Puiden välissä

Metsäkuurimme jatkuu siitä mihin se viime viikonloppuna jäi. On suuri onni että kaupungissa on tällaisiakin alueita. Bois de la Cambre, taas kerran.

Sanoin miehelle: ei mennä tuonne missä kaikki on, ollaan täällä puiden välissä, metsässä.

Ja niin oltiin sitten, puiden välissä. Mies keräsi kastanjoita, minä hämähäkinseittejä ja pojat hyviä neuvoja.

Emme nähneet juuri ketään muita, mutta kun tultiin pois ihmistenilmojen kautta, näimme niin paljon etten ollut uskoa. Ihmisiä makasi lammen kaikilla rannoilla, nurmet täynnä, ne soutelivat uikkareissaan ja yksi käveli puiden väliin pingotettua narua pitkin. Jäätelöautot tekivät varmasti parhaan tilin moneen viikkoon.

*

Illalla tein sellaista herkkua josta on erikseen kerrottava:

Vuokaan omenalohkoja (käytin 4 isoa omenaa), päälle kanelia, sokeria. Sekoita mössö: murustettuja Digestive-keksejä (panin 5), voita (panin kaksi isoa nokaretta, arvioin että 50 g) ja hiukan leivinjauhetta (ehkä vajaa teelusikallinen – eikä aavistustakaan tarvitaanko tuota lainkaan). Laita mössö kaiken päälle tai sekoita kaiken sekaan. Uuniin n. 180 asteeseen kunnes omenat ovat pehmenneet.

Mainokset

15 comments on “Puiden välissä

  1. Merja sanoo:

    No me oltiin metsässä kanssa!

    Tuo cavalier on muuten kaunis sana (paaaaljon kauniimpi kuin joku ruiter tai rider..)

  2. Helmi sanoo:

    Olipa ihanan kuuloista herkkua – niin syksyistä, että taidan kokeilla jonakin iltana. Ja nopeankuuloista, ei tarvitse oikeasti leipoa.

    Mulla on ollut lapsesta asti päähänpinttymä kuumista kastanjoista. Jossakin lastenkirjassa syötiin niitä, ja sain jo silloin alle kouluikäisenä päähäni, että niiden on pakko olla hyviä. Vuosiin en noita ollut muistanutkaan, pitäisi vielä joskus kokeilla. Stockalta ainakin taitaa kastanjoita joskus saada.

  3. Motacilla sanoo:

    Metsä on mun elementti. Mutta erityisesti pidän siitä rajasta kun metsä loppuu ja alkaa avoin maasto.

  4. Heljä sanoo:

    Täällä kaipaan metsiin, mutta niitä ei ihan lähellä ole – onneksi on edes meri. Luulin käyneeni tuossa metsässäsi, mutta tarkistus ystävältäni kertoi, että mitä ajattelin olikin tämä metsä http://en.wikipedia.org/wiki/Sonian_Forest
    Suloista sunnuntaita!

  5. Tuntuu ihan epäuskottavalta että siellä on tuollainen ”helle”. Täälä välillä välähtää kylmä jo talvinen valo, kun aurinko pilkistää. Hyvältä se näyttää sekin. Menen katselemaan.

    Naurattaa, kun taas ”keräilet” siellä, kuten juuri ärkettäin kirjoittelit.

  6. Violet sanoo:

    Merja: minustakin se on kaunis sana.

    Helmi: se on herkkua! Ihana hiukan suolaisen ja makean yhdistelmä. Oma resepti, vaikka onhan tuo kuin joku crumble eli ei kovin omaperäinen kummiskaan. Helppo, herkkua.

    Kastanjoissa on minussa parasta tuoksu kun ne paahdetaan.

    Motacilla: mietin voinko sanoa mistään että se olisi minun elementtini. Kun merenranta on rakas muttei yli muiden, kun pidän vuorista mutten vain ja ainoastaan, kun viihdyn metsÄssÄ mutta en aina enkä kaikissa, kun kaupunkien kadut ovat ihanuutta mutta toisinaan liikaa.

    eilentÄnäänhuomenna: toivoin niin ettÄ joku kiinnittää keräilyyn huomiota:-)
    Sain naamaani monet seitit ja ajattelin että ”keräillään” niitä sitten.

    Heljä: Sonian forest on vaaaaltava alue, yli 4000 hehtaaria. Bois de la Cambre on ihan pikkuruinen osa siitä, alueen pohjoisosassa noin suunnilleen.

  7. vilijonkka sanoo:

    Ihania värejä ja viimeinen kuva aivan tuntuu syvällä. Oi kuinka mukavaa sulla varmaan oli maassa maatessa, puhtaassa, syksyn kosteassa maassa. Kiitos tästä tunnelmasta!

