”Une dame un peu”…et le chat disparu

Koulu alkoi siis viime torstaina. Tänään on jo lakkopäivä. Pienemmän opettaja on lakossa, isommalta vain yksi. Joka syksy lakko tulee mutta tänä vuonna ennenkuulumattoman aikaisin.

Esikoinen aloitti ”yläasteen”. Siirtyi isojen pihalle, sinne missä on nuoria ylioppilaaksi saakka. Olemme iloisia siitä ettei hänellä ole koskaan ollut ongelmia itse kouluaineiden kanssa, sillä uusissa käytännön asioissa on tarpeeksi sulateltavaa. Niin oppilaalla kuin vanhemmillakin. Valtava määrä luettavaa ja allekirjoitettavaa ja periranskalaiseen tapaan joudumme täyttämään joka vuosi täsmälleen samat laput vaikka mitkään tiedot niissä eivät olisikaan muuttuneet. Juuri kun luuli että kaikki tarvittavat materiaalit on hankittu, tulee lappu missä vaaditaan vielä paperia ”ranskalaisin ruuduin” (jota on äärettömän vaikea löytää täältä paitsi ranskalaisen koulun kirjakaupasta mistä se tietysti on lopussa), muovikansiota jonka ”etukansi on läpinäkyvä ja takakansi valkoinen” ja kaikkea sellaista, loputtomasti.

Ensimmäiset pari, kolme viikkoa vie voimat täysin koko perheeltä. Onneksi meillä on jo kokemusta.

*

Eilen koulun pihalla ohitin yhden akkalauman. Yksi heistä tervehti koska olemme tuttuja jostakin. Muistaakseni lapset olivat samalla luokalla pari vuotta sitten. Vastasin tervehdykseen ja jatkoin matkaa. Minulla oli kirja (kuten yleensä on) ja kuljin hissukseen enkä oikeastaan edes edennyt vaan pyörin lukiessani lähinnä pientä ympyrää. Kuulin yhden naisista kysyvän tuntevatko muut ”tuota naista”. Yksi sanoi tuntevansa, se joka minua tervehti. Lisäsi että  ”c’est une dame un peu…” – valitettavasti en kuullut millainen nainen olen koska sitten tuli SHHHH kun huomasivat minun olevankin vielä kuulomatkan päässä.  Tsot tsot, eipä puhuta pahaa takana ja morjestella maireasti!

*

Upea kissa taas kateissa. Olen erityisen ihastunut katoamisilmoituksen yläreunan tekstiin: ceci n’est pas sa photo….mais il lui ressemble. (Tämä ei ole hänen kuvansa mutta hän muistuttaa tätä kissaa.)

*

Laitan pitkästä aikaa tummaa luumua luomelle. Tulee kohtalokas olo. Je suis une dame un peu…fatale!

Mainokset

32 comments on “”Une dame un peu”…et le chat disparu

  1. Kata/Sunells sanoo:

    Voimia vieviä tuollaiset kuvailemasi ihmiset…
    Meillä on lapsen koululla puolelta myös tarkoin määrätyt hankinnat kuten esim. postfackenin(repussa kulkeva postikansio) hankinta, oman portfolion osto. Lauantaina kierreltiin sopivaa portfoliota etsimässä ja lopulta löytyi oikeanlainen…
    Mukavia syyspäiviä sinne päin!

  2. Pandice sanoo:

    Hyvä hyvä, oikea asenne! Kammottavia tuollaiset seläntakana supattelijat >:(

  3. maijanmaja sanoo:

    Me naiset ollaan just tommosia selän takana puhujia, voi yäk sentään. Onneksi osaat olla välittämättä. Kohtalokas nainen, niin nekin varmasti sanoivat! : )
    Olisi hauska kuulla onko opettajien lakosta siellä jotain hyötyä. Luulisi olevan, jos useinkin sitä harrastavat. Täällä Suomessa voisivat opettajat kyllä mun mielestä mennä joskus lakkoon, kun kerran kaikki muutkin ja kun eivät liiton kautta saa mitään aikaiseksi. Olen ollut kohta 10 vuotta kotona lasten kanssa eikä opettajien palkka ole sinä aikana noussut läheskään samaan tahtiin kuin muilla aloilla. Turha tietysti valittaa, kun ei tee asialle itse mitään…
    Mutta kovinkaan byrokraattiseksi maaksi ei Suomea voi soimata, kun muihin maihin vertaa. Vai että ranskalaisin ruuduin…!

