Valo katossa

Tunnen suurta epämukavuutta sellaisten tekstien äärellä joissa sanotaan ettei minulla ole nyt mitään sanomista.

Tässä yksi sellainen.

Kiitos näkemiin.

Katossa valo, päässä ei. Semmosta se on toisinaan syyskuun lopulla.

Mainokset

37 comments on “Valo katossa

  1. Jake sanoo:

    Edellisestä kommentistani on kauan, mutta on ollut niin kiire! Juupa juu ja sitten jaapa jaa. Puristettu tulos on joskus kammottava ja kannettava kauas ulos. Siitä alkaa yhä harveneva kommentointi ja aina se alkaa samoin tavoin… Anteeksi kun olen ollut niin hiljaa, niin pitkään…

  2. katriina sanoo:

    Tervetuloa kerhoon. Olen katsonut lataamiani kuvia, mutta yhtään sanaa ei tule saatteeksi. Mulla ei säteile edes katossa.

  3. junika sanoo:

    No niinpä.
    Ja silti on tarve sanoa jotain.

    Mistähän se tulee?
    Perustarve.
    Minulla ainakin.

    Toisaalta, mulla on tunne, että olisi NIIN paljon sanottavaa, mutta blogin suhteen on tullut kuitenkin sellainenkin fiilis, ettei paljon viitti jaksaa, kun menee yksinhöpinäksi aina. Ei jaksa siis nähdä vaivaa, koska samalla kuitenkin riskeeraa.

    Ja sanomisen tarve taustalla saa kai kirjoittamaan, että nyt ei ole mitään sanottavaa.

    En tiedä miten sulla?
    Tiedätkö sinä?

  4. maria sanoo:

    Valo katossasi on kaunis.Tyhjä pää taas kertoo että jollain se pian täytyy:)
    samoja tunnelmia ollut itsellä.Blogimaailma on mielenkiintoinen mutta Junikan sanoin mitä riskejä sisältääkään-väärin ymmärtäminen on helppoa kun vastaukset tulevat ilman kasvoja.Tyhjyys kertoo kai siitäkin että jotain on lähtenyt pois eikä uutta vielä tilalla…epämukavuus on kuin hankaava paidan sauma…lokakuuta sinulle!

  5. maria sanoo:

    Siis lokakuuta Oikein hyvää sinulle!ajatus kompuroi,,

  6. Violet sanoo:

    Jake :Olet selvästi kärryillä. Noin se on. Niin paljon kuin kirjoittamisesta ja lukemisesta tykkäänkin enkÄ aio blogiani lopettaa enkä edes panna tauolle (siitä puhuminen aiheuttaa muuten myös tietttyjÄ asioita!) niin tulee pÄiviä jolloin mietin hyvin vakavasti: mitä helvetin ideaa tÄssä on? Eilen oli sellainen. Se liittyy myös siihen harmistukseen että tietokone (siis se Iso, nyt kirjoitan polvelta) vetää viimeistään, että esikoinen kertoi että hÄntä kiusataan koulussa, että haluaisin oikeastaan kaikista eniten kirjoittaa vaan äitini äidistä jne.
    Eli joku tämmönen ”mitä teen täällä kun oikea elämä on tuolla.”

    katriina: mun päässäni piiri pieni pyörii nyt. Ajatukset ovat mainitsemassani kirjoitustyössä niin että yöllä näen asiasta unta. Sitten arjen muutamat hankaluudet. Tuntuu ihan pimeeltä puoliväkisin yrittäâ ottaa kuvia, siispä en yritä, tuntuu hullulta sanoa jotakin kun ei sanonuta. Mutta hiljaakaan ei osaa olla koska….niin, miksi?

    junika: sanomisen tarve, kyllä, mutta minulla ainakin myös ajoittain aivan kuvottavalta tuntuva huomionkipeys, huomiosta nauttiminen. Myönnän sen ilman muuta, hiukan hÄpeillen ehkä. Ei tuo ominaisuus mielestäni ainakaan aina eikä mitenkään automaattisesti ole pahaksi – pelkään vaan että joskus menee överiksi. VarotusmerkkeinÄ siitä on tietty tympäännys koko touhua kohtaan, tietty halveksunta omia keinoja kohtaan. Mutta sittenkin…jatkaa.

    maria: postilaatikkoni täyttyi muuten eilen! Kiitos sinulle, perille tuli!

    Niin, mulla on joku ”murrosikä” ylipäätään selvästi menossa nyt näiden blogien kanssa. Kyseenalaistan kuin viistoistavuotias kaiken, intän ja väitän vastaan. Mielessäni ainakin. Minulla on tunne: mun täytyisi varmasti pysyä poissa blogeista jonkun aikaa koska koen monien kirjoitusten äärellä niin suurta sanomisenhalua, pätemisenhalua, halua alkaa räksyttää. Ihan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta olen pitänyt suuni kiinni mutta se tunne jää ja sitä olen yrittänyt eritellä päässäni…ettÄ mistä moinen. Se ei sinÄnsä ole mitenkään niiden blogien vika, luulen että olen vaan liikaa tuijotellut ruutua ylipäätään, luulen että puran harmini siitä etten tee sitä mitä todella haluaisin. Että kun kÄytän niin paljon aikaa blogeihin niin teen ne alkavat ärsyttää kun ovat muka ”syyllisiä” sille etten saa aikaiseksi asioita joita haluan.

