Kauas palaa pieni mieli

Tiistaina lääkärin vastaanotolla tuli esille se seikka että olen asunut neljässä eri maassa ja että puhun neljää eri kieltä. Lääkäri sanoi: tepä olette oikea kosmopoliitti!  Helpolla pääsee kosmopolliittien kirjoihin nykyään! Minä joka en koskaan ole käynyt Euroopan ulkopuolella, en edes Englannissa, muuten…

Kääntelemme usein miehen vanhaa karttapalloa. Valot sammutetaan ja vain pallo valaisee huonetta. Mukavaa pimeän illan hupia, erityisesti pienemmän poikani mieleen. Hän on alusta asti – siitä asti kun on puhunut lauseita – puhunut Kiinasta ja Japanista. Egyptistäkin jonkun verran mutta se on enemmänkin isoveljen heiniä. Pikkuveljellä on jokin vimmattu kiinnostus itään ja hän ajattelee kaikkien aasialaisten olevan hyvin erityisiä ihmisiä joilla on erityistaitoja vähän jokaisella. Tuskin on japanilaista joka ei hallitsisi kaikkia taistelulajeja, esimerkiksi!

Pikkuveli on ”puhunut kiinaa” jo vuosia sitten, ”kirjoittanut” myös. Hän on kertonut meille myös matkoistaan noihin kaukaisiin maihin. Ilmekään ei värähdä kun hän laskettelee suustaan mitä kaikkea on siellä nähnyt. Viikonloppuna hän rakensi hammastikuista ja teipistä syömäpuikot. Lupasin ostaa oikeat kun innostus on niin kova.

Viikonloppuna katsoimme hyvän ohjelman joka kertoi Mongoliasta. Lapsi istui hiljaa haltioituneena pari tuntia ja luin hänen ilmeitään. Arvelen että hän olisi onnellinen siellä karvatakki päällä, ajamassa kepillä eläimiä kotiin, juomassa janoonsa ja syömässä nälkäänsä, nukkumassa niin että katosta näkyy tähdet.

Advertisements

21 comments on “Kauas palaa pieni mieli

  1. Liivia sanoo:

    Heehee, noin vahva innostus täytyy jo ottaa vakavasti. Syämäpuikot ainaklin ilman muuta!
    Mun lapsi tuntee viehtymystä vain Sisiliaan, siitä on puhunut jo vuosia. Mutta luulen että sekin johtuu siitä, että hän luulee siellä vilisevän sisiliskoja.

  2. Pandice sanoo:

    Hyvin ”maalailit” tuossa lopussa, millaista Mongoliassa olisi! Noin palavaa intoa pitää kannustaa :)

  3. Violet sanoo:

    Liivia; syömäpuikot lupasin ostaa. Oikein luksusmallia. Näin yhdessä kaupassa mustat joissa on kullanväriset koristeetkin. Kun puhuin niistä hänen silmänsä kiilsivät!

    Pandice; minusta on ihme miten tämä Kiina-Japani -into on syntynyt ja etenkin miten se on säilynyt koska nuo maat eivät ole kodissamme esim. esillä sen enempää kuin mitkään muutkaan. Tai no, yhden japanilaisen tunnemme ja hän on käynyt meilläkin.
    Mutta poika on yleensä kaiken suhteen semmonen ”rytmistä toiseen” eli mielenkiinnon kohteet vaihtuvat lennossa. Tämä asia vaan pysyy.

  4. Ilse sanoo:

    Ihanat iltahuvit siellä teillä. Kuulostaa ihan kulttuurikodilta.

    On kyllä oikeasti aika ihme, jos mielenkiinnon kohde noin säilyy! Siihen suuntaan sitten kun osaisi kannustaa mutta ei tuuppia.

  5. Marjatta sanoo:

    Ihana pikkuveli ja mahtava mielikuvitus! Harmi, kun mielenkiinnon kohteet ovat niin kaukana kuin ovat.

  6. Kirsi sanoo:

    Ehkä tässä on jotain Syvempää Tietoa taustalla. Mulle Englanti on ollut lapsesta asti se teitty paikka, mihin on kaihonnut syystä, jota en todella tiedä. Ensimmäistä kertaa sinne päästyäni tuntui kuin olisin kotiin tullut. Kaikki on ollut alusta asti jotenkin niin luontevaa. Toisaalta kyllä jaan myös poikasi kiinnostuksen itään, erityisesti Kiinaan, Japaniin ja Mongoliaan. Vuosia sitten olin lähdössä Mongoliaan avustustöihin, mutta suunta muuttui kuten elämässä on tapana käydä. Nyt enää haaveilen Trans-Siperia-junamatkan toteuttamisesta. Mutta Mongoliassa elettäisiin just kuvailemallasi tavalla. Toivottavasti poikasi matkat jatkuvat.

