Minkä taakseen jättää sen taakseen jättää

Tunsin kerran naisen joka ei voinut mennä nukkumaan ennen kuin keittiö oli nuoltu. Hän sanoi ”siistitty” mutta minulle se merkitsi lattiaa myöten nuoltu. Olen iloinen ettei pääni sisällä kukaan pakota minua sellaiseen sillä se vaikutti raskaalta, ei omalta valinnalta ollenkaan.

Herään siis kodissa jonka ruokapöydällä on eilisen astiat mutta en osaa pitää sitä kovin vaarallisena. Toisinaan mietin mitä sille siistille ihmiselle kuuluu nykyään, mutta huomaan sitten etten oikeasti välitä. Ei meillä ollut kauheasti yhteistä ja sellaiset ihmiset jäävät.

Nyt on sellainen olo että vaihtoehtoisesti haluaisin mennä metsään tai sitten jonnekin missä on paljon ihmisiä katselemassa samaan suuntaan. Vaikka taidenäyttelyyn. Elokuvissakin on ihmisiä ja katsellaan jotakin yhteistä. Sellainen olisi kuin The Tree ja sitä kovasti paukutetaan hyväksi.

Mainokset

36 comments on “Minkä taakseen jättää sen taakseen jättää

  1. Kata/Sunells sanoo:

    Hymyilytti, kun luin kirjoittamaasi… meillä odottaa myös eiliset tiskit keittiössä, ei vaan aina jakseta. Eikä aina tarvitsekkaan jaksaa. Mies hoitaa keittiöpuolen tänään ja minä lähden vanhimman(kohta 8v.) tyttömme kanssa kaupungille ostoksille ja kahvittelemaan!

    Mukavaa viikonloppua!

  2. Jaana sanoo:

    Samaan asetelmaan herätään meilläkin usein – ja hengissä ollaan! Täytyy tunnustaa, että omalla kohdalla ”räksytys” täällä kotona tavaroiden levittämisestä on turhaa, koska tuppaavat itselläkin leviämään…

    Lokoisaa lauantaita!

  3. minjo sanoo:

    Pakkosiivous on kauheaa. Parempi on tehdä kotityöt sitä mukaa kuin tuntuu siltä. Ei ne kuitenkaan juokse karkuun. Eikä siinä mitään tapahdu, jos astiat seisoo pöydällä… Meillä on alkanut kerääntyä keittiöön tiskikoneen päälle. Aika fiksua, eivät ole kaukana oikeasta osoitteestaan. Silti tarkoituksella joskus siedätän itseäni kestämään ja ignooraamaan sotkua. Juuri siksi, etten alkaisi joskus sellaiseksi, että kokoajan tuntuisi siltä, että jotakin pitäisi siivota/raivata/pestä/tiskata. Ne hommat kun ei lopu tekemällä.

    Ihanaa viikonloppua! Aurinko paistelee.

  4. Merja sanoo:

    Meillä ei ole juuri koskaan eilisen astioita. Se on se yksi asia joka hoidetaan ennen nukkumaan menoa pois. Mutta ei se mikään pakkojuttu ole.. vaan sellainen että kivempi on keittiöön tulla aamulla jos ei ne astiat tuijota vastassa.

    Nyt meillä on kyllä suoranainen kaaos. Tavaroita kasoissa ja laatikoissa joka puolella. Kait ne tästä pikkuhiljaa katoaa omille paikoillensa..

  5. Liivia sanoo:

    Näistä kuvista tuli vahva suomiolo. Tuo eka olisi voinut olla mun yhdestä vanhasta kämpästä Kalevasta, tuli ihme deja vu.

    Eilisen astiat pöydällä ei todellakaan ole vaarallista. Jollei mies siivoa, ne on meillä aamuisin vastassa. Usein miten mies siivoaa. Ennen hän nuoli, nyt on lakannut sen nuolemisen (jestas mikä lause, jos se irrotetaan asiayhteydestä). On ilmeisesti huomannut, että vähemmälläkin toimii ja minusta se on hyvä se.

    Minä jouduin nuolemaan sekä keittiön että ruokailuhuoneen au pairina. Lattioita ja keittiön seinää myöten, joka ilta kymmenen jälkeen ja joka päivä oli madamella, jotain valittamista, vaikka kuinka nuolin. Se oli ikävää, varsinkin kun en koskaan saanut luvattua palkkaa yhdestäkään päivästä.

