kun mulla kuppi putos Enkuissa niin se meni suoraan kokolattiamatolle. Sitä jos jotain ei ollut kiva alkaa siivoomaan. Varsinkaan kun ne teejäljet ei kunnolla ikinä lähteneet…Sitä minä vaan :) Mutta toivottavasti ei tipu ollenkaan!

  14. Violet sanoo:

    Liivia; sain justiin tietää että se on Dora Jungin suunnittelema yrttitarha.
    Tykkään kovin kyllä ja nyt sillä on siis nimikin.
    Olen varmastikuulluut mutta unohtanut.

    minjo; uskon tuon paitsi että nämä renkkaavat vehkeet ovat toiset ihan uusia, toiset taas ei.
    En tiedä…Ai joo, ja lauantaiyönä meni sähköt tuosta vaan. Koko talosta. Muiltakin kuin meiltä.

  15. Violet sanoo:

    hanna’; mulla levis Hollannissa aina vaalealle kokolattiamatolle punaviinit…

  16. Jonna sanoo:

    Ehkä ne samat tähdet vaikuttaa minuunkin. Kaikki alkoi autonhihnoista, sitten meni pesukone, kamera, auton jarrut ja monimoni muu. En jaksa edes listata, kun ärsyttää ajatellakin koko hommaa.

    Ja kaiken lisäksi meidän sängystä on tullut taas yöllisien kansanvaelluksien kohde ja muutama yö on mennyt pätkittäin nukkuen. Kai tää taas tästä. Lottovoittoa ja parempia öitä odotellessa.

  17. Liivia sanoo:

    Just Dora Jung! Nyt paukutan nimen päähäni. Oli minusta kiva nimi ja ihanat liinat! Joskus on tosiaan osattu! Noita on vielä liikkeellä kirppiksillä, mutta harvoin halvalla. Kaikki ymmärtävät niiden arvon.

  18. NiinaK sanoo:

    Se on karma.. nyt äkkiä jotain positiivista vastapainoksi! :)

  19. Tuija sanoo:

    No minullakin on tietokone takkuillut pahasti viime torstaista lähtien, ilmeisesti siihen iski virus, jonka virusohjelma sai tapettua, mutta joka sitten vaurioitti itse virusohjelmaa ja sen jälkeen virusohjelma ei antanut avata ohjelmia ja lopulta ei koko konettakaan. Ketjureaktio. Eilen oltiin tosiaan siinä tilanteessa, että kone ei käynnistynyt, se meni tehdasasetuksille, ja siinä vaiheessa iski epätoivo, tämä rakkine kun on työvälineeni ja muutenkin. Hetken hengiteltyäni menin tyttären koneelle ja sillä surffailtuani selvisi, että liike, josta olen koneen ostanut, on lopetettu. Tuijoteltuani hetken lamaantuneena silmäni osuivat hyllyn reunaan teippaamaani lappuun, jossa oli HP:n tuen puhelinnumero. Kännykkä sentään toimi ja sieltä vastasi lempeä nuori miekkonen, joka tismalleen ymmärsi tuskani, ja siitä asiat lähtivät purkautumaan. Sain koneen auki. Soitin toiseenkin tukipuhelimeen ja sain virustorjuntaneuvoja, ja loppujen lopuksi sain tiedot talteen, Nortonin asennettua uudelleen ja koneen toimimaan. Kutsuin sitten varmuuden vuoksi vielä yhden tukimiekkosen oikein kotikäynnille – hän lähti 15 min sitten – ja nyt pitäisi koneen olla taatusti kunnossa. Tähtiin tai minkään sortin ulkoapäin ohjattuihin kohtaloihin en usko, mutta teetä join kaikissa käänteissä. Onneksi se sekä rauhoittaa että piristää. Tsemppiä! :)

  20. Tähdet ja planeetat... sanoo:

    Minulla on aikoja jolloin tavarat eivät pysy hyppysissä,
    sitten on aikoja jolloin ”kaikki” menee pieleen, mikään ei onnistu.Silloin tulee mieleen erään ystävän tokaisu ”Asioilla on tapana järjestyä” ja niin käy.
    Uskon, että taivaankappaleiden liikkumisella on jotain osuutta asiaan.

  21. minja sanoo:

    Voi ei, tuollaiset ajanjaksot ovat niin persiistä. Tosin ne saattavat naurattaa ja ihmetyttää sitten joskus tulevaisuudessa.
    Nyt ei siis ilmeisesti kannata pukea päälle lempivaatetta, tai käyttää muitakaan suosikkitavaroita.
    Oletko väsynyt? Tuollaista sattuu etenkin silloin. Joskus muuten vaan…
    Tsemppiä myös sen paketti-jutun kanssa!