  4. minjo sanoo:

    No jo on vaatimukset. Itse muistan koulusta vain ainevihon ja ruutuvihon, mutta täällä tosiaan näkee kaupoissa muitakin, eikä minulle ole vielä avautunut, mihin niitä kaikkia erilaisia ruutja käytetään… Selvinnee kai sitten ajan kanssa!?! Tsemppiä kouluhaasteisiin!

    Kurjia tuollaiset selän takana puhujat. Typerää käytöstä. Varsinkin, jos ihminen on vielä paikalla. Se on minusta vielä paria astetta loukkaavampaa, vaikka ei seläntakana puhumisessa ikinä ole mitään puolusteltavaa muutenkaan. Minulle sattui kerran yhdessä kesätyöpaikassa, että kollegat ihan surutta puhuivat minusta, ja hommista joita suunnittelivat antaa minulle, minun kuullen, luullen, etten ymmärtäisi. En ihan sataprosenttisesti ymmärtänytkään, mutta ymmärsin ihan riittävästi, että tajusin, mitä kuoppaa kaivoivat… Ei siinä mahtanut mitään, piti vaan hymyillä urheasti ja toivoa itselleen silti parasta. Olisin joutunut pahempaan vielä alakynteen, jos olisin älähtänyt. En hirveästi arvostanut niitä tyyppejä sen jälkeen. Juttu tosin päättyi niin, että selvisin heidän hämmästyksekeen ok. Meni kai sitten pilalle yritys tehdä jäynää. Olivat hiukan fiksumpia sen jälkeen.

  5. Violet sanoo:

    Kata; siis moni ei uskoisi sitä tavaran määrää mitä noilla täytyy olla! Ja miten tarkkaan määriteltyä kaikki on. Monasti ajattelen että eikö olisi selvintä että koulu hommaa kaiken, jakaa ne oppilaille ja laskuttaa vanhempia.
    Mutta ei.

    Pandice; minusta siinä on jotakin kauhean liikuttavaa tavallaan. En osaa oikein selittää. MIssään nimessä he eivät voi satuttaa minua koska meillä ei ole mitään ”suhdetta” eikä tunnesiteitä. Muuten pahoittaisinkin mieleni.

    maijanmaja; kyllä minäkin puhun ihmisistä jotka eivät ole paikalla. Ihan varmasti. Pyrin silti pitämään ”tietyn tason”, jos niin voi sanoa ja olen tarkkana kenelle mitäkin sanon. Eivät nämä takana puhumiset ole edes automaattisesti mitään pahaa, ei suinkaan, enkä nytkään sen kummemmin ajattele että minusta mitään superikävää puhutaan. Eiväthän he minua tunne joten puhuvat vain VAIKUTELMISTAAN – ja siihen heillä tietty on oikeus;-)

    Koulun opettajat ovat siis lakossa koska tämä on ranskalainen lakko ja opettajat verrattavissa kollegoihin Ranskassa. En tiedä onko belgialaisissa kouluissa lakkoja samaan tahtiin.

    Kyllä, ranskalaisin ruuduin. Se on erilainen standardi.

    minjo; niin en tiedä miten tarkkaa belgialaisissa kouluissa on, ei ehkä ihan sama juttu tai sitten riippuu koulusta.
    Sano muuta, eivät tajunneet odottaa edes että olen vähän kauempana;-)
    Mutta hällä väliä. Noille kun tekee ihmisestä erikoisen jo se että lukee siellä pihalla, kutoo toisinaan ja viihtyy yksin. Sehän on automaattisesti leuhka, erakko ja ”un peu…” – niin, mitä?