  6. mizyéna sanoo:

    Meillä on sama kuin Merjalla. Ei mikään pakko mutta on kivempi aamulla herätä siistiin keittiöön :) Tänään siellä kuitenkin odottaa iltapalatiskit koska ne unohtui eilen eli ei niin vaarallista :)

  7. mizyéna sanoo:

    Meillä on sama kuin Merjalla. Ei mikään pakko mutta on kivempi aamulla herätä siistiin keittiöön :) Tänään siellä kuitenkin odottaa iltapalatiskit koska ne unohtui eilen eli ei niin vahingollista kuitenkaan :)

  8. Suvi sanoo:

    Mitä mieltä olet ihmisistä, joiden pitää siivota, kun on vieraita kylässä? Siis että heti kun on syöty/juotu kahvia, isäntäväki rupeaa siivoamaan keittiötä, tiskaamaan, lakaisemaan lattiaa, kuivaamaan jne. Minä en piruuttanikaan tarjoudu apuun. Pari, kolme paikkaa meillä on tällaista tuttavapiirissä. Yhdessä frouva vielä voisi odotella vieraiden poistumista (emme siis valu iltaan saakka, mutta emme nyt ihan suoraan pöydästäkään haluaisi lähteä), mutta herrahenkilöltä pettää joka kerta ja hän alkaa komentaa myös vaimoa siivoamaan.

  9. Liivia sanoo:

    Suvin edellä kuvaama on muuten kauheeta.
    Vieraita kohtaan erittäin epäkohteliasta. Minusta on kyllä kohteliasta, jos vieras kysyy voinko auttaa kun laitan ruokaa, mutta sanon aina (ja tarkoitan sitä) että istu vain seurana ja kaadan lasin täyteen. Sama juttu pöydän korjaamisessa, minä teen sen meillä ja vieras on vieras. Samaa odotan kyllä kun itse olen vieraana.
    Eri asia tietysti jos vierailu kestää päiviä, silloin on luonnollista osallistuakin. samoin mökkiolosuhteissa, joissa keittiöelämä on hankalaa.
    Mutta suorastaan ärsyynnyn, jos vieraat alkaa meillä estelyistä huolimatta tiskaamaan tai kattamaan pöytää. En oikein tykkää, että vieraat menevät luontevasti toisten kaapeille jne.

    Muistan aina, että minut oli kutsuttu illalliselle ystäväni luo. Hänellä oli uusi mies ja tarkoitus oli tutustua. Tämä uusi mies alkoi korjaamaan pöytää, kun minä vielä söin. Vei melkein lautasen alta ja kolisteli ja kilisteli oikein tohinalla. Sitten alkoi tiskaamaan siinä pöydän vieressä, kun muut aloittivat jälkiruokaa, hänelle kun itselleen ei maistunut, kaiken huipuksi laittoi vielä astianpesukoneen siihen pörisemään kun jatkettiin illan istumista Täytyy sanoa, että sain tästä uudesta puolisosta aika töykeän kuvan, emmekä ole sen jälkeen tavanneetkaan.

  10. Mimmi sanoo:

    Mulla oli ennen tuommoinen nuolemisvimma, se on vähän hellittänyt lapsen myötä, vaikka aluksi piti kyllä palkata siivooja. En tiedä, jotenkin uuteen päivään on kivempi herätä, kun talo on siisti. Tekemättömyys ja hommien määrä varmaan ahdistaa, on vaikea hyväksyä keskeneräisyyttä jotenkin. Toivoisin, että osaisin olla siivouksen suhteen kuin sinä.

    Kiitos leffavinkistä, ei taida vielä täällä näkyä mutta voisi sen sitten aikanaan käydä katsastamassa.

  11. Allu sanoo:

    Toi on mulle sympaattista, saaä löytää astiat aamulla pöydältä, sillä ne ei sieltä katoa. Me oltiin kylässä miehen työkaverin luona ja ruokailun jälkeen siirryttiin ruokahuoneesta olohuoneeseen. Emäntä meni keittiöön tiskaamaan, käsin, vaikka heillä oli astianpesukone. Sitten hän lähti viemään pöytäliinaa kellariin likapyykkiin, asetteli ruokapöyädlle uuden liinan ja kukkia ja meni ulos ripustamaan märkiä astiapyyhkeitä narulle ja me istuttiin sen miehen kanssa olohuoneessa.