  7. Lempi Sveitsistä sanoo:

    Ei huomionkipeydessä ole mitään pahaa, jossei sen varjolla tallo muita! Ja blogissahan on se hyvä puoli, että kenenkään ei ole mikään pakko katsoa tai kuunnella sun juttujas. Ihan ite vapaaehtosesti tullaan tänne kuikkimaan.

    Se taas sitten, että onko tässä touhussa mitään järkeä…No, harvassa touhussa nykyään sen kummempaa järkeä on. Jos täällä ihmiset vaihtaa mielipiteitä, saa visuaalista iloa elämäänsä tai uusia ajatuksentynkiä, niin se on minusta jo paljon. Mulla on aika monia kavereita, jotka viettävät kaiket päivät tehden jotain ihan höpöä, josta kukaan ei saa mitään paitsi rahnaa tietty. Ja raha on tärkeää, en sitä sano, mutta ne konstit, joilla sitä tehdään on välillä vähän hmmm…

    Jotkut mainospuolentutut aika useinkin miettii, että onko tässä laitaa – päivät pitkät keksiä, miten saada lapset ja aikuiset ostamaan jotain joutavanpäivästä.
    Tai kääntäjäkaverit, jotka on välillä valmiita hyppäämään ikkunasta, kun kääntävät kahdeksan tuntia päivässä jotain aivan hölöpölö EU- asiakirjoja, joita ihan takuulla ei kukaan koskaan tule lukemaan. Tai no, eihän sitä tiedä. Voihan joskus 200 vuoden päästä joku tutkija niitä jostain digiarkistoista selata…

    Onko sitten jotenkin typerämpää ja vähemmän ”oikeaa elämää” kirjottaa blogia, jota ihmiset lukee ja kommentoikin? En tiedä.

    Se näissä blogeissa tietysti on vaarana, että tarjoavat tekosyyn lykätä tärkeitten, mutta ehkä jollain tasolla hankalien/vaativalta/tylsältä tuntuvien juttujen tekoa. Mutta mä ainakin keksisin ihan mitä vaan vitkutusstrategioita. Sain vitkuteltua ennen blogimaailmaakin.

    Toivottavasti kiusaamisasia selviää mahdollisimman pian. Nuo on ahdistavia juttuja kaikille.

  8. Katja sanoo:

    Niin tuttua (mm. tuo että olisi sitä ns. oikeaa elämää, joka vaatisi huomiota, mutta jokin ikioma vie mukanaan pakottavan intensiivisesti — ja nuo blogitouhumietteet, joo, samaten.)

    Sinun äitisiäiti inspiroi minut taas hunningolla olevan sukututkimukseni pariin (isän sukua), ihan kurkkailemaan vain. Mutta kävi niin kuin yleensä, kuljin polkuja Karjala-tietokannassa ja aloin ihan epäollennaisia katsella ihan vääristä ihmisistä. Sinulla on hyvä, rajattu kohde ja just sopivan ajallisen matkan päässä ja kuvista päätellen hän suorastaan vaatii tulla kirjoitetuksi.

  9. Liivia sanoo:

    Olen tuntenut viime aikoina samoin, kun sinä tuossa viimeisessä kappaleessa yllä kuvasit. Jokin blogimurros menossa siis täälläkin. Kapinaa myös. Jos joku sanoo näytä saappaat, minulle tulee ensimmäisenä ajatus; enpäs näytä. Ei haluta tehdä niinkuin joku toivoo tai pyytää. En ole kenenkään palveluksessa. Blogikierroksia en ole pitkään aikaan enää jaksanut tehdä laajemmin, niin aikaavievääkin.
    Siksi tulikin ehkä hyvään saumaan tuo, että blogger sanoi minulle tänään että kuvien lisääminen on estetty. Kokeilen varmasti huomenna uudelleen, mutta jos esteet jatkuu niin saas nähdä mitä tapahtuu…
    Ja mölisen siis täällä, kun en omassani voi.

  10. Liivia sanoo:

    Tuosta ”onko tässä touhussa järkeä” sanoisin vielä, että niin kauan siinä on järkeä, kun itse nauttii blogin pitämisestä. Päivänä jolloin se tuntuu velvollisuudelta tai rasitteelta on aika lopettaa.

  11. junika sanoo:

    Luulen, että minulla on meneillään hieman samankaltainen prosessi kuin sinulla. Blogien suhteen. Mutta se liittyy varmasti myös omaan sisäiseen kehitykseen, joka vain kulminoituu blogimaailmaan.

