Jaarittelemme pukeutumisesta

Keväällä voi tulla ylilyöntejä liian kiivaan kesänodotuksen vuoksi ja sitten värjöttelen viluissani. Oikeammin on kyllä kyse alilyönneistä näissä tilanteissa joissa lähden liian heppoisissa vetimissä ulos aamun ensisäteiden häikäisemänä, vakaassa uskossa varhaiseen hellepäivään…

Syksyllä minulle sitten  tulee polttava tarve päästä äkkiä eroon kaikesta kesään viittaavasta. Koko kesän päällä roikkuneet vaatteet alkavat tuntua halvoilta räteiltä (ja sitä aika usein ovatkin!) ja paljaat sääret tuntuvat yhtäkkiä typeriltä vaikka säätila ne vielä sallisikin. Joka vuosi kuvittelen miten kiva on pitää vielä varpaat paljastavia sandaaleja mutta pukea yläosaan silti jo jotakin hiukan paksumpaa…sitä kontrastia, kontrastia…mutta totuus on että sandaalit hylkään kuitenkin heti kun vaan kehtaa pitää jotakin hiukan syksyisempää. Tai mieluummin jo hiukan aikaisemmin. Syksyn pukeutumista leimaa minulla joka ikinen vuosi liian monet kerrokset, hikoilu ja liian varhainen villoihin kääriytyminen.

Syksyisin minua vaanii Madame -vaara. Mieluusti haalin päälleni ”parempia” vaatteita, hyviä materiaaleja ja vähän sitä korkoakin toisinaan. Käsilaukku vaan käteen ja Madame -raja on helposti ylitetty! Tarkkana saa olla kun en kuitenkaan halua näyttää siltä elokuvien kotiopettajattarelta. Omat hälytyskelloni kilisevät jos samaan aikaan Madame -vaatteiden kanssa tekee mieli sonnustua vielä koruihin ja iskeä lakkaa näppiin…too much is too much, sano. Hatuistakin tykkäisin mutta tyydyn erilaisiin myssyihin em. vaaran vuoksi.

Olen pari vuotta kulkenut nyt kapeissa farkuissa. Hyi ihme miten ne alkavat näyttää t-y-l-s-i-l-t-ä kun ne ovat iskostuneet katukuvaan kuin tauti ja näyttävät jo olevan liki jokaisen 11-50 -vuotiaan naisen perusvaate. Kokoon ja muotoon katsomatta. Silmäni kaipaa muuta. Sääret ja persus kaipaavat erilaista tunnetta. Kirpputorilta löysin onnekseni jonkun vanhat Replay-farkut, pelkkää puuvillaa, ei yhtään sitä hiivatin venykettä, suorat puntit ja vyötärö sopivassa kohdassa. Rakastan! Nämä ovat farkut, ne muutamat edelliset eivät.

Entäs värit sitten? Kaapissa on vuodesta toiseen aikalailla sitä samaa: harmaata eri sävyissä, tietynlaista ruskeaa, sinisen tummia sävyjä, valkoista, mustaa, ehkä hiukan petrolia…Ei edelleenkään viininpunaista, ei mitään muutakaan punaista, ei keltaista, ei oranssia, ei vihreää. Noita asioita ei tarvitse miettiä. Tiedän hyvin vahvasti mitä haluan ja mitä en suin surminkaan pane päälleni. Liittyy kyllä muuhunkin kuin väreihin.

Tänä syksynä/talvena pärjään edelleen vanhoilla takeilla. Vahvistukseksi ostin viiden euron kirpparitakin, sellaisen ruudullisen jossa nyt on hiukan sitä vihreää ja keltaista ja muutakin kukertavaa jota ei muuten ole. Mielenkiinnolla katson voinko pitää sitä vai roikkuuko ylläni aina vain joku niistä vanhoista pompista. Kenkiä en olisi tarvinnut vähään aikaan, mutta kengät ovat pukeutumisessa se juttu johon mieluiten rahani panen – niin nytkin. Käyttökelpoisia pareja on aika rivi ja se onkin hyvä juttu sillä minusta kengät voivat muuttaa koko asun täysin eri tyyliseksi. Kiitos kengät, olette ihania! (Kumisaappaat kyllä vielä tarvitsisin. Vanhoista tulee vesi sisään ja täällä sataa niin usein.)