  22. outi sanoo:

    Voisko jotain tämmöistä olla liikkeellä? Tuntuu niin monella takkuavan. En kyllä minäkään usko kuolleiden kirouksiin enkä laske paljon planeettojen varaan, mutta voinhan olla väärässä. Minä olen väsynyt. Koko ajan. Tavaraa tippuu, katoaa, koska elän kuin unessa. Mietin jo, että mihin tässä on lähdettävä. Pumppuko pettää, tulehdusko jossain. Ärsyttää, kiristää ja tekee mieli irvistellä. Enhän minä mikään auringonpaiste ole normaalistikkaan, mutta ehkä tämä on jo liikaa. Toivottavasti siellä selkenee. Antaisit toivoa meille muillekkin.

  23. vilijonkka sanoo:

    Kausiluontoisia juttuja.

    Sen verran kyyninen minusta on näinä ulkomaanvuosinani tullut, etten luota enää yhtään minkään muun maan kuin Suomen postiin. Vaan jos tähän nyt laitat, että Suomen posti on möhlinyt, niin eipä tarvitse luottaa enää siihenkään. Esimerkiksi sitä en tajua mitä kiinalaiset tekevät äidin lähettämillä Suomen kuvalehdillä – katselevat niitä vähäisiä kuviako? Tai mitä järkeä oli lähettää lapsen joululahjapaketti takaisin Suomeen Pariisista, kun kerran kävi jo kertaalleelleen viereisen talon postikonttorissa – ei muka oltu maksettu paketin saapumisilmoituksesta?! Tai sitä sun tätä narinan aihetta löytyy, loputon suo.

    Epäonni teidän kohdalta siirtykööt seuraavaan osoitteeseen!

  24. Voi ei, toivotaan että onni kääntyy! Meilläkin oli eilinen huono päivä… kaikki kiukutteli, itseni mukaan lukien. Tänään täytyi aamulla oikein tietoisesti päättää, että koitan tehdä parhaani saadakseni nauttia päivästä, ilman mitään pakkoja…
    Hyviä teehetkiä sinne suurkaupunkiin=)

  25. maijanmaja sanoo:

    Onpa ollut jo sietämättömön pitkä huonon karman jakso! (En siis usko karmaan todellakaan, kunhan kirjoitin.) Mulla oli keväällä puolitoista päivää, jolloin kaikki meni persiilleen: takapihan vesiposti ei sulkeutunut (ts. vesi juoksi kunnes sain putkimiehen paikalle, niitä ei saa kovin nopeasti..), unohdin syövyttävän pesuaineen keittiön puiselle tasolle – tuloksena pullo oli syöpynyt pari milliä tasoon, pudotin vihkisormuksen terassin lankkujen väliin, näkymättömiin, 1-vuotias lapseni melkein juoksi auton alle ilmapallon perässä… Siinä kohtaa soitin miehen töistä kotiin ja sanoin, että nyt hellitän ohjaksista. Seuraavana päivänä sama meinasi jatkua, koska aamupäivällä huomasin hukanneeni luottokortin kauppareissulla. Mutta, siihen se sitten loppui.

    Kai näitä kuuluu olla ja tulla. Syytä ei useinkaan tunnu löytyvän. Toivon, että teillä kääntyy pikapuoliin onni myötäiseksi ja asiat järjestyvät kuten niillä tapana on. (Miehenikin kaivoi sormukseni terassin alta eikä tarvinnut repiä kuin kolme pitkää lautaa sorkkaraudalla!)

  26. Kirjailijatar sanoo:

    Toivottavasti ei ainakaan se kaasuräjähdys tullut :) Ehkä elämässä pitää olla epäonnen viikkoja, että pysyy jotenkin keinulauta tasapainossa. En tiedä. Tai sitten huono onni kasaantuu ja siihen on joku fysikaalinen selitys. Toivottavasti asiat selviävät. En nyt tiedä, auttaako pitää peukkua pystyssä, mutta pidän silti.