  8. Ilse sanoo:

    Mahtava omenaherkku! Oi ja vau. Sinulta syntyy tuollaisia hetken herkkuja tuosta noin vain? Ihailtavaa.

    Palaan Elenaan, kun vasta äsken luin tuon edellisen. Minuun vaikutti se yllätys! Että kun luulee, että tässä tämä oli, niin pam. Ja koko juttu menee uusiksi ja on pakko miettiä, että miten ihmeen lailla se tämän teki. Vaikka se on niin tiivis ja pieni, ja sitten kuitenkaan ei ole. Hmmm.

    Seittien keräilyyn pysähdyin. Kuulostaa paremmalta kuin jäätelöt ja ne muut, vaikka herkkujen ystävä olenkin.

  9. Violet sanoo:

    Vilijonkka: Uskon että kontrasti sinne teille on suuri. Ei ihme jos kuva vaikuttaa niin kovin.

    Ilse: joskus syntyy kyllä. Mulle tulee joskus hyvin hyvin selvÄnä mieleen (melkein suuhun) maku jota haen. Eilisiltana ruuan jälkeen kaipasin omenan, kanelin ja jonkun hiukan ”keksisen” yhdistelmää, ei kakkua tai piirakkaa mutta jotain kuumaa. Ja sitten tein noin.

    Elenasta…luin sen nyt toisen kerran suureksi osalta siksi että halusin tarkastellla juuri tuota: miten hän sen teki, sitä rakennetta halusin ”avata”.
    Elena jos joku on minusta kirja joka on puoliksi lukijan tekemä. Se syntyy siitä että HAahtela on jättänyt niin hienosti auki monia asioita ja jokaisella meistä on niihin aukinaisiin kohtiin ja asioihin täytettä. Uskon että siksikin kirja koskettaa niin monia.

    Ajattelen sitäkin että ensimmÄisellä lukukerrala ajattelin koko ajan että ne kaupunkikohtaukset ovat Pariisissa. JA miksi muka olisivat, eihÄn niin missään väitetä. Luin vain sen että kirjailija on omistanut kirjan PAriisissa nÄkemÄlleen jalattomalle soittajalla ja PAM, siitä se lähti.

    Sen sijaan nyt kun sen luin se ei tapahtunut ensinkÄän PAriisissa ja se toimi aivan yhtä hyvin silti. Ihailen sitä että Haahtela on osannut kirjoittaa tällaisia ”universaaleja kaupunkeja” jotka voivat olla monia ja että ihmisiä ei kuvailla puhki, varsinkaan luonnetta.

  10. Pirkko sanoo:

    Urbaanin kaupunkilaislapsuuden jälkeen alan vasta nyt, kymmenien vuosien jälkeen, ymmärtää metsän ideasta edes jotain. Omenapiirakasta ymmärrän paljon enemmän. Senkin, että Digestiivi-keksien asemasta voi käyttää kaurahiutaleita, leivinjauhetta ei tarvita, ja lopputulos taitaa olla aika lähellä leipomustasi.

  11. Johanna sanoo:

    Meillä on aina tehty vastaavaa herkkua, mutta tyyliin: vuoan pohjalle omenalohkoja ja niiden päälle puolukoita (n 2dl). Sitten tehdään ”mössö”, johon 2 dl kaurahiutaleita, 1 dl sokeria (voi laittaa enemmän jos tykkää makeammasta), ½ dl vehnäjauhoja, ½ tl suolaa ja 1 dl voisulaa. Tämä kipataan lohkojen päälle ja uuniin 200C n. puoli tuntia. Sitten vaniljajäätelöä tai vaniljakastiketta lisäksi jos haluaa. ;)

    t: Johanna

  12. Liivia sanoo:

    Minäkin olin eilen metsässä, oikein ihanassa lehtimetsässä enkä missään kamalassa havumetsässä.
    Ja omenapiirakkaa tein minäkin palattuamme:)
    Tapetilla tuntuu olevan; metsä ja omppupiiras:)

  13. Violet sanoo:

    Pirkko; joo, kaurahiutaleet on kokeiltu myös. Digestivet antavat toisenlaisen maun, molemmat hyviä.

    Johanna; puolukat oli tuossa yllätys! En osaa kuvitella mutta toisaalta, miksei. Makea ja hapan toimii muutenkin hyvin yleensä.

    Liivia; muotia taitaa olla niin. Kohta sitten kaikki jauhaa j-asioita.

  14. Riikka sanoo:

    Olen taas ihan myöhässä kommenttieni kanssa….mutta siis upeita metsäkuvia täällä. Ihan kuin itse tuolla metsässä kulkisi.

  15. Violet sanoo:

    Kiitos Riikka. Kyllä mä luen kaikki kommentit myöhemminkin. Tuolla metsässä oli mukavaa. Hyvä jos onnistuin tuomaan tunnelmat.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s