  7. Katja sanoo:

    Ihana! Valaistusta karttapallosta tulee mieleen lapsuus (veli sai kummeilta joululahjaksi valotelluksen). Täällä on Kiina in. Meillä tytär (6v.) sanoi tänä aamuna haluavansa nutturan ja siihen puikot, niin kuin kiinalaisilla (on ennenkin puhunut tuollaisia), ja eräs pikkuneitioppilas (4v.) näytti minulle viime viikolla piirustusta, jossa oli sellaista entisaikain puhelinjohdon näköistä kiemuraa värikkäät, pitkät pätkät. Hän sanoi, että se on sähkölaitos ja korjasi sitten: ”Ei kun se onkin kiinaa.” — ja kiinalainen ruoka on koko perheen herkkua. (Kummitäti eli ekat 65v pelkästään Suomessa, ei edes perinteisellä Ruotsin risteilyllä käynyt. Kun kummisetä kuoli, kummitäti lähti yksin Kiinaan.)

  8. MaaMaa sanoo:

    Lapsesi näkee sielunsa silmin ihan oikein!
    Matkusteltuani Kiinassa, Japanissa, Singaporessa, HongKongissa, Macaussa, Koreassa, Vietnamissa ja Cambodiassa ajattelen aasialaisista hyvin samanlailla kuin poikasi :)
    Maailma on avoin; toivottavasti poikasi pääsee ihastelemaan noita maita ihan oikeasti joku päivä – olen varma, ettei hän pety :)

  9. Violet sanoo:

    Ilse; kyllä meillä tv;n valo valaisee kodin useammin kuin tuo pallo mutta ymmärsin;-)
    Joillakin lapsillahan on ihan pienestä pitäen se ”joku”.
    Sitä ihmettelen että tuolla on, kun olen luullut että hän on tuuliviirimallinen. (Mutta -viitaten eiliseen kirjoitukseen – mikäs minä olen sanomaan millainen hän on.)

    Marjatta; mielikuvitus on hänen suurin valttinsa. Mitä ei tiedä, sen keksii. Siitä voi olla tosin haittaakin, koulussa ainakin. Ja joskus kaverit syyttävät valehtelijaksi kun hän vain mielikuvittelee.

    Kirsi; kyllä minä ymmärrän tuon tunteesi Englantia kohtaan. Kyllähän sellainen voi vain olla, ei sen tarvitse ”perustua mihinkään” vaikka nykyään kaiken oletetaan olevan niin jotenkin järkevää.

    Katja; minä haaveilin niin tuollaisesta pallosta pienenä. Toi on siis miehen vanha.Hyvä kummitäti!

    Maamaa; kyllä niin toivoisin että ellemme me pysty häntä matkaan saattamaan niin pääsisi itse, sitten joskus, jollakin tapaa. Uskon että pääsee.

  10. Liivia sanoo:

    Mulla on ollut Pariisi-into jostain 6-vuotiaasta. Eikä meillä puhuttu kotona varmaan sanaakaan kyseisestä paikasta. En käsitä itsekään mistä se tuli. Mutta pysyväksi jäi.

    Joskus 13-vuotiaana tuli myös Italia-hulluus kehiin. Kuuntelin kieltä elokuvista silmät kiinni ja luulin ymmärtäväni, mistä puhuttiin. Ei sekään hulluus ole mihinkään kaikonnut. Italiaan tosin suhtaudun nykyään vähän kriittisestikin, mutta Pariisille olen täysin sokea.

  11. Leena sanoo:

    Viehättävä juttu, erityisesti tällaiselle lapsettomalle.

  12. Violet sanoo:

    Liivia; olen tullut siihen tulokseen että Pariisi on röyhkeä neito joka vaatii hermoja, rahaa, kielitaitoa, sopeutumista, suhteita….
    Ylipäätään vaatii. Mutta jos ainakin useimmat em. kohdat täyttyvät niin pidempiaikainen lähisuhdekin on mahdollinen ja antoisa. Muussa tapauksessa kaukorakkaus voi olla sittenkin suositeltavampi. Ja voihan sitä aina käydä pikaisesti flirttaamassa.
    Paikallisten muuttoliikenne kaupungista pois jatkuu edelleen ja samaan aikaan kaikkialta maailmasta sinne tunkee lisää väkeä. Eräs ranskalaismies tv;n haastattelussa sanoi: päätimme muuttaa Pariisista Ranskaan.

  13. Liivia sanoo:

    Sun Pariisi on eri kuin mun Pariisi.
    Tiedän kaiken tuon, mutta se ei minua liikuta. Kuten ei ehkä poikaasikaan, jos hälle kertoisi kaikista Kiinan epäkohdista.