  6. Olina sanoo:

    Huh, tässähän uupuu pelkästä ajatuksesta. Ja nyt puhun tuosta koulun tinkettilistasta, paperisälästä ja normitetuista ruuduista.

    Uupuu kyllä tuollaisista akoistakin, voi hyvää päivää. Ja vielä oikein ”shhhh, sehän kuulee…”

    Onneksi voi itse valita, millainen dame sitä kunakin päivänä on. Ehkä he olisivatkin sanoneet: ”Nainen, josta ei ota selkoa.”

  7. minjo sanoo:

    Niin ajattelinkin, että sä et kyllä kovin vakavasti ota ihmisten juttuja, että jäisit miettimään, mitä sanoivat jne…

    Tuli silti vielä mieleen yksi äskettäin sattunut juttu. Lapsi oli ihan itkuinen ja sanoi, että joku oli sanonut hänelle, mitä joku muu oli hänestä sanonut. Ihan murheen murtamana, että joku voi olla niin typerä, että kertoo eteenpäin jotakin ilkeää, mitä joku toinen on sanonut. Siitähän kuulema vasta paha mieli tuleekin. Kun itku oli loppumaan päin, hän sanoi jotenkin tähän tyyliin: ”Ei se niin haittaa, jos joku sellaista sanoo minusta, mutta niiden pitäisi ymmärtää, että siitä tulee kauhean paha mieli, kun se sitten kerrotaan minulle itselleni, kyllä niiden se pitäisi ymmärtää.” Jäin itse miettimâän, että onhan tuossa ajatuksessa jotakin sellaista perisuomalaisuuteen suoruuteen vierasta kaksinaismoraaliin viittaavaa ainesta…;-)

    Osaan kyllä kuvitella, mitä ranskalaiset naiset sanovat, jos joku viihtyykin yksin. Se on varmaan se suurin rikos. ;-)

  8. minjo sanoo:

    Niin ajattelinkin, että sä et kyllä kovin vakavasti ota ihmisten juttuja, että jäisit miettimään, mitä sanoivat jne…

    Tuli silti vielä mieleen yksi äskettäin sattunut juttu. Lapsi oli ihan itkuinen ja sanoi, että joku oli sanonut hänelle, mitä joku muu oli hänestä sanonut. Ihan murheen murtamana, että joku voi olla niin typerä, että kertoo eteenpäin jotakin ilkeää, mitä joku toinen on sanonut. Siitähän kuulema vasta paha mieli tuleekin. Kun itku oli loppumaan päin, hän sanoi jotenkin tähän tyyliin: ”Ei se niin haittaa, jos joku sellaista sanoo minusta, mutta niiden pitäisi ymmärtää, että siitä tulee kauhean paha mieli, kun se sitten kerrotaan minulle itselleni, kyllä niiden se pitäisi ymmärtää.”

    Osaan kyllä kuvitella, mitä ranskalaiset naiset sanovat, jos joku viihtyykin yksin. Se on varmaan se suurin rikos. ;-)

  9. minjo sanoo:

    Siis tuli kaksi kertaa. Sori.

  10. outi sanoo:

    Hauska tilanne. Päästä hetkeksi kurkistelemaan sitä, miten toiset näkevät ”minut”. Yleensä absurdia ja puolituttujen kohdalla vieläpä jotenkin niin, noh, epäoikeudenmukaista, koska näkemykset perustuvat omalaatuisiin pieniin vihjeisiin, jotka jokainen tulkitsee omalla tavallaan. Asenteesi on loistava. Koskapa et kiusallisesti kyllä päässyt tolkkuun, mitä sinusta oltiin mieltä, jatkoit itse. Luumu tekee aina hyvän säväyksen. Ja toivottavasti mirri löytyy. Nuo ovat aina kurjia juttuja.