    Huomionhalu? Minun on vaikea yhdistää tätä itseeni. Mutta kyllä, kyllä minä varmasti kaipaisin tunnetta, että tulisin nähdyksi blogissani ja blogini kautta ja hyväksytyksi osana laumaa sellaisena kuin olen. Ehkä tunnen, että se ei täyty, kun en saa vastakaikuja ajatuksilleni? Sinä tuskin voit kokea samoin, koska sinun blogissasi sitä vastakaikua kuuluu.

    Räksytyksen tarve. Joo, siksi pysyttelen kausittain pois verkosta. Blogeista. Keskustelupalstoilta. En halua alkaa räksyttämään.

    Yleisemmin kyllä minulla on tarve keskustella, herättää ajatuksia ja keskustelua, mutta siinä on riskinsä tulla ymmärretyksi väärin ja en siksi kai myöskään yritä enää ”keskustella”. Pelkkä räksyttämisen tarve on vain satunnaista ja sen kohdalla herään aina miettimään mitä kohtaamani juttu [se mikä herätti tarpeen alkaa räksyttämään ] minussa peilaakaan. (se onkin yleensä melko mielenkiintoista, kun vain uskaltaa katsoa!)

    Minä kaipaisin näihin blogeihin keskustelua, keskustelua aiheista, joita ihmiset ottavat esille. Olkoonkin omista elämistään (jos niistä ei halua keskustella, senkin voi ilmaista ja silloin sitä on kunnioitettava) tai yleisistä asioista, mutta jokatapauksessa. Harmittaa ja turhauttaa, kun ylitarjonnan tai muun vuoksi sitä ei juurikaan synny.

    Virtuaalimaailma kyllä herättää monentasoista turhautumisen tunnetta. Täällä roikkuminen vie aikaa ja imee uskomattoman tehokkaasti energiaa. Hyvässäkin, mutta enemmän pahassa. Tällä ajalla voisi tehdä niin paljon muuta, kuten vaikkapa kirjoittaa niistä esiäideistään :-). Mutta toisaalta parhaimmillaan täällä voi myös herätellä nälkää ja inspiraatiota, jotta joskus pystyy kirjoittamaan.

    Olen huomannut säännöllisen nettipaaston tekevän hyvää.

  12. Liivia sanoo:

    Ettei nyt tule mitään väärinkäsityksiä, niin blogimaailma ei ole muuttunut huonoksi tai mitään sellaista. Olen tainnut vain vähän kyllästyä itseeni ja halunnut palata alkuun, siihen että minun kohdallani se oli kuva ja kiinnostus kuvasta.

  13. Marjatta sanoo:

    Uskoisin, että kaikilla meillä, jotka blogeissa kiertelemme, on kirjoittamisen ja sanomisen tarve. Oma blogi on minullakin suunnitteilla. Aloittaisin vaikka heti, mutta valokuvaus taitoni on olematon.

    Pakostakin on tullut mieleen, että miten te blogien kirjoittajat koette, kun me blogittomat käymme teitä kommentoimassa. Käymme ikään kuin valmiissa pöydässä.

    Iloista lokakuuta Brysseliin!

  14. Violet sanoo:

    Lempi: korostan siis vielä että kaikista eniten minä kyseenalaistan omia tunteitani ja ajatuksiani blogeihin liittyen. Mietin yhä useammin: miksi minulle on niin kauhean tärkeää tämä, miksi en osaa olla koskaan ( en elÄmÄssÄ blogien ulkopuolellakaan) vain sivustaseuraava, havainnoitsija, miksi ennemmin tai myöhemmin minun on päästävä esille ja mieluiten ”eturiviin” ja tekemään ja aloittamaan jne.
    Se ON monella tapaa hyvä asia mutta mietin silti.
    MAinostoimistojutusta muistui mieleeni yksi entinen tyôpaikka, mainostoimisto nimenomaan, ja miten siellä copyn huoneessa lensi välillä kansiot seinille ja pöydältä tavarat juuri sen valatavan turhautumisen vuoksi siitÄ että täällä sitä rutataan tekstiä jostakin paskatuoteesta jota ei itse huolisi edes ilmaiseksi….

    Katja: minÄ yriytÄn nyt pitää tiukasti suitsista kiinni. Asioilla on tapana juuri oin riistÄytyä ja levitä. Kuten sanot, aiheeni on juuri sopivan kokoinen – ellei sitten lÄhde turhan laajalti laitapoluille.