  12. vilijonkka sanoo:

    Yksi ajoittaisista nuolemiskausista kärsivä ilmoittautuu! Oikeasti, ei ole hauskaa kun juuri saa puunattua ja nuoltua kaiken yökuntoon, niin eikö siten joku (meillä asuu aika montakin jokua) mene, ottaa iltaleipää, murustaa keksiä ja ripottelee kaakaojauhetta pitkin lattioita ja läiskyttele tiskipöydälle maitoa, jättää voiveitsen hujan hajan ja siis yksinkertaisesti pilaa kaiken. Pakon edessä olen joutunut sulautumaan joukkoon viimeisten 18 vuoden aikana… Ja ihan hyvä niin.

  13. Sissi sanoo:

    Täälläkin saavat tiskit yöpyä pöydällä, mutta ennen omaa ylhäisessä yksinäisyydessä nautittua aamupalaa on pakko siivota vähän. Muuta perhettä sotkut eivät haittaa. Minä vain en osaa syödä (tai oikeastaan nauttia ruuasta) jos pöytä on täynnä tiskiä tai murusia. Ensimmäinen asia omalle aamupalalle alkaessa on pyyhkiä pöytä.

  14. Ansku sanoo:

    Nyt kun mieheni on opintojensa vuoksi viikot poissa, on meillä keittiö hujan hajan parikin päivää. Mies laittaisi jokaisen astian jäljiltään suoraan tiskikoneeseen, ja pyyhkisi kaikki pöydät ja tasot…

    Tosin myönnän, että aamut (ja aamuiset ajatukset) ovat paljon selkeämpiä, jos olen illalla vaivautunut puunaamaan keittiön tosi puhtaaksi. Kun pöydillä on tyhjää, puhdasta tilaa, tuntuu samanlainen tila vallitsevan myös pään sisällä. Sen ehkä tarvitsisin joka aamu; pää kun täyttyy siitä ”romusta” päivän mittaan ääriään myöten.

  15. Ilse sanoo:

    Milloinkahan meidän keittiö olisi nuoltu? Olisi ihana jos olisi, mutta piru vie kun se on Suomen pienin ja epäkäytännöllisin ja tavaraa on aina ihan liikaa, vaikka kuinka yritän karsia.

    Minusta se on ihanin hetki, kun ollaan syöty ja astiat lojuvat ja laseihin kaadetaan lisää. Sekä vieraana että emäntänä juuri näin.

  16. mariahyle sanoo:

    Eihän keittiö ole koskaan tiptop-aina jotain on tulossa -uunissa,liedellä ,astioissa-ja jotain on syömisen jälkeen odottamassa jatkohoitoa:)
    Mä ajattelen niin kuin mummini aina sanoi Talo elää tavallaan ,vieras tulee ajallaan -ja lähtee ,jos ei kestä talon tapoja.Tuo tarina Liivia ystäväsi miehestä on kuin yhdestä läheisen sukulaisen miehestä-olen jäänyt jouluateriallakin haarukka ilmassa hapuilemaan kalkkunan palaa,joka katosi lautasen lähdettyä tiskiin.Oli kuulemma aika siirtyä kahviosastoon..

  17. mariahyle sanoo:

    Ihan pakko vielä sanoa että ettemme ole senjälkeen viettäneet joulua yhdessä perheinä..

  18. Miia sanoo:

    Mustakin on kivempi tulla aamulla keittiöön, kun ei ole eillisen sotkut vastassa. Mutta kyllä ne joskus jääkin eikä sekään haittaa.

  19. Miia sanoo:

    Piti vielä kommentoida tuota otsikkoa, oli niin osuvasti sanottu. Ihan totta.