  11. sari sanoo:

    Teillähän tuntuu ihan pilkunviilaamiselta siellä. Meillä ostettava vähenee vuosi vuodelta, kun koulusta annetaan jo yhtä ja toista. Meillä tuntuu tällä viikolla jo ihan ”normaalilta” laput ja kirjanpäällystykset hoituivat viikonloppuna.

    Ja onneksi meidän koulussa ei ole tuollaista supattelumeininkiä – sitävastoin läheisessä yksityiskoulussa tuntuu hiukan olevan …

  12. Merruli sanoo:

    Nyt jäi kyllä kiinnostamaan, että millaisia ovat ranskalaiset ruudut, onko ne niitä minipieniä vai jotain ihan muuta?

    Ehkä ne perusmammat kadehtivatkin sinua. Oman tiensä kulkijaa, persoonallista ja erilaista on toki helppo ruotia, mutta yleensä mukana on myös kateutta. Omaa tyytymättömyyttään räksyttävät.

  13. Violet sanoo:

    Olina; siis uupuu todella, aivan noin. Joissakin asioissa olen oikein hyvilläni siitä että koulussa on tarkat säännöt ja normit (mm. taas luin pitkän listan missä puhuttiin pukeutumiseen ja käytökseen liittyvistä asioista ja mitä saa viedä kouluun ja mitä ei jne.) mutta
    sitten nämä ruutujen koot jne…
    Mutta se on hyväksyttävä.

    Niin, en usko sen puhutun olleen mitään super kamalaa. Ehkä ihan justiin jotain tuollaista. Mutta todella säälittävä se äkkinäinen shhhh;-)

    minjo; kyllä sitä yksinolemista pidetään aika epäsosiaalisena ja tiedän sen. Mutta kun haluan. Ei se heitä vastaan mitenkään ole (paitsi joitakin kyllä;-)).
    Minusta on jotenkin surullista että siellä koulullakin on varmasti paljon naisia jotka eivät välttämättä niin viihtyisi niissä ”seuroissa” mutta joidenkin on vähän niin kuin ”pakko”, jos esim. perheiden miehillä on samoja työpaikkoja tai kun liikkuvat ranskalaisten jutuissa (joista olemme visusti pysyneet erillä) eli näissä expat-hommeleissa…

    outi; nimenomaan hauska! tulkintaa, tulkintaa, olet oikeassa. Jos he olisivat puhuneet suomea se sanottu olisi ollut ”se on vähän sellanen…” eikä sille välttämättä edes ole mitään sen kummempaa jatkoa. Halutaan vaan sanoa että erilainen jotenkin. Ja olenhan minä. Ulkomaalainenkin, hyvänen aika.

  14. Ilse sanoo:

    Voimia vieviä puuhia tuollaiset hankinnat ja puoliksi kuullut puheetkin voivat olla. Kohtalokas voi valita olla, ja luumu kyllä auttaa.

    Hyvää tätäpäivää. Meen pesemään yhden pienen pyllyn.

  15. Violet sanoo:

    Sari; kyllä viilataan, kuule! Koulusta ei saa yhtään mitään. Ensinnä se maksaa helekatisti ja kaikki siihen päälle sitten. Meillä ei ollut viime viikolla kuin yksi päivä koulua eikä silloin selvinnyt läheskään kaikki. Viikonloppu meni aika tehokkaasti kouluasioihin vaikka kirjojakin olemme tilanneet jo kesällä!

    Niin, tuohon kouluun on valitettavasti kerääntynyt sitä porukkaa jolle supattelu kuuluu…ei tuo onneksi ole mikään läpileikkaus ranskalaisista, kyllä sinne on vähän tiivistynyt se tietty sakki. Ja me emme kuulu siihen, mikä hyvä onkin.
    Mut sanoin justiin miehelle että kun työpaikkasi ei kerran koulua maksa niin alahan katsella työpaikkaa Ranskasta koska sillä rahalla minkä säästäisimme koulusta voisimme kustantaa vaikka asumista.