    Liivia: osittain tunnen noin, osittain sitten en. Arvostan suuresti sitä että minua lukee niin moni, että niin moni kommentoi ja että saan niin paljon henkilökohtaisia viestejäkin. Kiitosmeilejä, joissa kerrotaan toisinaan arkojankin asioita. Tunnen toisinaan että aika moni on nÄemmÄ aivan oikeasti jotakin tÄstÄ saanut. Siksi katson hyvin tÄrkeäksi jatkaa vuoropuhelua (se on minulle itsellenikin antoisaa!) ja ihan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta vastaan esim. aina ihan jokaiseen kommenttiin joita boxiin tulee.
    Ja tähän liittyy se, että vaikka en noin keskimäärin haluakaan ”olla kenenkään palveluksessa” niin halua kyllä yrittää ”miellyttää lukijoita” monin eri tavoin, ehkä vaikka siiten juuri näyttämällä ne vaaditut saappaat tai mistä nyt kulloinkin on puhe. Olen tässÄ toisinaan ehkÄ turhankin ”tunnollinen”, ehkä tyhmyyteen asti mutta jotenin ajattelen että lukijat ovat minun ”asiakkaitani”, että ilman heitä ja heidÄn kommenttejaan olisi aivan sama kirjoittaisinko (sillÄ en kovin pitkään jatkaisi ellen saisi vastakaikua).

    Se että onko jÄrkeÄ liittyy lähinnä siihen että mietin miten kauheasti kÄytän aikaa tähän…ja miten vakavasti toisinaan otan koko touhun. Minä olen itse niin paljon saanut kirjoittamisesta ja muiden lukemisesta että ehdottomasti tÄssâ ON järkeä, omaa asennetta muutamaan asiaan pitää vain aika ajoin tarkistaa.

    junika: minä saan kyllä paljon vastakaikua, se on totta ja olen siitä valtavan iloinen. Pelkään vain toisinaan että siitä tulee jotenkin liiankin tÄrkeää, että olisi kova paikka ellei yhtÄkkiä kukaan välittäisikään sanoa mitään.

    Kuten Lempille kommentoin tuossa, tämä kaikki on itsetuntemuksenkin kannalta mielenkiintoista: minä toistan selvÄsti blogienkin suhteen sitä samaa kaavaa tai käyttäytymismallia joka on ”oikeassa elämässä”, livenäkin. Että ennemmin tai myöhemmin (yleensä ”ennemmin”…) minä tunnen pakkoa sekaantua vähÄn kaikkeen, sanoa sitä siihen ja tuota tuohon, kyseenalaistaa ääneen, provosoida jne.

    Joskus toivoisin että osaisin olla hiljaa ja huomaamattomana takarivissä ja ettei minulle olisi niin kauhean tÄrkeää mitä muut ajattelevat, miten suhtautuvat minuun jne. mutta toistaiseksi en ole onnistunut. EnkÄ tiedä osaanko ja onko se edes tÄrkeää. Onhan takarivit toisallat aika täynnä muutenkin ja keskustelu on mielenkiintoista. Väittelykin on tai OLISI, mutta moni pelkää sitä aivan kauheasti eikä se (anteeksi kaikki naiset) kovin usein onnistu naisseurassa, olen huomannut.

    Räksytyksen tarve tulee tosiaan satunnaisesti ja aika hyvin olen tunnistanut jutut mistÄ se tulee ja mihin se liittyy. Ja olen aika ylpeÄ ettÄ olen niinkin paljon osannut olla hiljaa!

  15. Violet sanoo:

    Liivia: kirjoitit tuon samalla kun minä muovasin pitkää kommenttia;-)
    Minä ainakin ymmÄrrän juuri tuon, tajuan mitä tarkoitat. Samoin minä tunne omaa itseäni kohtaan jonkunlaista pettymystä tai lähinnä tympääntymistä.

    Marjatta: kuten aikaisemmin kommentoin, minä arvostan suuresti sitä kaikkea palautetta mitä saan. Minulle on aivan se ja sama tuleeko se ”blogilliselta” vai ei.
    En koe että minua pakotetaan tai painostetaan mihinkään.

    Älä ihmeessä anna kuvapuolen olla esteenä blogin aloittamiselle! KOvasti minusta kaivattaisiin blogeja joissa pääpaino olisi hyvässä tekstissä. Sellainen kantaa aivan varmasti. Mitään valtaisia lukijamääriä ei ehkä heti synny – jos koskaan, sitähän ei tiedä – mutta ellei pidä sitä tÄrkeänä (tai aikanakaan rajoittavana) niin touhuun vaan, sanoisin.

    Monessa ”tekstiblogissa” (jotka ovat valitettavan tuntemattomia) kaivataan lisää nimenomaan niitä, joiden tÄrkein anti on sana.

  16. Marjatta sanoo:

    Kiitos kannustuksesta, Kati! Juuri niin, sanalla on tärkeä anti. Jätän tietoisesti kommentoimatta, jos minulla ei ole mitään lisättävää tai jos asia ei tunnu omalta.

  17. Luin kaikki kommentit, ja olen hirveän helpottunut omassa kuopassani.

  18. Violet sanoo:

    Marjatta: toisinaan minäkin jätän, toisinaan jätän suhteellisen ”tyhjänkin” kommentin kuin tervehdykseksi, merkiksi siitä että kyllä täällä luetaan, kannustukseksikin joskus.

    eilentänäänhuomenna: Osaat ilmeisesti suhtautua blogeihin tavalla joka tyydyttää itseÄsi.

