Taas he lähtivät

Torstaiaamu, kello 8.04. Lämpötila +18, heikko tuuli idästä. Aurinko oikealla paikallaan piipun takana.

Lapset isänsä kanssa syksyn ensimmäisellä koulumatkalla. Mieliala toiveikas, innokas ja reipas.

Yksinjääminen tuntuu hyvältä. Mietin milloin tulee se päivä jolloin minusta tuntuu: kaikki lähtevät, minä aina jään. Ehkä silloin hiukan vääntelen käsiä, ehkä soittelen lähteneille, ehkä odotan että he soittaisivat minulle.

Mainokset

16 comments on “Taas he lähtivät

  1. Pirkko sanoo:

    Sopivat annokset yksinoloa, semmoinen tuntuu hyvältä ja tärkeältä. Se, mikä itsekullekin on sopiva annos on taas eri kapitteli, itse tarvitsen aika paljon. Luulen, että jos ei osaa olla yksin, ei oikein osaa olla joukossakaan. Käsien vääntelyyn sinusta tuskin on.

  2. jaana sanoo:

    En ole vielä miettinyt päivää, jolloin vääntelisin käsiäni yksinolon johdosta. Ehkä sekin aika tulee. Meillä lähdettiin kesän jälkeiselle koulutaipaleelle jo viimeviikolla ja minulle koitti päivien rauha.Päivän sää teillä tuntuu olevan mukava.

  3. minjo sanoo:

    Minä luulin eilen olevani kovastikin tehokas, kun sain tehdä töitä keskeytyksettä, mutta sitten olikin ihan tyhjä olo. Tänään luulen päässeeni yli siitä lievästä haikeudesta, joten aion saada kahden päivän jutut painettua läpi päivässä. Alkaa olla kiire töiden kanssa, kun elokuun viimeiset viikot menivät niin puoliteholla. Tämän viikon saan kuitenkin vielä tehtyä kokonaan kotoa käsin, mikä on aina luksusta omasta mielestäni juuri hiljaisuuden vuoksi. Polkupyörillä lähtivät, se on kivaa se. Hiukan vielä kesäfiilistä siinä. Minäkään en ihan helpolla väsy rauhaan ja hiljaisuuteen. Paitsi sitten jos on aikaa ja intoa nähdä ja touhuta, eikä olekaan, mitään innostavaa tarjolla. Mutta sellaista hetkeä ei helposti tule.

  4. minja sanoo:

    Minä viihdyn niin hyvin yksikseni ettei varmasti ikinä tule käsienvääntelyitä tai peukaloiden pyörittämisiä. Okei no muutama elukka on oltava aina jaloissa, muuten iskee orpous.
    Hyvää koulutietä pojillesi!

  5. MaaMaa sanoo:

    Onnea pojille uudelle kouluvuodelle! Ja sinulle arkeen paluuseen.
    Ajattele niin päin, kuinka ihanaa pojillesi on tietää, että olet sielä kotona kun tulevat ja kun tarvitsevat :)

  6. Ilse sanoo:

    Hyvää uutta lukuvuotta ja omaa arkea sinulle. Miten käsiä väännellään, olen aina halunnut tietää. Pitäisi oikein katsoa peilin edessä.

  7. Tuija sanoo:

    Vielä eilisestä. En pidä sinua mitenkään tiukkapipoisena, en tarkoittanut ollenkaan sellaista. Minä varmaan olin tiukkapipo ja minussa aktivoituu tosi herkästi, joskus turhankin herkästi näköjään, lapsenpuolustusmoodi ja vielä harjoittelunsallimishaukkakin. Sori.

    Mukavaa vaihteenvaihtamisaikaa sinne.

  8. Violet sanoo:

    Pirkko; mutta jospa muutun. Jospa istun keinustuolissa ja itken poikieni perään.

    jaana; joo ainakaan sen aika ei ole ihan vielä. En voi mitenkään uskoa. Sää on oikein kiva. Totta helkkarissa kun koulut alkoi!

    minjo; on kyllä lievä, tietty haikeus. Ehkä pari päivää.
    Ai pyörillä. Täällä ja näiden lasten kohdalla ei tulisi kysymykseenkään.

    minja; muutama elukka;-)

    Maamaa; hyvä kun huomasit tuon puolen.

    Ilse; katsopa joku vanha Suomi-filmi. Niissä ne vääntelevät käsiä tuskissaan aika useinkin.

    Tuija; niin kun ei sitä aina tiedä;-)
    Minä kun OLEN aika tiukkapipo monissa jutuissa mutta joissakin sitten taas, eikä sitä tietysti voi olettaa että lukijat tietäisivät missä olen ja missä en.
    Usein huomaan vasta kirjoitettuani että tuon jutun tyyli meni nyt hiukan eri suuntaan kuin mitä tarkoitin. Että se vaikka painottui ihan eri juttuun kuin mikä oli se tärkein.
    Eli esim. siinä ko. jutussa mulle se tärkein pointti oli että se yksi kappale on karrrrmea. Ei niinkään se harjoittelun kuuntelu.
    Eikä mitään soreja;-)

  9. Liivia sanoo:

    Minun täytyy olla vanha ja sairas, jos yksinolo alkaa tuntua siltä, että soittaisipa joku. Enkä sellaista halua vielä ajatella.

    Meillä nuo koulupäivät on niin lyhyitä, että tuntuu etten täällä puusta pitkälle pääse. Parhaassa työvauhdissa olen aina silloin kun tyttö jo tulee, ja sitten pitääkin ryhtyä taas äidiksi valvomaan läksyjä ja tekemään välipalaa. Ja meillä se läksynteko kestää….keskittymisongelmia lapsella, huomaan. Onneksi siinä samalla voi virkata.

