Sormieni kautta

Nainen jota ilman minuakaan ei olisi. Hän katsoo kaikista kuvista suoraan kohti ja lävitse.

Hän kaipasi a ina takaisin Helsinkiin. Kauemmaksikin, paikkoihin joissa ei ollut koskaan käynyt. Sen jälkeen kun tajusin että voin viedä hänet niihin en ole oikein pystynyt keskittymään muuhun.

Nyt minusta tuntuu että olen jo kuullut hänen äänensäkin. Se on hiukan kuin minun, minun on hiukan kuin hänen.

Advertisements

33 comments on “Sormieni kautta

  1. jaana sanoo:

    Kuulostaa mielenkiintoiselta, siltä että olisit työstämässä tarinaa…

  2. mizyéna sanoo:

    Mieleenkiinto heräsi!

    Ihana ajatus, että sinun mukana hän on päässyt näkemään muistakin paikkoja.

  3. Violet sanoo:

    Eilentänäänhuomenna, jaana, mizyena: kirjoitan äitini äidistä, en osaa sanoa ”mummustani”, en oikein edes ”isoäidistäni” koska hän kuoli niin nuorena, koska hän ei koskaan edes tiennyt tulleensa isoäidiksi.

    Tiedän hänestä jotakin ja minulla on kuvia. Olen ollut aina kovasti kiinnostunut hänen lyhyeksi jääneestä elämästään, haluaisin tietää enemmän hänen luonteestaan, tavoistaan jne. Joku aika sitten kun istuin bussissa sylissäni villakangaskassi jossa on hänen kuvansa kiinniommeltuna tuli mieleeni: voi hyvä ihme! Miksi olen hakenut liian kaukaa? Kun kerran kuitenkin haluan kirjoittaa miksi en kirjoittaisi aiheesta joka on minua lÄhellä, joka kutkuttaa mielikuvitustani!
    Sanojen avulla voin täyttää tietojen aukot ja viedä ”mummua” minne haluan.

  4. Linnea sanoo:

    Hyvä-hyvä! Puhallat mummun henkiin. Mielenkiintosita ja houkuttelevaa. Onnea matkaan!

  5. junika sanoo:

    Vangitseva kuva ja nainen, jolla on tarina.
    Aivan niin.

  6. jaana sanoo:

    Tuli mieleeni, oletko lukenut Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjaa, jossa hän fiktion keinoin kertoo isovanhemmistaan. Suosittelen!

  7. minja sanoo:

    Luin tämän silloin kun ensimmäinen kommentti oli kirjoitettu ja jäin odottamaan lisää kommentteja. Oli niin mysteerinen ja hieno kirjoitus etten tiennyt mitä sanoa.

    Kuva on hieno ja tosiaan vangitseva!

  8. vilijonkka sanoo:

    Kerrassaan kiehtova ajatus, kuten kirjoitit mielikuvitusta kutkuttava. Missä kaikkialla hän onkaan jo mukanasi vaeltanut!

  9. minjo sanoo:

    Hienosti ajateltu. Jotenkin koskettavaa se, että ennen ihmisillä jäi niin usein toiveet toteutumatta. Tarkoitan siis juuri tuollaisia matkustamiseen liittyviä kokemuksia.

    Oma isoäitininkin olisi mielellään elänyt ihan toisenlaisen elämän. Ei siinä, etteikö ollut moneen asiaan tyytyväinenkin, mutta jotenkin vanhuuteen saakka jotkut nuoruuden haaveet tai paremminkin niiden toteutumattomuus tuotti jonkinlaista turhautumista. Hän oli ihmisenä sellainen, jonka olin voinut nuorena varsinkin oikein kaipaavan vaihtelua, kokemuksia ja kaikkea uutta. Eikä kuitenkaan tainnut paljon päästä pääkaupunkia pidemmälle.

    Minusta se oli surullista juuri siksi, että itselle on aina ollut maailma niin avoin ja mahdollisuuksia ”mihin vain.” Ei nyt ihan, mutta olen saanut toteuttaa omia toiveitani kuitenkin aika vapaasti, tai sitten osannut toivoakin sitä, mikä on toteutunut. Ennen ei ollut niin paljon valinnanvaraa ja irtautuminen tutusta oli varmasti moninkerroin vaikeampaa ja usein täysin mahdotonta. No, olihan silloinkin niitä Ruotsiin tai Amerikkaan lähtijöitä, mutta suurin osa kuitenkin eli elämänsä aika pienissä ympyröissä ja ne jotka lähtivät, lähtivät loppuelämäkseen, eikä niinkuin meidän sukupolvi, joka kulkee edestakaisin lentokoneissa ja muuttaa ja paluumuuttaa sen mukaan kuin milloinkin innostaa. No, karrikoin nyt hiukan tietysti.