    Merruli; mun pitää ottaa kuva niistä ruuduista!

    Ilse; en mää sentään teflonia ihan täysin ole, toki kaikki puheet JOLTAKIN tuntuu mutta kun ei ole ystävistä kyse niin ei juuri miltään kuitenkaan.
    Ihanaa tuupata taas tauon jälkeen luumua luomeen;-)
    Mulla ei oo pyllyjä täällä pestävänä mutta tää yksi lakon uhri kaipaa seuraa…

  16. Fine van Brooklyn sanoo:

    …un peu plus interessant/intelligent/independent que VOUS”!! Jeskamandeera, näitä rouvia ja niiden kaksinaismoralistisia alkueläinten aivoituksia!

  17. vilijonkka sanoo:

    No johan kävi tädeille kömpelösti! Olin vähän samassa tilanteessa täällä Pekingin ruotsalaisen koulun pihalla. Ja nyt kaikkien kolmen siirryttyä kansainvälisen koulun pulpetteihin pääsin siitäkin joka aamuisesta ja iltapäiväisestä hankalasta olosta. Tälläiselle suorasukaiselle kun on todella rasittavaa leikkiä aurinkoista ja kuunnella supatusta ja näitä muka huolettomia kommentteja: ”Oih, sinähän siinä, kuule olen kutsunut kaikki mammat lasilliselle, mutta minulla ei ollut sinun meiliosoitetta, tilaisuus alkaa puolen tunnin kuluttua, sinä et varmaankaan enää voi järjestää asia…” Joo, viimeksihän me nähtiin aamulla, ja eilen kaksi kertaa ja toissa päivänä kahdesti jne. Huvittavaa on juuri se kulisseja yllä pitävä iloisuus ja muka ystävällisyys.

    Minulla on yksi ainoa luomiväri ja se on tumma luumu! Vai olisiko keskiluumu. Ja vähän samaan vivahtavaa huulipunaa. Odotan hieman viileämpiä ilmoja, jotta saan laittaa näihin sopivan samettikoltun päälle ja tuntea itseni eteerisen syksyiseksi.

    Päivänjatkoja kohtalokkaalle rouvalle!

  18. Sissi sanoo:

    Olisin varmaan kysäissyt, mitä rouvat tarkoittavat. Tai sitten paheksunut ääneen, että eivät osaa aikuisenakaan kuiskata tarpeeksi hiljaa, jos kerran sipiasiaa on…

    Kotkotkot ja kuckelikuu koulun naisporkukalle! ;)

  19. Mimmi sanoo:

    Ihailen tapaasi suhtautua tuollaisiin täteihin, juuri noin minäkin yritän aina ajatella, vaikka luonteeltani olen vähän semmoinen että jään niitä sitten mielessäni vatvomaan. Hauska tuo kissajuttu, siis ei että kissa on kateissa (no pun intended…), vaan tuo kuvateksti. Kaunis kissahan siinä on. :)

  20. Violet sanoo:

    Fine van Brooklyn; kiitos arviostasi! Ja kiitos myös ihanan vanhanaikaisesta jeskamandeerasta;-)
    Kirjoita taas pian!

    vilijonkka; kyllä, tässä tärkeää juuri tämä ”kulisseja yllä pitävä iloisuus ja muka ystävällisyys”. Mää luulen että se perustuu ainakin osittain johonkin sellaiseen että täytyy ”varmuuden vuoksi” olla tuollekin hyvää naamaa jos vaikka…siitä on hyötyä tms.

    Sissi; meinasin – mutta kävi niitä sääli. Tyydyin kääntymään sen verran hitaasti ja katsomaan siihen suuntaan…ai ai että nautin.

    Mimmi; ehkä se että kirjoitan tästä osoittaa jonkun asteista ”vatvomista”, vaikka voin kyllä rehellisesti sanoa ettei tuollainen satuta.Mutta utelias toki olen ja siksi olen vähän sitä jatkoa miettinyt.