  19. Ilse sanoo:

    Se onkin hyvä kysymys: miksi tämä on minulle tärkeää ja kuka olen jos se on minulle tärkeää? Ja miksi siitä on tullut tärkeää. Ja mikä siinä on sitä tärkeää.

    Näitä jään miettimään ja olen enemmän kuin iloinen, että minun luonani olet käynyt nytkin. Tule taas. Minäkin tulen tänne, aina täällä on jotain valoa, vaikka katossa.

  20. himalainen sanoo:

    Niin totta. Huojentaa :)
    Ja nyt tähän vain kirjoitan jotain sekavaa sieltä täältä, mitä ajatuksia ryöpsähteli mieleen.

    Blogitauosta puhuminen aiheuttaa minussakin tiettyjä reaktioita, tai en tiedä, onko se pelkästään se sana ’tauko’, jota jotenkin kavahdan. Kun kavahtelen joitain sanoja muutenkin. Silti itsehän just pidin kai jonkinlaista taukoa, yritin muotoilla sitä asiaa vain vähän kuin uneksi, ettei se mikään tauko olisi, ja tuntui, että piti se kuitenkin jotenkin sanoa, etten vain hiivi salaa pois, kun tuli vastaan se hankaluus elää siinä oikeassa elämässä tarpeeksi. Ristiriita just tuon oikean elämän kanssa, jossa pitäisi olla läsnä niin paljon ja tehokkaasti, ja sitten tämän oman, tavallaan salaisen maailman kanssa, ja siihen kuuluu myös ehkä oma kirjoittaminen muutenkin, pienet merkinnät ja havainnot, joiden tärkeinä pitäminen ja korostaminen on välillä vaikeaa sen muun rinnalla, niin vaikeaa, että kadottaa sitten uskon niihin itsekin. Ärsyttää se. Mistä ikinä sekin ajatus sitten tuleekaan… oma vika kai. Pitäisi uskoa vain enemmän ja olla rohkeampi.
    Blogiunet ei kyllä auttaneet tähän juttuun kyllä oikeastaan ollenkaan. Tein kyllä työt ja suoritin, mutta mitään helpompaa se oikeassa elämässä olo ei ollut, vaikka blogia en kirjoittanutkaan. Enemmänkin tuntuu nyt siltä, että blogi pikemminkin antaa siihen arkeenkin jotain kuin että veisi siltä.
    Blogeja tarvitsen. Kuvia ja tekstejä ja keskusteluja. On näitä muutamia, joissa aina käyn, vaikken aina kommentoi. Olen huomannut, että kommentointiin tarvitsen just oikean hetken ja se on usein niin pienestä kiinni, jos kone takkuaa vähänkään, yleensä luovutan. Ehkä vähän väsynytkin olen ollut yhtä aikaa, tekisi toisaalta mieli sanoa paljon, mutta sitten väsynyt omiin sanoihin. Ehkä siihen unet vähän auttoi. Tuntuu vähän innostuneemmalta nyt, vähän kuin olisi aloittanut uudestaan blogin. Jotain uutta tarvitsee aina.

    Nyt mun ajatus katkeaa. Mutta halusin sanoa, että hyvä keskustelu. Niin.

  21. junika sanoo:

    Ihan mielettömän hienoa keskustelua täällä! Kiitos kaikille näistä ajatuksista, joita on saanut jakaa.

    Saan tästä henkilökohtaista ”tyydytystä”. Huomaan, että en ole yksin blogiväsymykseni kanssa. Ja sen huomaan, että kuten itsekin, myös muut ajattelevat, että se väsymys ei johdu siitä että kokisi blogien muuttuneen huonommaksi, vaan syyt ovat omassa itsessä. Siinä on iso ero. (ja sekin on kai merkityksellistä, että tulee tarve sanoa tämä — ettei vain tule antaneeksi ymmärtää, että kokisi ylemmyyttä blogien suhteen)

    Toki blogitarjonta on laajentunut valtavasti, minulle ainakin tulee turtumus kaiken mielenkiintoisen ja kauniin äärellä. Kännitila riittävän paljon yli hyvän hiprakan. Ja sen jälkeen levoton olo.

  22. minjo sanoo:

    En nyt ehtinyt kaikkia kommentteja lukemaan, mutta hauskasti kuvasit tuon tilanteen. Mulla on itsellä välistä ihan samantapainen tyhjän pään tunne. Siitä tulee sellainen olo, että entäs jos tyhjyys vaan jatkuu ja jatkuu. No, eipä se koskaan kauaa jatku, mutta epämukavaa se on, jos on tottunut, että on ajatuksia ja sanomista pää täynnä. Pitäisi varmasti nauttia joskus, kun ei keksi mitään. Olisi oikein tylsää, tyhjää ja typerää. Ja antaisi olla ihan tarkoituksella.