  27. jaana sanoo:

    Tuntuu olevan liikkeellä. Meillä alkoi lauantaina, kun odotimme Ikean huonekalujen tuojia- ja kokoajia kuusi tuntia. Vihdoin tulivat, mutta eivät koonneet. Lisäksi saimme liian ison sohvapöydän ja liian pienen ruokapöydän, yhdessä tuolissa oli toisiinsa epäsopivat osat. Maanatai-aamuna mies kolhi itseään useampaan otteeseen ja lähtiessään töihin hermostuksissaan löi kivilattialle kangaskassin, jossa oli punaviinipullo, lopun voi arvata (mies ei tosin joka päivä lähden töihin punaviinipullo mukanaan…).

  28. Violet sanoo:

    Jonna: mun unet ei sentään ole vielä mennyt. Onpa teilloä paljon kaikkea kans.

    Liivia: sen muistan että Äiti sanoi ettei tästä sitten saa luopua. Enkä kyllä aiokaan.

    NiinaK: ja seuraavaksi tulee Harma!

    Tuija: sulla siis loppu hyvin. Teetä on kulunut muttei ole auttanut.

    Tähdet ja planeetat: kyllä itsekin uskon. Tai sanotaan ettei ole yhtään sytä väittää vastaankaan.

    minja: pakettijuttu selvisi ja erityisen hienosti vieläpä!
    KOhta uskaltaa varmaan jo pukea valkoista päälle ilman välitöntä vaaraa:-)

    outi: väsynyt en kyllä ole. PIkemminkin erityisen valpas ja varmaan täynnä adrenaliinia. JOhtuu siitä pakettiselkkauksesta mutta nyt se ainakin on onnellisesti ohi.

    vilijonkka: postia eiole syttäminen vaan erästä liikettä joka lÄhetti minulla tilaamani tavaran – tai ensin kyllä lähetti ihan muuta jne.

    Katariina: kiitos. Kaikki alkaa olla ohi (???)

    maijanmaja: yksi syy miksi ketju ei taida katketa on kai se että on edellisistä vastoinkäymisistä vielä ”sekaisin” ts; jotenkin niiden vallassa, ne vievät energiaa jne. ja senkin vuoksi ehkä tapahtuu sitten lisää.

    Kirjailijatar: ei pamahtanut kaasu ei!
    Keinunnarut on vähä kireellä vielä mutta eikôhän tää.

    jaana: että sillain…joo, ei siellä kassissa tarvi olla pullo kuin kerran vuodessa niin eikö se silloin heilahda ja hajoa!

  29. pikkujutut sanoo:

    Hyvä, jos helpottaa. Planeetat varmaan nyt sitten siirtyivät hieman. ;) Meinaan, samoissa fiiliksissä mutta nyt jo näkyy horisontti.

  30. Pirkko sanoo:

    Oletko huomannut, että joskus myös hyvät asiat vetävät perässään uusia hyviä?

  31. Mei sanoo:

    Joskus vaan ei mene asiat ihan putkeen. Mutta jakaminen ja hjuumori auttaa, kuten kielikuvasi kaasuräjähdyksestä. :D

    PS: Eiliseen.. Minunkin mieheni on auttamaton herkkup..e. Minä siinä rinnalla sitten kerään kuitenkin hänellekin tarkoitetut kilot.

  32. Violet sanoo:

    pikkujutut; ai sulla kans…meidät on nyt sitten ehkä armahdettu.

    Pirkko; oi OLEN! Onneksi!

    Mei: hjuumori, se se on. Minusta kaasuräjähdyksenkin ajattelu voi piristää.
    Mun mies kerää ihan itse myös kilot;-)

  33. aurinkojakuu sanoo:

    HÖH!Sanon minä… sellaista se joskus on. Ja synttärikakkukin putosi… Voihan pirskale! Parempaa onnea loppuviikolle!

  34. Olina sanoo:

    Tuntuu, että ainakin omassa elämässä aina epäonnet seuraavat toisiaan valtavina ryöpsähdyksinä, ja onneksi onnet sitten niitä. Mutta jos sattuu vähän jotain ikävää, niin melkein jo tietää, ettei se tähän päättynyt, kohta tulee tuutin täydeltä lisää.

    Toivottavasti planeetat organisoituvat pian, tai mikä liekään loksahtaa uudelle vaihteelle! Kuvasi näissä viimeisimmissä kirjoituksissa ainakin ovat niin kauniita, tunnelmallisia, viipyileviä, että huokailen vain.

  35. Violet sanoo:

    aurinkojakuu; uskon että nyt kääntyi vaihde.

    Olina; niin se menee kyllä. Ja joo, sanoin niistä astioistakin että saa nähdä mikä seuraavaksi ja vastaus saatiin aika pian.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s