  20. vilijonkka sanoo:

    Apuuva, nyt vasta ennätin lukea muiden kommentteja ja tajuan edustavani tätä parjattua tiskaajaa kesäisin mökillä. Mutta kun faktaa on myös se, että jos lähes joka ilta on vieraita grillaamassa & koko illan nautiskelemassa, niin en todellakaan halua antaa tiskien odottaa, kerätä kärpäsiä ja kuivua puolille öin ja aloittaa vedenlämmitysruljanssia 00.38 aamulla vieraiden lähdettyä. Silloin meikäläinen haluaa kaatua sänkyyn ja herätä aamula latten tuoksuun ja nauttia uudesta päivästä. Onkohan joku loukkaantunut, hui, Liiviaaaa?!

  21. maijanmaja sanoo:

    Mä kuulun kans nykyään olosuhteiden pakosta iltasiivoojiin. En nuolijoihin kuitenkaan.;) Kun on neljä mukulaa talossa on vaan niin paljon mukavampaa aloittaa päivä, jos se kaaos ei odota keittiössä. Mä kun en oikein ole muutenkaan aamuihminen. Mutta vieraat ja muutenkin poikkeustilanteet on asia erikseen tai joskus ei jaksa muutenkaan. Tiedän kans ihmisiä, naisia ne kaikki ovat, jotka ei pysty rauhoittumaan ennen kuin koti on tip top iltaisin. Aika raskasta. Eräs heistä kyllä iahn oikeasti RAKASTAA imuroimista ja imuroi meilläkin vieraillessaan joka päivä.. Että ehkä meitä vain on moneen junaan.

    Kiitos leffavinkistä! Voisin mennä ihan teatteriin kuuden vuoden tauon jälkeen.

  22. Helmi sanoo:

    Meillä minä jättäisin taakseni useamminkin, miehen pitää päästä puunaamaan ja pesemään keittiö heti, kun ollaan syöty. Tai mieluusti jo ennenkin, jos vain mahdollista. Meillä on ruokailutila ja keittiö erikseen, eli sotkujen keskellä ei edes tarvitisi ruuasta nauttia. Nyt mies on reissussa ja tämä nainen nauttii, kun se teekupponen tai muu saa levähtää pöydällä ilman vihjailevia katseita.

    Vieraiden aikana en kyllä alkaisi siivoamaan, meillä kannetaan kyllä jonkin ajan kuluttua tiskit tiskipöydälle tai jätetään ruokapöydälle, tilanteesta ja vieraista riippuen. Mutta koneeseen laitetaan vasta vieraiden lähdettyä. Tarkoitus on mun mielestä viettää aikaa yhdessä. Samasta syystä laitan myös kännykän aina äänettömälle vieraiden ajaksi – kohteliasta mielestäni.

  23. Liivia sanoo:

    Vilijonkka, mitä hui? Pitäähän välillä tiskatakin! Minä en ole ainakaan loukkaantunut yhtään mistään, vaan tuntenut teillä oloni oikein kodikkaaksi, leppoisaksi ja vieraanvaraiseksi.

  24. Lempi Sveitsistä sanoo:

    No, jos olen itsekseni, niin voi jäädä hommat levälleen. Mutta kun on iso perhe, niin minun – varsinaisen homsantuunkin – on ollut opeteltava vähän sitä ”nuolemista”.

    Isolla porukalla tulee paljon tiskiä ja tahroja lattioihin jne. – ymmärrettävästi. Aika nopeasti tulee ikävä olo, jos antaa kerääntyä ja loppuu laskutilan ja puhtaat astiat.

    Tuohon illanistujaisten kulkuun…en toki vie vierailta haarukoita kädestä ja ihan rauhassa saa syödä ja juoda loppuun. Mutta jos on tarkoitus istua pitempää iltaa päivällisen jälkeen, niin saatan kyllä käydä raivaamassa osaa astioista jo tiskikoneeseen sillä aikaa, kun muut seurustelee.

    Tuossakin vaikuttaa aika paljon lukumäärä. Jos meillä toinen perhe iltaa istumassa, niin helposti pääluku yli kymmenen. Mulla ei piisaa lautaset eikä juomalasit, jossei välillä jotain pese. Siis kun jos pitkää iltaa istutaan, niin usein jossain vaiheessa otetaan juustoja tms. myöhemmin illalla. Ja ihmiset haluaa juoda vettä, mehua jne. viinin ohessa. Puhumattakaan sitten siitä, että aamulla meillä ei sit olis mitään astioita puhtaana, jossei jo illan kuluessa
    pesis.