    Ihana kissa tuo kuvan kissa! Minä ottaisin tuollaisen heti jos voisin.

  21. KatiaG sanoo:

    Hih ja voi. On paljon parempi olla sellainen ”une dame un peu…” kuin yksi niistä joita ei toisistaan erota vaikka yrittäisi. Niitähän riittää.

  22. Riikka sanoo:

    Minusta sinä et ole nainen joka on ”vähän” jotain, vaan kun jotain olet, olet sitä paljon ja kunnolla. Miten pieniä tuollaiset juoruakat itse ovatkaan. Mutta tiedän kyllä että vaikka kuinka yrittäisi nousta tuollaisen käytöksen yläpuolelle, voi se olla vaikeaa. Ainakin mua jäisi ärsyttämään pitkäksi aikaa. Toivottavasti sinua ei!

  23. Violet sanoo:

    KatiaG; ehkä on, ihan totta. Mulla on ihan todellisia vaikeuksia tietää siellä kuka on kuka koska ensinnäkin en oikein muista ihmisten naamoja, nimistä puhumattakaan. Sitten kun ne ovat kieltämättä aika monet aika samanlaisia…niin ehkä minusta saa kumman käsityksen siksikin että voi olla etten olet tervehtinyt joskus kun en ole tajunnut kuka on kyseessä tai jotain.

    Riikka; oi kiitos! Olen ilolla vaikka sitten paljon ja kunnolla ärsyttävä tai mitä vaan. Kun ajattelen niin juu, minulle on tärkeää on kunnolla jotakin.

  24. Savu sanoo:

    Näytä kuva luumuluomistasi! Kuvittelen, että olet upea näky, väreihisi se varmasti sopii. Minutkin narautettiin BWssa ostamaan luumua, mutta kun sipaisen sitä, näytän itkuiselta pössyttelijältä. Silmien sini kyllä korostuu, mutta niin korostuu myös mahdollinen vähäinenkin puna ja kasvoista se tuo esiin kumman kalpeuden. Ei sopivan kohtalokasta ainakaan ;)

  25. Emppuli sanoo:

    Tulipa elävästi mieleen omat au pair- ajat Brysselissä, kun me suomalaistytöt vietiin ”lapsiamme” aamulla kouluun farkut jalassa ja ehkä joskus jopa lenkkareissa. Kyllä kävi myös belgialaisrouvien katseista ilmi, ketkä kuuluu mihinkin kastiin. :) Vaikka tasapuolisuuden nimissä täytyy sanoa, että monet niistä katseitten luojista oli sitten ihan ok tyyppejä, kun tutustui paremmin.

    Nostalginen fiilis tulee monesti sun kirjoituksista. Tarttis varmaan joskus käydä katselemassa taas sielläpäin. Kuinka paljon kaikki on muuttunut reilussa kymmenessä vuodessa…

  26. pikkujutut sanoo:

    Tuskin maltan odottaa näitä kuvaamiasi tilanteita,aamuja tai päiviä..tosin taitaa olla niin että minuun ollaan jo niin totuttu ettei mitään puhuttavaa ole :).

    Luumut luomissa kuulostaa hyvältä.

  27. Jaana sanoo:

    Pidä vaan oma hyvä linjasi!:)

    Kissan omistajana sääli tuota hukassa olevan kissan omistajaa.:(

  28. maria.hyle sanoo:

    Voi hitsi miten mainio postaus!Ja ehdin vasta nyt tänne.On aika ihanaa olla kohtalokas välillä.Ja kirjan kanssa haahuilu antaa luvan omiin pysähdyksiin vvaikka minne penkille tai kuppilaan.Hyvää huomista sinulle!