    Rentoudu viikonloppuna, niin jo alkaa taas juttua tulla. :-)

  23. Motacilla sanoo:

    Been there… still there… always there…

  24. Violet sanoo:

    Ilse: vaikkei tuo ollutkaan kysymys niin vastaan hiukan silti. Blogien kirjoittaminen ja niiden lukeminen on ihmeen monellekin elämänalueelle tuonut jotakin, antanut syyn ajatella ”tämä on tÄrkeää”. Ja ihan semmonenkin juttu etten ollenkaan peittele sitä että ilman blogejani olisin tuskin koskaan myynyt yhtäkään tauluani. Ellen panisi niitä julkisesti esille niin tällä tavoin niin tuonne ne jäisi ullakolle. Että semmoinenkin ”kanava” tämÄ on ollut ja on.

    himalainen: juuri tätä mietin: miksi minun nytkin ”tâytyy” ilmoittaa että olen viikonlopun poissa, en kirjoita! Miksen voisi olla vain poissa ja palattuani jatkaa.Mutta ei, pitää kertoa ettei ”ne” luule että olen ihan lopettanut tai jotakin…Siis tämä on oikeastaan ihan säälittävää, naurettavaa nyt ainakin.

    Mutta sitten jos katson asiaa toisin: on kohteliasta kertoa ystÄville ja suvullekin että älkää olko huolissani, olen vain lomalla (tms.). Saatanhan soittaa Äidillekin ja kertoa että ellen vastaa pariin pÄivään niin olen muualla (en yleensä pidä puhelinta mukana).

    Että jotenkin blogien lukijoista on tullut ihan silläkin tapaa tÄrkeitä että ajattelen tämmöisiÄkin. En tiedä meneekö liian pitkälle.

    junika: erityiskiitos tÄstä kommentista!
    SiinÄ kaikki on kuten minäkin ajattelen.

    minjo: oikeastaan (mitä enemmän tätä mietin) mulla ei ole ikinä sitä ongelmaa etten ”keksisi mitä sanoa”. Nyt pikemminkin harmittelen sitä äkillistä itsekritiikin nousua ettei voisikaan muka kirjoittaa ns. niitä näitä, vaikka säästäkin tai mistä vaan…eli tulee se olo ettei ole mitään ”tarpeeksi painavaa” ja karsea ärsytys siitÄ että on niin huomionkipeä (?) ettei ”uskalla” olla paria pÄivää hiljaa ilman selittelyjä…etei vaan lukijat hÄivy….;-)

    Motacilla: It’s crowded out there…

  25. maijanmaja sanoo:

    Hivenen kommenttien yli kiireessä hyppienkin ja lauseita sieltä täältä lukien voin vain sanoa, että mielenkiintoinen keskustelu!
    Se, ettei aina ole sanottavaa, ei haittaa. Toki voihan koko postauksen jättää silloin tekemättä. Tosin, onneksi et jättänyt, tämän aihehan on ilmeisen ajankohtainen monelle!
    Itse pidän hyvin tietoisesti aihepiiriltään melko rajattua blogia, lähinnä omaksi ilokseni. Pidän käsityö/värkkäysblogiani lähinnä muistiinpanopaikkana – eipä silti, kommentit ilahduttavat aina! Siksipä en tuon tyyppisestä blogiahdistuksesta tiedä mitään.
    Niin järkyttävää kuin se onkin, niin kaltaiselleni kotona olijalle monet blogit toimivat sosiaalisen elämän korvikeina. Voin keskustella, saada ideoita, ajatuksia, pienen palan aikuiselämää lasten keskellä. Tietenkään en haluaisi kokea olevani jotenkin ”velkaa” blogin pitäjälle. Kyllä kai blogin pitämisen pitää olla tekijänsä mielestä tyydyttävää ja omannäköistä ilman ulkopuolisia paineita (ellei kyse ole blogista josta maksetaan).
    Toivon, että jatkat. Olet ollut tosi tuottelias, voithan hidastaa tahtia.?

  26. Violet sanoo:

    maijanmaja: niin siis ilman muuta jatkan ja todella toivon ettei tÄtä kirjoitusta nyt erehdytä pitämään minään ”kohta mä lopetan, pyytäkää jatkamaan” -kirjoituksena!
    Ja ei, tahtia en aio hidastaa, hyvin usein saan pidätellä itseäni kirjoittamasta enemmÄnkin.

    Minusta ei ole järkyttävää ollenkaan tuo mitä sanot blogeista sosiaalisen elämän korvikkeina. Minullahan ne ovat nimenomaan sitä. Minun elämäni sujuu suurimmaksi osaksi neljän seinän sisällä ja hyvin, hyvin harvojen ihmisten kanssa. Se on oma valinta enkä siis valita sitä.
    Blogeille on siinÄ hienosti tilaa.

    Mikä siis oli se ”ongelmani”? TiedÄn että joku saattaa ajatella ”mitä siellÄ ruikutat kun lukijoitakin tuntuu olevan” jne.