    Ja tuokin pointti, jonka Vilijonkka toi esiin. Meillä käy tosi usein ruokavieraita. Ehkä jos kävisi harvemmin, voisi olla helpompi ajatella, että ”jääköön tän kerran”. Erityistapauksena. Ja myös suhtautuisi ehkä enemmän niin, että vieraita ei haluaisi auttamaan. Nykyään mulle kyllä kelpaa apu. En tietysti vierailta sitä oleta, mutta jos joku osoittaa halukkuutta.

    Tulipa vuodatus. Hätkähdin vaan, kun monella kommentoijalla tuntui olevan niin jyrkät näkemykset. Onkohan meiltäkin joku lähtenyt loukkaantuneena, kun olen ladannut tiskikoneen heidän vierailunsa aikana, kääk…

  25. (Tämä on nyt se ”Antakaa eilisen olla” -kirjoitus)

    Minulla meni kauan ymmärtää, ettei se ole epäonnistumista, jos kaikki ihmiset eivät säily matkassa mukana. Yksi sen minulle sanoikin näin ”ei ole tarkoitus, että raahaat kaikkia ihmisiä koko matkan mukanasi” Se oli helpottavaa. Mutta että kaikki asiatkin pitäisi vielä saada siististi ojennukseen joka päivä. Loppuunsuoritetuksi. Huh

  26. Miia sanoo:

    Mulle ei oo tullu edes mieleen että siitä vois joku pahoittaa mielensä jos välillä raivataan tiskejä koneeseen!?? Mä oon vähän kysymysmerkkinä täällä =D Tietenkin jos sinne keittiöön jäädään ”koko illaksi” hanoja kiillottamaan niin ehkä sitten vois vähän ihmetellä mutta ei kyllä mulle tule mieleen mitään sellaista tilannetta. Itse siistin nopeasti pahimmat ja palaan vieraiden pariin.. Enemmänkin mua häiritsee se jos emäntä/isäntä istuu kaikenaikaa puhelimessa. Mä itse en yleensä edes vastaa puhelimeen jos mulla on vieraita, tai sitten vastaan ja sanon soittavani myöhemmin. Vähän riippuu vieraistakin =D

  27. keittiön nuolija sanoo:

    Eiköhän meillä kaikilla ole omat pakkomielteemme, kullakin erilaiset. Mutta hyvä, ettei kiinnosta, mitä kuuluu, sillä ei todellakaan kuulu hyvää.

  28. kukka sanoo:

    Kävin katsomassa The Treen tänään iltapäivällä UGC:ssä, puu oli ihana, filmi jännä, loppujen lopuksi. En kerro enempää, suosittelen katsomista ;O.

  29. Violet sanoo:

    Kata; kun en jaksa en tee. Joskus olen illalla niin väsynyt että tarvitsen enemmän sitä unta kuin kieltämättä kivaa tunnetta aamulla siitä että on siistiä.

    Jaana; minulla ne nimenomaan leviää. No, miehelläkin mutta mulla enemmän.

    minjo; joo, meilläkin onnistutaan kantamaan astiat usein MELKEIN perille asti. Pojat ovat tuossa ihan parhaita.

    Merja: en mää sitä mitenkään paheksu että noin tehdään:-) Ja kun ei ole pakkojuttu ja tuo hyvää mieltä niin silloinhan se on ehdottomasti ainut oikea tapa.

    Liivia; Ai Suomi-olo…mistähän se…vaikka eihän sitä aina tiedä. Tuosta ne on, ikkunasta otettuja ja eka ruokahuoneesta.
    Au pairit ne saakin varmaan monenlaista puuhaa….huh huh.

    mizyena; on se totta että pääsääntöisesti meillä varmaan pöytä tyhjennetäänkin ja siitä tulee hyvä mieli.

    Suvi; hehh heeh…no en tykkää.

    Liivia; kovasti riippuu tosiaan missä ollaan, millaiset olosuhteet, onko juhla vai arki, kenen kanssa. Huomaan heti että olen montaa eri mieltä riippuen em. asioista.