  10. minjo sanoo:

    Tai no, oikeastaan, kuvittelen aina sen isoäidin turhautumisen ja ymmärrän sitä hyvin, kun kuvittelen miten turhautunut olisin itse, jos en olisi saanut mennä minne olen halunnut. Minun kuvani isoäidistä on siis hiukan värittynyt, tai saattaa olla.

  11. Anne sanoo:

    Minäkin mietin joskus isoisääni joka ei koskaan nähnyt edes nuorinta lastaan
    puhumattakaan minusta ensimmäisestä lapsenlapsesta. Isoisäni kuoli 44 vuotiaana.
    Sen tiedän että romanttinen mies oli ja osasi kirjoittaa kauniita rakkauskirjeitä
    isoäidilleni ja toi reissuiltaan kauniita asioita hänelle….ja että isoisälläni rahaa tuli ja rahaa meni.
    Mietityttää mystiset ihmiskohtalot…..

  12. Violet sanoo:

    Linnea: olen valtavan innoissani. Olen tavallaan ”tehnyt tÄtä matkaa” päässÄni vaikka kuinka ja kauan. On ihan ihme etten ole tajunnut ennen että tÄstä on kirjoitettava. Samaan aikaan olen aloittanut vaikka mitä vÄkisinkeksittyjä aiheita.

    junika: minun on nyt vain yritettävä kirjoittaa hyvin.

    jaana: ei ole tuttu, kiitos vinkistä!

    minja: mikä on suurempi mysteeri kuin kenen tahansa meidÄn elämä loppujen lopuksi.

    vilijonkka: on päässyt niin. Mutta nytpä minäkin pääsen hänen matkassaan toiseen aikaan, toisiin paikkoihin.

    minjo: minun kuvani on myös aiva takuulla vahvasti vÄrittynyt muttei se haittaa. Tiedän faktoja mutta paljon paljon jää tyhjäksi. Se ei haittaa. Se pikemminkin sopii paremmin kuin hyvin siihen ajatukseen joka muutenkin on ollut mielessäni viime aikoina: kuka ylipäätään tuntee ketään?

    Anne: Minusta olisi hienoa jos osaisin uskoa sellaisiin että äidin äiti aivan todella ”puhuisi lävitseni”. En usko sellaiseen mutta kehitän ajatusta silti.

  13. Liivia sanoo:

    Siis romaania pukkaa!? Mahtavaa!

    Kuva on hieno, nainen sielukas, ei voi muuta sanoa.

  14. himalainen sanoo:

    Minäkin ehdin nähdä postauksesi ennen töihin menoa ja ensimmäisen kommentin, odotin niin, että tulen kotiin, pääsen lukemaan lisää. Mitä muut ovat kirjoittaneet, mitä sinä olet kertonut hänestä. Tämä on jännittävää ja kiehtovaa.

    Minä luin kesän alussa ”Rakkaudessa erottamattomat” ja ihan kummasti siitä pyörähti käyntiin omassa päässä sellainen ajatusten tulva, joka ei oikeastaan liity tuohon kirjaankaan mitenkään, vain ehkä siihen, että kirjassakin puhuttiin isoäidistä, mutta joka tapauksessa tajusin yhtenä päivänä, etten oikeasti koskaan tainnut tuntea mummuani naisena, hän oli aina mummu, pyöreä ruokaa laittava mummu. Tuli jotenkin tarve alkaa kysellä, kuka hän oli oikeasti, mistä asioista hän piti jne. Nyt olen yrittänyt paikata aukkoja, kysellyt isältä kaikkea ja yrittänyt muistaa kaikkia pieniä paloja, joita minulla on hänestä.

    Haaveilen, että saisin myös jotain kirjoitettua hänestä ylös. Etten unohtaisi ja samalla ehkä tuntisin hänet vielä paremmin.

    Voi miten odotan tarinaasi kuvan naisesta. Kiehtovaa.

  15. Violet sanoo:

    Liivia: mistään ei ole mitään takuita. Tulee mitä tulee.
    Ihailen mummua kuin jotakin elokuvatâhteâ.

    himalainen: mää en osaa tâtä naista edes ajatella ”mummuksi”. Kun kuolee nuorena jää ikuisesti sen ikäiseksi. Miten paljon häneltä jâi näkemättä – miten paljolta hân säästyi, toisaalta.

  16. minjo sanoo:

    Tuli mieleen, että ootko lukenut Marianne Fredrikssonin Anna, Hanna ja Johanna -kirjan? Se on aika synkkä, mutta ideana hiukan samantyylinen, että päähenkilö yrittää selvittää esiäitiensä elämää jälkikäteen ja luo heille elämän sen aika puutteellisen tiedon varassa, mitä on saatavilla. Sellanen ”identiteettikriisikirja” oikeastaan, eli ei nyt oikein sopinut tuohon sun postaukseen oikein mitenkään muuten, kuin, että edesmenneestä sukulaisesta on kysymys, mutta tuli vain mieleen tästä ketjusta.

