Sisällä helisee

Unikot ovat kuivuessaan muuttuneet minikokoisiksi marakasseiksi. Tiesittekö että marakassit kuuluvat idiofoneihin?  Marakatit sen sijaan kuuluvat idiootteihin.

Olen tehnyt monta taulua viimeisten viikkojen aikana. Olen siitä hyvilläni koska aikaisemmin tuli tuttu tunne etten koskaan enää saa tehtyä yhtäkään. Nyt tuntuu että sisällä liikkuu taas sen verran että saa jotakin uloskin.

Mainokset

10 comments on “Sisällä helisee

  1. Mimmi sanoo:

    Hauska aloitus, kauniit marakassit.

    Kiitos kun kerrot blokin murtumisesta, se luo jotenkin uskoa tähän omaan kirjoittamiseen, tähän tylsään kirjoittamiseen, graduun. (Juuri nyt meneillään tuumaustauko, max. 30 minuuttia.)

    Tuosta edellisestä kirjoituksesta tuli mieleen se, kun opetimme ranskaaosaamattoman miespuolisen ystävämme yliopistoaikoina kysymään ranskaksi tietä ennen hänen lähtöään Pariisiin. En osaa enää kirjoittaa ranskaa, olen ihan totaalisesti unohtanut oikeinkirjoituksen, joten anna anteeksi seuraava (osaan kyllä lausua tämän hienosti…): Excusez-moi, je suis perdu mais vous etez mon type. Legenda ei kerro, mitä sitten tapahtui, jälkikäteen olen ajatellut, että olipa aika ilkeästi tehty.

  2. Anne sanoo:

    Että sitten tykkään paljon kekseliäästä maalaustyylistäsi!
    Että on kiva tuo etenkin ylläoleva….ja niin viehättävä teksti siinä…..
    Kun luin tekstiä ajattelin ensin että hui että olen sivistymätön enkä ymmärrä tuollaisia hienoja sanoja mutta sitten alkoi siinä marakattien kohdalla jo naurattaa….
    Minulla on pitkään ollut maalauksen kanssa pysähtynyt kausi ja toivon sen pian loppuvan…eilen kirpputorilta kuljetin iloisena kotiin kaksi taulun kehystä ja sain
    tympeän vastauksen kotona että mitä noista iloitsemaan, mitä niillä tekee, niitähän on jo jokapaikassa….en antanut sen masentaa sillä tiedän olemme eri paria aika reilusti ja
    tiedän, minä teen noilla kehyksillä ja paljon…..
    -Anne

  3. Ilona sanoo:

    Mullakin helisee sisällä. En maalaa, mutta piirrän. Tai vähän vesiväreilen, kai sekin on maalaamista.

    Unikot ovat rakkaita, kukat ja siemenkodat. Tuttuja lapsuudesta, sieltä paikasta, jossa kaikki oli hyvin. Marakasseiksi en ole koskaan tajunnut, vaikka paljon olenkin niitä siemeniä helistellyt ulos uutta kevättä varten.

  4. minjo sanoo:

    Minä ajattelin myös, että nyt tulee musiikki-instrumenttitietoisku ja sekunnin ajan ajattelin, että wikipediastako minun se nyt pitää käydä katsomassa, kun en ole kuullutkaan tuollaista termiä aikaisemmin. Sitten huomasin marakatit. Munkaan mielestä apinat ei ole hauskoja. Lähinnä ärsyttäviä vain.

    Ja sivistyneesti eksyksissä. Niin minäkin mieluiten. Kysyn kyllä helpostikin, ihan vain varmuuden vuoksi, mutta luotan silti enemmän karttaani. Olen kyllÄ siinÄ mielessä ihan kaupunkilainen, että katukartan kanssa en eksy ikinä, mutta suunnistuskartan kanssa en muuta olekaan kuin eksyksissä. Siitä on sivistys kaukana, kun päätyy ihan minne sattuu keskellä metsää. Jäi oikein kauhu niistä koulun suunnistustunneista. Niin kauan kuin sai pysyä tiellä oli kaikki ihan hyvin, mutta sitten kun piti poiketa sinne maastoon, menin heti ihan sekaisin. En minä nähnyt niitä merkittyjä kiviä, kuopppia tai oikeastaan mitään muutakaan olennaista. Tai näin kyllä, mutta en sillä tavalla kuin ne kartassa olivat merkittynä. Citysuunnistus, voisin alkaa harrastaa sellaista. Varsinkin nähtävyyksien ja ostoskatujen suunnalla. ;-)

  5. minjo sanoo:

    Maalauksesta pidän myös. Kävin katsomassa muutkin. Se tummasävyinen maalaus miehestä on myös koskettava.

  6. Mikä tietoisku!

    Minulla oli kerran tuo tunne ja sitä kesti ja kesti ja kesti…kunnes päätin että siirryn kankaalta kolmeulotteiseen ja se laukesi keramiikan myötä!

  7. Liivia sanoo:

    Onnea ja hedelmällisyyttä luovalle kaudellesi.
    Meninkin heti katsomaan mitä olet saanut aikaiseksi.

  8. Satu sanoo:

    Sisäinen helinä on niin tärkeä. Vaikka hiljaisuuskin välillä yhtä tärkeä. Jäin siihen yhteen tauluusi kiinni.

  9. Violet sanoo:

    Mimmi; blokit murtuu yleensä vaikka miten pelottaisi etteivät.
    Heh, nauratti ja samaan aikaan hävetti niiden puolesta jotka toista höynäyttivät noin…

    Anne; miksi sitä ajatteleekin että ”hui” ellei ymmärrä? AJattelisi mieluummin että mitä tuo viisastelee. Aina ensin tulee ajatus: olenko minä tyhmä?

    En onneksi saa kommentteja tauluista joita on kaikkialla….

    Ilona; aloin miettiä olenko koskaan edes pitänyt ennen kädessä kuivunutta unikon siemenkotaa. En muistanut ainakaan.

    minjo; haluan yrittää kirjoittaa kaiken oikein. Siksi menin tutkimaan googlella että marakassi varmasti kirjoitetaan noin. Se alkoi kuulostaa yhtäkkiä ihan kummalliselta koska sanaa ei niin paljon käytä.
    Löysin sitten näitä idiofoni-asioita.

    Koulun suunnistustunneista selvisin vain siksi että olimme ennestään tutussa maastossa. Panin kartan taskuun ja kävelin näkötornin kahvilaan.

    eilentänäänhuomenna; mulla kato ”kestää ja kestää” ellen kuukauteen saa mitään aikaan.

    Liivia; kiitos vaan, voihan se taas kaksi viikkoa kestää.

    Satu; tärkeä etenkin jos on kumissut tyhjyyttä. En minä sitä hiljaisuutta ikuisuuksia jaksa.

  10. Motacilla sanoo:

    Pato on murtumassa täälläkin. Siksi en ole ollut kovin sosiaalinen virtuaalisesti, nenäkkäin kylläkin senkin edestä. Hyökyä odotellessa…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s