    En oikeastaan ajattele ettÄ blomin pitäminen toisi sinänsä mitään paineita. Tämän kirjoituksen sai aikaan vaan joku semmonen ”itseinhon” (vähän liian vahvasti sanottu tosin) aalto kun huomasin miten kieli pitkällä kyttään seuraavaa kommenttia, kyttään miten muihin blogeihin jättämiini kommenteihin reagoidaan jne. Ja se, että tuli ajatus ”ellen kirjoita edes jotakin kaikki unohtavat heti koska maailmassa on niin paljon hyvää luettavaa ja katsottavaa”.

    MinÄ tiedÄn ettei se ihan noin yksioikoista ole, enhän itsekään heti ”unohda” niitä joita paljon luen ellei pariin pÄivään (tai paljon pidempäänkään aikaan!) kuulu mitään.

  27. outi sanoo:

    No mutta tästähän kehkeytyi oikein kiinnostava keskustelu. Vaikka alkuun olit sitä mieltä ettei ole mitään sanottavaa:)

    Tunnistan nuo kaikki bloginpitämiseen liittyvät tuntemukset. Jossain vaiheessa tuntui että olen siinä liikaa kiinni. Sitten pidinkin hieman sitä taukoa. Ja pidän edelleen jos en ehdi/ei nappaa. Yritän muistaa että sen on kuitenkin ensisijaisesti oltava kivaa pitäjälleen. Että sitä tekee itselleen.
    On aivan hirveän ihanaa kun saa palautetta, saa osallistua pieniin keskusteluihin muiden blogeissa, miettiä kuvia ja pieniä juttuja omaansa, nauttia niistä muiden luona..kunhan siitä ei ota paineita. He he. Sehän siinä niin paradoksaalista onkin; tehdä itselleen omaksi ilokseen, ilman paineita, ja kuitenkin julkiseen jakeluun;)

  28. Viittasin siihen, miten helpottavaa on lukea, että muillakin tökkii parhaillaan, että valokin on korkeintaan katossa, että ehkä se onkin jokin syksyn ja ajan tuoma ongelma. Tahdon kirjoittaa, se helpottaa juuri nyt, mutta taistelen joka päivä itseni kanssa siitä, mitä kirjoitan. Ihan muut asiat ovat päälimmäisenä mielessä kuin nämä toissijaiset mistä kirjoitan. Ja tunnen oloni vähän valheelliseksi, kun jaarittelen niitä näitä vaikka tahtoisin kiljahtaa, että ketuttaa vieläkin, ja että tässä typerät villapaitatumppuni….huh, sanoin sen sitten täälä kun en blogissani rohjennut..ehkä vielä sanonkin.

    Kiitos, nyt vaikenen.

  29. maijanmaja sanoo:

    Kiitos kun jaksoit valaista asiaa enemmän. Meissä kaikissa asuu pieni narsisti, ei sille mitään voi. : ) Itse olen pitänyt oman blogini anonyyminä osittain tuostakin syystä johtuen (pääsyy on epäluottamus virtuaalimaailmaan etiikkaan ja turvallisuuteen). Suojelen itseäni myös tuolta mainitsemaltasi ”itseinholta”. Joku saattaisi saada laajan lukija/kommentoijakunnan aihepiiriltään rajatussakin blogissa, minä en (ole siinä onnistunut). Selitän sen johtuvan siitä, etten kerro mitään yksityisasioitani. Samalla tietysti menetän jotain.
    Ajattelin, että saattaisit olla tyyppi, joka lopettaa blogin pitämisen kuin seinään ja halusin siksi kannustaa jatkamaan. : )

  30. Violet sanoo:

    outi: en kyllä edes vÄitä että tekisin ”omaksi ilokseni”, ainakaan pelkästään. Saan suurta iloa siitä että minulle kerrotaan että tämä on muillekin iloksi.
    Ja sitten se ”hyötynäkökulmakin” on. Olen saanut blogini ansiosta mm. kivan kirjoitustyön.

    eile jne. tänne sopii hyvin tulla noiden asioiden kanssa;-)
    Puhumme selvÄsti samasta ilmiöstä.

    maijanmaja: itseinho saa kyllä olla tosi isoissa lainausmerkeissä. Se inho ei kohdistu itseeni vaan omiin reaktioihini, toisinaan tai tapaani toimia.

    Anonyymi en ole valinnut olla enkä kasvoton. Onneksi, sillä blogista on ollut aivan suoranaista hyötyäkin työmielessÄ. Vaatimatonta kaikki mutta ehdottomasti tÄrkeää ja minulle arvokasta.

    Yksi ihminen sanoi mulle kerran ettei voisi kuvitella ”kertovansa kaikkea netissä”. Samaa mieltä, sanoin. Enhän minäkään kerro, hyvin monista asioista, suorastaan suurimmasta osasta en sano koskaan mitään. Minä en koe menettäväni mitään jos panen naamanikin tänne. Panen sen kadullekin. Puhun täällä vain asioita joita voin puhua muutenkin.
    Nyt rajan taakse RAnskaan!