    Mimmi; mulle taas ajatuskin että meillä olisi joku vieras siivoamassa on ihan melkein mahdoton. En osaa perustella miksi mutta siltä tuntuu. Onneksi kukin saa tehdä niin kuin parhaalta tuntuu!

    Allu; näin tuon tilanteen…istutte siellä..heh he;-)

    vilijonkka; juuri kaikkea tuollaista tapahtuu. Olen huomannut että koska elämässä oikein mitään ei koskaan saa ”täysin valmiiksi” ja ”täydelliseksi” niin antaa olla, vähän rennommin.

    Sissi; tuo on minunkin kohdalla totta: en syö pöydän ääressä missä on muruja, likaisia astioita sun muuta.

    Ansku; aivan totta toi viimeinen kappaleesi kyllä!

    Ilse; juuri näin…juuuuri näin.

    maria; ai kun mua naurattaa ääneen tää ”haarukka ilmassa hapuilemaan”!

    Miia; ja voi ne joskus haitatakin mutta jos eilisillan joku toinen juttu oli tärkeämpi niin suhteutetaan, suhteutetaan..

    vilijonka; mökkiolosuhteet nyt on mitä on usein. Pitää toimia ehkä eri tavalla kuin muuten tekisi.

    maijanmaja; mulla taas aamulla toimii polla ja kädet parhaiten – siivousasioissakin. Meille ei tartte kenenkään tulla imuroimaan..voi hyvä ihme..

    Helmi; nauratti tämä vihjailevat katseet. Hassusti mustakin joskus tuntuu että miksi vain minä suttaan!

    Lempi; niin, minusta nämä riippuu niin kovin tilanteesta, ihmisistä, arki vai juhla, millaiset tilat ja tavarat jne.Mikä on joskus oikein on joskus väärin.

    eilentänään; olen vaan huomannut että tilanteet muuttuvat eikä esim. se että ollaan oltu samassa työpaikassa tarkoita sitä että olisi joku tarve saati velvollisuus pitää yhteyttä ja olla ystävää sitten kun ei enää olla työkavereita, noin esimerkiksi.

    Miia; riippuu vieraista, joo ja tilanteesta, mutta noi puhelinihmiset mua ärsyttää kovasti usein.

    keittiön nuolija; ehdottomasti on, mullakin vaikka mitä!
    Jos olet se joka sanot olevasi niin (vaikken koe että minulla olisi selittämisen velvollisuus) haluan sanoa että olin siinä uskossa että tuttavuutemme hiipui vähän niin kuin samaa tahtia molemmilla osapuolilla ja ihan vaan olosuhteiden muuttumisen takia, ilman mitään tragediaa tai riitoja.
    Viimeistään silloin kun muutin Suomesta pois oli minusta vaan jotenkin luonnollista että aika monet tuttavat jäivät ”pois” jo ihan matkan takia. Sinullakin oli käsittääkseni yhteystietoni mutta eipä koskaan mitään kuullut. Otin sen niin ettei sinuakaan erityisemmin kiinnostanut ja asia hyvä niin, ihan luonnollista.

    kukka; Aion sen kyllä katsoa…viimeistään dvd:nä. Niin siinä usein käy kyllä.

  30. Mimmi sanoo:

    Violet, en minäkään varmaan pystyisi uppo-outoa ottamaan kotiini siivoajaksi, meidän siivooja oli kesätöitä kaipaava pikkusiskoni. Olisin varmaan niitä ihmisiä joiden pitää siivota kotinsa ennen kuin siivooja tulee että kehtaa päästää, semmoisia tuntuu olevan yllättävän paljon.

  31. Olina sanoo:

    Pakko kommentoida vielä tämän pitkän keskustelun häntään. Olen nimittäin viime aikoina paljon pohtinut, miksi niin monilla tuntuu olevan velvollisuus pitää yhteyttä ihmisiin, joihin ei luontevasti enää ”törmää”. On opiskelukavereita, joilta saa velvollisuudentuntoisen ”mitäs nykyään kuuluu?” viestin kerran kahdessa vuodessa. Itse olen ollut aina vähän sitä laatua, että on ne muutamat sydänystävät, jotka pysyvät mukana aina, ja sitten on joukko kavereita, jotka liittyvät elämäntilanteeseen: opiskelukaverit, työkaverit, toiset äidit hiekkalaatikon reunalla. He ovat tärkeitä, ihania ja omalla tavallaan rakkaita, mutta muuttuvat ahdistaviksi siinä vaiheessa, kun tulevat velvollisuuksisksi.