Advertisements

19 comments on “Jaarittelemme pukeutumisesta

  1. Anna sanoo:

    Kyllä oli just nappiin kirjoitettu syyspukeutumisen vaaroista! Tänä vuonna olen yrittänyt olla ovela ja siirtää ylilyönnit vauvaan, joka näyttääkin usein ulkona enemmänkin epämääräiseltä asustetulta kangasmytyltä, kuin vauvalta. No, eipähän ainakaan tuu kylymä.

  2. Pirkko sanoo:

    Hihittelen madamevaaralle.
    Kaipaan sukkahousuja, läpinäkymättömiä, mustia ja pullonvihreitä, viininpunaisiakin jos oikea sävy löytyy. Ei niitä vielä kylmän takia tarvitsisi, mutta jotenkin ne edustavat minulle siirtymäriittiä. Kaulahuiveja en kaipaa, ne ovat jo käytössä.

  3. jaana sanoo:

    Täällä toinen Madame-vaaran tunnistava ja sitä kartteleva (vaikka jonkun mielstä ehkä madame-iässä jo olenkin). Nytkin olen katsonut kaupoissa tweediä sillä silmällä, vaikka tiedän tuntevani itseni madameksi, jollen jopa ihan matroonaksi, siinä ja kappiin jäisi muutaman yrityksen jälkeen. Joten pidettävä kieli keskellä suuta hankintoja tehdessä.

    t.jaana

  4. Ilse sanoo:

    Ai tämä oli se jokabloggaajan ”tyylini kulmakivet”? ;) (Olen niitä aina pikkuisen naureskellut, mutta sinulle annan anteeksi, koska et käyttänyt noita lainausmerkeissä olevia sanoja.)

    Minäkin aina ajattelen sitä kontrastia, kontrastia -juttua, mutta minulla siihen melkein riittää, että villapaita ja pipo, ei takkia. Se on ollut haaveeni lapsesta saakka, enkä vieläkään ole löytänyt sopivaa syyskeliä toteuttamiseen.

    On hyvä, kun tietää omat värinsä. Ei tarvitse hakea eikä ihmetellä. Ja tietää oman tyylinsä! Sinun tyylisi ei kyllä kovin Madame ole, tai sitten et ole näyttänyt niitä pahimpia ylilyöntejä.

    Olen samaa mieltä tuosta farkkuasiasta. Minullakin on niitä stretsejä ja YHDET oikeat farkut. Ostin ne vitosella ja käytän niitä KOKO AJAN. Voisihan sitä toki ihmisellä olla housujakin, mutta kun ei ole.

  5. Violet sanoo:

    Anna; ai kun näppärää! Yksi vauva tännekin, kiitos, niin lyön hänet yli niin että roikaa!

    Pirkko; läpinäkymättömät, jees. Myös TOSI paksut villaiset ovat ihania, mutta hikihän niissä tulee. Housujen alle en voi panna ikinä mitään. Se on sitten polvisukat maksimissaan.

    jaana; kehtaan nyt tunnustaa että olin kirpparilta kiltin. Ou jee. Sen kangas on älyttömän upea ja laadukas. Hieno värikin. Ja se ON ihan minun kokoani…mutta en tiedä…jos sitä pitäisi farkkutakin kanssa niin ehkä..mutta vakava madame-vaara kylläon!

    Ilse; tästä olisi saanut tuhannen kertaa pahemmankin, myönnän.
    Kontrastiasioissa tykkään siitä että on pieni ylhäältä jos on suuri alhaalta ja toisin päin. Ja jos on ”hienoa” niin on pantava sekaan jotain ”huonoa”.
    Villapaita ja pipo on täällä oikein toimiva yhdistelmä, muuten!
    Mulla on nyt noi mun ”uudet” vanhat farkut ja tykkään niin kovin. Ja yhdet villakangashousut, yhdet toisenlaiset ja yhdet kirpparilta kolmen euron POLVIHOUSUT joista en vielä tiedä…tavoittelen poikatyyliä mutta pelkään että ne ovat taas sitä madame-osastoa kuitenkin.

  6. Liivia sanoo:

    Mulla tuli ensimmäiseksi meidän melkein tasan vuosi sitten tehty matka mieleen! Nostalginen olo. Ei siis mistään muusta, kun siitä että muistan että olit vähän liian paksuissa tamineissa.