  31. Jaana sanoo:

    On autuasta, että saa olla ihan ”vain” täällä lukupuolellakin. Paljon useammin tulee kommentoitavaa mieleen kuin mitä sitten oikeasti kommentoi. Sanat vain juuttuvat johonkin ajatuksen tasolle… Mutta onneksi voi antaa vapaasti juuttua (yritän päästä sinuksi tuon ajatuksen kanssa)!

    Itse olen suht tuore blogien lukija. Kiitos Violet ja muut blogistit! Jatkakaa samaan malliin.

  32. Kirjailijatar sanoo:

    Minä kiitän tästä mielenkiintoisesta keskustelusta, joka herätti paljon ajatuksia. Harvoin luen kaikkia kommentteja, mutta nyt keskustelu imaisi mukanaan.

  33. aurinkojakuu sanoo:

    Nomutta mikäs siinä, kun kuvatkin kertovat niin paljon.
    Välillä niin ja välillä näin.

  34. Olina sanoo:

    Paljon hyvää keskustelua täällä, jälleen!

    Minä olen sellaisten: ei mitään sanottavaa, kunhan tässä mutisen -viestien asiantuntija. Kai sitä haluaa sanoa olleensa ja lukeneensa, kun itsestä tuntuu aina niin mukavalta tietää, että joku lukee ja saa ehkä jonkun ajatuksenkin, vaikkei sitä juuri nyt osaisi sen hienommin muotoilla. (Juuri tästä syystä en kirjoita päiväkirjaa, en yksinkertaisesti kykene teksteihin, joilla ei ole lukijaa, tai edes potentiaalista mahdollisuutta tulla luetuiksi.)

    Turhautuminen ja tympiintyminen omaan ilmaisuun on kovin tuttua. Olen huomannut, että silloin tekee hyvää ottaa pieni tauko, odottaa, että tahtoo taas kirjoittaa omaksi huvikseen (joskin myös muiden luettavaksi), ja palata vasta sitten, kun siltä tuntuu.

    (Lukijana tietysti toivon, että sinusta tuntuisi siltä mahdollisimman usein, tekstisi ovat AINA persoonallisia, minusta hyviä ja ajatuksia herättäviä – selvästikin.)

  35. Riikka sanoo:

    Erittäin hienoa keskustelua täällä blogeista. Tarjonta on tosiaan räjähtänyt käsistä mutta sehän jokaisen oman päätös mitä lukee ja mitä jättää lukematta. Itselläni on readerissa yli 40 seurattavaa blogia mutta todellisuudessa osa jää lukematta. Sitten on joitakin blogeja, kuten sinun, joiden päivitykset on luettava aina heti.

    Minua hämmästyttää eniten se miten useat ihmiset tuntuvat ehtivän ja jaksavan kommentoida niin montaa blogia. Ja vielä oikein ajatuksen kanssa. Mutta sehän on nimenomaan ajankäyttöpäätös. Minäkin olen saanut valtavasti blogeista, olisikin outoa kuvitella elämä ilman niitä ja että missä tilassa olisin täällä kotiäitinä näiden pienten lasten kanssa jos en edes blogien kautta pääsisi ulkomaailmaan käsiksi. Toisaalta tämä virtuaalitodellisuus myös sitoo minut liikaa koneelle ja epäsosiaaliseksi oikeassa elämässä. Itselleni blogi oli lähtökohtaisesti päiväkirja, sinne tulee helpommin kirjattua perheen elämää ja omia ajatuksia kuin perinteiseen päiväkirjaan. Huomaan kyllä olevani joka kerta todella iloinen kun joku näkee vaivaa kommentoida tekstejäni. Mutta olen myös miettinyt miten voisin ahdistua jos yhtäkkisesti saisinkin liikaa huomiota ja paljon lukijoita. En tiedä miten tämä nyt liittyi sinun tekstiisi mutta tällaista minä olen ajatellut viime aikoina blogeista…

  36. Päivi sanoo:

    Palkinto blogissani, ole hyvä. Aina ilo lukea kirjoituksiasi!

  37. Violet sanoo:

    Jaana: tervetuloa blogien maailmaan!

    Kirjailijatar: olen sama mieltä keskustelusta. Olen ennenkin sanonut että blogini parasta antia on kommenttiloota.

    aurinkojakuu: no kiitos – tosin ajatelen ettei ne kuvatkaan nyt aina niin kauheesti kerro…

    Olina: tuli mieleen: olen huomannut että jo kauan sitten kun kirjoitin päivÄkirjaa kirjoitin kuin se olisi tarkoitettu nimenomaan muiden luettavaksi.

    Riikka: kyllä minÄ nyt ehdin lukea ja komentoida ja kirjoitta omaa. Muutama vuosi sitten asia oli toisin, mutta silloin olisin ihan kauheasti jotakin tÄllaista tarvinnut. Kun lapset olivat vauvoja, ha pieniä…

    Päivi: hauska kuulla, kiitos!

    KIITOS IHAN KAIKILLE!
    Nâin kävi: mulla todella ei ollut sanottavaa mutta teilläpÄ oli. Olen iloinen kun kommentoitte.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s