  10. Iiris sanoo:

    Olin aina innoissani, kun joku lapsistani aloitti koulun, ja lomien jälkeen sama juttu. Ihanaa, nyt ne ovat koulussa! Ja yhtä ihanaa, kun lähtivät opiskelemaan (eri maahan tai vähintäänkin eri kaupunkiin). Sellainen ”Jes! Tähän saakka ollaan selvitty!” -fiilis. Haikeutta tietysti aluksi, mutta silti. Ja ihanaa, kun oli ne muutamat tunnit rauhallista yksin olemista. Mies oli paljon matkoilla, ja silloin tykkäsin yksinäisistä illoista: lapset nukkuivat, mulla rauha olla ja valvoa itsekseni.
    Mutta kun mieheni kuoli (vajaat 3v sitten), yksinoloon tuli ihan toinen sävy: se onkin hemmetin YKSINÄISTÄ eikä enää ollenkaan mukavaa. Rauhaa ja itsekseen olemista on ihan liikaa. Kohtuus taitaa olla hyvä määrä yhteen jos toiseenkin asiaan!

  11. Jaana sanoo:

    Mukavaa kouluvuotta sinne!

    Nyt kun olen aloittanut vuorotteluvapaan, ”yksinäiset” aamut tuntuvat taivaaliselta! Luulen, että tähän voi vielä tottuakin… Mukava on kyllä sekin armoitetun rauhan jälkeen, kun nuoriso pölähtää iltapäivällä koulusta ja huikkaa ensimmäisenä ”mitä me syödään tänään…”.

    Iloa päiviisi!

  12. Mimmi sanoo:

    Minustakin on ihanaa jäädä välillä yksin kotiin tai lähteä yksin kaupungille. Tietysti olen tavallaan yksin nämä päiväuniajatkin, mutta se on vähän eri asia. En tiedä, tulisiko haikeus jos lapsi lähtisi ja minä jäisin koko päiväksi, mutta olen niitä ihmisiä, jotka tarvitsevat yksinäiset hetkensä jotta mieli pysyisi virkeänä. Onnellisessa tilanteessa olet, kun sellaiset aina saat, ja osaat niistä nauttia!

  13. Linnea sanoo:

    Hyvää alkanutta lukuvuotta teille!
    Kaihoten ajattelen tässä vuorotteluvapaavuottani: Sitä yksinäisyyden tai oikeastaan yksin olon autuutta.
    Nautinnollisia päiviä!

  14. Helmi sanoo:

    Uusvanha, entinen hiljainen lukija täällä huhuilee hei :). Tutustuin nyt muutaman päivän flunssa-sairaslomalla blogiisi paremmin ja kovin ihastunut olen. Tapasi kirjoittaa iskee ihan täysillä, ja kommenttiboksitkin on täynnä mielenkiintoisia keskusteluja – tykkään.

    Meillä mies on juuri lähdössä reissuun, ja mulla menee kyllä aina aikaa sopeutua yksinoloon. Sitten viimein kun olen tottunut ja osaan jopa nukkua yksin, mies tuleekin jo takaisin. Nyt koin pienoisen valaistumisen edellisistä kommenteista – yritänkin tällä kertaa keskittyä nauttimaan omasta ajasta. Katsotaan, auttaisko ikävään.

  15. vilijonkka sanoo:

    Jäävällä on usein hankalinta. Minä ja tytöt jäämme tänään, mies lähtee viikoksi Suomeen. Se kirpaisee aina pahimmin, kun hän suunta sinne, muista kohteista, kuten kiinalaisista teollisuuskaupungeista viis. Nyt pääsee kummilapsen synttäreillekin…

    Minäkin olin pitkän kesäloman jälkeen erittäin iloinen jääjä lasten aloitettua koulun. Hulluja sekä yksipuolisesti sivistyneitä niistä kasvaisi vain minun seurassani.

  16. Violet sanoo:

    Liivia; läksyjenteko…kiitän luojaa siitä että isommalla ei ole koulussa minkäänlaisia ongelmia. Pienemmällä nimittäin on niin paljon, että aika ei iltaisin oikein riitä edes hänen auttamiseensa.

    Iiris; mulla on useinkin noita Jes -ajatuksia. Välillä pidän ihan ihmeenä että olen nuo synnyttänyt, että olemme saaneet nuo tuollaiseen kuosiin ja vähän järkeäkin päähän…ja ettei mitään ikävää ole tapahtunut. Jes. Ja sitten ne lähtevät jonnekin opiskelemaan.

    Tuo miten yksinolo muuttuu yksinäiseksi on juuri se asia mitä ajattelin kun tätä kirjoitin. Että koska se minulla, ja mistä syystä. Jotenkin minä uskon että lähes jokaisen ihmisen elämässä se vain ennemmin tai myöhemmin muuttuu.

    Jaana; paluusta voi nauttia kunhan nuo ovat ensin poistuneet!

    Mimmi; minä saan ne NYT, mutta eihän tämä ole aina näin ollut. Enkä ole muuten aina osannut nauttiakaan.

    Linnea; juuri noita. Juuuuri noita.

    Helmi; Hei vaan, Helmi. Hauska kuulla tykkäämisestäsi. Minäkin pidän siitä että boksissa keskustellaan.
    Tuohon yksinolosta nauttimiseen: neuvoni on että älä yritä äläkä keskity;-)

    vilijonkka; uskon tuon kirpaisun. Minun tekisi nyt jo mieli mennä käymään vaikka juuri olimme.
    Ranskassa ja täällä Belgiassakin muuten kotikoulu olisi mahdollista, muttei ole kyllä kertaakaan tullut mieleen!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s