    Madama-vaara onkin tosiaan vaara. Mun kaappini vaatteilla sitä ei saa vahingossakaan, mutta tiedän mistä puhut.

    Minä taas olen niin onnellinen kapeista stretsfarkuista. Ainoat jotka ovat ikinä mulle sopineet, tai siis ainoat jotka mahdollistavat minulle sopivan pukeutumistyylin. ”Oikeissa farkuissa” tunnen oloni aina epämukavaksi, sillä en ole vielä ikinä löytänyt persuksiini istuvia farkkuja.
    Toivon pillifarkuille vielä vuosia, etten ala näyttää jäänteeltä katukuvassa.

    Kenkiin pitäisi aina sijoittaa. Mutta helpommin sanottu kuin tehty kun katsoo Tampereen kenkätarjontaa. Onneksi mulla on kenkiä tuleviksikin vuosiksi. Onneksi ostin siltä matkaltamme! Ne on olleet ehdottomat.

  7. vilijonkka sanoo:

    Ihanimmat vuodenajat pukeutumisen kannalta ovat juuri kevät ja syksy. Silloin sopii harrastaa näkyvää kerrospukeutumista, ikään kuin huolettomasti, hieman villisti: runsas kaulahuivi, neule, pidempi paita, hame, trikoot, nilkoihin valahtaneet polvisukat. Tykkään sellaisesta.

    Täällä porskutellaan edelleen reilusti yli hellelukemien ja syksyä saadaan vielä odotella ainakin kuukausi. Ja sitten tuleekin jo talvi kahden viikon päästä. Täytyy muistaa pitää huoli että tulee nautittua syksystä oikein kunnolla. Mulla tuo oranssi tuntuu kulkevan mukana harmaiden ja ruskeiden rinnalla kesät talvet. Kaipaan usein muuten täysin yksiväriseen kokonaisuuteen jonkin väripilkun, jollei huivia niin edes puuhelmet ranteeseen säväyttämään.

    Madametyylistä ei mulla taida olla pelkoa, tokkopa edes osaisin vaikka yrittäisin. Mutta joillekin se sopii erinomaisesti, niin, niille todellisille madameille, ei tällaisille maailmalle karanneille karjalaisille.

  8. Olen juuri napissut tuosta hemmetin pillistretsistä ja etsintäkuuluttanut tavisfarkkuja!

    Rakastan syksyvaatetusta heti keävaatetuksen jälkeen eniten. Suuri dilemmani on, että minulla on palelevat varpaat, kädet ja kaula! Joudun loikkaamaan tuon ylhäällä paksumpaa ja silti vielä sandaalit -vaiheen ohi suoraan saapikkaat ja silti vielä mekko (mutta sormikkaat) -vaiheeseen.

    Minulla on liian monta toiveajattelusyksyvaatetta, joihin ei löydy pareja! Olenkin tänä syksynä panostanut niihin puuttuviin osiin. Monen värisiin polvisukkiin joilla vielä pidentää saapikkaan suomaa lämpöä ja huiveja ja ranteen lämmikkeitä.

    silti hikoillaan ja palellaan vuoropäivinä!

  9. Violet sanoo:

    Liivia; no vähän olin juu…liian kuumissa kuteissa;-)
    Just tota mulle aina tapahtuu. Ja keväisin toisin päin.
    Hamstraa nyt pillejä jos käy niin ettei kohta löydykään!
    Tärkeintähän on tuntea olonsa hyväksi vaikka muoti sanoisi mitä.
    Tuota madame-juttua olen miettinyt niinkin että on se toisaalta kumma ettei minun ikäinen muka ”voisi” jo vähän muutenkin pukeutua kuin samalla tavalla kuin teinit lasten koulussa! Aina välillä mietin kumpi on väärässä, he vai minä, kun meillä on usein täysin samanlaiset vaatteet. Että pukeutuvatko ne 16-vuotiaat kuin ”vanhat akat” vai minä kuin…vai onko kaikki nykyään ihan tosiaan niin tasapäistynyt että kaikille kaikki samat.
    Että toisaalta ehkä hiukan kaipaankin ellen nyt madametouhua niin jotain aikuisempaa.

    vilijonkka; se madame-asia onkin mulle varmaan eniten sellainen päänsisäinen tunne. Semmonen että pelkää että vaikuttaa liian ”vakavalta” tai jotenkin tärkeilevältä.

    eilen tänään huomenna; pitääkin mennä kahtomaan. Kun katsoo katukuvaa niin kyllä täällä ainakin pikkuhiljaa alkavat lahkeet leventyä. Ei mitään bootcut-juttua tai lökäpöksyä vaan juuri sitä sellaista suoraa, ”tavallista”…hyvää.
    Toiveajattelusyysvaate…miten se kuulostaakin niin tutulta?!

