Pikkukiinalainen

Ostin pöytäliinan. Nyt meillä on kaksi tarpeeksi suurta. Kyllä sen vaan pitää reilusti roikkua reunan yli jotta tykkään. On noita muitakin kuin nämä kaksi, mutta vajaaksi jäävät vähintään yhdeltä sivulta.

Lapsi, se kiinalaisista kiinnostunut, sai syömäpuikot. Innostui ihan. Intonsa tarttui ja tein ruokaa jota varten piti ostaa aineksia joita minulla ei ole ennen ollutkaan. Jos nyt suoraan sanon niin se oli aivan perkuleen hyvää. Pikkukiinalainen söi kyllä vain nuudeleita eikä malttanut loppuun asti käyttää puikkoja. Naama kuppiin -metodi on nopeampi. (Muistatteko muuten ne ’pikkukiinalaiset’ joita lapsena paukuteltiin? Vieläkö ne ovat huudossa?)

Mainokset

16 comments on “Pikkukiinalainen

  1. Motacilla sanoo:

    Meillä syödään usein puikoilla. Kummallakin on omat. Perunamuusi on kieltämättä vähän hankalaa. [vitsi, vitsi… totuuden siemen on siinä, että Rakkaus asui aikoja Malesiassa ja Nepalissa ja tottui asiaan, minä tykkään leikkiä ruoalla ihan muuten vaan.]

  2. Liivia sanoo:

    Pikkukiinalaiset paukkui juuri männä viikolla meidän postilaatikossa ja voin kertoa ettei yhtään kivaa.
    Siis yhä se riesa.

    Minustakin pöytäliinan pitää kunnolla riippua. Siitä tulikin mieleen, että pöydästä on liina unohtunut…kaikki muu onkin tiptop. Yhteinen ystävämme illemmalla tulossa:)

    Tuli mieleen sekin, että lapsi voisi syödäkin tänään nuudeleita enshätään, kun illallinen venyy myöhäksi. Meillä on yksi nuudelipussi pyörinyt kaapissa jo aika kauan. En koskaan osta, juurikaan.
    Kiinalainen ruoka ON hyvää.

  3. Liivia sanoo:

    piti vielä kertoa, että olet ollut koko päivän mielessä. mulle on tullut useaan otteeseen näistä valmisteluista mieleen toissa vuotinen vierailusi. sekin oli syksyä jne:)

  4. Ansku sanoo:

    Kyllä välillä vaan kannattaa täysin poiketa tavallisista ruokailutottumuksistaan. Saattaa löytää uusia suosikkimakuja!

    Minä totuin syömään puikoilla jo ala-asteella, kun mummillani oli niitä muutaman parin verran. Niitä sitten testattiin mitä kummallisimpiin ruokalajeihin – uudestaan ja uudestaan, kunnes homma alkoi sujua. (Ja se on muuten niin kuin pyörällä ajo; osasin edelleen niillä syödä, vaikka välissä oli viitisentoista vuotta kunnes jälleen kokeilin!)

  5. vilijonkka sanoo:

    Hauskoja kuulumisia! Voi toista pientä, ihan kurkkua kuristaa.

    Puikoilla syömiseen olen vallan ihastunut, ja jos kotona syädään kiinalaista niin kyllä kaikki meidän perheessä automaattisesti valitsevat puikot, vaikka monesti varuiksi haarukat&veitset katankin. Itse olen todennut puikkojen olevan ehdottomasti paikallaan mm. oliivien liemipurkista poimimiseen yms. pieneen puuhaan.

  6. pia sanoo:

    jep, jep puikoilla taallakin (ja sellainen soppalusikka apuna) mutta vilijonkan tapaan en koskaan kata enaa veista. haarukka ja lusikka. veitsi paasee vain pihvin seuraksi.

  7. Liivia sanoo:

    Kymmenen vuotta sitten tehdyn aasianmatkan jälkeen meilläkin on pöydässä aina haarukka ja lusikka, tai pelkkä lusikka vaikkei mitään soppaa olisikaan ruokana. Veitsi jäi, katetaan vain jos tulee vieraita. Lusikoiden maistuu jotenkin paremmalta. Puikkoja en ole osannut kaivata.

  8. minjo sanoo:

    Kuulostaa herkulliselta. Mekin tykätään kiinalaisesta ruoasta, mutta minulla ei riitä kärsivällisyys puikkoihin. Minä en uskaltanut ikinä sytyttää minkäänlaisia paukkuja. Muistin aina liiankin elävästi valistuksen palovammojen vaaroista… Nautin sitten muiden sytyttämistä ilotulitteista ja hiukan pelkäsin, että jotakin saattaa jollekin sattua. Ikinä ei sattunut kuitenkaan. Onneksi.

  9. Linnea sanoo:

    Kiinari, sanoo meidän nuoriso. On ne huudossa vieläkin, mutta myyntiä on kovasti rajoitettu. Uuden vuoden alla saa. Tai ainakin äidille uskotellaan näin.

    Meillä on niin levoton perhe, että pöytäliinoja ei ole ollenkaan. Yksi oranssi roikkuva on. Tykkään siitä, mutta sotkin sen kerran punaviinillä mustapilkulliseksi… :-(

  10. Laitapa resepti kun kehaisit. Sulta olen ennenkin saanut hyviä, maistuvia vinkkejä.

    Pöytäliina pitää olla just noin eikä melkein. Mä tunnun nyt haaveleivat sellaisesta ihanasta pellavaisesta, mikä rypistyis. uu :)

  11. eve sanoo:

    Pikkukinut on kyllä vieläkin pop. Isotkinut kiellettiin lailla. Kauhulla odotan uutta vuotta, yksi typerimmistä juhlista minun mielestäni. Ainakin ne perinteiset suomalaiset menot.

  12. Sissi sanoo:

    Ei kiitos pikkukiinalaisia tänne, mutta ruokaa sitäkin enemmän. Voisin syödä kiinalaista ruokaa joka päivä. Onneksi lapsetkin tykkäävät. Mies on ainoa joka kaipaa perunaa lähes joka aterialle.

  13. Ilse sanoo:

    Onko yläkuvassa jotain ruoanlaitossa tarvittua?!? Ei enää näin aikuisena riitä kärsivällisyys opetella, vaikka maailmassa on varmaan puikoillasyöjiä enemmän kuin meitä muita. Olisi hienoa osata, onnea vaan teille, joilla on taito hallussa. :)

  14. Merja sanoo:

    Meillä on myös lapsilla omat puikot. Aina silloin tällöin saavat niillä kotona harjoitella.

    Mun kinkkisin puikkotilanteeni oli varmaan Korean matkalla kauan sitten. Työkaverit veivät ravintolaan jossa tarjottiin isosta kulhosta nuudelikeittoa. Niitä liukkaita kylmiä nuudeleita piti sitten yrittää kalastella sieltä liemen seasta metallisilla puikoilla. Kauhean hankalaa.

    Muuten kyllä tykkään syödä puikoilla, ja mieskin kokkailee aina välillä kiinalaista, hänellä on vanha isoisältään peritty kiinalainen wokkipannukin.

  15. Riikka sanoo:

    Mulle tulee nyt pikkukiinalaisesta vaan mieleen Tampereen pienin kiinalainen ravintola, Aleksanterin kadulla. Se on niin pikku, ettei sitä meinaa huomata kun ohi kävelee. Ja yksi suosituimmista.

  16. Riikka sanoo:

    ….ja Aleksanterinkatuhan on tietty yhdyssana

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s