  17. Mei sanoo:

    Äiti, isoäiti kuitenkin? Luettuani alaspäin postausta näin, että isoäitisihän se siinä. Upea voimakas katse. Sinussa on jotain tunnistettavasti samankaltaista. Ei malta odottaa lisää!

  18. Violet sanoo:

    minjo; en ole lukenut. Ja kuule, minä luulen että rakennan tässä omaakin identiteettiäni samalla, että ei ollenkaan asiaton tuo juttu.

    Mei: Kyllä, äidin äiti. Halkean ylpeydestä jos minua verrataan häneen.

  19. mantelikakku sanoo:

    arvasin heti äitisi äidiksi:) tuo yhdennäköisyys…. lukematta muita kommentteja…kuuntelen lisää.

  20. minjo sanoo:

    No, hyvä jos ei nyt ihan asiaton kommentti ollut. ;-) Eihän sitä omaa isovanhempaa voi edes oikeasti ajatella ilman, että yhdistää sen jotenkin omaan identiteettiinsäkin. Mutta koska se kirja on tosiaan aika synkkä, ja sun postaus kuulosti uteliaan iloiselta, pelkäsin hiukan, jos kirjavinkki kuulostaa huonolta sen päähenkilön vuoksi. Toisaalta se saattoi kyllä minusta tuntua vielä synkemmälle, kun eläydyin niin tosissaan siihen ”sukupolvien jatkumoajatukseen.” :-) No, niinkuin joskus kirjoititkin, jokainen kokee lukemisensakin eri tavalla.

    Se on kans niin totta viime viikosesta (vai oliko se edellisellä viikolla) että ketään ei voi tuntea muutenkaan, voi vain kuulla sanat ja koittaa ymmärtää niinkuin toinen voisi tarkoittaa. Kaikki muu ja usein sekin on oman itsensä kautta peilattua. Edesmenneen henkilön kanssa se jotenkin vielä varmasti korostuu, kun ei edes voi kysyä mitään suoraan. No, siinä kirjassa se just onkin iso osa ongelmaa.

    Luulen, että jokainen joissakin elämänvaiheissa käy läpi omaa identiteettiään vanhempiensa ja isovanhempiensa varjossa. Siksi tuo sun postaus on kyllä aina yhtä ajankohtainen näkökulma.

    Ai niin, vielä ihan muuta, oliko se näytelmä hyvä?

  21. kukka sanoo:

    Komean näköinen nainen, on minunkin mielestäni sinun näköinen.
    Saako kysellä mihin hän kuoli? Ymmärrän kyllä jos ei…

  22. Violet sanoo:

    mantelikakku: äitini ja hÄnen äitinsä yhdennÄköisyys on aivan ilmeinen. Minulla on ehkä piirteitä mummusta muttei yhtä selvää. En tule tätä kirjoittamaani tarinaa sen kummemmin blogissa julkaisemaan, kokonaan ainakaan.

    minjo: toiselle kysyjälle vastasin näin: oli se katsottava. Minusta ne molemmat näyttelijät ovat sympaattisia, pidän heistä. Teksti oli suht luonteva, ei tosin mitenkään yllätyksellinen mutta aivan ok. Esitys melko lyhyt. Suuri ongelma oli minusta se ettei tila oikein passannut tuohon tarkoitukseen. Suurin osa ihmisistä ei varmaan nähnyt juuri mitään.

    kukka: tjaa, se onkin vaikeampi juttu. Kuoli siis 37-vuotiaana ”kohtaukseen”. Syynä joku sydämen läppävikaan liittyvä juttu.
    Muutamaa vuotta ennen kuolemaansa sai ensimmÄisen kohtauksen josta tuli toispuoleinen halvaus (mistä käsittääkseni ”parantui”?).

  23. Pirkko sanoo:

    Onnellinen sinä, jolla on valokuva, ehkä montakin, ja edes jotain tietoja äitisi äidistä. Itselläni ei mitään. Äitini vanhemmat kuolivat ennen syntymääni eikä äiti koskaan puhunut heistä. Itse taas en nuorempana ymmärtänyt kysyä, ei kiinnostanut, ja nyt kiinnostaa myös se, miksi ei kiinnostanut. Siinä välissä oli joku tabu, josta vaistosin, ettei saa kiinnostua, ei kysyä varsinkaan. Kokoan nyt murusia, ja jokainen löytämäni antaa pienen lisäpalan omaan identiteettiini.
    Sinulle rikasta tutkimusmatkaa!