    P.s. Meillä tiskipöydällä on aina likaisia astioita. Eilisiä ja toissapäiväisiäkin. Muita neurooseja toki löytyy omiin tarpeisiin;)

  32. Maare sanoo:

    Olen tänä syksynä ottanut tavaksi tiskien selvittämisen joka ilta ennen nukkumaanmenoa. Se palkitsee aamuisin niin! Päivät tuntuu olevan niin täynnä että pieni ponnistus iltaisin on edellytys seuraavan päivän sujumiselle..oikeestaan noita pieniä ponnistuksia mahtuu (on mahduttava..) päivään aika paljon…kun olin viikonlopun kotoa pois, tuntui että kaikki alkoi repsahtaa, yhtäkkiä on eriasteista pyykkiä joka puolella, viikattavaa, kaapitettavaa, pestävää, lajiteltavaa: parin päivän herpaantuminen johtaa kaaokseen. Jotenkin olen tullut allergiseksi kommenteille: ei kaiken tartte olla niin tiptop! No mulla ei todellakaan ole, ei vaikka haluaisin, joten vaikka teen vain välttämättömimmän, jossain repsottaa silti ja se on vain tässä elämänolosuhteessa kestettävä. Siksikin tämä keittiön aamusiisteys on suorastaan paras pakkomielteeni!

  33. Violet sanoo:

    Mimmi; mua vaivaisi siivoojan tulossa varmaan eniten se, että hän laittaisi kumminkin kaikki tavarat kummallisiin paikkoihin. Jo miehen siskon vierailun jäljiltä etsitään aina kaksi viikkoa kipppoa ja kuppia;-)

    Olina; olen samaa mieltä; ihminen voi olla (on voinut olla) ihana, kiva, tärkeä…mutta ilman sen kummempia tragedioita usein käy niin että he nimenomaan liittyvät johonkin paikkaan, tilanteeseen jne. Hyvin harvasta tulee sen enempää ja minusta se on paitsi luonnollista niin myös luojan kiitos! Tiedän että minutkin on vedetty monesta osoitekirjasta yli kun on vaikka maa vaihtunut mutta se on ollut molemminpuolista ja jotenkin sanaton sopimus.

    Maare; onneksi olet keksinyt mikä kohdallasi helpottaa päivien sujumista! Eihän sellainen asia voi olla kuin hyvä.

    Tuo mitä sanot kommenteista ”ei kaiken tarvitse olla niin tip top”. Omassa elämässäni on aikalailla sanomattakin selvää ettei ole tiptop, paitsi ajoittain jos musta tuntuu että nyt olisi kivampi niin, mutta en mäkään tykkää jos aletaan suorastaan rehentelemään sillä miten kaikki on vinksin vonksin, miten ”meillä ei to-del-la-kaan käytetä aikaa siivoamiseen”jne. Tiedät taatusti mitä sävyä tarkoitan. Ne ovat sitä paitsi usein niitä samoja joilla on näitä veden pohjaanpalamisongelmia, joista kirjoitit taannoin;-)

  34. Maare sanoo:

    Touché, sama tyyppi!

  35. minua nauratti ihan kippurassa lauantai-iltana, kun keittiön nuolija ”ilmoittautui”. En voi olla ajattelematta, että se on jonkun huumoriltaan sopivasti vinksahtaneen lukijan jäynä. Toivon niin.

  36. Riikka sanoo:

    Jonkin sortin nuolija täälläkin, mutta yritän päästä pahasta tavastani. Illan tiskit kyllä ällöttää jos ne on siinä aamulla, mutta usein ovat silti. Illalla vaan ei jaksa. Minä en usein korjaa edes pöytää vieraiden läsnäollessa, olen miettinyt olenko siten huono ja epäsiisti emäntä. Tuntuu että Suomessa on kyllä aika paljon näitä vieraiden aikana tiskaajia. Mutta kun haluan nauttia vieraiden seurasta kun he ovat täällä enkä siivota. On tietty eri asia jos vieraat jäävät vaikka yöksi tai useammaksi päiväksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s