  29. Miia sanoo:

    Heh, mullakin on tapana ”haahuilla” kirjan kanssa :D Yleensä on aina jotain lukemista mukana. Luen junassa, bussissa… ja jos ei ole pitkä kävelymatka, jatkan lukemista siinä samalla kun tallustan eteenpäin.Joskus ei vaan malta laskea kirjaa käsistään. Voihan se sitten näyttää jonkun mielestä erikoiselta (eikö toikaan nyt malta lopettaa lukemista edes kävelemisen ajaksi) mutta toiset syö kävellessään (mitä mä en osaa :) tuntuisi jotenkin oudolta popsia jotakin sämpylää siinä samalla, tai edes suklaata.. siispä luen =D …

    On kyllä ihan tarpeellista oppia päästämään vihjailevat katseet ja puheet toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Muuten saisi pahoittaa mielensä koko ajan. Ja se on totta, noin mäkin ajattelen, että tuntemattomat ihmiset ei pysty mua loukkaamaan. Läheisempien kanssa on eri juttu. Mutta mielensä voi silti pahottaa, sille ei vaan voi mitään.

  30. Merja sanoo:

    Minä olin kanssa se outo yksin haahuilija koulun pihalla Kaliforniassa.. ja siellä riitti niitä kaakattavia rouvia joiden kanssa minulla ei ollut mitään yhteistä..

    Ja ne liput ja laput ja hankinnat, sekin oli siellä just tuota. Mitään ei oikein koulusta saanut, kopiopaperitkin sinne oli vietävä. Olen NIIN iloinen nyt kun täällä Suomessa kaikki on selvää, tarvikkeet tulee koulun puolesta eikä tule sitä tuhatta lappua koulusta per viikko..

  31. Violet sanoo:

    Savu; tjaa, silmäkuvasta en tiedä, vaikea toteutttaa!
    Kyllä tuo kai sopii, joka tapauksessa melkein ainut sävy mitä tykkään käyttää silloin kun tykkään käyttää mitään.

    Emppuli; kymmenessä vuodessa on varmaan moni juttu muuttunut mutta veikkaisin että enemmän on sittenkin niitä jotka eivät ole muuttuneet – mutta katsomallahan se selviäisi;-)

    pikkujutut; miten suuri se teidän koulu muuten on? Meillä kun on n. 2500 lasta niin on sitten aika kokoelma vanhempiakin.

    Jaana; taitaa se pysyä pitämättäkin, mihinkäs sitä muuttumaan. Kadonneet kissat ovat säälittäviä. Omistajat varmasti suruissaan.

    maria; mulla on se kirja bussissa koska matka kestää aika kauan ja koska en välitä kuunnella teinien huolia, sitten koulun pihalla se on hyvä kun haluaa tappaa aikaa tai osoittaa että kiitos, kaikki hyvin;-)

    Miia; mulla on ollut pari vaaratilannetta kirjan kanssa kävellessä. Oi joi.

    Merja; suuri muutos teillä on varmaan kouluruokalakin vai onko? En muista millainen systeemi teillä oli Kaliforniassa? Mitä lapset tykkää suomalaisesta kouluruuasta?

  32. Katja sanoo:

    Täällä ilmoittautuu mm. ”Se nainen, joka ei vienyt lapsia hoitoon. — mutta niissä oli jotain vikaa, joku sairaus, ettei se voinu viedä” (joo, ruoka-allergiat oli, muttei se ollut se syy vaan oma halu) ja ”Se, joka on kauheen herkkä” (tuon olen kuullut ihan päin naamaakin, kun annoin rakentavaa kritiikkiä enkä ollut tyytyväinen hiljaisia tyttöjä suosiviin karjuviin, ilmeettömiin ja kylmäkiskoisiin hoitajiin, joihin ei aikuinenkaan saanut kontaktia).

    Mietin noita kissoja. Sitä, että huomaat noita ilmoituksia. Otan aina merkkinä tai symbolisena, alan analysoida. Itse varmaan siirtäisin niitä fiktiivisiin teksteihin.

    Minä en varmaan suoriutuisi tuosta ranskalaiset ruudut -systeemistä. Torstaiksi pitää viedä kouluun parsakaali, sekin on olevinaan jo haaste.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s