  14. Violet sanoo:

    Leena; kiitos Leena!

    Liivia; tiedän ettei liikuta. Sitä paitsi rakkaushan ON sokeaa;-)

  15. minjo sanoo:

    Mun lapsella on Afrikka etusijalla. Minua itseäni ei ole ikinä kovin sytyttänyt se. Lupasin, että voi lähteä isänsä kanssa matkalle muutaman vuoden kuluttua. Odottaa nyt sitten sitä, mutta en tiedä kiinnostaako se sitten enää.

    Jos joku asia kiinnostaa, niin kyllä siihen kannattaa paneutua. Meillä yksi kiinnostuksen kohde oli äskettäin luonnonsuojelu. Katsottiin green peacen lasten sivuilta filmiklippejä, luettiin puiden kaatamisesta ja meren saastumisesta… Oli informatiiviset sivut, vaikka en mitenkään fanita green peacea ja tempauksien tyyliä.

    Lapsista huomaa vielä paremmin kuin aikuisista, miten paljonkin tietoa imeytyy hetkessä, kun on hiukankin jotakin omaa kiinnostusta asiaan. Mielikuvitus varmasti kantaa siinä kortensa kekoon.

  16. Jake sanoo:

    Violet, tässä linkki kirjaan, joka piirrosten avulla esittää kiinalaisten merkkien merkityksiä. Se saattaisi olla samalla sekä hauska että informatiivinen. Saatavilla myös Amazonista, mutta vilkaise ensin linkkiä, niin näet, millaisesti kirjasta on kyse.

    http://www.scribd.com/doc/7683282/Fun-With-Chinese-Characters-v1

    Oma suosikkini vaimon merkki, joka syntyy yhdistämällä luuta ja nainen. :)

  17. Heli sanoo:

    Yksi entinen poikaystäväni oli kuulemma jo pienenä puhunut hyvin selkeitä tarinoita juoksuhaudoista. Että kuinka siellä oli ollut jne. Anoppi oli vahvasti sitä mieltä, että poika on entisessä elämässään ollut sotilas.

    Onko poikasi ollut ehkä sitten kiinalainen? Tai mongolialainen vielä mieluummin?

    Mistä tätä tietää, jos vaikka onkin oikeasti entisiä elämiä ja sitten tässä elämässä se käsittämätön kaipuu sinne jonnekin johtuisi siitä???

    Vielä joskus poikasi sinne matkustaa, ihan varmasti. Tuollaista kaipuuta ei voi muuten hälventää.

  18. Violet sanoo:

    minjo; Afrikka on noilla molemmilla siinä mielessä esillä ja kiinnostuksen kohde että koska isänsä on asunut lapsena siellä niin ovat saaneet kuulla paljon tarinoita…mm. siitä miten hän oli koulun ainut valkoinen ja vähän kiusattukin jne.

    Jake; kiitos tästä! Katson viikonlopun aikana. Vai semmonen suosikkimerkki;-) Varo tai tulee luudasta!

    Heli: en voi väittää ettei olisi kun en tiedä. En silti täysillä uskokaan vaikka hyvin kutkuttava ajatus onkin.
    Mutta pitääkö meidän kaikkea tietääkään?

  19. Riikka sanoo:

    Karttakirjaakin on ihana selailla, itse harrastan sitä. Olet sinä minustakin kosmopoliitti, vaikka on ihan lohduttavaa kuullaa ettet sinäkään ole käynyt Euroopan ulkopuolella;P

  20. vilijonkka sanoo:

    Täältä kun on poissa kaksi päivää niin jo olet ehtinyt pukata ties kuinka monta mielenkiintoista postausta.

    Ehkä joskus on ollut puhettakin, minun Japani-innostukseni alkoi 11-vuotiaana, eikä loppua näy. No, nyt olen päässyt Kiinaan asti, melkein Japanissa. Matka unelmiin saattaa olla pitkä, toisaalta koskaan ei tiedä mikä johtaa astetta lähemmäksi. Toinen unelmien paikka on ollut vuosikymmeniä Itä-Afrikka, sillä apinahullu olen ollut aina ja 10-vuotiaana luokanopettaja näytti meille diaesityksen lomamatkaltaan Keniasta. Vaikka kahdesti jo olen siellä käynyt niin aina vain tunnen kaihoa ja unelmoin koko Afrikan perään.

    Vakavia juttuja, mutta myös hauskoja!

  21. Pupuce sanoo:

    ihailen ja myös kadehdin ihmisiä, joilla on lapsesta asti ollut joku suuri intohimo tai kiinnostuksenkohde. Se voi viedä todella pitkälle tai ainakin antaa paljon. Itsellä ei ole mitään tuollaista.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s