  24. Violet sanoo:

    Pirkko: Olet oikeassa, minulla on sentään aika paljonkin, vaikka isojakin asioita on hämÄrän peitossa.
    Minua harmittaa se ettei enää voi kysyä oikeastaan kuin äidiltä ja hÄnen veljeltään. Heillä on rajallisesti tietoja eikä ole muita joilla olisi. Olisi pitänyt olla kiinnostunut aikaisemmin mutta usein ei ole kovin nuorena, valitettavasti.
    Onko sinulla joitakin tietolähteitä kuitenkin joista murusia saat täydennettyä?

  25. Liina sanoo:

    Hienoa, että laskit äidinäitisi maailmalle. Hän näyttää tyylikkäältä. Yhteistä on siis muukin kuin piirteet!

  26. Liivia sanoo:

    Minäkin suosittelen Anna Hanna ja Johanna-kirjaa! Tykkäisit varmasti. Saman kirjailijan Simon oli hyvä myös.

  27. MaaMaa sanoo:

    Minäkin annan mielikuvituksen lentää ja puhallan vaarin eloon, sen jota en itse koskaan nähnyt . Kerran mielikuvituksissani istuin vaarin haudan luona Hietaniemessä. Olin aivan ajatuksissani, juuri kuvittelin miltä tuntuisi hänet kohdata. Nyt. Mitä hän sanoisi, miltä hänen ääni kuulostaisi. Silloin joku selvensi kurkkuaan takanani ja säpsähdin mielikuvituksistani hereille. Vanha mies, varmasti lähemmäs 100v, seisoi takanani. Hän kysyi, olenko sukua hautakiven nimisille – sanoin, että tyttären tytär. Mies sanoi olevansa vaarin vanha ystävä! Hän jutusti pitkän aikaa, kertoillen muistojaan. Olin itse niin ällikällä lyöty, kuuntelin vain – en tajunnut kysyä mitään. Sitten mies sanoi jatkavansa matkaa, tervehtimään muita kavereita viimeisillä sijoillaan …
    Kun kerroin äidilleni tästä kohtaamisesta, hän kysyi heti miehen nimeä … harmitti, etten ollut kysynyt – vaikka eihän sillä olisi ollut merkitystä. Kirjoitin ylös, mitä mies kertoi! Edelleen saan kylmät väreet tästä tapahtumasta, siitä on jo 7-8 vuotta aikaa…

    Odotan innolla kertomuksia äidinäitisi matkoista, luonteesta, ehkä kuulla hänen juttujaankin!! Mahtava oivallus, että hän elää sinun kauttasi – niinhän se on! :)

  28. Pirkko sanoo:

    Kysyit onko minulla tiedonmurustäydennyslähteitä. On ja ei. Sukulaisilta olen saanut jotain, sitten on Kansallisarkisto Helsingin Kruunuhaassa. Olen istunut siellä selaamassa läpi metrin pinon vanhoja dokumenttimappeja. Kiinnostavaa ja hengästyttävää, mutta dokumentit ovat kuitenkin puutteellisia ja välistä näyttää selvästi kadonneen vaikka mitä. Itse jäin vaille etsimiäni tietoja, mutta löysin paljon muuta, joka epäsuorasti valaisee isovanhempieni elämää. Jos Helsingissä käydessäsi kiinnostut käymään myös Kansallisarkistossa, kannattaa hommaan varata vähintään kaksi päivää. Ensimmäisenä valitset esilläolevista kansioista haluamiesi dokumenttien tunnukset ja jätät niistä tilauksen virkailijoille, Seuraavana päivänä sinua odottaa siistissä pinossa varsinainen luku-urakka.

  29. Mirja sanoo:

    Kaunis nainen. Vanhoissa valokuvissa ihmiset ovat aina niin kauniita ja vanhoissa valokuvissa se valokuvan pysäyttävin ja hienoin ominaisuus on niin selvästi nähtävillä: vangittu aika.

  30. Violet sanoo:

    Pirkko: olisi aivan haave päästä KAnsallisarkistoon juuri noin pariksi pÄivÄksi. TOSIN…ei niistä kirjoista ja kansista selviä se mitä eniten janoan tietää: millainen ihminen äidinäiti oli, millainen luonne jne.

    Mirja: ovathan vanhat kuvat kovin erilaisia kuin meidän aikamme. Moniko käy enää studiossa otattamassa potretteja?

  31. Elisa sanoo:

    Himalaiselle terkkuja, että mulla kävi samoin luettuani huippuhyvän Rakkaudessa erottamattomat – kirjan. Tuli tarve tietää ja tuntea jo poismenneet vaari ja mummi. Kun vaan siihen löytyisi aikaa…

  32. Violet sanoo:

    Elisa; voi kun löytäisit ajan. Ehkä sellainen tulee sitten kun ei voi enää olla tutkimatta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s