  10. Matroskin sanoo:

    En ymmärrä farkkujen suosiota. Ruma ja epämukava vaate. En omista yksiäkään farkkuja enkä edes mitään farkkukankaista. Farkkujen valmistaminen on myös erittäin epäeettistä ja tuhoaa luontoa.

  11. MaaMaa sanoo:

    Mulla on mekkovillitys; onneksi kaappi on täynä ’syksy- ja talvimekkoja’, joita on osteltu reissuilta. Niiden kanssa voi pitää paksuja sukkahousuja, pikkukenkiä, korkokenkiä ja lyhyt- tai korkeavartisia saapikkaita. Odotan jo, että viilenis sen verran että ne sukkahousut voisi jalkaan laittaa! Tänään on ekaa kertaa farkut päällä sitten toukokuun ja kyllä on kiemurtelevainen olo … mutta eiköhän näihin taas totu ;)

    Mekkojen kanssa on ongelmana takki. Lyhyet takit tai neuleet ei näytä hyvältä, pidemmät takit on vähän liiottelua ennen Talvea …

    Sulle varmasti sopisi tumma lila tai ’nimikkovärisi’ violetti, mutta aina ei mene tasan ne värit jotka on ’sun värejä’ ja joista oikeasti pitää … mulle kuulemma sopisi kirkkaan punainenkin, mutta mitä ihmettä sitä kirkkaanpunaista päällensä laittas! Liikennekin seisahtuisi! Korkeintaan punaiset kengät, ranskalaiset korot ;) Sellaiset onkin kaapissa, mutta vaatii ihan tietynlaisen fiiliksen, että ne haluaa päällensä laittaa ..

    oho, tulipa pitkä kommentti. mutta tulkoon … ;)

  12. Marjatta sanoo:

    Pääasia, että viihtyy ja on pukeutunut tilanteen mukaan. Helpottaa erittäin paljon, kun ei tarvitse miettiä työvaatteita. Klassiset neuleet ja housut/hame ovat ok. Farkuissa en ole koskaan viihtynyt, mutta eivät ne minua toisten päällä häiritsekään.

  13. Kata/Sunells sanoo:

    Tässä yhtenä päivänä lähdin uudella harmaalla(ohuella) villakangastakilla kaupungille ja tulikin aivan liian kuuma… Jotenkin oli vaan niin ihana pukeutua ”räätälöidymmin” ja huomaan myös innolla kutovani kaikkea villaista.
    Tänne on luvattu taas lämmintä eli vielä saa villakankaat odottaa.

  14. Sissi sanoo:

    Madamesta en tiedä, mutta myönnän näyttäneeni mummolta nuorempana. Villakangastakit ovat vain niin ihania! Tosin nykyään on käytössä lyhyempi, hupullinen malli, joten mummoutumisvaaraa ei ole.

    Mulla käy usein syksyisin niin, että vaikka vaatteet paksunevat ja löytyy huiveja ja villapaitoja, niin helmat vain lyhenevät. Syksy on täydellistä aikaa käyttää pikkuisia hameita ja elvistellä mahtavan värisillä sukkiksilla! :D Vieläkin harmittaa että mun kalliit raitasukkikset tuli tiensä päähän… Tosin käyvät ”kalsareista”, ja ilostuttavat farkkujen allakin, vaikkei päällepäin näkyisi raidan raitaa.

  15. minjo sanoo:

    Hienosti kirjoitit, tarkoitan sillai, että voi lukijan kuvitella koko tyylin mielessään. Madamevaara kuulosti hauskalta. Mä en ole yhtään sen tyylinen itse, tai no, en tiedä mitä pitäisi tapahtua, että saattaisin edes hiukan näyttää madamelta. Jotenkin vierastan sellaista tyyliä, vaikka se on ihan nättiä niille, joille se sopii. Mulle tulee siitä itse sellanen huijarihienostelijaolo, joka on niin ärsyttävä itselle, että en kestä pitää sellaisia kokonaisuuksia, vaikka näkisinkin peilistä että on ihan ok.

    Mulla on joku ihme juttu muutenkin pukeutumisessa, että toisaalta tykkään neutraalista, mikä ei herätä huomiota ja toisaalta tykkään, että on jotakin hiukan erikoistakin ja tietysti huoliteltua, vaikka olisi rentoakin. Mutta mulla on oltava olo, että olen oma itseni, enkä pukeutunut joksikin muuksi. Muuten tunnen oloni niin erikoiseksi, että en pysty olemaan rennosti. Hiukan siis ristiriitaa… Siksi hienoa lukea, että joku on tyylinsä kanssa niin selvä.

  16. mea sanoo:

    Minäkin menen vanhalla takilla tämän syksyn.
    Vetoketju pitäisi vain vaihtaa,muuten hyvässä kunnossa vieläkin vaikka on jo neljä vuotta minulla ollut.

    Ihanan värinen hattu tuossa kuvassa!

  17. Birgitta sanoo:

    Musta olis ihana pitää hattuja. Mutta kun on pieni pää, niin tukka pitää olla sitten hyvin ja se ei saa olla liiskaantuneena päähän ;-)

    Mulla menee vaatteet jotenkin väärinpäin. Kesällä käytän rentoja housuja ja talvella hameita. Madametyylissäkö… ei kai vielä ;-)

  18. Madamevaara, heh :)

    Syksyisin tekee juurikin mieli pukeutua. Ei ehkä välttämättä uusiutua, mutta etsiä erilaisia yhdistelmiä olla jotenkin vähän rohkeampi. Myös katsella ihmisiä ja heidän valintojaan.

    Mä meinasin löytää talveksi itelleni huopahatun. Tai no ehkä mieluummin syksyksi, koska täällä ei paljon huopahattuilla kun pakkaset tulee kunnolla. Ompa upea tuo hatun ja punaisten hiusten yhdistelmä!

  19. Violet sanoo:

    Matroskin: en ole samaa mieltä mutta ei se mitään.
    Ymmärrän hyvinkin farkkujen vuosikymmeniä jatkuneen suosion. Tykkään siitäkin että se on niitä harvoja vaatteita joita voi pitää vuosikausia koska ei haittaa että kuluu tai vaikka hajoaakin jo. Epämukavuutta en tunne koska olen pyrkinyt aina hankkimaan vain oikean kokoisia farkkuja. Niin ja se malli. Minä tykkään kyllä.

    Maamaa; tänne sopii rustqata niin pitkästi kuin huvittaa! tykkään.
    Hameiden kanssa on tosiaan usein se yläosaongelma. Hmm…

    Marjatta; jaa-a…aloin miettiä työvaatteita. Olisi oikeastaan kiva miettiä mitä panisi töihin päälleen!

    Kata; sama sisäsyntyinen syystarve minulla…

    Sissi; joo, kesällä mulla harvoin on kovin lyhyttä 9no, farkkusortsit oli tämän kesän Vaate).

    minjo; Madame-vaarassa onkin mun kohdalla tärkeämpi vaara se TUNNE. En mä usko että oikeastaan edes näyttäisin rouvashenkilöltä…tai olenhan mää mutta se mitä nyt tarkoitan. Se on vaan se tunne että on jotenkin liian harkittu kaikki, liian sievää jotenkin..ja miten pienestä se voi tulla!
    Korvakorut jo tekee mulle sen;-) en osaa pitää, ei kerta kaikkiaan.

    mea; mulla on yksi ikuisuustakki joka on näihin meidän säihin aivan passeli edelleen. Kaksi vuotta vanha Benetton duffeli toimii edelleen myös, vaikka minusta sen laatu oli kyllä surkea.

    Birgitta; hatut olisivat kyllä kivoja. Mulla on pienen pään ja ohuen tukan lisäksi vielä silmälasit, ja minusta tuo kaikki jotenkin hankaloittaa hattuhommia.

    Hanna; minusta on ihana seurata mitä ihmisillä on päällä! Vaikka täälläkin on tietty se lauma jolla on sitä samaasamaasamaa, niin aika paljon täällä on todella erilaista, leikkisää, rohkeaa. Inspiroivaa.

    Tuo nainen oli englantilainen. Toisen naisen kanssa katselivat vanhojen tavaroiden kaupan ikkunaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s